Lue keskustelun säännöt.
Puoliso väheksyy liikuntaharrastuksia
16.01.2025 |
Itse harrastan liikuntaa n. neljästi viikossa, eri lajeja mutta suhteellisen säännöllisesti ja kovalla intensiteetillä. Ollaan jo yli nelikymppisiä ja itse olen ikäisekseni tosi hyvässä kunnossa. Puolisoni sitten taas ei, on kertynyt ylipainoa ja lähes aina se sohva ja tv kiinnostaa enemmän kuin lenkkipolku tai kuntosali. Kotityöt jakautuvat tasan ja molemmat ovat työssäkäyviä, eli siitä ei ole kyse. Ja lapset ovat sen verran isoja, että ei tarvitse olla niitä koko aikaa hoitamassa. Joka päivä on molemmilla mahdollisuus mennä ja tehdä. Itse olen ehkä aina ollut energisempi, eli en koe niin pahaa väsymystä työpäivän jälkeen. Tai jos koen, niin tiedän liikunnan auttavan siihen kun saan vaan itseni liikkeelle.
Mutta mikä ärsyttää on se, että puoliso väheksyy liikuntaharrastuksiani. Ei nyt ihan suoraan päin naamaa kiellä menemästä tai kommentoi ivallisesti, mutta huomaan sen ilmeistä ja eleistä, että häntä selkeästi ärsyttää kun menen harrastuksiini. Ja joskus saattaa epäsuorilla kommenteilla antaa ymmärtää, että ei arvosta näitä harrastuksia.
Onko muilla vastaavaa tilannetta?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 4 kertaa viikossa aika paljon perheelliseltä
t. Urheilutanssija
Esim. 2krt viikossa salitreeni (n. 1 - 1,5h), 1krt sulkapalloa kaverien kanssa (1,5h) ja kerran juoksulenkki (1h)? Eihän tuo ole paljoa, etenkin kun moni käyttää saman ajan kännykän räpläämiseen sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee jonkinlaista korrelaatiota lasten väkivaltaisuudella ja ahdistuneisuudella sen kanssa, että vanhemmat tekevät paljon töitä ja harrastavat lisäksi. Perheet joissa lasten kanssa ei oikein viihdytä ja malteta, ovat kyllä kylmiä kasvupaikkoja. Ite tein olkkarista kuntokeitaan niin ei tarvii lähteä vaan siinä hoituu lihakset, kehonhuolto ja malli liikunnasta.
?? Siis puolison tulisi vieläpä ihailla kuntoilumäärääsi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yh kahdelle lapselle, 10v ja 13v ja minulla on aikaa harrastaa 6xvko. Ja pyöritän koko taloutta yksin ilman tukiverkkoa, ja käyn kokopäivätöissä. Ap sanoo, että osallistuu kotihommiin ainakin puolet kuormasta, ja silloin asia pitää olla ok. Jos minä yksin saan lapset, talous ja harrastukset hoidettu, aivan varmasti heillä kahdestaan onnistuu hommat, kun ap harrastaa ainoastaan 4xvko.
Anteeksi, mutta en näe mitään hienoa siinä, että tukiverkoton yksinhuoltaja harrastaa kuutena päivänä viikossa töiden päälle. Ei tässä ole kysymys sinun suorituksistasi vaan lastesi lapsuudesta, joka jatkuu vielä muutamia vuosia.
Olen kyllä ihan päinvastaista mieltä. Esimerkin voima on vahva, eikä terveytensä uhraava yh ole mikään hyvä esimerkki. Ei tuon ikäisten niskaan tarvitse enää koko ajan hönkiä,
Se, että ei käy joka ilta liikkumassa tuntia yksinään, ei ole terveyden uhraamista. Lastenkin kanssa voi käydä liikkumassa, kulttuuriharrastuksissa, kirjastossa jne.
On suomalainen ilmiö, että ensinnäkin yksinhuoltaja on aivan yksin ja sitten toisekseen ajatellaan, että 11-13-vuotiaiden kuuluu nyhjöttää omassa huoneessa yksin ruudun ääressä. Muualla maailmassa ne teinitkin ovat osa perhettä ja sukua. Meikäläinen esimerkki on juuri se yksinäisyyden ja yksin pärjäämisen esimerkki.
