Voiko äiti olla erotilanteessa niin hirvittävä että isä jättäytyy lapsensa elämästä lopullisesti?

Vierailija kirjoitti:

Isä valehtelee. 

En usko , olen nähnyt tällaisen äidin, todella hyvän puhuja, joka pystyi hämäämään lastensuojelua ja koulua.

On karsinut kaiken tapaamisen isästä. Vanhin lapsista käy salaa isänsä luona, aina kun saa bussilipun säästettyä.

Sillon kun lapset on päässeet isälleen, on ollut virkavalta turvaamassa tilannetta haku aikaan, tai isovanemmat oli rauhanturvaajina.

Nyt isä ajattelee on parempi lasten kannalta, etteivät joudu näkemään sitä huutoa. On luovuttanut . Ehkä sitten joskus.

AP KYSYMYKSEEN en osaa sano kuinka tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teimme lastensuojeluilmoituksia äidin epävakaan käytöksen takia, siksi sosiaalityöntekijä.

Ap

Taitaa se isä olla kiusaaja ja kamala. Ei suostu tapaamaan lastaan, mutta tekee lapsensa ainoasta osallistuvasta vanhemmasta lastensuojeluilmoituksia ihan vaan kiusatakseen.

Kuulostaa ihan mun exältä. Säännöllisen epäsäännöllisesti löytää jonkun naisen, jolle puhelee ummet ja lammet siitä millainen hirviö minä olen. Sitten alkaa tulla lasuja. Näin on käynyt jo niin monta kertaa ettei niitä edes oteta kovin vakavasti sossujen taholta. Varsinkin, kun isä on muuten hyvin vähän missään tekemisissä lastensa hoidon ja kasvatuksen suhteen: ei tule palavereihin, kuskaa harrastuksiin, osallistu kevätjuhliin jne. Eikä noudata sovittuja tapaamisia. Ei vaikka on yritetty häntä aktivoida.

Hän on s

Hei, olit sinä itsekin hänen kanssaan ja teit lapsia. Ihan perusnarsistilta kuulostaa eksäsi. Aina ne löytää jonkun, jolla ei ole vielä tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä valehtelee. 

En usko , olen nähnyt tällaisen äidin, todella hyvän puhuja, joka pystyi hämäämään lastensuojelua ja koulua.

On karsinut kaiken tapaamisen isästä. Vanhin lapsista käy salaa isänsä luona, aina kun saa bussilipun säästettyä.

Sillon kun lapset on päässeet isälleen, on ollut virkavalta turvaamassa tilannetta haku aikaan, tai isovanemmat oli rauhanturvaajina.

Nyt isä ajattelee on parempi lasten kannalta, etteivät joudu näkemään sitä huutoa. On luovuttanut . Ehkä sitten joskus.

AP KYSYMYKSEEN en osaa sano kuinka tukea.

Eihän se edes oikeasti halua tavata lasta, kun on niin "traumatisoitunut . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä valehtelee. 

En usko , olen nähnyt tällaisen äidin, todella hyvän puhuja, joka pystyi hämäämään lastensuojelua ja koulua.

On karsinut kaiken tapaamisen isästä. Vanhin lapsista käy salaa isänsä luona, aina kun saa bussilipun säästettyä.

Sillon kun lapset on päässeet isälleen, on ollut virkavalta turvaamassa tilannetta haku aikaan, tai isovanemmat oli rauhanturvaajina.

Nyt isä ajattelee on parempi lasten kannalta, etteivät joudu näkemään sitä huutoa. On luovuttanut . Ehkä sitten joskus.

AP KYSYMYKSEEN en osaa sano kuinka tukea.

Eihän se edes oikeasti halua tavata lasta, kun on niin "traumatisoitunut . 

Tätä tuntuu olevan vaikea tajuta. Isä on taistellut tapaamisten puolesta, mutta äiti esim lähtee auto ajelulla lapset mukana, jotta isä ei saa haettua lapsia. Näitä tapoja on miljoona , millä vieroitetaan lapsi isästään. 

hei on ihan oikeesti isiä, jotka yrittää, mutta se toinen on vain niin katkeran ilkeä.

Ei voi. 

Se on tekosyy olla tapaamatta lasta lainkaan. 

Isä on aikuinen, jolla on mahdollisuus järjestää asiat vaikka oikeusteitse, lakimiestä tai sosiaalityöntekijää sekä tukihenkilöä apuna käyttäen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teimme lastensuojeluilmoituksia äidin epävakaan käytöksen takia, siksi sosiaalityöntekijä.

Ap

Taitaa se isä olla kiusaaja ja kamala. Ei suostu tapaamaan lastaan, mutta tekee lapsensa ainoasta osallistuvasta vanhemmasta lastensuojeluilmoituksia ihan vaan kiusatakseen.

