Lue keskustelun säännöt.
Voiko äiti olla erotilanteessa niin hirvittävä että isä jättäytyy lapsensa elämästä lopullisesti?
16.01.2025 |
Eikä vuosienkaan jälkeen halua olla edes lapsen pyynnöstä tekemisissä lapsen kanssa? Isä perustelee tätä traumatisoitumisella ja halusta suojella itseään. Äiti ollut niin vaikea ja tehnyt tapaamiset niin mahdottomaksi venkoilullaan että isä on lopulta lapsen edun vuoksi luovuttanut raskain mielin.
Isä toivoo myös huoltajuudesta luopumista koska kokee vieraantuneensa 11-vuotiaastaan niin paljon. Tapaamisiin ei vaatinut koskaan täytäntöönpanoa koska sosiaaliviranomaiset ovat täysin äidin puolella. Äiti on ilmaissut viranomaisille että hänellä ei ole mukamas koskaan ollut tapaamisia vastaan mitään ja toivoisi että isä pitäisi yhteyttä lapseen, mutta isän luottamus on niin rikottu ettei luota äitiin.
Miten tukea isää tällaisessa tapauksessa?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää nähdä miten tässäkin ketjussa niin monet kääntyvät tätä isää vastaan. Olen henkilökohtaisesti seurannut hyvin läheltä vastaavaa tilannetta, missä äiti käyttää sukua, lastensuojeluviranomaisia, poliisia ja kaikkia mahdollisia tahoja isän mustamaalaamisessa. Sellainen on aivan loputon suo ja voi uuvuttaa pienen ihmisen aivan täysin. En yhtään ihmettele että jossain kohtaa vain luovuttaa.
On sattunut omallekin kohdalle. Eräänä päivänä olinkin huono isä joka ei saa tavata lapsiaan...Olin myös aika pohjalla. No, oma suku, ystävät ja paikkakuntalaiset tietää mitä tapahtui eivätkä halua olla tekemisissä noiden itsekkäiden hirviöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalityöntekijä ja näin anonyymisti voin paljastaa vaietun totuuden: huoltajuuskiistoissa naiset ovat käytännössä aina niitä jotka tekevät asioista todella vaikeita. Me emme kuitenkaan voi asialle oikeastaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Teimme lastensuojeluilmoituksia äidin epävakaan käytöksen takia, siksi sosiaalityöntekijä.
Ap
vastuuton mies hylkäsi lapsensa epävakaalle äidille
Mies ei halua olla lapsensa kanssa tekemisissä. Mihin se vielä tarvii tukea?
Jos on traumatisoitunut, niin oikea tuki on terapia sitten. Mutta sinne täytyis haluta mennä vapaaehtoisesti sitä traumaa purkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti voi alkaa lasten vieraannuttamisen heidän isästään heti erotilanteessa, onnistuu mainiosti täällä miesvihamielisessä Suomessa.
Miten alun perinkin käy aina niin, että äiti lähtee lapsen kanssa? Miksi se isä ei stoppaa hommaa siihen, että lasta ei viedä? Omien lasteni isälläkin on kiinnostanut kaikki muu kuin omat lapset eron jälkeen. Uuden vaimon lasten elämässä on ollut aktiivinen, kun omat on jääneet.
Jos isän elämänhallinta on hukassa, niin ei isällä ole toimintamalleja tilanteessa, ulkopuolista apua näihin asioihin saa todella vähän ja lähtökohtana äitiä pidetään lapselle lähimpänä vanhempana, koska raskaus, imetys yms on lähettänyt heidän suhdettaan ja todennäköisesti äiti myös on usein ollut vastuussa jo
Äiti on kuitenkin halunnut lapsen tehdä epävakaan ihmisen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaalityöntekijä ja näin anonyymisti voin paljastaa vaietun totuuden: huoltajuuskiistoissa naiset ovat käytännössä aina niitä jotka tekevät asioista todella vaikeita. Me emme kuitenkaan voi asialle oikeastaan yhtään mitään.
No miehen huoltajuus on meemi muutenkin. Mitä tekoa siittäjällä on poikasen, varsinkaan pienen kanssa? Ei mitään. Kyseessä on jäänne siitä, että mies omisti naisen, ja kun avioerot sallittiin, miehet pimahtivat ja alkoivat omimaan lapsia. Ei todellakaan mikään pysyvät tai toimiva ratkaisu, ja erityisesti lasten kannalta todella huono. Jos se mies ei kykene tulemaan toimeen naisen kanssa, niin miten se voisi tulla toimeen lasten kanssa? Lapsi toki alistuu mihin tahansa mihin isompi ja perustarpeita hallinnoiva pakottaa, mutta onko se sitten oikein?
Lasu itsessään on niin häiriintynyt ala kuin olla ja voi. Lapsikauppaa ja toisten erotilanteissa kuppaamista. Tuo koko sekopäinen lainsäädäntö pitäisi purkaa: kaikilta muilta oikeudet pois lapsiin, paitsi näiden luonnollisilta emoilta. Tällä hetkellä sekopäinen lapsihimo siittäjien, valtion, lääkäreiden, sukulaisten, anoppien, ym. mahojen taholta on se, joka ne ongelmat aiheuttaa. Äiti raukat stressaantuvat kuoliaiksi, eivätkä edes halua synnyttää enää. Ja pahat käärivät tästä voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti voi alkaa lasten vieraannuttamisen heidän isästään heti erotilanteessa, onnistuu mainiosti täällä miesvihamielisessä Suomessa.