Miksi pitäisi ihailla? Yksikään nainen ei ole ihaillut minun ampumaharrastustani. Se on minun harrastus, ei sen kumppanin tarvitse olla mitään mieltä siitä. Tuntuu nyt siltä että ap etsii syitä mollata kumppaniaan ja samalla korottaa itseään. Suosittelen aivojumppaa jos se järkikin sieltä putkaihtaisi esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella me molemmat vanhemmat harrastetaan liikuntaa neljä kertaa viikossa, mutta niistä vähintään kolme kertaa viikossa yhdessä perheenä. Menemme perheenä uimahalliin, toinen vanhempi vesijumppaa ja toinen viihdyttää lapsia, toinen vanhempi ui kilometrin ja toinen viihdyttää lapsia. Menemme yhdessä hiihtämään, toinen hiihtää pitkän lenkin ja toinen lasten kanssa helpompaa reittiä ja seuraavalla kerran toisin päin. Viime viikonloppuna oltiin retkiluistelemassa koko perhe. Kerran viikossa lapsilla on yhdessä yleisurheilukoulu ja aikuiset menee salille sillä välin. Viikonloppuna käydään vuoroaamuin salilla. Tällä lailla tulee kivasti neljä tai enemmän liikuntakertaa viikkoon.
Meidän lapset ei halua viettää iltaisin aikaa yksin kotona, vaikka ovat jo 8 ja 10 vuotiaat. Ovat koulun jälkeen yksin tai kahdestaan 2-3 tuntia päivässä, kun me ollaan miehen kanssa töissä. Iltaisin he eivät halua olla enää yksin kotona ja ymmärrän sen täysin. Meidän lapsille on tärkeää myös koko perheen rento yhdessäolo ja kiireetön läsnäolo. He ihan pyytävät iltoja ja päiviä jolloin ollaan ilman aikataulua yhdessä kotona, katsellaan telkkaria, tehdään juustovoileipiä ja istutaan vierekkäin sohvalla.
Ainakaan nyt meillä ei siis onnistui sellainen, että vuorotellen me vanhemmat oltaisiin omissa harrastuksissamme. Sen aika voi tulla joskus myöhemmin, mutta juuri nyt meidän perheessä sellainen ei ole mahdollista.
No ei ole 4 kertaa viikossa mikään paha, ellei kyse ole tuntikausien golfkierroksesta. Ehkä puoliso on yksinäinen tms. Hieman ylimielisyyttäkin kuuluu aloituksesta, kun ap kuvailee puolisonsa ylipainoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
?? Siis puolison tulisi vieläpä ihailla kuntoilumäärääsi??
Neutraali ja kannustava asenne ei ole mitenkään mahdollinen, vaan aina pitää v*ttuilla? On teillä jumalattoman oudot käsitykset terveistä parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole 4 kertaa viikossa mikään paha, ellei kyse ole tuntikausien golfkierroksesta. Ehkä puoliso on yksinäinen tms. Hieman ylimielisyyttäkin kuuluu aloituksesta, kun ap kuvailee puolisonsa ylipainoa jne.
Meillä liikkuu molemmat lähes joka päivä. Enimmäkseen erikseen. Kyllä nyt kolme varttia aikuinen ihminen selviää itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole 4 kertaa viikossa mikään paha, ellei kyse ole tuntikausien golfkierroksesta. Ehkä puoliso on yksinäinen tms. Hieman ylimielisyyttäkin kuuluu aloituksesta, kun ap kuvailee puolisonsa ylipainoa jne.
Meillä liikkuu molemmat lähes joka päivä. Enimmäkseen erikseen. Kyllä nyt kolme varttia aikuinen ihminen selviää itsekseen.
Kyllä aikuinen ihminen selviää vaikka koko elämästä Itsekseen, enemmän ehkä ongelma on, jos kumppani haluaa itselleen tehtävän suunnilleen aaltoja, kun hän on niin hieno ihminen että kuntoilee.
Minua miehenä harmittaa jos en pääse ulos 20 km pyörälenkille jos vaikka sataa kaatamalla tai ulkona on liukasta pyöräillä. Poljen siksi kuntopyörää kotona. Olen o lähes 50 v niin liikun vain ettei paino nouse kovin paljoo talven aikana. Keväällä kun tiet ovat sulaneet niin käyn varmaan 20 km lenkillä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kritisoi harrastuksia ja syyllisti minua niistä. Tein kotona paljon kotityötä ja muuta, että olen varmasti ansainnut sen tunnon lenkin 3-4 kertaa viikossa. Lopulta vuosien jälkeen puolisoni olikin narsisti. Ero tuli, minä osaan kaikki, koska olen ottanut vastuuta kaikesta. Puoliso itkee, kun joutuu opettelemaan asioita.
