Lue keskustelun säännöt.
Puoliso väheksyy liikuntaharrastuksia
16.01.2025 |
Itse harrastan liikuntaa n. neljästi viikossa, eri lajeja mutta suhteellisen säännöllisesti ja kovalla intensiteetillä. Ollaan jo yli nelikymppisiä ja itse olen ikäisekseni tosi hyvässä kunnossa. Puolisoni sitten taas ei, on kertynyt ylipainoa ja lähes aina se sohva ja tv kiinnostaa enemmän kuin lenkkipolku tai kuntosali. Kotityöt jakautuvat tasan ja molemmat ovat työssäkäyviä, eli siitä ei ole kyse. Ja lapset ovat sen verran isoja, että ei tarvitse olla niitä koko aikaa hoitamassa. Joka päivä on molemmilla mahdollisuus mennä ja tehdä. Itse olen ehkä aina ollut energisempi, eli en koe niin pahaa väsymystä työpäivän jälkeen. Tai jos koen, niin tiedän liikunnan auttavan siihen kun saan vaan itseni liikkeelle.
Mutta mikä ärsyttää on se, että puoliso väheksyy liikuntaharrastuksiani. Ei nyt ihan suoraan päin naamaa kiellä menemästä tai kommentoi ivallisesti, mutta huomaan sen ilmeistä ja eleistä, että häntä selkeästi ärsyttää kun menen harrastuksiini. Ja joskus saattaa epäsuorilla kommenteilla antaa ymmärtää, että ei arvosta näitä harrastuksia.
Onko muilla vastaavaa tilannetta?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Otin eron ja nyt voin tehdä mitä huvittaa.
Juuri näin kävi minullekkin. Mies ilmeisesti kadehti, kun itsestään ei ollut. Yritti lannistaa minua ja onnistuikin monta kertaa. Lopulta tajusin, että mies haluaa minulle kaikessa pelkkää pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisio kritisoi harrastuksia ja syyllisti minua niistä. Tein kotona paljon kotityötä ja muuta, että olen varmasti ansainnut sen tunnon lenkin 3-4 kertaa viikossa. Lopulta vuosien jälkeen puolisoni olikin narsisti. Ero tuli, minä osaan kaikki, koska olen ottanut vastuuta kaikesta. Puoliso itkee, kun joutuu opettelemaan asioita.
Liikuntaharrastuksessa ei pitäisi olla mitään väärää, kun kotityöt ja muu kuorma jaetaan.
No kukin harrastaa mitä tykkää. Jos et itse arvosta puolisosi tekemistä, miksi hän hehkuttaisi sinun harrastuksiasi? Himoliikkujissa on valitettavan paljon näitä, jotka eivät edes käsitä, että joku voi oikeasti nauttia ihan muusta tekemisestä. Mitään harrastuksia tyyliin kielten opiskelu tai käsityöt tai lukeminen ei ole olemassakaan. TV-sarjoihinkin voi ajatuksella keskittyä ja dokumenteista oppia. Itse harrastan lenkkeilyä, mutta silti teen muutakin. Ja aika paljon juttelen lasten kanssa, vaikka he ovat jo isoja. Mieheni on himoliikkuja, mutta en minä hänen harrastuksissaan mukana elä, ei häntäkään kiinnosta mitä kielen sanoja kurssilla opin tai millainen oli lukemani romaanin henkilökuvaus. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 4 kertaa viikossa aika paljon perheelliseltä
t. Urheilutanssija
No ei todellakaan ole🤣 itsellä 7 kertaa viikossa ja lisäksi suurin osa kotitöistä ja fyysinen työ. Lapsille paljon harrastuksia niin siinä samaan aikaan hyvä vanhemmankin käydä liikkumassa.
Entäpä jos lapset eivät halua harrastaa? Tai haluavat harrastaa vanhempansa kanssa. Eivät he mitään koneita ole.
Ovatko sinun liikuntaharrastuksesi ehdottomasti sellaisia ettette voi lähteä niihin yhdessä? Mitä yhteistä teillä ylipäätään on?
