Lue keskustelun säännöt.
Yli puoli vuotta siitä kun maailman ihanin mies laittoi poikki - milloin tästä pääsee yli??
10.01.2025 |
Ei ollut edes pitkä suhde mutta yhdessä haaveiltiin tulevaisuudesta. En ole ikinä ennen tavannut ihmistä jonka seurassa olisin viihtynyt vaikka 100% hereilläoloajasta, ja nukkuessakin mieluiten mahdollisimman liki. Ja sitten vain yksi päivä hyvästit. Ei kuulemma pidä minua viehättävänä (??). Millainen ihminen käyttäytyy kuin olis onnensa löytänyt ilman viehätystä? Mulla meni psyyke pitkin v ttu a. Vieläkään ei huvita edes elää. Miten pääsee yli? Ja milloin? Joka päivä samat unelmat murtautuu päähän.
Oon kuntoillut hulluna, osastolta päästyä aloitin uudet harrastukset, muutaman vanhankin, asetin tavoitteita, kävin treffeillä, näin kavereita... mutta jos nyt putoisin tuonne jäiseen jokeen niin en kovin tarmokkaasti yrittäis pelastautua. Sattuu niin paljon. Olen kaiken lisäksi 37 eli käytännössä katsoen vähän yli satavuotias.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien ajatusten ja tunteiden pitäminen merkittävinä asioina on pääsyy ihmisen kärsimykseen.
Miksi te valaistuneet roikutte vauvalla?
Miksi pidät minua valaistuneena?
Koska tiedät kärsimyksen pääsyyn. Et tietty kertonut miten siitä pääsee eroon, mutta oletan että pidät vain yleisöä jännityksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti jo moneen kertaan ajatellut sen, että rakastuitko hänessä omaan ajatukseesi millainen mies mahdollisesti olisi kuin mitä hän oikeasti on? Jos kyse on niin suuria tunteita ja intohimoasi herättäneestä tyypistä luulisi, että hän myös olisi perustellut tarkemmin ne syyt mitkä johtivat eroon? Viehättävyyden puute on aika kömpelö selitys, sillä se on vähän sama juttu kuin eroaisi siksi miten toisella on tyhmät kalsarit aina jalassa. Perustelut pitäisi olla monipuolisemmat etenkin, jos ero on mennyt sinussa niin syvälle tunteisiin.
Koska sinua on niin pahasti satutettu, ja jouduit ilmeisesti jonnekin osastolle (mt?), kirjoita sille hepulle ja kerro kaikki. Se on aivan hyvä syy käydä eron syyt uudelleen läpi, jos siis sen kestät? On aivan turha säästää miestä totuudelta, joka iski päällesi kuin tsunami. Voit kertoa, ettet ole pyytämässä häntä takaisin, mutta joskus ihmisille on hyvinkin järkevää kertoa seurauksista joita he vo
Kiitos oikeasti niille jotka antoi tukea, se liikautti jotain jumia johonkin suuntaan. Erityisesti sulle joka kirjoitit tämän. Hävettää aivan valtavasti tilanne, etenkin se miten alhaalla kävin siinä heti tapailun jälkeen. Jossain vaiheessa teinkin sen että lopulta kyselin josko eron syistä voisi puhua jotta pääsen eteenpäin, ei oltu siis missään yhteyksissä hommien päättymisen jälkeen. Olen vähän sellainen "musta pääsee helposti eroon enkä huutele perään" jne -henkinen. Nyt meni kyllä kaikki työ ja tuska siihen etten edes vähän pyydä uudelleen harkintaa joten katsoin että on paras olla kokonaan vailla kontaktia.