Liikuntaharrastuksessa ei pitäisi olla mitään väärää, kun kotityöt ja muu kuorma jaetaan.
Niin urheilija ajattelee treenien ulkopuolisen ajankin suorituksena. Että jos kotityöt (ainakin omasta mielestä) menee tasan, niin suoritus on yhtäläinen, joten ei saa valittaa treeneistä. Ei se noin mene varsinkaan jos on lapsia. Ihan vain läsnäolo on tärkeää ja ei pelkkä fyysinen läsnäolokaan, vaan että on henkisesti paikalla. Sitä ei voi ajatella suoritteena ollenkaan. Sitä urheilijat ei usein tajua.
Osa suorittaa, osa tekee sitä siksi, että liikunnasta saa voimia, että jaksaa kuunnella vaimon nalkutukset kaikesta, käydä kaupassa, hoitaa ruuat, hoitaa lapset, koulut, läksyt, tiskit, pyykit, lasten harrastukset, Niin ja olla lasten kanssa läsnä ja leikkiä ulkona jne. Sitten tein ne miesten työt lisäksi.
Eniten niitä voimia tarvittiin siihen, että vaimolle ei mitään riittänyt. Niin paljon kotitöitä ei olisi voinut tehdä että hän olisi olut tyytyväinen.
Olen tyytyväinen siihen miten paljon olin lasten kanssa ja mitä kaikkea he ovat oppineet minulta.
On kyllä kummallista mustavalkoajattelua täällä kommenteissa, et jos vanhempi kertoo liikkuvansa 4h viikossa niin lapset (ja puoliso) olis heitteillä tai ihminen on joku hullu suorittaja😅Ite ajattelen, vanhemman hyvinvointi on vaan lapsen parhaaksi. Itse ainakin jaksan olla hyvä JA läsnäoleva vanhempi kun teen myös omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa se aktiivinen liikuntaharrastus nostaa joidenkin kohdalla energiaa tuovuudessaan esiin piirteitä, jotka eivät olekaan niin kovin miellyttäviä. Kannatan kyllä runsastakin kuntoliikuntaa, mutta mielestäni se pitäisi hoitaa ilman isompaa koohotusta ja niin, että se ei näy kotielämässä erityisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ihailla? Yksikään nainen ei ole ihaillut minun ampumaharrastustani. Se on minun harrastus, ei sen kumppanin tarvitse olla mitään mieltä siitä. Tuntuu nyt siltä että ap etsii syitä mollata kumppaniaan ja samalla korottaa itseään. Suosittelen aivojumppaa jos se järkikin sieltä putkaihtaisi esille.
Mä olen nainen joka harrastaa ammuntaa. Mulla on omat aseet ja aselupa. Voin kertoa että mitään ihailua ei tule. Miehet ei kestä naista joka ampuu jollei ole ampuja itsekin. En ole mitenkään sotilaallisen oloinen vaan hoikka blondi jolla on teko-sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten sukupuoleni vaikuttaa tilanteeseen?
-Ap
Katsos kun miehillä ei voi olla lainkaan metatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Jospa se aktiivinen liikuntaharrastus nostaa joidenkin kohdalla energiaa tuovuudessaan esiin piirteitä, jotka eivät olekaan niin kovin miellyttäviä. Kannatan kyllä runsastakin kuntoliikuntaa, mutta mielestäni se pitäisi hoitaa ilman isompaa koohotusta ja niin, että se ei näy kotielämässä erityisemmin.
Mulla näkyy verisinä rystysinä ja mustelmina silmäkulmissa.
Mulle treenaaminen on aina ollut kovuuden hakemista ja tullut aina ekana ja vasta sitten kotielämä. Nuorena poikana asuin salin takana. Joten sali on toisille koti.
