Miksi perintöasioiden ja perinnön jakamisen takia usein menee sisarusten välit täysin pilalle?
Vierailija
19.01.2025 | 10:11
uskovainen lähisukulainen on alkanut vainomaaan minua ja syyttämään petoksista! olen kuulemma lahjonut kiinteistövälittäjän arvioimaan mökkimme suuremmaksi ja rivarin pienemmäksi että saisin rahaa mökistä itselle ja hän ei suostu sitä maksamaan eikä myymään,
Tuskin saadaan jaettua perintöä ja ikävä olisi mennä käräjille asiassa ja maksaa lakimiehelle usea tonni perinnönjakamisesta.
ja kaikki olemme vielä uskovaisia, eikö olekin jännää. Rahasta tulikin suuri riita ihan yhtenä päivänä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perinnössä kyse ei ole pohjimmiltaan pelkästä rahasta. Kyse on perhesuhteista, vanhoista kaunoista ja omista lapsuustraumoista. Tunne siitä, että sisarus oli jo lapsena äidin suosikki ja nyt saa vielä tuon Arabian liemikulhonkin. Perinnönjako nostaa nämä kaikki pintaan. Siihen lisätään suru ja huono omatunto, kun en käynyt katsomassa tai kuka hoiti eniten. Soppa on valmis!
Entä kun se riehuja onkin se, joka on saanut eniten? Ollut vielä aikuisenakin vanhempiensa lompakolla. Nyt syyttää muita tuon tyyppisestä käytöksestä, vaikka muut ovat käyneet töissä ja hoitaneet itse perheensä.
Kuten kirjoitin, kyse ei ole rahasta. Sinä puhut nyt rahasta, minä tunteista ja kaunoista.
Oma enoni sekosi eläkeiässä ja syytti ukkiani siitä, että äitiäni on rakastettu enemmän, kun on häntä on ukki pitänyt enemmän sylissä lapsena. No, tämä johtunee siitä, että enoni syntyi sota-aikana ja ukki oli rintamalla. Äitini on rauhan aikana syntynyt. No, ei tähän tunteeseen mikään järkipuhe auttanut. Siihen perintö päälle ja vaikka se meni tasan, niin rakkaus ei ollut mennyt. Välit on iäksi poikki
Uskovaisuus ei tee ihmisestä ihmistä kummempaa. Ongelmana heillä vielä tuo oikeassa olemisen kuvittelu, mikä jäykistää ajattelua.
Joku sumppi kirjoitti #Siskosi haluaa jakaa pesän ja te muut ette. Ymmärrän siskosi. Käytättekö te tällä hetkellä kuolinpesän asuntoa ja mökkiä?
et ole lukenut tekstejä edellä. Sisko EI HALUA JAKAA mökkiä vaan vaatii sitä itselleen, mutta ei suostu maksamaan tasinkoa minulel ja veljelle jos rivari jää meille. Mieti mökin arvo on arvioita 95 000 e ihan kiinteistövälittäjän virallisella paperilla (joka maksoi 850e!) ja samoin rivati 60 000 e. Entinen kiijnteistövälittäjä arvioi viime vuonna samoin rivarin 60 000 e arvoiseksi, joten se ei siitä varmaan nouse. MINÄ suostuisin siihen, että KAIKKI MYYDÄÄN ja rahat jaetaan, en siihen taas että riv ari tyhjennetään ja yritetänä vuokrata sitä tai makseteaan tyhjästrä asunnosta vastike 485 e ja sähkö 60 e. Millä minä maksan 200 e kk kuussa työttömänä tyhjään vastiketta tai minne tavarat viedään 122 neleiön asunnosta? pitäskö minun hommata siis uusi asunto ja maksaa siitäkin vuokraa? nyt maksa siis vuokraa perikunnalle ja asun tässä rivarissa yksin.
mökkiähän ei käytä juuri kukaan, kuin kesällä ehkä muutaman hetken eikä se ole talviasuttava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perinnössä kyse ei ole pohjimmiltaan pelkästä rahasta. Kyse on perhesuhteista, vanhoista kaunoista ja omista lapsuustraumoista. Tunne siitä, että sisarus oli jo lapsena äidin suosikki ja nyt saa vielä tuon Arabian liemikulhonkin. Perinnönjako nostaa nämä kaikki pintaan. Siihen lisätään suru ja huono omatunto, kun en käynyt katsomassa tai kuka hoiti eniten. Soppa on valmis!
