Miksi tunteeni miestä kohtaan katosivat kun hän kertoi olevansa ihastunut työkaveriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastus on varmaan melkoisen voimakasta laatua, kun se pitää "tunnustaa" kumppanille. Kyllähän tuossa jotain rikki menee, se on selvää.

 

 

Tämä. Ja täällä toistellaan, kuinka" ihminen ihastuu elämänsä aikana monia, monia kertoja" :D

Ja ainako se ihastuja rehellisesti kertoo, että kuulepas kulta, kun taas mennään, töihin tuli uusi ihana blondi ja saparo nousi heti pystyyn, ja nyt mä vaan tässä katselen, että meneekö ihastus ohi vaiko ei. Mut hei, mä kyllä ilmoittelen.

Ja toinen vastaa, että älä huoli, mä olen ollut jo useita kuukausia täysin lääpällään mun pomoon, ja mäkin tässä nyt olen kahden vaiheilla, että meneekö tunteet tästä pitemmälle.

Tähän meininkiin sitten sun ja mun ja yhteiset lapset ja pitsakoita ihastumisia ja erokeskusteluja? Ollaan yhdessä aina välillä jossain suvantovaiheessa, kunnes alkaa uudet säpinät?

Kun pitää olla rehellinen ja ihastumiset on ihan normaalia, ja niistä pitää kertoa, kun mun alapää sanelee kaiken, ja itse olen täysin voimaton näiden tunnemyllerrysten edessä.

Niin, noin voi tehdä ilman kertomistakin, eikä sekään juuri parisuhdetta vahvista. Että mennään sen tunteen mukana. Tai sitten jokainen voi valita itse, että jättää ihastuksen kohteen rauhaan eikä tee mitään.

Ilmeisesti sinulle mahdoton ajatus.

Mulla loppuu kiinnostus saman tien jos miehellä onkin tunteita jotain toista kohtaan ja se tulee tietooni. Ei tunteita pysty valitsemaan, en minäkään voi sille mitään että kiinnostus loppuu eikä tule enää ikinä takaisin.

kerran olin ihastunut erääseen, ja tiesin että hänkin minuun. Kuulin sitten vahingossa kun tämä mies kertoi kaverilleen että on ihastunut myös erääseen toiseen naiseen. Hän jatkoi piirittämistäni, mutta en enää lämmennyt. Yritti sitten tätä toista naista, mutta hän ei ollut tippaakaan kiinnostunut, joten mies kääntyi taas puoleeni ihmetellen, että eikö meillä tässä ollut jotain kipinää hetki sitten, että hän olisi täysillä kyllä mukana. En sanonut että kuulin hänen tunnustuksensa, sanoin vain että minun puoleltani ei kyllä ole mitään kipinää.

toivottavasti nykyinen mieheni ei koskaan tule avautumaan tuolla lailla, tai se on auttamattomasti siinä.

Vierailija kirjoitti:

Et kestä sitä että joku toinenkin on viehättävä

Mies voi painua sitten sen luo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies petti luottamuksen. Ei tuollaista pysty korjaamaan.

Anteeksi mitä?! Mies oli pettämisen sijaan, re-hel-li-nen. Ihastumisesta ei tarvitse kokea syyllisyyttä parisuhteessakaan.

 

Tuollainen rehellisyys voi tuhota parisuhteen lopullisesti. En ainakaan pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen.

Yksikään suhde ei ole turvassa.

Millaisen mieheen?  Ihastumisesta ei tarvitse kokea syyllisyyttä parisuhteessakaan sillä oikeasti tunteita ei voi säädellä. Voimme säädellä vain käyttäytymistämme. Mies valitisi salailun sijaan avoimmuuden.

 

Mies ei ole sitoutunut j

-----------

"Tapaa sielunkumppanin" ?

Monet menevät useamman kerran jopa naimisiin, eli aina vaan tupsahtaa eteen se oikea sielunkumppani? Eron jälkeen aloitetut ja siis pettämisellä alkaneet suhteet päättyvät aika usein myös eroon. Sellaista sielujen sympatiaa sitten.

Ihastuminen on fyysistä viehätystä ja himoa, ja nämä kyllä pystyy ihan järjellä eliminoimaan, ja olemaan sekoittamatta niitä rakkauteen. Jokainen meistä on myös parhaimmillaan ja viehättävimmillään tutustumisvaiheessa, kun tuore on aina tuoretta ja kiihottavaa, mutta vain järki ratkaisee, ja kunnioitus omaa kumppania kohtaan. Päätösvalta on meillä itsellä, ei millään universumilla.