Vai onko niin että sinun on päästävä kotoa pois, ja voit tehdä sen, koska tiedät että puoliso on kotona? Jos kumpikaan ei ole koskaan kotona, pärjäävätkö lapset aina yksin? Entä jos puolisosi alkaisi harrastaa neljä kertaa viikossa, joustaisitko sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotitöiden määrä lapsiperheessä on 40-45h, kyllä ne pitää osata jakaa. Siinä jää aikaa vielä liikkua yksin ja lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin "väheksyin" ex-puolisoni liikuntaharrastuksia, koska tuntui ettei aikaa jää millekään muulle. Koti, lapset, yhdessäolo jne. olivat aina tois'sijaisia, kun piti päästä treenaamaan. Jos oltiin kotona, niin tehtiin somepostausta juuri suoritetuista treeneistä, tai selattiin XXL:n valikoimaa uusista treenikamoista, tai mitä nyt hyvänsä treeneihin liittyvää. Yhdessä perheen kanssa oleminen "suoritettiin", että no nyt olen ollut x ja x aikaa tässä teidän kanssa. Että miksi sä aina valitat ja nyt mulla on oikeus lähteä sinne treeneihin. Lopulta sanoin, että ehkäpä me erotaan, niin saat keskittyä tuohon treenaamiseen ilman mun turhaa häirintää. Näin teimme. Neljänä päivänä viikossa treenaaminen alkaa olla jo siinä rajoilla. Neljänä iltana olet poissa, kun treeniin ymppää vielä mahdolliset ruokasäätämiset, kamojen pakkaamiset, suihkussa käymiset ynnä muut. Elämää ei voi myöskään elää vain viikonloppuisin, kuten ex ajatteli. Että
Jos molemmat vanhemmat toimisivat noin, joutuisivat lapset käytännössä itse kasvattamaan itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten sukupuoleni vaikuttaa tilanteeseen?
-Ap
No ei minun mielestä mitenkään. Minusta on just hyvä että tämmöiset aloitukset tehdään ilman sukupuolia, koska muuten alkaa heti jomman kumman sukupuolen haukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
4x/vko kuulostaa paljolta. Montako tuntia olet poissa/kerta? 8-vuotias ei ole vielä kovin iso. Kuka auttaa lapsia läksyissä? Jotenkin tulee minullekin vähän fiilis, että hommia saattaa puolisollasi olla enemmän kuin luulet. Ja jääkö teille kiireisessä lapsiperhearjessa kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ollenkaan? Puoliso voi kokea ettet välitä hänestä, jos käytät kaiken liikenevän ajan oman harrastuksesi parissa. Koska jos on monta lasta ja molemmat vanhemmat kokopäivätyössä, niin eihän sitä aikaa liiemmälti jää, kuvittelisin, että se uppoaa suurimmaksi osaksi tuohon liikuntaasi.
MIkä 8-vuotias? AP vastaa tuolla yhteen kommenttiin, että heillä on lapset isompia. Siinä viestissä oli kirjoittajalla lapsia ikäväliltä 8-16 ja ap vastaa: "meillä lapset isompia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 4 kertaa viikossa aika paljon perheelliseltä
t. Urheilutanssija
No ei todellakaan ole🤣 itsellä 7 kertaa viikossa ja lisäksi suurin osa kotitöistä ja fyysinen työ. Lapsille paljon harrastuksia niin siinä samaan aikaan hyvä vanhemmankin käydä liikkumassa.
Kuulostatte hysteeriseltä suorittajaperheeltä. Ja vielä kehtaat kehua että olette aikatauluttaneet elämänne minuutin tarkkuudella.
Mielestäni liikunnalle löytyy aikaa myös lapsiperheessä kun asiaa vähän suunnittelee. Vanhemman liikkuminen on ihan yhtä tärkeää kuin lapsen ja molemmat voivat harrastaa sekä maksullisesti/ohjatusti tai "ilmaiseksi" kodin lähellä. Välillä tuntuu että liikkumattomia vähän harmittaa kun eivät itse liiku ja ehkä he eivät ole löytäneet liikunnan tuomaa hyvinvointia. Siksi siihen on helppo suhtautua tyyliin "onko nyt ihan pakko" koska heille itselleen se on ehkä pakkopullaa.
Aloittajan kanssa olen samaa mieltä siitä että liikkua kannattaa, tavalla tai toisella. Meillä on myös se tilanne että puoliso valittaa väsymystä ja vetämättömyyttä mutta ei huomaa niitä tunteja mitkä tosiaan kuluu sohvalla ruutua tuijottaen. Lapsena ja nuorena on urheillut väsyksiin asti ja varmaan kyllästynyt koko touhuun. Vähän tuntuu siltä että on sokea omalle "ikääntymiselleen", viimeksi eilen yritin ehdottaa että aloitettaisiin vaikka pienellä kävelyllä iltaisin.
Jotenkin ajattelen että se liikunnan ja ulkoilman ilo olisi hyvä säilyttää lapsuudesta tai löytää uudelleen aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Otin eron ja nyt voin tehdä mitä huvittaa.
Entä lapset?
Mitä niistä?
Jollei treenit osu juuri kiireisimpään aikaan alkuillasta, jolloin pitäisi laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä, auttaa lapsia läksyissä ja viedä harrastuksiin, niin ei 4 kertaa viikossa kuulosta ollenkaan pahalta. Ja jos kyseessä ei ole 4 golfkierrosta vaan pari salikäyntiä ja pari lenkkiä, niin eihän niin kovin monta tuntia kulu.
