Jääkö lapsi jostain pois, jos ei käydä ulkomailla?

Lapsi jää paitsi ulkomaanmatkoista, mutta onko se huono asia, niin se on toinen juttu. Mielestäni ei ollenkaan, kun kerran matkailette kotimaassa ja teette asioita/reissuja perheenä. Itselläni on koululainen, joka ei ole koskaan ollut rantalomakohteessa, mutta sen sijaan hän on reissannut paljon Lapissa ja Norjassa. Jokaisella perheellä on maisemansa. 

Täytyy muistaa että tämä tylsä ja tavallinen suomikin on toisille hieno paikka, ja maksavat itsensä kipeäksi että pääsevät täällä käymään.

Kaikilla ei vaan yksinkertaisesti ole taloudellisesti mahdollista tehdä perheen kanssa ulkomaanmatkoja. Se on iso summa jos vaikka 2 aikuista ja 2 lasta parin viikoon matkalle ja siihen käyttörahat ja muut valmistelevat kulut päälle. Itse olen tehnyt lapseni kanssa muutamat noin 4 etelänmatkaa ja mummon ja vaarin kanssa kävivät myös kerran reissussa Madeiralla.

Minulla ei 1970-luvulla ollut mitään ulkomaanmatkoja. Mummolassa käytiin ja vietin yleensä siellä koko kesäloman lapsena. Mitään traumaa ei siitä jäänyt. Aikuisena olen vähän matkustellut. Kukin tekee mahdollisuuksien mukaan. Sellainen matkoilla elvistely on kuitenkin mielestäni inhottavaa, jos siis porukassa on myös heitä jotka eivät vielä ole reissuille päässeet. 

Mulla on niin rakkaita muistoja lapsuuden ulkomaan reissuista, että ehdottomasti olen halunnut sen tarjota lapsillekin. 

Mökkeilyä vihasin lapsena. Ollaan kyllä vuokrattu mökki muutaman kerran, kun olen halunnut antaa sekä itselleni että lapsille mahdollisuuden tykästyä siihenkin, mutta ei vaan lähde. Ei ole meidän perheen juttu.

Minusta jää. Mutta ei siitä nyt mitään huonoa omaatuntoa tarvitse tuntea, jos tykkää enemmän matkustaa kotimaassa tai taloudellinen tilanne ei mahdollista mitään matkustamista. Pääasia on, että lapsella on hyvä olla vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No 3-vuotiaan takia ei kyllä ole mitään syytä lähteä ulkomaille, jos te itse ette halua. Hän ei kaipaa sellaista vielä pitkään, pitkään aikaan. 

Olen ymmärtävinäni aloituksesta, että ap puhui lapsuudesta ylipäätään, eikä juuri siitä ajasta, kun lapsi on 3-vuotias. 

Suurin osa näistä lapsi ei menetä mitään -kommenteista vaikuttaa olevan iäkkäiltä ihmisiltä, jotka todistelevat, että ei minunkaan lapsuudessani matkustettu ja vasta aikuisena kävin kerran Tukholmassa, ja ihan hyvä minusta tuli. 

Maailma on muuttunut, ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille riittä elämyksiä ihan kotimaassakin. Lapsenlapseni olivat 4v,5v ja 6v, kun näkivät mökillä ikunasta läheisessä puussa torkkuvan viirupöllön. Se torkkui siinä kolme tuntia ja vintiöt vahtivat koko ajan ja olivat melkoisen hiljaa, ettei se pöllö herää, vaikka vakuutin, että paksut turvalasit eivät ääntä läpäise pöllön häiriöksi.

Seur. päivänä alkoivat ruokkia pihassa vierailevia metsäjäniksiä.

Ovat jo sen jälkeen reissannet aika paljon vanhempiensa kanssa, mutta parhain muisto on kuulema se pöllö ja nänikset 😅

Tuttavan lapsen paras muisto Muumimaailman reissusta oli "kääpänen". 3-vuotiaan lapsen kädelle oli istahtanut kärpänen 😁

Meillä taas saman ikäinen lapsi innostui leikkimään ABC:n leikkipaikalla niin, että varsinainen kohde eli Muumimaailma ei näyttänyt viihdyttävän niin paljon.

