Il ihmettelee "vanhanajan" kasvatuskeinoja. Linkki. Mitä ne muka on nykyään?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten kukaan pystyy fyysisesti kurittamaan omaa lastaan tai ylipäätään ketään elävää olentoa? Ei mulla käy mielessäkään. Itse kyllä pidän kovaakin kuria oikealla äänensävyllä, en aina keskustele vaan määrään ja komennan kun tarve vaatii. Niin minuakin kasvatettiin. 

Kaikki rankaiseminen on pahan olon aiheuttamista toiselle. Ja sitä paitsi ruumiillinen rankaisu on monesti paljon lievempää kuin ei-ruumiillinen rankaisu. Luulenpa, että jokainen lapsi mielellään vaihtaisi kuukauden arestin luunappiin jos siis tuollainen vaihto olisi tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten kukaan pystyy fyysisesti kurittamaan omaa lastaan tai ylipäätään ketään elävää olentoa? Ei mulla käy mielessäkään. Itse kyllä pidän kovaakin kuria oikealla äänensävyllä, en aina keskustele vaan määrään ja komennan kun tarve vaatii. Niin minuakin kasvatettiin. 

Hyvä jos sinun lapsesi tottelevat ihan vaan kun määräät heitä. Kaikilla ei ole yhtä helppoja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä tuli solkipäällä lähes päivittäin. Syyksi riitti, että naapurin lapset olivat käyttäytyneet huonosti. Pahimmillaan ei päiväkausiin pystynyt kuin mahallaan makaamaan kun takapuolen lihat paistoi haavoista. Itkeä tai valittaa ei saanut ja lopuksi piti kiittää vanhenpia ja Taivaan Isää. Ei minun kuritus mitenkään poikkeavaa ollut, samaa tehtiin joka talossa. Väitänpä että juuri siitä syystä meistä tuli ahkeria ja kaikin puolin kunnollisia kansalaisia. 

M73

Olen syntynyt -68 enkä tiedä yhtään kaveria, jota olisi remmillä hakattu noin. Päänahassa kyllä rutisi kun tukasta revittiin. Mutta sun vanhemmat oli ihan poikkeuksellisen sadistisia. Surullista, että itse luulet tuon tehneen sulle hyvää.

Minä ja sisarukset ollaan 70- ja 80-luvun lapsia ja ei meitä kuritettu pienenä. Isänisä oli ilkeä paskiainen ja hakkasi isää aikoinaan ihan huvin vuoksi, äidin vanhemmat ei tainneet ruumillista kuritusta käyttää niin koska toista vanhempaa ei oltu ikinä väkivallalla kasvatettu ja toista oli kuritettu ihan liikaakin, me säästyimme tuolta.

Kyllä meillä kuria pidettiin ja jos vanhemmat sanoi että tee näin niin uskottiin. Opettajat olivat auktoriteetteja ja ei olisi tullut kuulonkaan ruveta opettajille aukomaan päätä.

Lapsia voi kasvattaa kunnon ihmisiksi ilman väkivaltaa ja kaikki komentaminen ei ole pahaksi. Yksi mitä nykyvanhemmilta tuntuu puuttuvan on vakava ääni. Se että leperellään "älä nyt kultapieni tee noin, kun tulee paha mieli" ei auta. NYT LOPPU SE PELLEILY, tämä ei ole mikään pyyntö tai kehoitus. Ja jos ei loppu niin sitten mennään lopettamaan eikä vain voivotella kun ei niitä lapsia saa piestä ja nätisti pyytämällä ei lopettanut niin ei tässä mitään voi tehdä.

Meillä kuritettiin ja risulla peloteltiin, mutta kyllä se aina oli hyvästä syystä kun oltiin tehty pahoja ja pelotekin oli ihan hyvä olla. Ei villit lapset nyt vaan muulla tavoin pysy ruodussa.

Kuinka vääränä pidätte sitä, jos lapsi on sen verran iso, että ymmärtää oikeasti puhetta, siis isompi kouluikäinen, ja remmistä on varoitettu useampi kerta, ja lapsella olisi siis mahdollisuus välttää se, mutta silti toimii niin kuin ei pitäisi, ja sen jälkeen hänet kuritetaan.

