***SYYS04 Torsti***

Ynksylle voimia, kamalaa lentää kipeänä ja lentokoneessa kyllä aina taudit pahenee. Itse aikoinaan rapakon taakse työasioissa lentäessä tulin joka kerta kipeäksi, asiakkaat naureskelikin aina ennen reissua että joko me tilataan sulle lääkäri valmiiksi ja yhden asiakkaan lääkärivaimo kirjoitti kuurin jos toisenkin. Ei auttanut vaikka matkustin mitä kummallisimmassa vaatekerrassa villapaitoineen, useine housuineen, kolmine villasukkine ja kääriydyin useaan vilttiin heti koneeseen päästyäni. En siis hirveästi diggaa lentämisestä.



Kerpulle edelleen tsemppiä, yritä uudestaan, kyllä sinä siihen pysty, vahva nainen! Saako udella mitä koulutusta käyt, itsekin joitakin asiaan jumppakoulutuksia tässä katsellut.



Kurja tilanne Öttiksellä veljensä kanssa, hienoa että olet hankkinut apua ja puuttunut asiaan. Voimia ja asioiden selviämistä toivon.



Tänään ohjelmassa autuaallista kirjastoreissua ja syysmammatreffit. Viimeksi korkeakoulukirjastossa Motti päätti nautiskella kertomalla kakkajuttuja. Kovaan ääneen kertoi, kuinka isi oli käynyt kakalla ja kuinka Motilta itseltään tuli aamulla porkkanakakka ja toivoi äitiltä kakkalaulua. Ja kun vielä itse kävin vessassa, kailotti virnuileva lapsonen aulassa, että " Hyvä äiti, tuliko porkkana vai perunakakka." Huvittavia nuo Motin luokitukset, mutta ihan just en ollut onnellinen tästä esitelmöinnistä kirjastossa, jossa pitäisi muutoinkin olla hiljaa. Hiljaa olo ei kyllä onnistu, ollaan lennetty pihalle kerran jos toisenkin kiukkuisten kanssaihmisten saattelemana;)



Pile ja Jatu, teillä silloin aikanaan oli niitä käsi-ihottuma ongelmia. Oletteko saaneet parantumaan?



Mulla on toinen käsi ollut viikkotolkulla auki, visva valuu vähän väliä ja on älyttömän kipeä. Ihottumaa ollut enemmän tai vähemmän vuoden. Viimeksi tammikuun alussa kävin ihotautilääkärillä, kolmea eri rasvaa, vaan ei auta.



Kurjaa Ampi, Paranemista Nasulle ja parisuhteelle pikaisesti aikaa ilman lasta.



Mukavaa Päivää!





Aavis ja Motti

Jos herää klo 3, ehtii mietiskellä paljon juttuja ennenkuin aamu oikeasti alkaa. Mieleen muistui yhtäkkiä se, että mehän oltiin Vennan syntyessä julkisivuremontin pressujen alla eikä parveketta voinut käyttää. Porat möykkäsivät aamusta iltaan. Miten sen oli pystynyt jo unohtamaan?



Ehdin myös mietiskellä masutypykälle nimiä. Oisko Lotta kiva?



Unisaldoa viime yöltä siis 22.30-03. Hormonit hyrräilee varmaan, kun ei nukuta. Illalla oli ihan levoton olo ja yhtäkkiä iski synnytyspaniikkikin. En lue enää yhtään synnytyskertomusta! Painokin tippumaan päin, hikoilen turvotuksia pois. Hihii, tässä vaiheessa raskautta on helppo bongata synnytystä ennakoivia oireita :D



Yniäiselle pikaista paranemista. Lentokoneen rutikuiva ilma ei tosiaan tee flunssaiselle hyvää!



Öttis, hyvä että huolehdit veljestäsi noin. Jaksamista! Varmasti tosi rankkaa katsella vierestä.



Taitaa typyli tuolla heräillä, meen viereen pötköttelemään ja höpöttelemään perinteiset aamuhöpinät.



- tea H39! -

Tää on ihan kammottavaa:( Kotonakin ollaan vielä ihan kipeinä, meinaa mieskin jo jäädä kotiin sairastamaan.



Ajattelin tilata jo valmiiksi ajan Diacoriin huomiseksi. Luulen, että mulla on joku tulehdus tuolla kurkussa. Harmi, ettei täällä Oulussa ole Diacoria, oisin mennyt jo tänään täällä.