Jos viet 3-vuotiaan ulkomaille, niin hän ei edes muista reissua isompana. Eikö tätä maapalloa nimenomaan pitäisi säästää lapsille eikä tuhota sitä lennättämällä lapsia ympäri maailmaa. Minusta ainakin kaukomatkojen aika on ohi.

Lapsia neljä ja vanhimmat kyllä muistaa reissuista paljonkin. Toki eivät niistä missä olivat ihan vauvoina. Hienoja reissuja ovat olleet 

Omassa lapsuudessani ei ulkomatkailtu, kesäisin tehtiin viikon kierros kotimaassa autolla.

Nautintoa vähensi autopahoinvointi josta kärsin lapsena.

Ala-asteiässä ihan parhaina muistoina on jäänyt mieleen sateinen ukkospäivä kun lueskeli Enid Blytonin kirjoja, Busteria, Korkkaria jne, ja siemaili kylmää limsaa. 

Tai pitkät päivät 5 km päässä olevalla uimarannalla, jossa puuhattiin kaikenlaista ja poltettiin iho alkukesästä.

Tai hieman vanhempana koululaisena oltiin päivät pitkät urheilukentällä, urheiltiin hieman ja makoiltiin nurtsilla, katseltiin pilviä ja juteltiin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.

Mukavia muistoja on monenlaisia ja varmasti matkailustakin niitä saa, mutta ei se vääryys ole lasta kohtaan, mikäli ei ole mahdollisuutta matkailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei jää paitsi mistään. Vähemmän ruuhkaa, saasteita ja maapallon tuhoamista. Itse viihdyn parhaiten rauhassa ja hiljaisuudessa ja vihaan turvatarkastusjonoja ja muita ulkomaanmatkailun lieveilmiöitä.

Lapset saavat vähemmän aero-otiitteja eli lentämisestä johtuvia korvatulehduksia kun eivät lennä. Ei se ulkomailla olo ole herkkua lapselle jos korva on tulehtunut. 

 

Jokainen voi ihan kotonaan katsoa dokumentteja, kuunnella musiikkia, tutkia taidetta netistä ja kirjoista sekä tehdä ulkomaalaista teemaruokaa. Ei sitä varten tarvi poistua Suomesta.

Meidän toinen lapsi on täysi-ikäinen ja toinen 15-vuotias ja me emme ole koskaan olleet perheen kanssa ulkomailla. Siskoni oli lasteni kanssa kerran Virossa. Minä enkä mieheni kumpikaan välitä matkustamisesta niin ei ole tullut lähdettyä. Itsekään en ole ollut ulkomailla ainakaan 10 vuoteen. Taloudellisesti meillä kyllä olisi varaa matkustaa. Lapset ovat joskus kysyneet näinä vuosina miksei me olla käyty ulkomailla mutta ei asia ole heitä vaivannut eikä heillä ole mitään paikkaa mihin he haluaisivat lähteä. Etelän rantakohteeseen kun he enkä minä halua lähteä.

Jää. Lapsuuden perheeni ei käynyt missään, oli tosin muutenkin aika tavallista silloin. Kasvoin pullosssa. Matkustamista kuului myös paheksua.

Itse olen aikuistuttuani reissannut sitten kaikki rahani lasteni kanssa. Kaukomatkojakin tyyliin 10. Osaavat olla kohteliaita ja pitää puolensa vaikka vinkuintiassa. tuskin olisi mennyt noin överiksi jos olisi käyty edees vaikka Saksassa mun omassa lapsuudessa ja jätetty se paheksuminen väliin. 

Olemme matkustaneet lasten kanssa todella paljon ja meillä on myös kakkoskoti ulkomailla. Nykyään isoimmat reissaavat jo myös kavereidensa kanssa paljon

Kyllä mä väitän, että meidän lapset olisivat jääneet paljostakin paitsi ilman ulkomaanmatkoja! Emme harrasta mitään ai-lomia uima-altaalla lojuten. 