Te ketkä saitte remmiä, millainen se tilanne todellisuudessa oli? Tuliko äidiltä tai isältä mitään empatiaa, edes sen jälkeen, vai oliko se vaan niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa, miten paljon se sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä saitte remmiä, millainen se tilanne todellisuudessa oli? Tuliko äidiltä tai isältä mitään empatiaa, edes sen jälkeen, vai oliko se vaan niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa, miten paljon se sattuu?

Yleensä vanhemmat pyytävät lapseltaan jälkikäteen anteeksi sitä, että rankaisivat heitä. Ihan niin kuin oikeuslaitoksen piirissä on tullut perinteeksi, että kun vanki vapautuu niin hän saa tuomarilta kirjeen jossa pahoitellaan tuomion antamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä saitte remmiä, millainen se tilanne todellisuudessa oli? Tuliko äidiltä tai isältä mitään empatiaa, edes sen jälkeen, vai oliko se vaan niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa, miten paljon se sattuu?

Yleensä vanhemmat pyytävät lapseltaan jälkikäteen anteeksi sitä, että rankaisivat heitä. Ihan niin kuin oikeuslaitoksen piirissä on tullut perinteeksi, että kun vanki vapautuu niin hän saa tuomarilta kirjeen jossa pahoitellaan tuomion antamista.

Mitä v...? Ei varmasti tuomarit lähettele tuollaisia.

Itse sain fyysistä kuritusta lapsena ja miinuksena, se meni keskustelun yli. Eli välillä en edes tiennyt mitä olin tehnyt väärin, korvasta kyllä vietiin ja sitten seurasi vanhempien mykkäkoulu. Muistan hyvin että olen seissyt ompelukoneella ompelevan äidin takana ja itkenyt ja kysynyt että mistä hän on suuttunut ja mitä oon tehnyt väärin? En saanut mitään vastausta. Mulle vaan opetettiin että vanhempia vastaan en saa sanoa missään asiassa, koskaan. Enkä ketään muutakaan vastaan.

Omien lasten kanssa olen toiminut ihan täysin päinvastoin. On puhuttu paljon ja kaikesta. Rangaistuksia ei välttämättä ole edes tullut, mutta keskusteltu ollaan ja tasan tietävät milloin ovat tehneet mielestäni väärin ja mitä se on ollut. Asioista, kotiintuloajoista ym on aina voitu neuvotella, mutta me vanhemmat päätämme. Ja kiukuttelemalla eivät saa mitään läpi, asiallisella keskustelulla siihen on mahdollisuus.

Yksi asia mitä mun vanhemmat ei ymmärtäneet oli se että meillä kiellotkin on aina perusteltu lapsille, jopa "kamalat asiat". Autotielle ei saa juosta, koska auto voi ajaa päälle ja siinä voi loukata tosi pahasti. Tai jopa kuolla. Samasta syystä ilman heijastinta ei lähdetä pimeällä ulos. Jne. Äitini mielestä tuollaisia ei saa lapselle sanoa, että voi loukata tai kuolla, äiti ei ymmärtänyt sitä ollenkaan ja mä en ymmärtänyt äidin mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä saitte remmiä, millainen se tilanne todellisuudessa oli? Tuliko äidiltä tai isältä mitään empatiaa, edes sen jälkeen, vai oliko se vaan niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa, miten paljon se sattuu?

Vanhempia piti kiittää lopuksi

Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voi puolustaa millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä saitte remmiä, millainen se tilanne todellisuudessa oli? Tuliko äidiltä tai isältä mitään empatiaa, edes sen jälkeen, vai oliko se vaan niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa, miten paljon se sattuu?

Vanhempia piti kiittää lopuksi

Niin että ikään kuin siinä takapuolen paljastamisessa ja vyöllä hakkaamisessa ei olisi riittävästi nöyryytystä, vielä sitten tuollainen kirsikka kakun päälle?

Vierailija kirjoitti:

"80-luvulla sain selkäsaunan nahkaremmillä rikkoessani kieltoja. Oli pari muutakin kertaaen ajattele näitä pahalla, vaan ihan ansaitusti tuli saatua."

Minkä ikäisiä yleensä kurittettiin tällä tavalla? Koska ei kai nyt kukaan ihan pieniä voinut remmillä lyödä, mutta toisaalta ei kai mitään teinejä enää kuritettu? Mitenköhän tämä meni?

Jonkinlainen Tukholma-syndrooma, jos muistelee remmikuritusta hyvällä?

