Lue keskustelun säännöt.
Puoliso väheksyy liikuntaharrastuksia
16.01.2025 |
Itse harrastan liikuntaa n. neljästi viikossa, eri lajeja mutta suhteellisen säännöllisesti ja kovalla intensiteetillä. Ollaan jo yli nelikymppisiä ja itse olen ikäisekseni tosi hyvässä kunnossa. Puolisoni sitten taas ei, on kertynyt ylipainoa ja lähes aina se sohva ja tv kiinnostaa enemmän kuin lenkkipolku tai kuntosali. Kotityöt jakautuvat tasan ja molemmat ovat työssäkäyviä, eli siitä ei ole kyse. Ja lapset ovat sen verran isoja, että ei tarvitse olla niitä koko aikaa hoitamassa. Joka päivä on molemmilla mahdollisuus mennä ja tehdä. Itse olen ehkä aina ollut energisempi, eli en koe niin pahaa väsymystä työpäivän jälkeen. Tai jos koen, niin tiedän liikunnan auttavan siihen kun saan vaan itseni liikkeelle.
Mutta mikä ärsyttää on se, että puoliso väheksyy liikuntaharrastuksiani. Ei nyt ihan suoraan päin naamaa kiellä menemästä tai kommentoi ivallisesti, mutta huomaan sen ilmeistä ja eleistä, että häntä selkeästi ärsyttää kun menen harrastuksiini. Ja joskus saattaa epäsuorilla kommenteilla antaa ymmärtää, että ei arvosta näitä harrastuksia.
Onko muilla vastaavaa tilannetta?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ärsyttää kun on itse sohvaperuna. Ja sinun aktiivisuutesi saa hänet kokemaan syyllisyyttä. Mikään ei varmaankaan estäisi häntäkin liikkumasta ja/tai tekemästä jotain itselle mieluista sillä välin kun oot liikkumassa. Jotenkin surullista miten täällä monessa kommentissa sinua on arvosteltu liikuntaharrastuksestasi ja vihjattu tyyliin pous lapsilta, pois parisuhteelta. Näin yleensä puhuu uupuvat uhrautujat, jotka eivät osaa pitää omia tarpeitaan tärkeinä ja sitten kiukuttelevat niille jotka osaa. Lapsille on oikein terveellistä nähdä, että vanhempi huolehtii omasta fyysisestä kunnostaan tai muuten omista tarpeistaan. Saavat mallin, että tämä tärkeää, etkä tule kasvattaneeksi tulevaisuuden uhrautujia ja työssä uupujia. Lapset, varsinkaan isommat, eivät tarvi jatkuvaa vierihoitoa, se voi olla jopa haitallista.
Niin kun se liikuntaharrastuskin voi oikeasti olla pois perheeltä ja puolisolta. Tai sitten ei ja kyse on kuvaamastasi tilanteesta. Tai melkeinpä todennäköisimmin vähän molemmista. Parhaaseen tulokseen pääsisi tietysti jos pystyisi keskustelemaan puolisonsa kanssa asioista ja toiveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä oli vähän samanlainen, kaipas yhteisaikaa sohvalla telkkua katsellen. Mulle se ei vaan ole sitä laatuaikaa mistä puhu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eksän kanssa päinvastainen tilanne. Liikuin kolmesti viikossa, jumpassa ja kävelyllä. Mies halveksi kävelylenkkejäni sanoen, ettei se ole liikuntaa.
Miten tuo on muka päinvastainen tilanne? Sehän on samanlainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eksän kanssa päinvastainen tilanne. Liikuin kolmesti viikossa, jumpassa ja kävelyllä. Mies halveksi kävelylenkkejäni sanoen, ettei se ole liikuntaa.
Miten tuo on muka päinvastainen tilanne? Sehän on samanlainen tilanne.
Vai siis oliko ukko joku kova liikkuja itse joka vähätteli muiden liikuntaa?
Miten niin 4 kertaa viikossa liikuntaa on paljon? Minä ja mieheni molemmat käymme juoksemassa tai talvella hiihtämässä melkein joka päivä. Välillä yhdessä, välillä erikseen. Meillä on myös kolme lasta (ei ihan pieniä enää) ja kokopäivätyöt. Ei juoksulenkkiin mene kuin reilu tunti ja sen voi tehdä myös vaikkapa odotellessaan lasta harrastuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies? Jos olet, niin kyllä ärsyttäisi itseäkin, että toinen ottaa sellaiset vapaudet, kun talouden pyörityksessä (meillä lapset 8-16 ikähaarukalla) on kuitenkin erittäin paljon hommaa. Meiliä ei ainakaan miehellä olisi aikaa harrastaa noin monena päivänä töiden lisäksi. Voiko olla, ettet nyt ihan näe sitä kaikkea metatyötä, joka kaatuu sen myötä toisen hoidettavaksi?
Mutta jos on nainen, niin sitten sillä ei olekaan väliä, että se nainen ei näe metatyötä, joka kasaantuu toisen harteille?