Lapset ovat nähneet valaita ja defliineitä Atlantin aalloissa, kiivenneet Pietarin kirkon kupoliin, vaeltaneet "trooppisessa" metsässä, ihastelleet vesiputouksia, kulkeneet laavan muodostamissa tunneleissa, kuulleet kirkkokuoron laulavan valtavassa katedraalissa, kuulleet kaskasien sirinän sekä muslimien rukouskutsut, kiivenneet kukkuloille Ylämailla, uineet vulkaanisissa kuumissa lähteissä, juosseet teeviljelmillä, istuneet punaisen 2-kerroksisen bussin yläetupenkeillä, syöneet yläluokkaisessa ravintolassa, nähneet näytelmän Sohossa, kävelleet satoja kilometrejä vieraalla määperällä ja nähneet vieraiden kulttureiden elämään. Aina ei ole majoituttu luksusoloissa, on nähty niin homeet kuin hiiretkin. Ja ovat näheet ne kodittomat kadun kulmissa ja muitakin maailman epäkohtia. Lapsilla on selvä palo nähdä uusia asioita ja tietävät, ettei se vaadi kuin käyntiä lippuluukulla!

Lopuksi voin mainita myös sen, että ovat nuo lapset kiivenneet Kolille, käyneet Nuorgamin kivellä, laskeeet lapin koskissa, ihastelleet Imatran kosken kohinaa, kulkeneet Kustaanmiekalla,vierailleet Turun Linnassa, huuhtoneet kultaa, uineet Inarijärvessä jne.jne.jne.

Ei jää. Yhdessä perheen kesken vietetty aika ilman suorittamista on se juttu jota lapset tarvitsevat ja josta voivat jäädä paitsi vaikka kuinka matkusteltaisiin ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä lapsi ei menetä mitään -kommenteista vaikuttaa olevan iäkkäiltä ihmisiltä, jotka todistelevat, että ei minunkaan lapsuudessani matkustettu ja vasta aikuisena kävin kerran Tukholmassa, ja ihan hyvä minusta tuli. 

Maailma on muuttunut, ja hyvä niin. 

Itse olen nelikymppinen ja matkustin lapsena toiselle mantereellekin. Lasten kanssa olen kokeillut matkustelua, mutta siitä on luovuttu, kun ei ole vaivan arvoista. Samaa mieltä on sekä lapset että vanhemmat.

Ahdistun lentokenttien jonoissa, sitä että aina pitää jonottaa johonkin. Sama jatkuu matkakohteessa. Bussiin, metroon, junaan, taksiin, lippuja sinne ja tänne, ravintolan etsimistä, meteliä, epämukavuutta, kaikkeen menee rahaa ja aikaa.

Hirveä rahanmeno siitä, että pääsee tuijottamaan jotain taulua museossa, olkoonkin maailmankuulu tai pulahtamaan lämpimään mereen. Niitä kivoja juttuja voi tehdä lähempänä vähemmällä vaivalla ja vähemmällä ajan ja rahanmenolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kommentteja, joissa sanotaan ettei lapset mitään muista. 4-vuotias muistaa muumiot Lontoosta. Samoin leikkiminen lämpimässä lastenaltaassa on asia, jota hän muistelee.

Isompi lapsi muistaa matkat myös. Kotona lomailusta ei jää koskaan mieleen muuta kuin jotkut poikkeusjutut, esim. kauempana asuvat kaverit kävi kylässä. Eihän se tarkoita, etteikö kotona vietetty loma voisi olla hyvää, mutta en lähtisi vähättelemään lasten lomamatkakokemuksia.

Lapsilla on vieläpä se hieno tapa innostua niin täysin, kun näkevät jotain sykähdyttävää

Eikö lapsi muista mitään mökkilomista tai kotimaan lomista? Minä ainakin muistan elävästi kesät maalla serkkujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, palstalaiset opettamassa, että pidennetyn viikonlopun voi käyttää reppureissaamiseen ulkomaille. Tukholmaan vai Tallinnaan?

Älkää nyt selittäkö, että reppureissaatte parin päivän aikana lasten kanssa Lontooseen ja takaisin.

 

Mihin viestiin viittaat? Mulla on mennyt tommonen ihan ohi.