Näin se monilla naisilla (ja miehilläkin) menee. Turvan ja rakastettuna, ainoana ja erityisenä olemisen tunne katoaa -> Rakkaus ja halukin katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppuu kiinnostus saman tien jos miehellä onkin tunteita jotain toista kohtaan ja se tulee tietooni. Ei tunteita pysty valitsemaan, en minäkään voi sille mitään että kiinnostus loppuu eikä tule enää ikinä takaisin.

kerran olin ihastunut erääseen, ja tiesin että hänkin minuun. Kuulin sitten vahingossa kun tämä mies kertoi kaverilleen että on ihastunut myös erääseen toiseen naiseen. Hän jatkoi piirittämistäni, mutta en enää lämmennyt. Yritti sitten tätä toista naista, mutta hän ei ollut tippaakaan kiinnostunut, joten mies kääntyi taas puoleeni ihmetellen, että eikö meillä tässä ollut jotain kipinää hetki sitten, että hän olisi täysillä kyllä mukana. En sanonut että kuulin hänen tunnustuksensa, sanoin vain että minun puoleltani ei kyllä ole mitään kipinää.

 

toivottavasti nykyinen mieheni ei koskaan tule avautumaan tuolla lailla, tai se on auttamattomasti siinä.

Samoja ajatuksia. Odottaisin vain seuraavaa miehen ihastusta.. joka kerran ihastuu, ihastuu toiste.

Vierailija kirjoitti:

Näin se monilla naisilla (ja miehilläkin) menee. Turvan ja rakastettuna, ainoana ja erityisenä olemisen tunne katoaa -> Rakkaus ja halukin katoaa.

Miksi se ei tule enää takaisin?

 

Työttömänä hän on loistava mies.

Työelämä ei sopinut hänelle yhtään.

hehheeee mul on ollu kotihengetäralastonsiivoojamiesihanjezzztodellaparasta

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä psyykkisesti heikkoja ja moraalittomia, itsekkäitä ihmisiä, kun ei edes töissä pystytä olemaan korrektilla linjalla, vaan kaiken kiireen keskellä ehditään vielä ajattelemaan ja katsomaan niitä työkavereita "sillä silmällä".

Jonkun baarin jälkeisen kännipanon muutamassa promillessa voisi jopa ymmärtää, kun ne yleensä jäävät yhteen kertaan ja ilman ihastumisia pelkkään humalaiseen toikkarointiin perustuen, mutta kun annetaan itsensä täysin vapaasti ja vailla mitään moraalia mennä vaan, ihastua, hullaantua, mitä välii..

Tällaista on nykymeno, hedonismia, himoja, itsekkyyttä ja minä itse. Mutta eipä hätää, kun vaan erittäin rehellisenä kertoo sille omalle rakkaalle tilanteesta. No mitä, eikö se tykännytkään, vaikka sanoin, että ihastumisia nyt vaan, hupsista, sattuu ja tapahtuu...

Asiaa!! 

Sydän tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies petti luottamuksen. Ei tuollaista pysty korjaamaan.

Anteeksi mitä?! Mies oli pettämisen sijaan, re-hel-li-nen. Ihastumisesta ei tarvitse kokea syyllisyyttä parisuhteessakaan.

 

Tuollainen rehellisyys voi tuhota parisuhteen lopullisesti. En ainakaan pystyisi luottamaan tuollaiseen mieheen.

Yksikään suhde ei ole turvassa.

Millaisen mieheen?  Ihastumisesta ei tarvitse kokea syyllisyyttä parisuhteessakaan sillä oikeasti tunteita ei voi säädellä. Voimme säädellä vain käyttäytymistämme. Mies valitisi salailun sijaan avoimmuuden.

 

Juur näin! Onneksi olen ollut ihastunut niin monta kertaa, ja antanut ns tunteen viedä sinkkuaikoina niin usein, ja skstaillut juuri niin paljon ja niin monen kanssa kuin olen halunnut, että enää ei tarvitse! Voin ihan rauhassa ajatella että kylläpä on ihana ja viehättävä henkilö, ilman että pitää heti päästä kokeilemaan, tai kuvitella jotain tulevaisuuksia näiden päivän piristäjien kanssa. Oman siipan kanssa on niin hyvä olla yhdessä että en koskaan menisi siihen lankaan että ruoho olisi muka vihreämpää aidan toisella puolella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se monilla naisilla (ja miehilläkin) menee. Turvan ja rakastettuna, ainoana ja erityisenä olemisen tunne katoaa -> Rakkaus ja halukin katoaa.

 

Miksi se ei tule enää takaisin?

parempivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite moni puolustelee mikropettämistä...