Ehkä 1% naisista ei näe metatöitä. Jotenkin aloituksesta paistoi, että himoliikkuja on mies.
Jaa minä kyllä aloituksen perusteella olisin veikannut naiseksi.
Ongelman juurisyy vaikuttaa olevan jossain muualla kuin treeneissäsi. Onko välinne toimivat? Nyt olisi sopiva hetki keskustella, mitä kumpikin jatkossa liitolta haluaa. Lapset kasvavat ja lähtevät aikanaan pois. Mitä yhteistä teillä on sitten? Selvittäkää solmukohdat nyt, muuten tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yh kahdelle lapselle, 10v ja 13v ja minulla on aikaa harrastaa 6xvko. Ja pyöritän koko taloutta yksin ilman tukiverkkoa, ja käyn kokopäivätöissä. Ap sanoo, että osallistuu kotihommiin ainakin puolet kuormasta, ja silloin asia pitää olla ok. Jos minä yksin saan lapset, talous ja harrastukset hoidettu, aivan varmasti heillä kahdestaan onnistuu hommat, kun ap harrastaa ainoastaan 4xvko.
Anteeksi, mutta en näe mitään hienoa siinä, että tukiverkoton yksinhuoltaja harrastaa kuutena päivänä viikossa töiden päälle. Ei tässä ole kysymys sinun suorituksistasi vaan lastesi lapsuudesta, joka jatkuu vielä muutamia vuosia.
Yleensä nämä jotka kommentoivat paheksuen ja kritisoivat sitä, että joku vanhempi tekee myös omalle hyvinvoinnille tärkeitä asioita (esim.liikunta), vain luulevat itse olevansa jotenkin parempia vanhempia lapsilleen. En vaan ymmärrä tällaista on lapsilta/parisuhteelta pois-ajattelua. Ja sitten ihmetellään kun vanhemmuus uuvuttaa ihmisiä ja moni jättää lapset tekemättä. Kun siihen vanhempana olemiseen ladataan tällaisia yliodotuksia, että jopa kouluikäisen lapsen kanssa pitäis vaan koko ajan olla, mitään omaa ei saa tehdä eikä itsestä välittää. Ja edelleen, liikuntaa voi vanhempi harrastaa lapsen harrastusten aikana tai lapsen ollessa kaverilla tms. Tai sit voi löhötä sohvalla. Saa toki valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhrautujat parisuhteessa tai vanhempina ovat raskaita tyyppejä. Eikä hyväksi kellekään. Ei se tee kenestäkään hyvää vanhempaa automaattisesti, et on koko ajan lastensa kanssa. Nykyään kuvitellaan kouluikäisten lasten saavan traumoja parin tunnin yksinolosta😞 Kasvava lapsi tarvitsee myös tilaa ja etäisyyttä vanhempaan. Ei esim.1 tuntia vanhemman liikuntaa päivässä ole pois yhdenkään lapsen hyvinvoinnista. Sitä yhteistä aikaa voi viettää sit vaikka niiden kotitöiden parissa, myös pariskunnat. Samalla jutella.
On kokemusta. Sohvaperuna ukko, jota ei saa kirveelläkään liikkumaan. Aloin sitten itsekin löhötä, mässätä karkkia ja lihota. Nyt kyllästyin ja aloin kuntoilla taas, eikä mies kumma kyllä ole enää pyöritellyt silmiään ja nimitellyt hulluksi kun lähden salille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 4 kertaa viikossa aika paljon perheelliseltä
t. Urheilutanssija
No ei todellakaan ole🤣 itsellä 7 kertaa viikossa ja lisäksi suurin osa kotitöistä ja fyysinen työ. Lapsille paljon harrastuksia niin siinä samaan aikaan hyvä vanhemmankin käydä liikkumassa.
Entäpä jos lapset eivät halua harrastaa? Tai haluavat harrastaa vanhempansa kanssa. Eivät he mitään koneita ole.
Vanhemman kuuluu opettaa lapselle liikunnallinen elämäntyyli, siinä missä terveellinen ruokavaliokin. Jos haluaa yhdessä harrastaa, harrastakaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Uhrautujat parisuhteessa tai vanhempina ovat raskaita tyyppejä. Eikä hyväksi kellekään. Ei se tee kenestäkään hyvää vanhempaa automaattisesti, et on koko ajan lastensa kanssa. Nykyään kuvitellaan kouluikäisten lasten saavan traumoja parin tunnin yksinolosta😞 Kasvava lapsi tarvitsee myös tilaa ja etäisyyttä vanhempaan. Ei esim.1 tuntia vanhemman liikuntaa päivässä ole pois yhdenkään lapsen hyvinvoinnista. Sitä yhteistä aikaa voi viettää sit vaikka niiden kotitöiden parissa, myös pariskunnat. Samalla jutella.