Kuulostaa ihan mun exältä. Säännöllisen epäsäännöllisesti löytää jonkun naisen, jolle puhelee ummet ja lammet siitä millainen hirviö minä olen. Sitten alkaa tulla lasuja. Näin on käynyt jo niin monta kertaa ettei niitä edes oteta kovin vakavasti sossujen taholta. Varsinkin, kun isä on muuten hyvin vähän missään tekemisissä lastensa hoidon ja kasvatuksen suhteen: ei tule palavereihin, kuskaa harrastuksiin, osallistu kevätjuhliin jne. Eikä noudata sovittuja tapaamisia. Ei vaikk

Niin olin. Silloin oltiin nuoria ja naiiveja. Ajattelin monista jutuista, että kypsymättömyyttä ja kyllä hän kasvaa vielä. Olin väärässä. Nyt, kun katson häntä, niin elämänkoulu loistaa neonvaloin eikä mitenkään imartelevassa mielessä. Jos on 40v mennessä pitkäaikaistyötön tukien varassa eläjä, jonka luo teini-ikäiset lapset eivät halua mennä, niin kyllä se vika löytyy muussakin kuin lasten äidissä.

Muistan vieläkin, kun itkua pidätellen keksin selityksiä pikkukoululaisille miksei iskä hae. Että on varmaan kipeä tai estynyt. Oikeasti isä paasasi, että on hänellä omakin elämä: Kaverit ja juhliminen oli kivempaa kuin pienten lasten kanssa seurustelu. No nyt ei ole kavereita eikä juhlia. Eikä lapsia kiinnosta siivota isän sotkuja ja kuunnella itsesääliä, kun elämä meni näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Mietihän kun tuo meneekin niin, että isä selostaa etävanhempana kerran kk sossulle kriisipäivystykseen tuollaista tarinaa, koulun palavereissa jne ja oi

 

Korkki kiinni ja nukkumaan.

Lapsensa hylännyt eroisukki linjoilla 😚

Hei, mee hoitoon. Ittes takia. Oot selkeästi aivan totaalisen hajalla ja hukassa. Kannattis myös jutella sen mutsis kanssa siitä miksi iskä lähti

 Sanoiko sullekin äiti niin että isä oli maailman ihan mies, ENNEN kuin sinä synnyit? Kannattaa vähän miettiä itse omilla aivoilla. Nyt puhut samalla tavalla kuten kuka tahansa vieraannuttaja, eli hyvin on uponnut valheet.

Olen eri. Oma äitini ei koskaan ole puhunut pahaa sanaa isästäni, joka minut hylkäsi ollessani lapsi. Hänestä ei puhuttu yhtään mitään. 

Pitkin elämääni mietin, mitä on tapahtunut ja onko minut vieraannutettu, onko isä masentunut/traumatisoitunut, miksi isä lähti tms. Olin rakastanut isääni enkä halunnut ajatella hänestä mitään pahaa. 

Äidin kuoltua kävi selväksi, etten ole ainakaan vieraannutettu eikä isän poissaolo johdu siitä, että välttelisi äitiä. 

Vasta pitkälle aikuisena uskalsin ottaa esille sen vaihtoehdon, että ehkä isä ei olekaan mukava ihminen, vaikka pikkutyttö oli niin vakaasti uskonut ja kokenut.

Sukulaisilta (isän) olen saanut sitten kuulla totuuden, millainen häirikkö ja vastuunkiertäjä hän on ollut ja jättänyt perheensä ihan yllättäen. Äiti ei ole halunnut puhua pahaa isän sukulaisillekaan isästä, joten eivät tiedä, mitä meidän perheessämme tarkalleen on tapahtunut. Isällä oli ilmeisesti joku "normaalimpi" hetki elämässä, kun kuvitteli perustavansa perheen ja elävänsä kuten muutkin, kunnes ei enää elänyt.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teimme lastensuojeluilmoituksia äidin epävakaan käytöksen takia, siksi sosiaalityöntekijä.

Ap

Taitaa se isä olla kiusaaja ja kamala. Ei suostu tapaamaan lastaan, mutta tekee lapsensa ainoasta osallistuvasta vanhemmasta lastensuojeluilmoituksia ihan vaan kiusatakseen.