Mies vastasi niihin kysymyksiin joita minulla oli esitettävänä. Ihan asiallisesti mutta alleviivasi kiusaantumistaan kun joutuu selittämään mulle syitä eroon josta niin kauan aikaa (olisiko ollut n. kk? Kaksi kk? En hahmota enää). Jotenkin toi esiin kummeksuntansa, että miksi kysyn "menneeltä mieheltä" vaikkapa viehättävyysasioita. Oli luultavasti siirtynyt henkisesti jo kauas eteenpäin kun minä vasta räpiköin pois suon syvimmästä silmästä. Koin itseni ihan hiton kummalliseksi. En oikeasti ollut ennen joutunut kohtaamaan sitä että on edes sellainen ihminen jonka kanssa haluan yhteisen tulevaisuuden. Puhuttiin vauvoista, mummonmökistä, hääasutkin oli valittu. Jotenkin kestää ihan tolkuttoman kauan resetoida tuollaisen päättyminen seinään. Ilmeisesti sekä reaktio että sen pituus on jotenkin outoja.
Ja nyt täällä anonyymina palstalla kyselen just sitä eteenpäin menemistä. Osa viesteistä auttoi tosissaan. Kiitos!
Minulla on tulossa tuo tilanne, vaistoan sen nyt, vaikka vielä on jonkinlainen "tilanne päällä".
En tiedä, miten selviän. Pahalta näyttää omalta kannaltani, mutta en halua jäädä riippumaan kun huomaan että jäähtyminen on alkanut. Itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt suhde ja menit tuohon malliin. Ei hyvää päivää.
Mulla oli melkein 10 vuoden parisuhde, olimme naimisissa ja sitten mies jätti todella kylmästi. Melkoisen eri tasoa kuin joku lyhyt suhde. Mä romahdin aivan täysin, mutta ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin. En todellakaan joutunut mihinkään osastohoitoon vaikka sairauslomalla olinkin henkisen romahtamisen vuoksi.
Mikä tässä nyt oli pointti?
Se mikä palstalla aina on pointtina, eli toisen ihmisen kokemuksen vähättely.
Pointti se, että melkoisen säälittävää itkeä jonkun lyhyen suhteen vuoksi kun toiset tulee jätetyksi vuosien tai vuosikymmenien suhteissa. Ihan eri tasoa silloin jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt suhde ja menit tuohon malliin. Ei hyvää päivää.
Mulla oli melkein 10 vuoden parisuhde, olimme naimisissa ja sitten mies jätti todella kylmästi. Melkoisen eri tasoa kuin joku lyhyt suhde. Mä romahdin aivan täysin, mutta ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin. En todellakaan joutunut mihinkään osastohoitoon vaikka sairauslomalla olinkin henkisen romahtamisen vuoksi.
Mikä tässä nyt oli pointti?
Se mikä palstalla aina on pointtina, eli toisen ihmisen kokemuksen vähättely.
Pointti se, että melkoisen säälittävää itkeä jonkun lyhyen suhteen vuoksi kun toiset tulee jätetyksi vuosien tai vuosikymmenien suhteissa. Ihan eri tasoa silloin jutut.
Elämässä voi olla useita vastoinkäymisiä, jolloin yksi lisää voi kaataa korttitalon. Kokemuksesta puhun. Kaikilla ei ole esimerkiksi ollenkaan sosiaalista perustaa kuten vanhemmat, sukulaiset tai mikä tahansa yhteisö. Taustalla voi myös olla traumaa. Sinä et sitä tiedä, etkä mitään muutakaan. Se että kutsut toista ihmistä säälittäväksi hänen surunsa vuoksi kertoo enemmän sinusta kuin ap:sta. Mutta maailman sivu on täynnä kaltaisiasi sokeita pässinpäitä, siksi elämme tällaisessa pohjanoteeraus-yhteiskunnassa.
Tuntuu siltä että se kymmenen vuoden suhteesi päättyi ihan syystä.
Ja tuon nomadihomman meinaan vielä joskus toteuttaa, mäkin oon jo 43, mutta odotan ensin, että koirasta aika jättää, niin sit lähden.
En viitsi koiraa kiusata pakottamalla lentokoneen ruumaan ja kaveria ei jätetä, siksi odotan vielä.