Miksi tunteeni miestä kohtaan katosivat kun hän kertoi olevansa ihastunut työkaveriin?

Juokseeko nuo miehet aina halujensa perässä?

Vierailija kirjoitti:

Juokseeko nuo miehet aina halujensa perässä?

No ei. Aloituksessa ei sanottu, että mies olisi lähdössä yhtään minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä psyykkisesti heikkoja ja moraalittomia, itsekkäitä ihmisiä, kun ei edes töissä pystytä olemaan korrektilla linjalla, vaan kaiken kiireen keskellä ehditään vielä ajattelemaan ja katsomaan niitä työkavereita "sillä silmällä".

Jonkun baarin jälkeisen kännipanon muutamassa promillessa voisi jopa ymmärtää, kun ne yleensä jäävät yhteen kertaan ja ilman ihastumisia pelkkään humalaiseen toikkarointiin perustuen, mutta kun annetaan itsensä täysin vapaasti ja vailla mitään moraalia mennä vaan, ihastua, hullaantua, mitä välii..

Tällaista on nykymeno, hedonismia, himoja, itsekkyyttä ja minä itse. Mutta eipä hätää, kun vaan erittäin rehellisenä kertoo sille omalle rakkaalle tilanteesta. No mitä, eikö se tykännytkään, vaikka sanoin, että ihastumisia nyt vaan, hupsista, sattuu ja tapahtuu...

Ihan turha tähän mitään moraalia on vetää.

Väärä analyysi. Mulla on moraali. Ja kyllä tähän asiaan nimenomaan moraali ja itsensä hillitseminen kuuluu. Jokaisella meistä on vastuu omasta itsestä ja käytöksestämme. Emme ole mitään viettien varassa eläviä eläimiä.

Ihastumiseen reagoiminen on nimenomaan tahdon asia, mutta täällähän juuri selitellään, ettei tunteilleen voi mitään ja se on täysin normaalia, että antaa itsensä ihastua, kuten ap:n mies teki. Sai vielä kovin kehuja kun ilmoitti kotona, että tällaista sitten taas tässä...

Ap on saanut negatiivista kritiikkiä ja syyttelyä osakseen. Joku jopa kertoi, että suhteessa ei ole kaikki hyvin, jos kumppani ihastuu toiseen. Joku toinen taas sanoi, että sitä omaansa voi rakastaa syvästi, vaikka muihin ihastuukin.

Kerrot, että sinä hallitset tilanteet, etkä ole antanut tunteiden viedä, joten sehän on siis mahdollista muillekin, eikö totta? Täytyyhän ihmisen pystyä päättämään elämänsä varrella monista erittäin vaikeistakin asioista, ja miten se onnistuu, jos ei itseään kykene hillitsemään tunteissaankaan parisuhteessaan.

Lähden kävelylle noin klo 14:45. Luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Väärä analyysi. Mulla on moraali. Ja kyllä tähän asiaan nimenomaan moraali ja itsensä hillitseminen kuuluu. Jokaisella meistä on vastuu omasta itsestä ja käytöksestämme. Emme ole mitään viettien varassa eläviä eläimiä.

Ihastumiseen reagoiminen on nimenomaan tahdon asia, mutta täällähän juuri selitellään, ettei tunteilleen voi mitään ja se on täysin normaalia, että antaa itsensä ihastua, kuten ap:n mies teki. Sai vielä kovin kehuja kun ilmoitti kotona, että tällaista sitten taas tässä...

Ap on saanut negatiivista kritiikkiä ja syyttelyä osakseen. Joku jopa kertoi, että suhteessa ei ole kaikki hyvin, jos kumppani ihastuu toiseen. Joku toinen taas sanoi, että sitä omaansa voi rakastaa syvästi, vaikka muihin ihastuukin.

Kerrot, että sinä hallitset tilanteet, etkä ole antanut tunteiden viedä, joten sehän on siis mahdollista muillekin, eikö totta? Täytyyhän ihmisen pystyä päättämään elämänsä varrella monista erittäin vaikeistakin asioista, ja miten se onnistuu, jos ei itseään kykene hillitsemään tunteissaankaan parisuhteessaan.

 

Sitähän täällä suurin osa hokee, että ei anneta tunteen viedä, minkä voisit ymmärtää teksteistä, jollet antautuisi tunteelle niin kovasti. Kirjoitat itsekin "ihastumiseen reagoiminen on tahdon asia" ja sitten "että antaa itsensä ihastua, kuten ap:n mies teki." Eihän ap:n mies tehnyt muuta kuin sanoi ihastuneensa. Muuta tuskin on tapahtunut. Jos ap:n mies olisi sivusuhteen ihastuksestaan halunnut, niin varmasti olisi pitänyt turpansa kiinni aiheesta.