Entä kun se riehuja onkin se, joka on saanut eniten? Ollut vielä aikuisenakin vanhempiensa lompakolla. Nyt syyttää muita tuon tyyppisestä käytöksestä, vaikka muut ovat käyneet töissä ja hoitaneet itse perheensä.
Kuten kirjoitin, kyse ei ole rahasta. Sinä puhut nyt rahasta, minä tunteista ja kaunoista.
Oma enoni sekosi eläkeiässä ja syytti ukkiani siitä, että äitiäni on rakastettu enemmän, kun on hä
Tässä perheessä ei ole kyllä kukaan voinut kadehtia toisten vanhemmilta saamaa rakkautta. Tosin muilla on perheet, mutta riehuja on polttanut välejään puolisoihinsa, ystäviinsä ja työkavereihinsa. Nyt on sitten sisarukset vuorossa.
kaiken logiikan mukaan siskon pitäisi maksaa 50 000 e tasinkoa jos haluaa mökin ja se jaetaan siis minulle ja veljelle tasan ja pidämme rivarin. 60 000 e/kahdelle on 30 000 e ja mökki on taas 95 000 e siis pelkästään arvioina. Mökin saa myytyä VIIKOSSA, rivaria on yritetty myydä 3 vuotta jo.
Meillä ei ollut toisen vanhemman kuolinpesässä minkäänlaisia riitoja. Sovimme sovussa kaiken ja välimme ovat yhä hyvät. Johtuu vain siitä, miten toinen vanhemmistamme on juristi ja auttoi vapaa-ajallaan tuttavien kuolinpesissä. Me lapset saimme kyllä hyvät lähtökohdat ja järjenkäytön.
Puolison suvussa taas riitaa tuli kuolinpesistä. Meni välit ja oli huutoa ja itkua ja syyttelyä/syyllistämistä jne.
Joku psykologi selitti, että usein kp.ssa riidat johtuvat jo lapsuudesta alkaen. On tunne, että sisarus on saanut enemmän rakkautta, tavaraa, huomiota ja toinen jäänyt vähemmälle sun muuta kateutta ja kuvitelmia. Jos ei ole opittu puhumaan asiaa ja suoraan eivät perillisetkään silloin osaa tehdä sitä. Järkeä on vaikea käyttää ja asioita päätetään tunnepitoisesti.
Jos on juristivanhempani neuvoja uskominen sovi kaikki kirjallisena ja joka pienikin asia pitää kysyä muilta kp:n osakkailta. Jo se mistä kysytään kiinteistöjen hinta-arvio. Jos kp:n paikkakunnalla on vain yksi asiantuntija sellaisesta on turha riidellä. Kunhan muistaa, ettei itse ole asiantuntija.
Meillä oli veljeni kanssa suhteellisen iso perintö, runsaasti metsää, useita kiinteistöjä, osakkeita. Kaikki meni täysin sovussa. Sovittiin jo etukäteen, että tässä tilaisuudessa on kyse puhtaasti rahasta ja kaikki tunne-asiat hoidetaan erikseen ja puolisot pysyvät tämän ulkopuolella. Kun saatiin kaikki hoidettua, niin tuli tunne, että tuohon ihmiseen voin luottaa missä asiassa tahansa.