Lähden kohta tekemään työhomman ja sitten tulen kyllä heti hotelliin lepäämään.



Nenä ei muuten ole tukossa, joten oisko mahdollista selvitä lennosta ilman hullua kipua?



T: Ynis

eilen:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9721638&p=1&tmode=1&smode…



Ynikselle jaksua, lentäminen ei ole kivaa edes terveenä!



Tealle voimia viime metreille!! kuten myös Leannalle!



eilinen pino lukemati. molemmat pojat kuumeessa, ee jo viidettä päivää



mari

Ynis, voi sua. Mulla lentokoneen ilmastointi saa aina niskat tosi jumiin, kiva aloittaa joku matka / loma aina niin että niskaa ja päätä särkee ja pää ei taivu... Ei tee kyllä hyvää flunssallekaan. Koita jaksaa.



Tea, mua naurattaa niin noi sun yökukkumiset, näin se menee, kaikki me vuorollaan kirjoitellaan / valvotaan aamu kolmenneljän aikoihin mahoinemme... muistan viä hyvin kun mua ei vaan nukuttanut aamuyöstä marraskuussa. Nyt sitten nukuttais, kun vaan toi pieni antais äidin nukkua...



marin pojille pikaista paranemista jo!!



mulla kotipäivä, siivousta, järkkäilyä, pyykkiä ja muuta hommaa tiedossa. Huomenna tuleekin taas kavereita kylään. Eilinen oltiin koko päivä menossa, ihanaa kun on taas elämää.



pitäis keksiä 3-vuotiaalle kummipojalle hyvä synttärilahja.... ideoita kellään?



Meillä pikkuinen nukkui ekaa kertaa pinnasängyssään viime yönä, on yleensä nukkunut meidän välissä ja ihan pienenä nukkui äp- laatikosta tehdyssä sängyssä mun sängyn vieressä. Sain itse nyt nukuttua paljon paremmin kun pieni ei tuhissut ja ähissyt ihan mun korvassa kiinni, pinnis on parin metrin päässä. Kuulin kyllä pariin otteeseen että se ähisi sängyssään mutten jaksanut nousta ja se nukahtikin pian uudelleen. Söi 2 kertaa yöllä, nukkui eka 5h ja sit 2,5h.



jep, nyt toimeksi. Tsauuuuuu...





äk

nukkui se siis vielä sen jälkeenkin, mutta laksin yösyötöiksi noi 2... nukahti syömisen jälkeen vielä 2,5h.... ja nyt on taas aamutorkuilla.



jos nyt ketään kiinnostaa...

että Tea, Lotta on tosi kiva! Mitä luultavimmin jos Aaro olis ollu tyttö, hänestä ois tullu Lotta Matilda.



Kauppaan, ja Idaa hakemaan puistosta.



Petra ja muksut

Muut kurssilaiset lähti rekrytilaisuuteen hesaan ja mä karkasin himaan. En tarvii mitään rekrytointeja, mulla on aika selvät sävelet tulevaisuuden suhteen.



Kerpputi, ei hätiä. Jos olen ymmärtäny oikein, niin et ole muutenkaan ollu mikään himopolttaja. Mä olen sauhuttanu askin päivässä 16 vuotta ja täytyy sanoa että tupakki vilahtaa ajatuksissa miljoona kertaa päivässä. Et ei tässä kovin vahvoilla vielä olla.

Mä olen viikonlopun Tallinassa, niin kyllä vähän hirvittää pystynkö olemaan polttamatta.



Tulin vaille yksi kotiin, en voinu typyä vielä hakea kun ovat päikkäreillä. Täytyy heti kahden jälkeen mennä hakemaan.

Aamu alotettu taas itkulla ja tarhaan jäi itkemään ja hoki ettei ole mitään hätää, kun lähdin.

Onneksi mies on huomisen pekkasella niin typy saa pidennetyn viikonlopun.



Hilu

ensinnäkin, sairastelijoille pikaista tervehtymistä!!



Tea, tutulta kuulostaa. Kumma mikä se valvottaa loppuraskaudesta, mulla oli enempi ongelmana etten saanut unta, sitten kun nukahdin nukuin kyllä aamuun saakka, mut väliin tuli valvoskeltua tuonne 2 saakka, ja olo oli kyllä kaamea, kun hyvilläkin unilla olin tajuttoman väsynyt loppuraskaudesta.