Ihme juttuja täällä. Ihmiselle voi tulla vaikka minkälaisia tunteita tai ajatuksia. On typerää patologisoida niitä. Voi ihastua toiseen tai voi saada päähänsä kesken juoksulenkin, että tekisi mieli potkaista jonkun satunnaisrn lenkkeilijän koiraa. Ajatus tai tunne on kuitenkin täysin eri asia kuin teko, koska ihminen nyt ajattelee tai tuntee kaikenlaista ihan outoakin eikä se määrittele ketään. Se jos lähtee pettämään tai potkimaan koiraa määrittelee.

On myös kysymysmerkki kannattaako kaikista ajatuksista tai tunteista kertoa. Sekin on teko ja ajatusten tai tunteiden pitäminen omana tietona on täysin ok. Suhteessakin pitäisi mielestäni olla omaa tilaa ja omia ajatuksia ellei pariskunta koe, että heille sopii symbioottisempi suhde.

"Juuri toisin päin"...

Jos minä joutuisin tilanteeseen, missä pitäisi valita vaihtoehdoista:

a) Vuosien hyvän suhteen jälkeen todella paha ylilyönti ja "pelkkä" kännipano, ja täysi tunnustus asiasta, katumus ja juomisen lopettaminen niin, ettei tilanne voi enää toistua, tai

b) Mies kertoo kuinka on ihastunut toiseen naiseen, eikä voi tunteilleen mitään jne. mutta haluaa silti pitää perheensä,

niin antaisin anteeksi a-vaihtoehdon miehelle. Jatkaisin kunnon keskustelujen jälkeen yhteiselämää, koska tunteet minua kohtaan eivät olisi muuttuneet. Tästä tietenkin ottaisin ensin selvää eri tavoin.

Sen sijaan b-miehen ajatukset ovat ihan jossain muualla, ja yleensä siitä ihastuksesta mennään pitemmälle. Toinen nainen on koko ajan mielessä, ja sellainenko on sitten parempi vaihtoehto? Koko ajan mietit oletko varalla oleva kakkonen, jopa laastari, kun sitä ihastusta ei voi saada?

Tunteet ratkaisevat.

Vierailija kirjoitti:

"Juuri toisin päin"...

 

Jos minä joutuisin tilanteeseen, missä pitäisi valita vaihtoehdoista:

a) Vuosien hyvän suhteen jälkeen todella paha ylilyönti ja "pelkkä" kännipano, ja täysi tunnustus asiasta, katumus ja juomisen lopettaminen niin, ettei tilanne voi enää toistua, tai

b) Mies kertoo kuinka on ihastunut toiseen naiseen, eikä voi tunteilleen mitään jne. mutta haluaa silti pitää perheensä,

niin antaisin anteeksi a-vaihtoehdon miehelle. Jatkaisin kunnon keskustelujen jälkeen yhteiselämää, koska tunteet minua kohtaan eivät olisi muuttuneet. Tästä tietenkin ottaisin ensin selvää eri tavoin.

Sen sijaan b-miehen ajatukset ovat ihan jossain muualla, ja yleensä siitä ihastuksesta mennään pitemmälle. Toinen nainen on koko ajan mielessä, ja sellainenko on sitten parempi vaihtoehto? Koko ajan mietit oletko varalla oleva kakkonen, jopa laastari, kun sitä ihastusta ei voi saada?

Tun

Ja höpönlöpö. Koko ketju täynnä pikkulapsia.

Pikkulapsia? Meinaatko, ettei pettämisiä ja ihastumisia tapahdu aikuisille?

Ei kai täällä nyt sentään pikkumukulat ole keskustelemassa? Oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

"Juuri toisin päin"...

 

Jos minä joutuisin tilanteeseen, missä pitäisi valita vaihtoehdoista:

a) Vuosien hyvän suhteen jälkeen todella paha ylilyönti ja "pelkkä" kännipano, ja täysi tunnustus asiasta, katumus ja juomisen lopettaminen niin, ettei tilanne voi enää toistua, tai

b) Mies kertoo kuinka on ihastunut toiseen naiseen, eikä voi tunteilleen mitään jne. mutta haluaa silti pitää perheensä,

niin antaisin anteeksi a-vaihtoehdon miehelle. Jatkaisin kunnon keskustelujen jälkeen yhteiselämää, koska tunteet minua kohtaan eivät olisi muuttuneet. Tästä tietenkin ottaisin ensin selvää eri tavoin.