sitä en ymmärrä, miksi perintöämme ei vaan voi myydä pois kokonaisuudessaan `? miksi sukulaiset eivät tajua sitä että on lopunaika ja Venäjä voi vielä hyökätä Suomeen piankin ja kaikkien rivareiden ja mökkien arvoi laskee nollaksi jos jää edes paikalleen. Jeesuksen paluukin on muutamassa vuodessa, itse ottaisin mielelläni rahat taskuun ejli tässä tapauksessa sen 50 000 e koko arvosta ja lähtisin asumaan Vietnamiin
ap
Vierailija kirjoitti:
Koska perinnössä kyse ei ole pohjimmiltaan pelkästä rahasta. Kyse on perhesuhteista, vanhoista kaunoista ja omista lapsuustraumoista. Tunne siitä, että sisarus oli jo lapsena äidin suosikki ja nyt saa vielä tuon Arabian liemikulhonkin. Perinnönjako nostaa nämä kaikki pintaan. Siihen lisätään suru ja huono omatunto, kun en käynyt katsomassa tai kuka hoiti eniten. Soppa on valmis!
Tämä. Loistava kiteytys.
T. Eräs helvetillissä perintöprosessissa tarpoja
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä en ymmärrä miksi lapset on joskus perinnönjaossa eriavoisia. Joku saa talon ja toinen villapaidan. Minusta jotenkin helvetin sairasta vanhemmilta kertoa kuoleman takaa että toinen lapsi oli rakkaampi.
Varsinkin kun sille ei niin rakkaalle lapselle on tehty asia selväksi jo lapsuudesta lähtien. Miten sairas pitää vanhemman olla ettei ymmärrä että lapsen syntyminen on HÄNEN OMA vikansa, ei sen lapsen🙄
Kysyt miksi, no ainakin ahneuden tunnistan omassa tapauksessani. Kuolinpesän osakkaita mm. kuolleen pojan lapset ja näiden täti. Yksi lapsenlapsista otti yhteyttä asioitaan hoitavaan lakimieheen, hänen on saatava omaisuutta enemmän kuin muiden, siitäpä nämä muut suuttuivat, meni välit.
Tämä samainen lapsenlapsi ei hyväksynyt testamenttia, teki rikosilmoituksen, testamentti on väärennetty. Vainaja oli eläessään siirtänyt rahaa vaimolleen, näistä nämä samainen teki rikosilmoituksen törkeästä maksuvälinepetoksesta. Tosin poliisi sanoo, että vainajalla oli oikeus käyttää varojaan haluamallaan tavalla. Samainen lapsenlapsi vaati, että kuolinpesän kustannuksella on pankista pyydettävä ja saatava vainajan pankkitilin tiliote kymmeneltä vuodelta. Vainaja ei ollut tämän lapsenlapsen holhouksen alainen, joten hänellä oli oikeus käyttää varojaan, tätä ei tämä suostunut uskomaan.
Olin kuulemma saanut pölynimurin, jota en ollut ilmoittanut ennakkoperinnöksi, olisi siitä ehdottomasti kuulunut maksaa perillisille osuutta, onhan se ollut vainajan omaisuutta ja heille kuuluvaa perintöä. Tosin oli itse ostanut kapineen ja pidinkin sen.
Ahneus ja ahneus on tullut esille ja selvästi, vaan on tuolle ennakkoperintöimurille naurettu.
voipihan se olla että veljeni joutuu velkaperinnössä siihen tilaan että keväällä pankit vaativatkin koko omaisuuden myynnin tai ainakin hänen osuus 1/3. Silloin pitää käytännössä myydä kaikki koska minulla ei ole rahaa lunastaa omaa osuutta. se oliskin helpotus ja kaikki lihoiksi.