Ihmisellä on perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus ja kukaan ei ole meille yhtään mitään velkaan. Jos itselleen tulee olo, että halaun kertoa toiselle missä mennnään totta hitossa silloin toimitaan, eikä jäädä miettimään loukkanko nyt mahdollisesti toista.

 

Asian voi hoitaa niin, ettei muserra kumppanin itsetuntoa kokonaan. Kyllä se, että saa tietää olevansa hylätty TOISEN takia, on aika järkytys.

Ei se ole mitään epärehellisyyttä, jos vaikka kertoo, että tunteet ovat kuolleet ja haluan erota, vaan inhimillisyyttä. Miksi sen kumppanin nimenomaan pitää tietää, että mies haluaa sen toisen naisen? Tuohan on jo sadismia. Tuollainen tulee seuraaviinkin suhteisiin, ja ihan var

--------------

Lainaus ei onnistu.

Joku sanoi, että ilmeisesti tuo ap:n kumppanin ihastuminen on vakavampaa laatua, koska siitä piti kertoa. Olen samaa mieltä.

Ja jos itse olisin tuossa ap:n tilanteessa, en voisi jatkaa mitään häälyväistä suhdetta, kun mies ajattelee toista/muita. Jotkut pystyy ja joidenkin mielestä on ihan ok, että tunteet voivat yhtäkkiä siirtyä ihmisestä toiseen, mutta kaikille se ei vaan ole ok. Miten voi yleensä suunnitella mitään eteenpäin? Päivä kerrallaan?

Miten voi enää luottaa? Miten voi elää perhe-elämää ja lapsiperhearkea, kun se toinen voi häippäistä siitä viereltä tuosta noin vaan? Kun mä löysin nyt töistä aivan ihkun naisen, joka vei kertalaakista jalat alta. Annetaan vapaasti tunteiden viedä. Olisko tunteella eläjien parempi pysytellä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi noin tosi useasti. Mies vannoi rakkautta minuun, mutta aina ihastui työpaikalla nuoriin naisiin ja he häneen.

Homma meni aina niin, että kesäisin oli töiden jälkeen menty terassille ja unohdettu hakea lapsi päiväkodista jne.

Vähän ikävää.

Nykyään mies ei käy töissä ja hänen työstä saatavat oli muutenkin vähän päälle tonnin luokkaa ylitöineenkin. Ukko on paljon kätevämpi kotona hoitamassa kodin juoksevat asiat ja lasten harastusreissut. Nuoret naiset on siitä petollisia että he kyllä kokeilee viehätysvoimaansa, jos vastapuoli miellyttää. Mieheni joutui toistuvasti töissään lukuisten naisten hyväksikäytettäväksi ja heittopussiksi. Itsellä oli siihen aikaan pitkiä työviikkoja ja työmatkoja, joten mies jäi täysin huomiota vailla ja ymmätäähän sen jos miehetä ei pidä kiinni, niin se karkaa.

Työttömänä hän on loisto isä ja aviomies. Työelämä ei sopinut hänelle yhtään.

Monissa kultuureissa ei tän takia naisia päästetä työelämään, koska se sotkee paljon elämää. Ihmistä ikään kuin yllytetään tekemään väärin, kun ne laitetaan samaan häkkiin houkuttelevien kumppaneiden kanssa. Sama kun pistäisi nälkäisen ihmisen paastoamaan viikoksi haisevan juuston kanssa.

Tarvittaisi perustulo. Eihän se käy että ihminen laitetaan töihin ja pakotetaan pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä psyykkisesti heikkoja ja moraalittomia, itsekkäitä ihmisiä, kun ei edes töissä pystytä olemaan korrektilla linjalla, vaan kaiken kiireen keskellä ehditään vielä ajattelemaan ja katsomaan niitä työkavereita "sillä silmällä".

Jonkun baarin jälkeisen kännipanon muutamassa promillessa voisi jopa ymmärtää, kun ne yleensä jäävät yhteen kertaan ja ilman ihastumisia pelkkään humalaiseen toikkarointiin perustuen, mutta kun annetaan itsensä täysin vapaasti ja vailla mitään moraalia mennä vaan, ihastua, hullaantua, mitä välii..

Tällaista on nykymeno, hedonismia, himoja, itsekkyyttä ja minä itse. Mutta eipä hätää, kun vaan erittäin rehellisenä kertoo sille omalle rakkaalle tilanteesta. No mitä, eikö se tykännytkään, vaikka sanoin, että ihastumisia nyt vaan, hupsista, sattuu ja tapahtuu...

Ihan turha tähän mitään moraalia on vetää.