Nyt taas tuntuu että jaksaa taas enempi, kun alkupäivät pienen on selvitty, tuntuu niin keveältä ilman mahaa. Mä olen taas lähes jo normaalipainossa ja mietin vaan et miten saan tankattua imetyksen ajan riittävästi etten näivety liian laihaksi. Nyt on koko ajan nälkä, hyvä puoli on se että verensokerit on koko ajan matalalla vaikka söis herkkujakin.



Eilen ulkoiltiin koko perheellä eka kertaa ja tänään oltiin jo tunti pihalla poikasten kanssa. Teki tosi hyvää raitis ulkoilma isommalle ja äidille, pienikin nukkui rattaissa tyytyväisenä. Nyt molemmat poikaset nukkuu.



Lotta on musta kanssa kaunis nimi, tytöille kun ois vaikka kuinka paljon ihania nimiä, pojalle on musta paljon vaikeempi löytää sopivaa ja vielä sellaista joka sopisi isoveikan kanssa.



Viikonloppuna tylee miehen siskon perhe ja alkuviikosta mun äiti, joten voi olla etten ehdi palstailemaan. Täytyy kuitenkin käydä vilkasemassa miten Tealla menee, muista käydä ilmoittelemassa olemassaolostasi ja jos vaan pystyt niin sitten myös kun lähtö tulee!



tiivii ja poikulaiset, pikku V ja pienenpieni illalla 2 viikkoa

Nythän sitä lunta sitten alkaakin sataa päivittäin, niin tyypillistä maaliskuuta. Ei enää tarvis tulla.



Käytiinpä lääkärissä. Sain tälle päivälle Onnille tk-ajan, koska yöt on niin huonoja. Korvat kävin tarkistuttamassa. Olipa perusteellinen kandi-poikanen, ihan ilostuin. Vaikka hiki mulle tuli, kun tunti siellä meni toppavaatteissa. Onneksi oli vielä urheilukerrasto alla, pakkastakin melkein yksi aste!!! Huh huh. Mutta juu, korvat puhtaat, crp normaali ja pissakin puhdas. Lääkäri halusi katsoa kaikki nuo, kun kerroin, että oli maanantaina kuumetta ja on ollut pissatulehdus.

Mua vähän huvitti siellä odotusaulassa, kun siellä oli joku äitee tyttönsä kanssa. Ei se tyttö varmaan hirveän paljon Onnia vanhempi ollut ja se oli aika mahdoton tapaus. Ei se ilkeitä tehnyt mutta juoksenteli ja nauraa räkätti. Äitinsä oli aika tuskassa sen kanssa ja yritti vaikka mitä, että olis rauhoittunut. Pilke silmäkulmassa ylpeilin sisäänpäin omaa hyväkäytöksistä poikaani, joka leikki ja hoiti nukkevauvaa:D (en tietysti oikeasti tarkoita, että se tyttö oli huonosti kasvatettu..)



Öttiksen veljen tilanne huolestutti. Hui kamalaa, onneksi olet tarttunut toimeen asian suhteen.



Tea: Lotta on mun mielestä nätti nimi. Tuttavien 11kk ikäinen tyttö on Lotta ja on kiva nimi.



Ampi: Ekana yönä, kun niitä rumia silmiä pelkäsi Onni, se sanoi isälleen, että älä tee enää rumia silmiä, eli ei ehkä pelännyt silloin tyynyliinaa. Mutta kukapa noista tietää.



Nyt telkun ääreen. Nauhoitettuja ohjelmia alkaa kertyä, kun ei koskaan ehdi katsoa. Taivaan tulet ja 24 odottaa.



T-P

Mulla kurkku karhee edelleen, kutittaa ja yskittää. Sitkee on.



Aavis: Ihan siis vaan yhden viikonlopun kesti tammikuun lopussa Svolin järjestämä Perheliikunnan perusteet. Voin TODELLA suositella sulle em. kurssia!!!! Niitä mun mielestä järjestetään ympäri Suomea. Siitä sai tosi paljon uusia eväitä tällänen " konkarikin" , saati sitten kun aloittelet ihan uusia juttuja, muistelen sun puhuneen sellasia...?



Hilu: Nii, oon ollu sellanen muutama-päivässä... Mä olen menossa lauantaina kattoo Dingoa enkä edes suunnittele olevani ilman ;-) Molemmissa raskauksissa olen lopettanu plussaan ku seinään ilman mitään vaikeuksia. Tälleen ku on vaan itestä kiinni ni ei jaksa pingottaa... Seli seli, sorry...