Kuulostaa ihan mun exältä. Säännöllisen epäsäännöllisesti löytää jonkun naisen, jolle puhelee ummet ja lammet siitä millainen hirviö minä olen. Sitten alkaa tulla lasuja. Näin on käynyt jo niin monta kertaa ettei niitä edes oteta kovin vakavasti sossujen taholta. Varsinkin, kun isä on muuten hyvin vähän missään tekemisissä lastensa hoidon ja kasvatuksen suhteen: ei tule palavereihin, kuskaa harrastuksiin, osallistu kevätjuhli

Tälleen aikuisen terapiapotilaan neuvo sivusta vanhemmille:

Kun selittelette näitä toisen juttuja lapsille, yrittäkää keksiä totuudellinen mahdollisimman ympäripyöreä selitys. Koska lapsen todellisuudentaju kasvaa vinoon, jos annetaan ymmärtää, että isä on kunnollinen ja välittävä, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Ihan hyvin voi sanoa, että isällä on nyt sellainen juttu, ettei hän pysty nyt olemaan isä eikä voi tietää, pystyykö koskaan. Ja sitten käsitellä sitä surua lapsen kanssa. Näin säästytään paljolta. 

Uskon tämän täysin! Vierestä seurannut sukulaismiehen vuosien taistelua saada nähdä lapsensa. Erosivat kun tyttö oli 7v ja äiti muutti piruuttaan 200 km:n päähän. Siitä asti istuttanut lapsen päähän, ettei isä ole kiinnostunut. Isä on yrittänyt käydä tapaamassa lasta, mutta lapsi on aina ollut "kipeä" kun isä on ajanut paikkakunnalle. Lopulta isä luovutti ja ajatteli että jos tytär haluaa olla hänen kanssaan niin ottanee itse yhteyttä täysi-ikäisenä, sillä tilanne äityi niin pahaksi, että tytär ilmaisi vihaavansa isää, koska "tämä ei ollut kiinnostunut hänestä aiemmin". Tytär täysikäistyy tämän vuoden lopulla.

Vierestä seurannut tällaista. Tätinä sitten yhden kerran soitin tälle äidille että mennään käymään mun veljen luona 2 vko päästä vkl ja otetaan tytär reissuun mukaan, sen jälkeen alkoi tapaamisetkin taas sujua. Ihme änkyrä.

No lopputuloksena 18v muutti isälleen ja vaihtoi lukiota eikä ole äitiään juuri nähnyt.

Voi olla ja on noita ollutkin, valitettavasti.

Tiedän tapauksia, joissa äityli on tehtaillut esim. tekaistuja rikosilmoituksia isukista tai estänyt tapaamiset syyllä tai toisella sekä manipuloinut lapsia. En pidä outona, että uuden puolison löytänyt ja perheen perustanut mies antaa olla. Täytyy sanoa, että välillä palstalaisten naiivius yllättää, mutta ehkä se on hyvä, että on ollut kiva elämä.

Ihan rauhassa saa lähteä. Ei lapset tarvitse mitään isää. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon tämän täysin! Vierestä seurannut sukulaismiehen vuosien taistelua saada nähdä lapsensa. Erosivat kun tyttö oli 7v ja äiti muutti piruuttaan 200 km:n päähän. Siitä asti istuttanut lapsen päähän, ettei isä ole kiinnostunut. Isä on yrittänyt käydä tapaamassa lasta, mutta lapsi on aina ollut "kipeä" kun isä on ajanut paikkakunnalle. Lopulta isä luovutti ja ajatteli että jos tytär haluaa olla hänen kanssaan niin ottanee itse yhteyttä täysi-ikäisenä, sillä tilanne äityi niin pahaksi, että tytär ilmaisi vihaavansa isää, koska "tämä ei ollut kiinnostunut hänestä aiemmin". Tytär täysikäistyy tämän vuoden lopulla.

Narsistivanhemmat ovat todella haastavia. Eron jälkeen ei psyyke anna periksi toimia normaalisti vaan lapsi pitää joko omia tai hylätä. On todella raskas paikka sille toiselle vanhemmalle. Joskus se narsistivanhempi saa suhteet rikottua lopullisesti, kuten rikkoo muidenkin ihmisten muitakin ihmissuhteita. Mikään ei ole pyhää, edes oman lapsen hyvinvointi. 

Missä pumpulissa olet elänyt ? Yks äiti yritti jo hyväksikäytöstä syyttää isää ja hänen uutta puolisoa, jopa tämän oma äiti käski tyttärensä rauhoittua. Se oli jatkuvaa kiusausta, isä kuitenkin jaksoi taistella että näkee lapsiaan 

Eikä vuosienkaan jälkeen halua olla edes lapsen pyynnöstä tekemisissä lapsen kanssa? Isä perustelee tätä traumatisoitumisella ja halusta suojella itseään. Äiti ollut niin vaikea ja tehnyt tapaamiset niin mahdottomaksi venkoilullaan että isä on lopulta lapsen edun vuoksi luovuttanut raskain mielin.