Vierailija kirjoitti:
on pedon aika ja lopunaika ja uskovaisetkin vainoavat toinen toistaan. Itse olen työtön ja m ielelläni myisin rivarin mutta vain sillä ehdolla että myös mökki myydään. Siskolla taas on virka tienaa yli 10 000 ehk'ä jopa 20 000e ja varmasti saisi velkaa sen verran ihan heti että voisi maksaa mökin erotuksen 50 000 e minulle ja veljelleni. mutta ei halua.
kiinteistövälittäjän lahjominen oli kyllä uskomattomin syyte mitä olen koskaan edes ajatellut. saapi itse tehdä vielä uuden arvioinnin ja maksaa sen jos haluaa vielä uuden arvioijan
NOT EVEN THE DEATH CAN SAVE YOU FROM ME
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisuus ei tee ihmisestä ihmistä kummempaa. Ongelmana heillä vielä tuo oikeassa olemisen kuvittelu, mikä jäykistää ajattelua.
Uskonto on ihmisen mielikuvitusta, jonka avulla se orjuuttaa toista heikompaa. Tässä maassa saa yhä vankilatuomion jumalanpilkasta. Aivan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
No jos toinen lapsi on opettaja ja toinen raiskarimurhaaja, niin aika vaikee niitä on rakastaa tasapuolisesti...
Oma lapsi on aina oma lapsi. Ihan sama vaikka söisi tuhat pikkulasta muna pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
on pedon aika ja lopunaika ja uskovaisetkin vainoavat toinen toistaan. Itse olen työtön ja m ielelläni myisin rivarin mutta vain sillä ehdolla että myös mökki myydään. Siskolla taas on virka tienaa yli 10 000 ehk'ä jopa 20 000e ja varmasti saisi velkaa sen verran ihan heti että voisi maksaa mökin erotuksen 50 000 e minulle ja veljelleni. mutta ei halua.
kiinteistövälittäjän lahjominen oli kyllä uskomattomin syyte mitä olen koskaan edes ajatellut. saapi itse tehdä vielä uuden arvioinnin ja maksaa sen jos haluaa vielä uuden arvioijan
MIksi sinä asetat tuollaisen ehdon, että möisit mielelläsi rivarin, mutta vain jos myös mökki myydään? Miksi turhaan tehdä asioista monimutkaisia? Eikö rivaria voi myydä myös ilman mökkiä? Jos mökillä esim. on jollekin tunnearvoa. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on pedon aika ja lopunaika ja uskovaisetkin vainoavat toinen toistaan. Itse olen työtön ja m ielelläni myisin rivarin mutta vain sillä ehdolla että myös mökki myydään. Siskolla taas on virka tienaa yli 10 000 ehk'ä jopa 20 000e ja varmasti saisi velkaa sen verran ihan heti että voisi maksaa mökin erotuksen 50 000 e minulle ja veljelleni. mutta ei halua.
kiinteistövälittäjän lahjominen oli kyllä uskomattomin syyte mitä olen koskaan edes ajatellut. saapi itse tehdä vielä uuden arvioinnin ja maksaa sen jos haluaa vielä uuden arvioijan
MIksi sinä asetat tuollaisen ehdon, että möisit mielelläsi rivarin, mutta vain jos myös mökki myydään? Miksi turhaan tehdä asioista monimutkaisia? Eikö rivaria voi myydä myös ilman mökkiä? Jos mökillä esim. on jollekin tunnearvoa. - eri
MIKSI en voi asettaa sellaista ehto että vain mökki myydään ja voin lunastaa koko rivarin itsellen kun sitä ei muut halua? mökki on kuin kultaa taskussa sen saa myytyä HETI, riv aria taas ei saa
tunnearvoilla ei ole mitään merkitystä, jos jollakin eli siskolla on tunteita mökkiin, voihan hän lunastaaa sen itselleen. se nyt vaan sattuu olemaans e arvokkain asia perinnössä se mökki
ap
Usko rahaan ja mammonaan on monella Vapahtajaa Kristusta suurempaa.
Niin ne perisynnit, joista yksi on ahneus, ottaa kiinni uskovaiseenkin.
Onneksi kaikilta ei sentään välit mene perinnön jaossa, mutta aika yleistä tuo tuntuu kyllä olevan.