Sen sijaan b-miehen ajatukset ovat ihan jossain muualla, ja yleensä siitä ihastuksesta mennään pitemmälle. Toinen nainen on koko ajan mielessä, ja sellainenko on sitten parempi vaihtoehto? Koko ajan mietit oletko varalla oleva kakkonen, jopa laastari, kun sitä ihastusta ei voi saada?

Tun

Täällä puhutaan vain miten normaalia ihastuminen on.

Vierailija kirjoitti:

Juokseeko nuo miehet aina halujensa perässä?

Osa juoksee, osa ei. Joillain on järki ja moraali, ja nämä jotkut solmivat suhteensa sillä mielellä, että on päätetty olla uskollisia ja kunnioittaa kumppania. Tämä ei poista kenenkään himoja ja sukupuoliviettiä, mutta kyse on siitä kumman antaa itseään hallita.. tunteet vai järki.

"Täällä puhutaan vaan, kuinka normaalia ihastuminen on".

Yleensä keskusteluilla on tapana rönsyillä, ja jos joku ei kirjoita ihan pilkulleen  kuten juuri sinä haluat, niin se pitää vain sietää. Ihastumisesta on vain pikku matka pettämiseen ja jopa rakastumiseen. Eli kyllä asiat toisiinsa limittyvät, pidät sinä siitä tai et.

Joku ilmoitti tuolla lähtevänsä kävelylle, vailla mitään yhteyttä aiheeseen, miksi et siihen reagoinut mitenkään?  

Ap, et rakasta miestäsi sellaisena, kuin hän on, vaan sellaisena, kuin vaadit hänen olevan. 

Vierailija kirjoitti:

"Täällä puhutaan vaan, kuinka normaalia ihastuminen on".

Yleensä keskusteluilla on tapana rönsyillä, ja jos joku ei kirjoita ihan pilkulleen  kuten juuri sinä haluat, niin se pitää vain sietää. Ihastumisesta on vain pikku matka pettämiseen ja jopa rakastumiseen. Eli kyllä asiat toisiinsa limittyvät, pidät sinä siitä tai et.

Joku ilmoitti tuolla lähtevänsä kävelylle, vailla mitään yhteyttä aiheeseen, miksi et siihen reagoinut mitenkään?  

Ihastuminen on mielessä pettämistä

Vierailija kirjoitti:

Ap, et rakasta miestäsi sellaisena, kuin hän on, vaan sellaisena, kuin vaadit hänen olevan. 

Kuka tuollaista miestä haluaisi rakastaa.

-Ihastuminen on mielessä pettämistä- 

Niin on, ja verrattavissa fyysiseen pettämiseen. Molemmissa tapauksissa on vieras mielessä. Luottamus menee molemmissa.

Fyysinen pettäminen jää useimmiten fyysiselle asteelle, mutta kun otetaan tunteet mukaan peliin sinne mieleen, ollaan jo paljon kurjempien asioiden äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Peli on hävitty, jos alkaa itkeä perään ja anella takaisin.

Oikea peliliike on poistua areenalta pystypäin, taakseen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Peli on hävitty, jos alkaa itkeä perään ja anella takaisin.

Oikea peliliike on poistua areenalta pystypäin, taakseen katsomatta.

Peli on hävitty myös, jos tuollainen annetaan anteeksi. Katkeruus jää ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsia? Meinaatko, ettei pettämisiä ja ihastumisia tapahdu aikuisille?

Ei kai täällä nyt sentään pikkumukulat ole keskustelemassa? Oletko sinä?

Kyllä nämä on mukuloita. Silloin ollaan kaikkitietäviä, mustavalkoisia ja itse aina täydellisiä. Elämässä se nyt vaan ei mene niin.

Vierailija kirjoitti:

-Ihastuminen on mielessä pettämistä- 

Niin on, ja verrattavissa fyysiseen pettämiseen. Molemmissa tapauksissa on vieras mielessä. Luottamus menee molemmissa.

Fyysinen pettäminen jää useimmiten fyysiselle asteelle, mutta kun otetaan tunteet mukaan peliin sinne mieleen, ollaan jo paljon kurjempien asioiden äärellä.

Todellakin luottamus menee. Tietää mitä toisella on mielessä!!