Isä toivoo myös huoltajuudesta luopumista koska kokee vieraantuneensa 11-vuotiaastaan niin paljon. Tapaamisiin ei vaatinut koskaan täytäntöönpanoa koska sosiaaliviranomaiset ovat täysin äidin puolella. Äiti on ilmaissut viranomaisille että hänellä ei ole mukamas koskaan ollut tapaamisia vastaan mitään ja toivoisi että isä pitäisi yhteyttä lapseen, mutta isän luottamus on niin rikottu ettei luota äitiin.

Miten tukea isää tällaisessa tapauksessa? 

Äiti voi toki olla niin hirveä, mutta minusta ap:n case haiskahtaa silti. 

Isä ei halua olla edes lapsen pyynnöstä tekemisissä? No, se ei ole enää kyllä äidin vika se ja mitä liikkuu kieltäytyvän miehen päässä, ei ainakaan isällisiä tunteita. 

Isä voi olla traumatisoitunut ja haluaa suojella itseään, mutta hän on myös isä. Joten onko hakeutunut hoitoon? Toki voi olla niin pahasti traumatisoitunut, että oikeasti haluaa irtaantua huoltajuudesta, mutta tällöin on yleensä työkyvytön tai jollain muulla tavalla erittäin epäkunnossa mielenterveytensä osalta. Ne oireet eivät kohdistu pelkästään niihin hetkiin, jolloin lasta pitäisi tavata tai lapsen asioita hoitaa. 

Aina sanotaan, että pitää katsoa tekoja yli sanojen. Tässä tapauksessa teot ovat ne, että isä ei ole tavannut lastaan. Se on fakta. Sekin on fakta, ettei isä ole edes yrittänyt tavata lasta. Sekin on fakta, ettei isä ole mennyt tapaamaan lasta, vaikka se olisi onnistunut lapsen niin pyytäessä. 

Äidin tekoihin on tässä vaikea ottaa kantaa, kun niitä ei tiedä, mutta ei tuo isän kannalta mitenkään hyvältä toiminnalta näytä. 

Kyllä kaikki on mahdollista toki, varsinkin jos mies on oikeasti tosi köyhä ja lisäksi kliinisesti masentunut.

Ei siis kertakaikkiaan kykene oikeus- ja muihin taisteluihin psykoeksää vastaan, vaikka rakastaa lastaan/lapsiaan.

Tuollainen elämänmittainen suru näkyy sitten kaikin puolin miehen elämässä. 

Mutta tietenkin tätä tilannetta satakertaisesti todennäköisempi on se. perusitsekäs isämies, joka on aina aittanut itsensä ja omat tarpeensa lapsen/lasten edun edelle.

Ja ihan sukupuolet vaihtaenkin tämä toimii. Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa on niin tärkeä arvo oikeudessa, että siellä ei enää syrjitä.

Ja psykon puheille pitää jo olla konkreettista näyttöä tai ne sivuutetaan.

Jos olisin itse ap, minulla olisi totta puhuen suuri kynnys uskoa mieheen, jos hänen elämänsä muutoin on perushyvää. Silloin hänellä olisi ollut mahdollisuus saada oikeutta.

Lastaan omaa elämäänsä enemmän rakastava ja tämän tahtomattaan menettänyt on kyllä niin polvilleen lyöty ihminen sitten koko loppuelämänsä.

Ei noin iso suru ole jättämättä jälkiä. Ei sitä rakkaasta lapsestaan vaan todeta kylmästi, että olkoon, ottakoon yhteyttä aikuisena.

Eli voi olla mahdollista, mutta älä ole naiivi.

138 jatkaa:

Kirjoitimme yhtä aikaa 137 kanssa, siksi ikään kuin toista. Kyllä, nimenomaan noin se on.

Kyllä. Onhan sitä mielenterveyssairauksia ja ihan oikeaa traumatisoitumista, mutta ei se, että vatsasta vähän koskee, kun hermostuttaa lapsen tapaaminen, ole mikään trauma - etenkään sellainen, että sen mukaan pitäisi järjestää oma ja lapsen elämä.

Kyllä- nähty on useitakin tapauksia. Motiviina kosto, raha, ja mikälie. Onnistuu myös vahempien lasten kanssa tämä vieraannuttaminen, kun puhutaan tarpeeksi paskaa toisesta vanhemmasta. Lapset uskovat aika helposti ja heidät on helppo myös lahjoa eri tavoin. Minä olen hyvä ensimmäinen erismerkki lapsesta, jonka isän äitini poisti elämästäni täydellisesti, kun olin 2- vuotias. N 30-vuotta myöhemmin kuulin isältäni, kuinka kaikki äitini väittämät asiat isästäni olivat täyttä valhetta. Menetin siis koko lapsuuteni ja elämän isäni kanssa. Isä kuoli muutama vuosi sitten ja minä olin ainoa hänen kuolinvuoteellaan. Hän sanoi, anna anteeksi rakas tyttäreni, etten enempää sinusta taistellut. Kiitos äiti....