Ynkälle paranemisia!!!!



Tea: Lotta olis aivan ihana nimi :) Ja Tomeran laittama Lotta Matilda kans ihana yhdistelmä :)



Pilen mummo-mietteistä tuli tietty oma mummo mieleen. Just viime vuonna joutui luovuttamaan ja muuttamaan palvelutaloon. Otti tosi koville, ei ole suostunut alkaa viihtymään siellä millään. Mummolla mittarissa jo 88v, ensi vuonna olis 90v-juhlat... Mummolla pää pelaa kuin partaveitsi. Vuosi sitten sai aivohalvauksen ja silloin meni puhekyky. Onneksi palasi suht pian, tuntui silloin todella surulliselta kun ei pystynyt ilmaisemaan itseään, pitämään puoliaan tms.



Täytyykin mennä soittamaan mummolle kun lapset kattoo Disney Channelilta jotain Tarzania, kerrankin rauhallisina :)



Palataan,



Kerppu kera tänään 2,5v Sassan :)

eli armonaikaa hoitovapaan loppumiseen puoli vuotta.....

Palstailu kärsii heti, kun tytöt nukkuu pväunet ristiin. Nyt sain Minin unille, Nekku varmaan kohta herää. Kahvi juotu ja suklaakeksit tuhottu, alan pikku hiljaa turpoamaan tätä menoa..tosin illan tanssit Minin kanssa polttaa kaloreita.



Tomera, Mini syö 1-3 krt, sen lisäksi Nekku herää 1-4 krt yössä, yleensä pissalle. Tunti saattaa todella vierähtää, mies kulta onneksi hoitaa toisen syötön (tosin minä herkkäuninen en silti välttämättä nuku..) Yleensä 5 jälkeen Mini syö tokan tai kolmannen kerran ja sit mun unet yleensä loppuu siihen..



Ollaan miehen kans tosi väsyneitä. Mies yks päivä nukahti töissä.. Kunpa toi Nekku ei heräilis..mulla ihan sellanen stressitila öisin, et sit ei uni välttämättä tulekaan ja illalla jo ahdistaa nukkumaan meno. Illat kuluu siinä, kun toinen 2 tuntia tanssittaa Miniä ja toinen on Nekun kanssa. Ei ehitä juuri sanaakaan vaihtaa. Illalla vaan sanoin miehelle, et mulla on ikävä häntä. Kunpa joskus ehtis edes jutella..



T@hti, olet kyllä kultainen naapuri. Kunpa perheen tilanne helpottaisi. Lactophilus maitohappobakteerit ei oo maidottomia, ni niitä ei voi antaa..



Öttis, hyvä kun huolehdit veljesi tilanteesta ja sisko saa olla sun luona!



Tea, Lotta on ihana nimi! :) Muistan niin elävästi noi unettomat tunnit..ei oo hauskaa valvoskella, kun ois vielä tilaisuus nukkua!



Hilu ja Kerppu, tsemppiä savuttomuuteen!



Aavis, vähänkö hymyilytti Motin jutut! :-DDDD



Ynis, miten jakselet! Paranemisia!



Kaikkiin perheisiin toivon kovatsi tervehtymistä!!!



Tuli oikein ahdistava olo tästä meidän vauva-ajasta taas. Tuntuu, et vietetään niin epänormaalia elämää täällä neljän seinän sisällä. Ihanalta kuulostaa kun Äk, Tomera ja muut vauvaperheet käy ulkona ja touhuaa ja mä vaan ihmettelen meidän Miniä, joka kirkuu kaikissa kulkuneuvoissa. Jo ajatus ens maanantain neuvolareissustakin ahdistaa, kun matka on taas varmaan rattoisa. Tiedän, et tää on lyhyt aika elämästä, mut Nekku eritoten käy sääliksi ja itelläni pää räjähtää, kun ei päästä liikkumaan. Miten tää voi olla näin vaikeeta, et on tollanen vauva, joka rääkyy ja sisko joka pelkää.. Jos Nea ei pelkäis sitä itkua, vois EHKÄ harkita et yritettäs jossain käydä. Mut ei me kovin kauas ehditä, ku huuto alkaa. Ja siks toiseks, ennen ku Mini nukahtaa, on huuto hirveä, miten vois Nekun laittaa rattaisiin viereen.. EN JAKSA!!!!



