Muita jotka katuu edelleen teininä tehtyjä virheitä?

Kadun kännisekoiluja ja sitä että vietin aikaa niin huonojen kavereiden kanssa. He olivat huonoja siis sillä tavalla että kiusasivat minua. Kukaan ei edes noista kännisekoiluista ollut huolissaan, olin heidän mielestään vaan ärsyttävä. Olin traumatisoitunut kiusaamisesta, ujo ja alkoholi auttoi, ja sen aikaiset kaverit olivat oikeastaan myös kiusaajia, vaikka se olikin vähän piilotellumpaa kuin aiemmin. Olen löytänyt rauhan vasta kun olen jättänyt kaikki ikävät ihmiset elämästäni. Toisaalta kyllä ymmärrän että yritin vaan selviytyä nuorena, enkä muuta osannut. 

Kyllä. Olen yli 30v, mutta jatkuvasti tulee jossiteltua. Ei auta yhtään vaikka kuinka muistuttaa itselleen, että virheet kuuluu kasvamiseen ja ei nuorena tehtyjä päätöksiä edes voi tarkastella aikuisen ymmärryksellä 

Turha vatvoa. Jos jokin vaivaa, korjaa asia.

Opiskella voi,  nenänsä voi leikkauttaa, eka kerta on kaikille paska ja elämänsä voi parantaa tästä eteenpäin.

Laiskat ja tyhmät jää saveen makaamaan ja ruikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen yli 30v, mutta jatkuvasti tulee jossiteltua. Ei auta yhtään vaikka kuinka muistuttaa itselleen, että virheet kuuluu kasvamiseen ja ei nuorena tehtyjä päätöksiä edes voi tarkastella aikuisen ymmärryksellä 

Mitä teit?

Kadun, että nuorena aikuisena aloin käyttämään bentsoja, elämässä meni vuosikymmen sumussa eli elämätöntä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kadun kännisekoiluja ja sitä että vietin aikaa niin huonojen kavereiden kanssa. He olivat huonoja siis sillä tavalla että kiusasivat minua. Kukaan ei edes noista kännisekoiluista ollut huolissaan, olin heidän mielestään vaan ärsyttävä. Olin traumatisoitunut kiusaamisesta, ujo ja alkoholi auttoi, ja sen aikaiset kaverit olivat oikeastaan myös kiusaajia, vaikka se olikin vähän piilotellumpaa kuin aiemmin. Olen löytänyt rauhan vasta kun olen jättänyt kaikki ikävät ihmiset elämästäni. Toisaalta kyllä ymmärrän että yritin vaan selviytyä nuorena, enkä muuta osannut. 

Miten he kiusasivat sinua

Kadun sitä miten huonosti kohtelin yhtä seurustelukumppania. En aidosti välittänyt hänestä eikä olisi pitänyt olla yhdessä. 

Siitä olen todella kiitollinen ollut jälkeenpäin, että en ollut alaikäisenä kiinnostunut ollenkaan ryyppäämisestä eikä ollu kaveritkaan kiinnostuneita alkoholista. Perheolot oli myös itsellä hyvät. Aloin käydä bileissä vasta 19-vuotiaana muutettuani pois kotoa ja siinäkin iässä ehti ihan tarpeeksi ryypätä ja baareilla. 

Kun tavoittelee joka päivä asioita, joista haaveilee ei enää nuorena tehdyt asiat paina saati niitä ei muista, kun tilalle tulee jotain mitä tavoitella, minkä eteen tehdä töitä:

- onko sinulla jokin unelma? Miksi ajattelet, ettet voisi enää saavuttaa sitä? 

 

Opiskele, vaikka kurssi kerrallaan avoimessa, lue kirjoja ja kerää uutta tietoa.

Säästä rahaa, ensin 3 e kuussa, sitten 10 e, mitä tahansa! Se palkitsee, kun aloitat edes jostain. Olin 20-vuotiaana yksin vauvan kanssa, koska lapsen isä sairastui. Olin täysin rahaton. Silti säästin säälittävästä myyjän palkastani. Oli vain etsittävä se itsekuri ja suljettava silmät muiden lomamatkoilta ja uskottava, että jonain päivänä minäkin voin matkustaa tai tehdä mitä haluan, nyt ei vain vielä ole hetkeni. 

 

Nykyään kaikki kuukausittaiset tuloni ovat 8000-15000 e, riippuen paljon treidaan. Säännölliset tulot ovat 4000 e / kk. Olen 35-vuotias. Jos olisin jäänyt 20-vuotiaana voivottelemaan kohtaloani, en olisi saavuttanut mitään. Ja ihan yksin olen kaiken rakentanut, ilman miestä. Olen opiskellut välissä jopa 3 ammattia, yksi AMK-tutkinto. Kehitän itseäni jatkuvasti. Älä koskaan ole muista ihmisistä riippuvainen, muistakaa tämä! 



Varjele terveyttäsi, treenaa päivittäin! Pyri olemaan paras versiosi itsestä tänään, se mitä olit eilen tai 25 vuotta sitten oli ja meni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sen verran, ettei olisi pitänyt mennä vittuilemaan vankiloiden painonnostomestarille teininä. Nenä on vieläkin vähän vino, ja vaikea sen takia löytää sopivia silmälasikehyksiä.

Korjauta se. 

Ettei vaan menisi huonommaksi siitä... Toisaalta siitä on ollut hyötyäkin. On herättänyt kunnioitusta, joiltakin pahoilta tyypeiltä tullut kommenttia, että "sä oot varmaan bokrannut paljon". :D 

Jossittelen jatkuvasti sitä mitä tein teinikänneissä

Voithan sä ap vieläkin lukea kokeisiin. Teet iltalukion ja haet sitten vaikka lääkikseen.

Mä en kadu mitään muuta ku sitä että en päässyt elämään nuorena nuoruutta kun koulussa kiusattiin 9 vuotta mutta se taas ei ollut mun valinta eli ei kaduta varsinaisesti mikään :)

Kuka muu niitä enää muistaa..

Mä olen viettänyt hyvin kilttiä elämää, mutta kadun niitä vähäisiäkin seikkailuja, joita mulla on ollut.

Olen 40-v. Mulla on ollut elämäni aikana vain kolme seksikumppania, mut jotenkin onnistuin jostakin niistä kohtaamisista saamaan HPV:n varmaan loppuelämäksi. Joudun nyt jatkuvasti raivaamaan jossain kohdunkaulan syöpä-seuloissa ja sitä saa pelätä ja jännittää.

Älä kadu elämää

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä ap vieläkin lukea kokeisiin. Teet iltalukion ja haet sitten vaikka lääkikseen.

 

Mä en kadu mitään muuta ku sitä että en päässyt elämään nuorena nuoruutta kun koulussa kiusattiin 9 vuotta mutta se taas ei ollut mun valinta eli ei kaduta varsinaisesti mikään :)

Mulla meni peruskoulu sekoiluksi ja erittäin huono keskiarvo. Masensi aikuisena, että oon heittänyt potentiaalini hukkaan. Menin sitten aikuislukioon katsomaan, mihin pystyn, jos keskityn ja panostan. Ällän paperit ja melkein kympin keskiarvo.

Miksi katua?

Kokeet ja koulu ei ole tae työelämästä. Monet paljon vaivaa nähneet kouluttautujat ei pääse edes oman alan töihin ns. Bachelorit ja tohtori sykeröt. Eli sykeröinti ei aina tuota tulosta.