IL tänään: Jos äiti ja tytär ovat parhaita kavereita, on syytä pysähtyä

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä tarkoiteta sitä ettei äidin kanssa saa tulla hyvin toimeen ja viettää paljonkin aikaa yhdessä. Eikä kyse ole mistään 4-kymppisestä tyttärestä vaan lapsista ja nuorista jotka tarvitsevat vielä vanhemman kasvatusta. Vanhemmat täytyy olla joskus myös se ikävä tyyppi joka laittaa rajoja. Lapsen täytyy myös voida vihata vanhempaansa jos siltä tuntuu, turvallisesti ilman pelkoa että suhde sen "parhaan kaverin" kanssa nyt muuttuu. Ja luonnollisesti sana koskee myös isää ja/ tai poikalapsia. Lapsen ja nuoren etua tässä ajatellaan.

No sitten olisi voinut tehdä ihan jutun vanhemmista ja lapsista, eikä tollasta sukupuolittunutta naisvihap*skaa, taas kerran. Isät on kautta historian olleet perheessä niitä kolmansia lapsia, lapsiensa kavereita. Sellaisia jotka ei ota mitään vastuuta tai vastuullisen vanhemman roolia. Sellainen joka on poissaoleva koko pikkulapsuusajan ja ilmestyy kaveeraamaan lapsen kanssa, kun se rankin kasvatus ja vaipanvaihto-osuus on hoidettu äidin toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa. 

 

Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona. 

Minä, minä, minä, minä. 

Ai niin. Minä!

 

Kyllä minä nykyään sanon juurikin noin, että MINÄ. Kun olin lapsi, minun piti huolehtia vanhemmista ja sisaruksista. Koulussa piti huolehtia siitä että ei rasita opettajaa ja on hyvä kaveri niille, joilla ei niitä ole ja toimia rauhoittavana esimerkkinä sille pojalle, joka häsläsi tunnilla. Työelämässä hoitajana olen aina ollut ja elänyt vain muita varten; työnantajaa ja potilaita. Kun tulin äidiksi, tuli aina ensin lapset ja mies. Myös omat vanhemmat ja appivanhemmat tuli laittaa monesti itsen ja oman jaksamisen edelle, esimerkiksi juhlapyhinä. 

 

Nyt kun lapset alkaa olla isoja ja omillaan ja mies on ex, se on todellakin MINÄ. No okei, on minulla vielä koira, joka tulee omien tarpeiden edelle. Mutta muuten. Mua ei enää kukaan komentele, enkä aio olla enää muiden tunteiden vastaanottaja ja pehmentäjä. 

 

t. Entinen kiltti tyttö 

Vierailija kirjoitti:

Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa. 

 

Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona. 

Asiaa! Samoin kaikki tällainen miten pitää pukeutua minkäkin ikäisenä, ei saa enää +40v pukeutua erikoisesti, näyttävästi, nuorekkaasti. Ei saa käyttäytyä niin, näin tai noin. Ikä ei saa näkyä. Jos olet vanha, lihava tai ruma, ei saa olla näkyvillä. Yli 40v:n pitää näyttäytyä ikänsä mukaisesti. Äiti-ihmisen käytöstä kontrolloidaan erityisesti (hyi, äiti-ihminen vielä. . .) Jne.

Oma tytär on paras matkakumppani, siis ainakin mun tytär mulle. Ja ollaan molemmat aikuisia. Ja asutaan kaikki edelleen samassa taloudessa, vaikka molemmat lapset on jo aikuisia. Yhtään sen enempää en puutu aikuisten lasteni asioihin, mitä he puuttuvat minun asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa. 

 

Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona. 

Minä, minä, minä, minä. 

Ai niin. Minä!

 

Kyllä minä nykyään sanon juurikin noin, että MINÄ. Kun olin lapsi, minun piti huolehtia v

Just niin tämä. Aina on saanut huolehtia muista ja siitä, ettei ole hankala ja aiheuta pahaa mieltä kenellekään temppuilulla. Tytön tärkein ominaisuus oli olla kiltti ja antaa muiden kävellä päältään. Piti ymmärtää miten pojat ovat poikia ja olla itse se fiksu. 