Esimerkki elämästämme. Meil oli traumaattinen kyläilyreissu ti. Mini kirku automatkat, Nekku väänsi itkua ja mä yritin tunkee tuttia ja pulloa Minille, mut kirku vaan pää punasena. Nekku ei meinannu suostua tulemaan sisään vieraille, ku ujosteli. Tuli viimein ja sit alko itku, ku perheen yks vee itki ja huusi. Nea pakoili vessaan itkemään ja lopulta oli niin kauhuissaan, et ei tullu kahvipöytään. Söi isänsä kans toisessa huoneessa.. Mini ei ollut automatkalla ehtinyt nukahtaa, joten oli oikein iloisella päällä. Mä sitten hypin ja rytkytin sitä sylissä ja yritin samalla syödä marjapiirakkaa ja jutella ystäväni kanssa. Ja sit alkoi taas iloinen kotimatka, huus aivan hysteerisenä vauva kotiin asti.. Tuntui, et kivi vierähti sydämeltä, ku päästiin kotiin. Ja miehen kans molemmat oltiin sitä mieltä, et ei puoleen vuoteen minnekään! Meille saa tulla, mut tollasesta kyläilystä ei nauti yhtään, kauheeta oli, vaikka ihana oli ystäviä nähdä.. Välillä tulee sellanen olo, et miks ihmeessä pitää olla näin vaikeeta, et eikö yhtään normaalimmat lapset vois olla, vaikka aivan super rakkaita ovat kuitenkin!



No, Nea traumatisoitui perheen 1-vuotiaan kiljumisesta niin, et pelkäs kun naapuri tuli ylirauhallisen vauvansa kans meille seuraavana päivänä. Alko melkeen itkee, ku vauva istu sitterissä ja niinpä naapuri vei vauvansa olkkariin, et Nea uskalsi tulla kahvipöytään. Ja siellä se vauva tyytyväisenä kuunteli Titi nallea puolisen tuntia itsekseen ja nukahti sinne sitteriin... Ja minä ravasin 100 krt siinä Miniä vatkaamassa kun toinen vauva nukahti yksin musiikin kuunteluun! Tulen hulluksi!



Juu. Mut Mini on suloinen, sen kanssa alkaa olla omia juttuja ja leikkejä ja Mini nauraa! Ihana! Nea on kanssa niin suloinen, sen kanssa on ihana jutella ja olla. On vaan syyllinen ja riittämätön olo koko ajan. Minin vatkauksiin menee puoli päivää ja kaiken siitä liikenevän ajan yritän olla Nean kanssa, antaa kaikkeni ja sit oon ihan puhki. En kotitöitäkään tee vasta ku illalla, ku mies kotona, eli imuroinnit ja ruuan laitot vasta sitten. Ahdistaa, kun mitään ei jaksa ja on pölyistä ja kaapit sekasin, vaikka tiedän, et ehdin lopun elämän sit siivota ku lapset kasvaa. Ja sit syyllinen olo siitä, et ei ehdi Mininkään kanssa olla tarpeeksi. Vaikka hyvin viihtyy päivisin itsekseen katellen leluja ja meidän touhuja, paitsi sitten ku alkaa väsyttää. Pääsispä tästä ahdistavasta huonosta omasta tunnosta.. Illat on tosiaan koko ajan vaikeampia, kun Mini niin kiukkuinen, yhtään ei oo itekseen. Ei enää jaksais niitä kahden tunnin nukutuksia, mut minkäs teet..



Anteeksi kamala vuodatus. Hyviä vointeja kaikille!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Ihanaa et on jo torstai,mieski just soitti et on kotimatkalla :-)



Yritän miettiä et mitä jäi luetuista päähän..



Voi kurja Ynis sun oloa :-( Muualla sairastaminen on viel kamalampaa ku kotona ja lentopäälle..koita selvitä!



Kerppu:Meil poika kyl nukahtaa tos 22pintaa mut tänääki oli heränny enne seiskaa ja ei kuulemma enää uni tullu!!

Ei tietty saada aikasemmin sänkyy ku typyä on turha ennen puol10 laittaa sinne pyörii...(ja ei se aikasemmin sopis meiän rytmiikää :-/ )



Tuli Teasta mieleen et sillon 2½ sitten tääl oli aamuyön tunteina seuraa mut ku nyt " soolona" synnytät ni yksin täytyy aamuyön tunteet jakaa ;-))

Lotta on nätti nimi :-) Ja sopis siskoks hyvin.