Mun mielestä sun pitäisi tajuta se, että toiset on jo mestareita syntyessään ja sitten on niitä kuten sinä. Ja ei siinä mitään. Ole sinä sinä ja hiljaa nöyränä sinä ja anna mestareiden treenata ja koohottaa menemään. He jaksavat, sinä et. Sinussa ei ollut koskaan sitä mitä heissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole 4 kertaa viikossa mikään paha, ellei kyse ole tuntikausien golfkierroksesta. Ehkä puoliso on yksinäinen tms. Hieman ylimielisyyttäkin kuuluu aloituksesta, kun ap kuvailee puolisonsa ylipainoa jne.
Meillä liikkuu molemmat lähes joka päivä. Enimmäkseen erikseen. Kyllä nyt kolme varttia aikuinen ihminen selviää itsekseen.
Se ei ikinä ole vain kolme varttia. Usein se urheilu vie käytännössä koko sen ajan illasta, jolloin lasten kanssa oleminen ja kotityöt tapahtuvat.
Tämä sitten herättää kysymyksen siitä, menevätkö ne kotityöt tasan. Sukupuolta on kysytty, koska miehet tyypillisesti yliarvioivat omat kotityönsä aika rajusti, naiset taas vähättelevät tekemäänsä määrää ihan järkyttävällä tavalla. Jos on palstaakin hetken seurannut, niin tietää nämä kätevät emännät, jotka laittavat ruokaa siinä sivussa samalla kuin sipaisevat siistiksi 200-neliöisen omakotitalon, ja joilta pyykkien ripustaminen menee alle minuutissa, ja muun pyykkihuollonhan tekee pesukone.
Tutkimusten mukaan taas mies kokee yksin tekevänsä kaikki kotityöt siinä kohtaa, kun oikeasti tekee 40%.
Nämä eivät ole yksilöiden hupsuuksia, vaan hyvin syvällä kulttuurissa. Pidän itseäni jäätävänä feministinä, mutta niin vaan minäkin ajattelin, etten tee kotitöitä juuri ollenkaan, kunnes jouduin onnettomuuteen enkä muutamaan kuukauteen oikeasti pystynyt niitä tekemään. Kävi hyvin nopeasti selväksi, ettei meidän koti pyörinyt miehen askareiden varassa, ei todellakaan. Kun minä en oikeasti voinut osallistua, miehen hommat suunnilleen nelinkertaistuivat - vaikka jo ennen tätä mies itse, minä sekä sukulaiset kaikki kuvittelimme, että meillä mies tekee kaiken, siis kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies? Jos olet, niin kyllä ärsyttäisi itseäkin, että toinen ottaa sellaiset vapaudet, kun talouden pyörityksessä (meillä lapset 8-16 ikähaarukalla) on kuitenkin erittäin paljon hommaa. Meiliä ei ainakaan miehellä olisi aikaa harrastaa noin monena päivänä töiden lisäksi. Voiko olla, ettet nyt ihan näe sitä kaikkea metatyötä, joka kaatuu sen myötä toisen hoidettavaksi?
Meillä lapset isompia. Hoidan valehtelematta arjessa yli puolet kotitöistä. Kummasti puolisolla on kuitenkin aikaa siellä telkkarissa, netflixissä ja somessa olla vähintään sen saman ajan kuin minun harrastuksiini menee. Ero on vain siinä, että en itse ole kotona sisällä tuota aikaa. Kyllä ne isot lapset pärjää sen pari tuntia yksin kotona.
-Ap
Mun vanhemmat ovat yli 80-vuotiaita. Äiti ollut aina aktiivinen ja liikkunut paljon. Isä taas on ollut enemmän sohvaperuna. Ero toimintakyvyssä ka fyysisessä kunnossa tuossa iässä on valtava. Mulle nyt reilu 4-kymppisenä on nyt valjennut, miten tärkeää lihaskunnosta ja muutenkin fyysisestä kunnosta huolehtiminen on tässä (jo joka) iässä. En tiedä, auttaako tästä muistuttaminen sun puolisoa pitämään mölyt mahassaan, mutta teet ihan oikein, kun pidät itsestäsi huolta. Ne, jotka alapeukuttaa sitä, ettei isot lapset voi olla paria tuntia itsekseen, ovat itse vaan saamattomia ja vanhoina raihnaisia.
Olen kyllä ihan päinvastaista mieltä. Esimerkin voima on vahva, eikä terveytensä uhraava yh ole mikään hyvä esimerkki. Ei tuon ikäisten niskaan tarvitse enää koko ajan hönkiä, ja nuoremmat lapset taas voi ja pitää ottaa mukaan liikkumaan. -eri