Apn tilanteessa kyllä juttelisin puolison kanssa aiheesta. Jos olet yli 1,5 h poissa kotoa, mitä sinä aikana tapahtuu, kaivataanko läsnäoloasi. Kokeeko puoliso ehkä sittenkin, ettei lapsia voi jättää kotiin ilman aikuista pitkäksi aikaa?
Neljä treenikertaa on kuitenkin aika helppoa sijoitella viikkoon, joskus aamulla, joskus illalla, osa arkena ja osa viikonloppuna. Hakekaa teidän perheelle paras järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä ei oikein ymmärtänyt mun tanssiharrastusta. Tai "ymmärsi" mutta jotenkin väheksyi sitä puhumalla että "menet tansseihin" kuin halveksisi lavatansseissa käymistä (en harrasta lavatanssia vaan jazz- ja show-tanssia tavoitteellisesti). Oli jotenkin sellainen "siellä vaan vähän pyörähdellään" -asenne...
Noh, tässä suhteessa oli vähän kaikkea muutakin, mistä kävi ilmi, ettei ex oikein arvostanut minua ja tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies? Jos olet, niin kyllä ärsyttäisi itseäkin, että toinen ottaa sellaiset vapaudet, kun talouden pyörityksessä (meillä lapset 8-16 ikähaarukalla) on kuitenkin erittäin paljon hommaa. Meiliä ei ainakaan miehellä olisi aikaa harrastaa noin monena päivänä töiden lisäksi. Voiko olla, ettet nyt ihan näe sitä kaikkea metatyötä, joka kaatuu sen myötä toisen hoidettavaksi?
Mutta jos on nainen, niin sitten sillä ei olekaan väliä, että se nainen ei näe metatyötä, joka kasaantuu toisen harteille?
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies? Jos olet, niin kyllä ärsyttäisi itseäkin, että toinen ottaa sellaiset vapaudet, kun talouden pyörityksessä (meillä lapset 8-16 ikähaarukalla) on kuitenkin erittäin paljon hommaa. Meiliä ei ainakaan miehellä olisi aikaa harrastaa noin monena päivänä töiden lisäksi. Voiko olla, ettet nyt ihan näe sitä kaikkea metatyötä, joka kaatuu sen myötä toisen hoidettavaksi?
"Oletko mies?" Aika hauska jos Ap olisi nainen niin ilmeisesti ne harrastukset olisi sitten ok. Et sinä voi tietää kuka tekee ja hoitaa minkäkin verran tuosta huushollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotitöiden määrä lapsiperheessä on 40-45h, kyllä ne pitää osata jakaa. Siinä jää aikaa vielä liikkua yksin ja lasten kanssa.
AP kirjoittaa aloituksessaan, että heillä kotityöt jakautuvat tasan ja molemmat vanhemmat käyvät töissä.
Keskustelemaan, keskustelemaan. Ei täällä vauva-palstalla kukaan osaa kertoa, mitä puolisosi ajattelee. Vain puolisosi osaa, joten sinun pitää kysyä häneltä. Voi hyvinkin olla, ettei se ole liikuntaharrastuksesi, joka häntä vaivaa, vaan se, että neljä kertaa viikossa lähdet omiin juttuihisi ja hän jää yksin. Voi olla, että oikeasti hän haluaisi enemmän yhteistä aikaa.
Tällaiset asiat selviävät ihan vain kun te kaksi istutte yhdessä alas juttelemaan tästä. Ratkaisukin yleensä löytyy ja helposti. Jos olisi kyseessä ajankäytöstä ja yhdessä vietetyn ajan vähyydestä, niin silloin yleensä auttaa kun panostat kerran tai pari viikossa puolisoosi ja yhdessäoloonne, jolloin 4 krt viikossa liikuntaharrastus ei ole enää yhdessäolostanne "pois." Noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies? Jos olet, niin kyllä ärsyttäisi itseäkin, että toinen ottaa sellaiset vapaudet, kun talouden pyörityksessä (meillä lapset 8-16 ikähaarukalla) on kuitenkin erittäin paljon hommaa. Meiliä ei ainakaan miehellä olisi aikaa harrastaa noin monena päivänä töiden lisäksi. Voiko olla, ettet nyt ihan näe sitä kaikkea metatyötä, joka kaatuu sen myötä toisen hoidettavaksi?
Mutta jos on nainen, niin sitten sillä ei olekaan väliä, että se nainen ei näe metatyötä, joka kasaantuu toisen harteille?
Ehkä 1% naisista ei näe metatöitä. Jotenkin aloituksesta paistoi, että himoliikkuja on mies.
No ei todellakaan ole🤣 itsellä 7 kertaa viikossa ja lisäksi suurin osa kotitöistä ja fyysinen työ. Lapsille paljon harrastuksia niin siinä samaan aikaan hyvä vanhemmankin käydä liikkumassa.