Aavis:Tohtori sano mulle et hanskat kädessä kaikki vihannekset,hedelmät kuorittava,myös siivottava ja hajusteetomia,mietoja esim.suihkusaippuoita..Jos tottelen kädet suht ok,mitä enempi lipsun ni sitä pahempi kutina....Saa nähä mitä tapahtuu ku alkaa siitepölyt?!mulla tuli ihottumat myös sääriin ja harvemmin sinne raakaa perunaa hieron ;-))



Eilen hain poikaa 12aikaa...Aamulla sanoin sijaisille et tuun mut eihän ne muistanu vaa poika oli jo nukkarissa!Ja yleensä siihen aikaa ovat syönnin vast lopettamassa..Pojan puku oli kuivauskaapissa!!Tänää siitä sanoin ku vein ja hoitaja sano et he ei ole laittanu sellasii esim.Reima Tec..siis sellasii mis on se Tec...Sanoin sit et on muitaki kostaussuojattuja ja itseasiassa aika harvan puvun siinäki ryhmässä saa laittaa kaappii...En tiiä miten helpost se kosteususoja pilaantuu mut harmittaahan se vaik ei ole reima ku kuiteski kallis puku!!

OOtan nii et edes yks omahoitaja tulis töihin!!!!!!!



Typy käy hyvin kotona potalla mut se kakka,..eilen oli ollu 3päivää kakkaamatta ja sit suurella itkulla teki kamalan ison kakkapallon!!!TUli itku äitiltäki!En nyt oikein tiiä mitä pitäs tehä vaipan ja potan suhtee??!!



Tänää aamul ku vein poikaa ni siel joku 3v roikku äitissä ja itki niin sydäntäsärkevästi et ei tarhaa,ei sisälle ja on äitiä ikävä :-((((( Tuntu niin pahalle.En tiiä miten siitä oikeesti pystyy töihin lähtemää??



Täytyy typyä herätellä...aamulla oltii reippaita ja heti aamupalan jälkee siivottii ja sit pulkkamäkee ni nyt neitiä nukuttaa..



jatu

Öttis:Kurja sitä veljeäsi!!!mutta tosi hienoa et puutut tilanteesee ja haet apua!!!Oikseesti,joku jäis vaa ihmettelee et mitäs täs..

Ihanaa et siskollasi on sinut!



jatu

Ääni katosi aamulla eikä sen koommin ole kuulunut muuta kuin pientä pihinää. Sain onneksi päivällä vähän nukuttua. Ei vaan ois pitänyt nousta ylös enää ollenkaan, kun heti alkoi yskiminen. Lisäksi nenä on alkanut vuotaa, osittain keltaista räkää.



Joo, olen oikeasti sairaampi kuin vuosiin, siitä suuri valitusvirsi. Normaalisti yritän kyllä olla urheampi.



Enkelin teksti alkoi ihan itkettää :' ( Oisko teillä mahdolisuutta ottaa kummankin pikkuisen omaa aikaa edes kerran viikossa ja saada taukoa tohon härdelliin? Mua liikutti kovasti sekin, kun sanoit miehelle, että on ikävä. Toivottavasti aika auttaa ja saatte miehenkin kanssa yhteistä aikaa joskus. Älä päästä sitä ikävää katoamaan!



Jatu, onhan omituinen päiväkoti. Saitteko pojan kuitenkin mukaan sieltä? Minä olen huomannut, että meidän päiväkodissa ei haalareita sentään laiteta kuivauskaappiin, mutta hanskat menee sinne helposti.



Nyt taidan pakata läppärinkin ja lähteä ajelemaan lentokentälle. En välttämättä jaksa ilmotella illalla miten matka meni. Tuskainen siitä varmaan tulee.



T: Ynis

Kaveril oli samanlaisen kuulonen tauti,2päivää ei tullu pihaustakaan ääntä..Koita parantua ja selvitä kotiin!



Juu,sain pojan kotiin...Ei se onneks nuku ja just olivat nukkarii menneet.Ryhmäs ei ole nyt yhtää omaa hoitajaa,1lomal,1saikul ja 1jonka mammaloma piti alkaa kk:n päästä jäi pois ni siitä tämä kaaos!