Eihän se niin mene, että työkavereita katsotaan sillä silmällä. Olen muutamaan työkaveriin ihastunut kun on oltu työn takia tekemisissä. Mitään ei koskaan tapahtunut väleillämme. Itse valitsin, etten yritä saada niistä romanttista suhdetta. Tämä siitä huolimatta, että yhden kanssa se vaikutti olevan molemmin puolista. Kumpikin varattuina tahoillaan, joten ei.

Ihastuminen ei ole tahdon asia, tekeekö sen suhteen mitään on.

Vaikuttaa ettei lainaamani kirjoittaja kykene toimimaan tunteitaan vastaan ja syyttää siksi muita moraalittomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppuu kiinnostus saman tien jos miehellä onkin tunteita jotain toista kohtaan ja se tulee tietooni. Ei tunteita pysty valitsemaan, en minäkään voi sille mitään että kiinnostus loppuu eikä tule enää ikinä takaisin.

kerran olin ihastunut erääseen, ja tiesin että hänkin minuun. Kuulin sitten vahingossa kun tämä mies kertoi kaverilleen että on ihastunut myös erääseen toiseen naiseen. Hän jatkoi piirittämistäni, mutta en enää lämmennyt. Yritti sitten tätä toista naista, mutta hän ei ollut tippaakaan kiinnostunut, joten mies kääntyi taas puoleeni ihmetellen, että eikö meillä tässä ollut jotain kipinää hetki sitten, että hän olisi täysillä kyllä mukana. En sanonut että kuulin hänen tunnustuksensa, sanoin vain että minun puoleltani ei kyllä ole mitään kipinää.

 

toivottavasti nykyinen mieheni ei koskaan tule avautumaan tuolla lailla, tai se on aut

Samoja ajatuksia. Odottaisin vain seuraavaa miehen ihastusta.. joka kerran ihastuu, ihastuu toiste.

No, ehkä miehesi ei ole sinuunkaan ihastunut. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite moni puolustelee mikropettämistä...

Ihmisellä on perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus ja kukaan ei ole meille yhtään mitään velkaan. Jos itselleen tulee olo, että halaun kertoa toiselle missä mennnään totta hitossa silloin toimitaan, eikä jäädä miettimään loukkanko nyt mahdollisesti toista.

 

Asian voi hoitaa niin, ettei muserra kumppanin itsetuntoa kokonaan. Kyllä se, että saa tietää olevansa hylätty TOISEN takia, on aika järkytys.

Ei se ole mitään epärehellisyyttä, jos vaikka kertoo, että tunteet ovat kuolleet ja haluan erota, vaan inhimillisyyttä. Miksi sen kumppanin nimenomaan pitää tietää, että mies haluaa sen toisen naisen? Tuohan on jo sadismia. Tu

tuttuja ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä psyykkisesti heikkoja ja moraalittomia, itsekkäitä ihmisiä, kun ei edes töissä pystytä olemaan korrektilla linjalla, vaan kaiken kiireen keskellä ehditään vielä ajattelemaan ja katsomaan niitä työkavereita "sillä silmällä".

Jonkun baarin jälkeisen kännipanon muutamassa promillessa voisi jopa ymmärtää, kun ne yleensä jäävät yhteen kertaan ja ilman ihastumisia pelkkään humalaiseen toikkarointiin perustuen, mutta kun annetaan itsensä täysin vapaasti ja vailla mitään moraalia mennä vaan, ihastua, hullaantua, mitä välii..

Tällaista on nykymeno, hedonismia, himoja, itsekkyyttä ja minä itse. Mutta eipä hätää, kun vaan erittäin rehellisenä kertoo sille omalle rakkaalle tilanteesta. No mitä, eikö se tykännytkään, vaikka sanoin, että ihastumisia nyt vaan, hupsista, sattuu ja tapahtuu...

Juuri toisin päin. Kännipanot on osoitus siitä, ettei hillitse omia himojaan ja omaa käytöstään. En antaisi tuollaista anteeksi.

Se, että on ihastunut, mutta valitsee olla uskollinen kumppanilleen ja olla menemättä niiden ohimenevien himojensa perässä taas on osoitua päinvastaisesta. Eli siitä, että on vastuullinen ja vastuussa omasta käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

 

Työttömänä loistava ja käyttökelpo mies.

Työelämä ei sopinut hänelle yhtään.

hehheeee mul on ollu kotihengetäralastonsiivoojamiesorja

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se monilla naisilla (ja miehilläkin) menee. Turvan ja rakastettuna, ainoana ja erityisenä olemisen tunne katoaa -> Rakkaus ja halukin katoaa.

 

Miksi se ei tule enää takaisin?

Miksi ihastut?