Kaikista väkivaltaisimpia, häiriintyneimpiä ja huonosti käyttäytyviä ovat melkein 80v kokemuksellani selkäsaunoja saaneet. Onneksi omat vanhempani olivat sen verran fiksuja etteivät koskaan kajonneet lapsiin. Ei lapsiin tai puolisoon kohdistuvassa väkivallassa yleensäkään kyse ole vanhempien sukupolvesta vaan enemmänkin sivistyneisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kasvanut paikassa missä oli ihan normaali että koulun jälkeen hakattiin toisia ja kiusattiin ja varastettiin toisilta bussirahoja ja ties mitä, lintsailtiin kouluista ja tehtiin ilkivaltaa kylillä. Meistä jokainen oli vanhan koulukunnan kasvatteja :D

Vanhoina aikoina ei haistateltu opettajille eikä karattu oppitunneilta käytävään. Ei myöskään vedetty opettajia turpaan vaikka suositun teorian mukaan ruumiillinen kuritus opetti lapset väkivaltaisiksi.

Vanhemmat päivittelivät suu vaahdossa jokaiselle joka kuunteli, että miksi me lapset ollaan niin villejä ja hakkaamme toisiamme ristiriitatilanteissa. Sitten siirtyivät taas hakkaamaan meitä.

Yllätyin omasta luonteestani aikuisena kuinka rauhallinen olenkaan, nyt kun vanhemmista on päässyt eroon ja minua ei kukaan enää hakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä tuli solkipäällä lähes päivittäin. Syyksi riitti, että naapurin lapset olivat käyttäytyneet huonosti. Pahimmillaan ei päiväkausiin pystynyt kuin mahallaan makaamaan kun takapuolen lihat paistoi haavoista. Itkeä tai valittaa ei saanut ja lopuksi piti kiittää vanhenpia ja Taivaan Isää. Ei minun kuritus mitenkään poikkeavaa ollut, samaa tehtiin joka talossa. Väitänpä että juuri siitä syystä meistä tuli ahkeria ja kaikin puolin kunnollisia kansalaisia. 

M73

Sellainen fantasia siellä.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä tuli solkipäällä lähes päivittäin. Syyksi riitti, että naapurin lapset olivat käyttäytyneet huonosti. Pahimmillaan ei päiväkausiin pystynyt kuin mahallaan makaamaan kun takapuolen lihat paistoi haavoista. Itkeä tai valittaa ei saanut ja lopuksi piti kiittää vanhenpia ja Taivaan Isää. Ei minun kuritus mitenkään poikkeavaa ollut, samaa tehtiin joka talossa. Väitänpä että juuri siitä syystä meistä tuli ahkeria ja kaikin puolin kunnollisia kansalaisia. 

M73

Tuo nyt on ihan sairasta eikä varmasti ollut käytäntönä normaaleissa perheissä. Koko remmillä kurittamisen pointti on siinä, että se sattuu hetken aikaa ilman, että tulee kehoon vaurioita. Soljella hakkaaminen on ollut ihan jotain muuta ja siinä on nimenomaan tarkoituskin vahingoittaa, mikä on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"80-luvulla sain selkäsaunan nahkaremmillä rikkoessani kieltoja. Oli pari muutakin kertaaen ajattele näitä pahalla, vaan ihan ansaitusti tuli saatua."

Minkä ikäisiä yleensä kurittettiin tällä tavalla? Koska ei kai nyt kukaan ihan pieniä voinut remmillä lyödä, mutta toisaalta ei kai mitään teinejä enää kuritettu? Mitenköhän tämä meni?

Jonkinlainen Tukholma-syndrooma, jos muistelee remmikuritusta hyvällä?

Olen ihan aikuisena joskus ajatellut, että kunpa saisin remmiä! Ja, ennen kuin palstapervot innostuu, kyse ei ole sellaisesta. Vaan, jos olen tehnyt tai sanonut jotain omasta mielestäni tyhmää, ja se jää vaivaamaan ja painamaan mieltä. Silloin tulee joskus sellainen olo, että kunpa saisin remmiä niin, että asia olisi sitä myöten selvä, eikä enää tarvitsisi vatvoa.

Kuulostaako ihan pöhköltä?

Wokemammat vois myös alkaa puuttumaan vaikka koirien kasvatukseen! On se kyllä kamalaa, kun äitihauva laittaa pienokaisensa järjestykseen heti eikä ala sopii terapia-aikoja koitaäideiltä lapset pois?