Jumppa ilta :-)



jatu

Enkeli, ihanaa, että jaksat sanoa miehelle sen, että on ikävä. Tuollaiset lauseet kertovat, että te selviätte yhdessä, vaikka koville nyt ottaa. Kyläilypainajaisista ja liikkumattomuudesta: Kirjoittelin sukulaisille kirjeen " Pönksyltä" silloin, kun hän oli melkein puoli vuotias. Siinä lukee suunnilleen niin, että uskaltaudumme äidin kanssa käymään jo Siwassa (matkaa 200m). Kävimme toki aiemmin koko perheen voimin kyläilemässäkin, mutta yleensä oli tosi vaikeaa. Olin myös pääasiassa kotona ensimmäisen puoli vuotta, enkä voinut edes kuvitella osallistumista esim. vauvatapaamisiin. Jälkeen päin ajattelen, että Pönksy kärsi paitsi vatsavaivoista (maitoallergia) myös aistiyliherkkyydestä.



Lotta on ihana nimi. Mun veljentyttö on Lotta ja tosi mainio pakkaus!



Anoppi tuli, täytyy mennä...:)

Korvissa ei tuntunut juuri ollenkaan, kipii! Mutta tosiaan se lentokoneilma ottaa henkeen kunnolla. Yskittää ihan kauheasti koko ajan. Taksikuskille sain hädin tuskin osotteen kerrottua ja sekin vaan pahensi asiaa.



Miehelle kommunikoin kirjottamalla. Ensin lasten magneettipiirustustaululle, sitten tajusin avata koneen ja notepadin:) Yritän ihan oikeasti olla puhumatta, koska jokainen sana vaan ärsyttää lisää ja estää paranemista. Mutta miten puhumattomuus voi onnistua lasten kanssa??? Ovat vielä huomennakin kotona. Mieskin aikoo kyllä olla aamupäivän ja anoppi tulee iltapäiväksi.



Mutten viitsinyt mennä edes moikkaamaan esikoista joka oli vielä mun tullessa hereillä. Ei tainnut tajuta, että äiti tuli, joten silläkin pysyin poissa. Miten lapset voi ymmärtää, ettei äiti yhtäkkiä voikaan puhua mitään:(



Lempo ilmaisi paremmin sen mitä minä yritin, koskien Enkelin ikävää miestä kohtaan. Ihanaa, että jaksat oikeasti vielä kaivata miestä kaiken väsymyksen keskellä.



Pitäis varmaan yrittää unten maille. Oisko huomenna parempi päivä, tuskin vielä. Onneksi se lääkäri on jo varattuna. Kiitos Diacorin nettivarausjärjestelmän. Milläpä sitä puhellimella ilman ääntä varaiskaan mitään. Tää on oikeasti todella hankalaa. Mulla on ollut ääni pois ehkä kerran elämässäni ja sekin oli ala-asteella!



T: Ynis

Mitäköhän sitä jaksaisi.



Enkelille paljon jaksamista. Lempin muisteloihin yhdyn. Ensimmäiset neljä kuukautta vietin neljän seinän sisällä Nasun kanssa poikaa sylissä hytkyttäen ja kaviouraa huoneistoomme kirmaten. Onnistuneet vaunuttelut oli laskettavissa puolikkaan käden sormilla. Kyläilyjä oli ehkä kaksi. Vauvatapaamisia nolla. Oma jaksaminen meni jo pakkasen puolelle. Ja aistiyliherkkyyttä oli meilläkin. Vieläkin ehkä vähän. Viimein seitsemän kuukauden iässä alkoi lyhyet vaunureissut onnistua, mutta vasta vuoden tietämillä Nasu nukkui ensimmäisiä kertoja vaunureissuilla. No, nämä historiikit ovat tuttuja Haikkari-pinoja lukeneille, mutta kömpelösti yritän vain sanoa sinulle Enkeli, että kyllä ne vaikeat ajat vielä loppuvat. Vaativat lapset vain älyävät vaatia vanhemmiltaan tarvitsemansa huomion ja toiset ovat toisia huonompia nukkujia. Tai näin minä itseäni lohduttelin. :) \o/ Voimia!



Ja sitten ei muuta. Pinoa en kerennyt nyt muuten lukea. Kiire muka Miehen kaikkuun puhumaan höpöjä. Liian harvoin aikaa sellaiselle. Tai kykyä pysähtyä kohtaamaan se sama miessielu, peräti poikonen, kuin silloin kerran, kun saman sateen alla kohtasimme. Nyt. Moi.