Miten alun perinkin käy aina niin, että äiti lähtee lapsen kanssa? Miksi se isä ei stoppaa hommaa siihen, että lasta ei viedä? Omien lasteni isälläkin on kiinnostanut kaikki muu kuin omat lapset eron jälkeen. Uuden vaimon lasten elämässä on ollut aktiivinen, kun omat on jääneet.
Jos isän elämänhallinta on hukassa, niin ei isällä ole toimintamalleja tilanteessa, ulkopuolista apua näihin asioihin saa todella vähän ja lähtökohtana äitiä pidetään lapselle lähimpänä vanhempana, koska raskaus, imetys yms on lähettänyt heidän suhdettaan ja toden
Ei sitä epävakautta pysty aina ennustamaan. Ennen lapsia nainen pystyy huomioimaan miestä kuin vauvaansa, vauvan tulon myötä mies jää ilman tätä naisen paapomista. Vielä kun niin iso osa miehistä on aivopesty uskomaan, että heille kuuluu 24/7 siitokset siitä huolimatta onko lapsiin varaa tai tilaa, jo tuo siitospakkomielle voi ajaa liiton kriisiin. Niin kauan kun ihmismies ei kykene selibaattiin myös avioliitossa, perheet tulevat olemaan tätä dramaattista apinasekoilukaaosta. Joko ne hajoavat, tai muuttuvat toksisiksi aikapommeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Toivottavasti isällä on munaa kertoa myös lapselle että on katkaisemassa välit lopullisesti ja selittää, miksi oikeasti on tekemässä niin. Lapsi on kuitenkin jo murrosiän kynnyksellä, ei sen ikäisen elämästä voi enää vain häippästä tämän huomaamatta.
Toki, surullista kyllä, tuon ikäisenä oman vanhemman ghostaamaksi tuleminen kosahtaa pahemmin lapseen itseensä kuin ghostaajaan, eli isään. Isä porskuttaa kohtalaisen tyytyväisenä poikamieselämää eteenpäin tuudittautuen ajatukseen, että voi ottaa kersaan yhteyttä tämän täysi-ikäistyttyä. Ja lapsi itse aloittaa teini-iän välirikkoa vanhempaansa sulatellen
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ero olisi ollut miten kamala tahansa en ymmärrä halua vieroittaa toinen vanhempi lapsista tai sitä, ettei toinen vanhempi halua enää olla jälkikasvunsa kanssa tekemisissä. Mitä mieltä tällaisessa kostossa on? Lapsihan se tilanteesta kärsii. Pitäisi aikuisen ihmisen osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tehdä asioita ja päätöksiä ensisijaisesti lapsen etua ajatellen.
Yllärinä saattaa tulla, että joitakin isejä ei huvita nähdä ja hoitaa lapsiaan eron jälkeen. Eivät he käytä silloin lapsia koston välikappaleena tai mitään muutakaan. He vain haluavat elää vapaana vastuusta, niinkuin sinkkuaikoinaan ennen lapsia ja perhettä.
Vapaus on paljon jännempää ja ihanampaa katsokaas. Isä voi laittaa eron jälkeen siis itsensä prioritteettilistan ykköseksi.
Näin meillä mun exä teki. Eipä montaa kertaa näe vuodessa teini-ikäisiä lapsiamme. Lähti vain elämästämme nauttimaan vapaudestaan lasten ollessa esiteini-iässä ja jätti mun kontolle yksin talouden ja lastenhoidon pyörityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on hyvin kartalla. Tälläistä tapahtuu paljon.
Vertaisin Joensuun Milon tapaukseen. Äitiä suojellaan ja isä vieraannutetaan. Lapsesta ei välitetä.
Todennäköisesti tässä kaltoinkohdellaan avoimesti lasta. Isällä ei kestä pää lapsen kaltoinkohtelua ja viranomaisten kaltoinkohtelun suojaamista. Isä lähtee suojellakseen omaa mielenterveyttään ja jättää lapsen. Ei oikein muutakaan voi.
Motiivi tälle kaltoinkohtelun suojaamiselle on naisen oikeudet ja laiskuus. Kun sossula valittaa, että on vaikeaa, niin tilanne on huomattu ja sille ei tehdä mitään. Tyypillisesti suojellaan vaan naista ja kaltoinkohtelu kovenee. Lapsista tulee sekoja, syrjäytyneitä, päihdeongelmaisia jne.
Tyyppitapaus. Eikä millään keksitä, että mistä lapsen ongelmat johtuvat kun ne on itse tehty ;)
En ole ollut hirveä erotilanteessa. Silti lasteni isä on hylännyt lapsensa. Onpa vieläpä pariutunut naisen kanssa, jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin voi .
Tuollaisia tapauksia vaikka ja kuinka paljon.
Varsinkin jos mies ns. a-ryhmää, hyvä työ, koulutus,komea..
No voin ainakin vahvistaa, että nykyään naisia ei mitenkään erityisesti paapota. Lasu ja muut katastrofiajattelun aivopieruorganisaatiot operoivat tietyllä taajuudella, ja se kumpi vanhemmista operoi samalla, pääsee heidän suosioonsa. Eli se kuka luo hirveimmät kauhutarinat ja vahvistaa heidän ammattinsa katastrofinarratiiveja. Rahastahan he sitä tekevät, ja ihan niinkuin lääkäri ei myy sinulle lääkettä kuin diagnoosiin, lasu reagoi vain tietynlaiseen tarinankerrontaan. Jos toinen vanhemmista on terve, tämä ei todennäköisesti edes pysty käymään keskustelua lasun kanssa, joka on itsessään sairas