Musta oli IHANAA jos sai olla yksin kotona kouluikäisenä. Ärsytti kun äiti oli kotiäitinä ja lähes aina kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 4 kertaa viikossa aika paljon perheelliseltä
t. Urheilutanssija
No ei todellakaan ole🤣 itsellä 7 kertaa viikossa ja lisäksi suurin osa kotitöistä ja fyysinen työ. Lapsille paljon harrastuksia niin siinä samaan aikaan hyvä vanhemmankin käydä liikkumassa.
Kuulostatte hysteeriseltä suorittajaperheeltä. Ja vielä kehtaat kehua että olette aikatauluttaneet elämänne minuutin tarkkuudella.
Ei suinkaan, liikunta on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä jotka kommentoivat paheksuen ja kritisoivat sitä, että joku vanhempi tekee myös omalle hyvinvoinnille tärkeitä asioita (esim.liikunta), vain luulevat itse olevansa jotenkin parempia vanhempia lapsilleen. En vaan ymmärrä tällaista on lapsilta/parisuhteelta pois-ajattelua. Ja sitten ihmetellään kun vanhemmuus uuvuttaa ihmisiä ja moni jättää lapset tekemättä. Kun siihen vanhempana olemiseen ladataan tällaisia yliodotuksia, että jopa kouluikäisen lapsen kanssa pitäis vaan koko ajan olla, mitään omaa ei saa tehdä eikä itsestä välittää. Ja edelleen, liikuntaa voi vanhempi harrastaa lapsen harrastusten aikana tai lapsen ollessa kaverilla tms. Tai sit voi löhötä sohvalla. Saa toki valita.
Yleensä nämä, joiden on pakko päästä liikkumaan itsekseen, eivät osaa oikein kuvitella mitään muuta tekemistä. Vaihtoehdot sinullakin näyttävät olevan yksinään liikkuminen tai kotona sohvalla löhöäminen.
Niiden lasten kanssakin voi tehdä yhtä sun toista. Voi lähteä porukalla lenkille tai uimaan. Voi kokkailla yhdessä ja samalla opettaa lapsille kotitaloustaitoja. Ihan tavallista yhdessä vietettyä aikaa. Ei sitä työpäivän jälkeen monta tuntia päivässä jää, luulisi jokaisen kestävän omaa perhettään sen verran.
Vierailija kirjoitti:
Uhrautujat parisuhteessa tai vanhempina ovat raskaita tyyppejä. Eikä hyväksi kellekään. Ei se tee kenestäkään hyvää vanhempaa automaattisesti, et on koko ajan lastensa kanssa. Nykyään kuvitellaan kouluikäisten lasten saavan traumoja parin tunnin yksinolosta😞 Kasvava lapsi tarvitsee myös tilaa ja etäisyyttä vanhempaan. Ei esim.1 tuntia vanhemman liikuntaa päivässä ole pois yhdenkään lapsen hyvinvoinnista. Sitä yhteistä aikaa voi viettää sit vaikka niiden kotitöiden parissa, myös pariskunnat. Samalla jutella.
Tässä esimerkissä ei ollut pariskuntaa. Oli yksinhuoltaja, joka tekee täyttä työpäivää. Siihen päälle työmatkat ym. pakollinen - joo alkakaa vaan vääntää, että etätyötkin on mahdollisia - ja sitten vielä se tunti liikuntaa siirtymineen. Totuus lienee, että lapset käytännössä löhöävät keskenään siellä sohvalla melko suuren osan ajastaan.
Ei ole kovin terve asenne väheksyä puolisolle tärkeitä asioita. Tuskin liikuntaharrastukset edes ainoa, missä moinen käytös ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautujat parisuhteessa tai vanhempina ovat raskaita tyyppejä. Eikä hyväksi kellekään. Ei se tee kenestäkään hyvää vanhempaa automaattisesti, et on koko ajan lastensa kanssa. Nykyään kuvitellaan kouluikäisten lasten saavan traumoja parin tunnin yksinolosta😞 Kasvava lapsi tarvitsee myös tilaa ja etäisyyttä vanhempaan. Ei esim.1 tuntia vanhemman liikuntaa päivässä ole pois yhdenkään lapsen hyvinvoinnista. Sitä yhteistä aikaa voi viettää sit vaikka niiden kotitöiden parissa, myös pariskunnat. Samalla jutella.
Musta oli IHANAA jos sai olla yksin kotona kouluikäisenä. Ärsytti kun äiti oli kotiäitinä ja lähes aina kotona.
Näinhän se usein menee. Ne, joilla vanhemmat ovat aina kotona, haluaisivat olla yksin, ja ne joilla vanhemmat aina harrastamassa, haluaisivat olla vanhempiensa kanssa. Ehkä jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä.
Siis teidän välillänne on aina ollut tuo ero ja nyt se ärsyttää? Kun lapsetkin on jo kasvatettu sen epäliikunnallisen puolison esimerkillä?
Minulla oli eksän kanssa päinvastainen tilanne. Liikuin kolmesti viikossa, jumpassa ja kävelyllä. Mies halveksi kävelylenkkejäni sanoen, ettei se ole liikuntaa.