Miten paljon vahinkoa tällä on kilteille tytöille aiheutettu. Minäkin vasta aikuisena eron jälkeen opin, ettei minun tarvitse olla kiltti ja yliajettava. Olisi varmaan siltäkin erolta säästytty jos olisin osannut pitää terveellä tavalla puoliani. Lapset ovat nyt aikuisia ja teen mitä haluan. Ei ole edes koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa. 

 

Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona. 

Minä, minä, minä, minä. 

Ai niin. Minä!

 

Kyllä minä nykyään sanon juurikin noin, että MINÄ. Kun olin lapsi, minun piti huolehtia v

Hyvä sinä!

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman kuuluu olla vanhempi lapselleen eikä mikään kaveri. Äiti elää uutta nuoruutta tyttärensä kautta. Se on vähintäänkin noloa.

Varmaan tämä on pätevä silloin, kun lapsi ON lapsi, mutta ei sitten enää, kun lapsesta on kasvanut aikuinen. 

En haluaisi olla tyttäreni tai äitini paras kaveri. Parhaan kaverin kanssa jaetaan ilot ja surut. En kuormita heitä suruillani tai kaikilla elämänmenoillani. Olemme silti läheisiä. En myöskään lähtisi riekkumaan baariin "tasavertaisena" ystävänä. 

Mutta kaipa näkemys näistä on kaikilla omansa.

Tiedän yhden narsistisen äidin, joka suorastaan imee tyttärensä elinvoiman. Tytöllä ei saa olla mitään omaa ja äiti muuttaa opiskelupaikkakunnalleenkin perässä. Some täynnä kuvia "bestiksistä". Tytär on äitinsä jatke ja tämän orjaksi manipuloitu nukke.

Luin keskustelun. Miten naiset voivatkin olla noin hirveitä ja alistavia toisille naisille? 

Huutaisin kovaa ja korkealta, mutta en pysty. Aretha Franklin pystyi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä jotain ikärajaa, meinaan nimittäin että kun oon ite 44-vuotias, niin en mä kyllä jaksaisi jos mun mutsi vieläkin kasvattaisi mua. 

et edes ymmärrä mitä tarkoitetaan.  äidillä muu rooli aikuisen lapsen elämässä kuin frendi. mm yhteiset baarireissut,  kaveruusjutut,puheet,miesjutu jne. kasvatusroolin jälkeen arvokkuus molemilla. äiti on aina äiti,ei gimmakamua matkiva hörhö minihameessaan. odottaen ,että jätkät kehuu muka baarissa,ootteks te siskot. joopa joo hahhhaaaaa. äidin rooli elää kautta aikajanan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa. 

 

Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona. 

Asiaa! Samoin kaikki tällainen miten pitää pukeutua minkäkin ikäisenä, ei saa enää +40v pukeutua erikoisesti, näyttävästi, nuorekkaasti. Ei saa käyttäytyä niin, näin tai noin. Ikä ei saa näkyä. Jos olet vanha, lihava tai ruma, ei s

tajuuuu,on eri asia olla tyylikäs, nuorekas,joitain  poimittuja juttuja ajantrendeistä, kuin olla mauton  meikissä, minarei korkkareiii,sidukkaa, baarii nuoren tyttönsä kanssa,toki saa nsbilettää,mutta se,että lähdetään kuin muka siskokset iskee jätkiii, röökii,partsii. jokin rahvaanomaisuus tekoletteineen.  miksi ette tajua mitä tarkoitetaan. äiti on aina äiti,ei gimmakaveri jonka kanssa käydään seksijuttuja läpi jne.  vaan vaikka nuorekas, silti tukea antava arvokas aikuinen.

Saahan sitä tyttärensäkin kanssa olla hyvät ja läheiset välit, eikä se vielä tarkoita parasta kaveria.

Onhan se aika säälittävää, jos lapsella ei ole sen verran omaa elämää, että se paras kaveri olisi joku muu kuin äiti/isä. Edellinen ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että vanhempiin on hyvät välit ja yhdessä on mukavaa viettää aikaa ja matkustella.

Ehkä useimmilla kuitenkin on tavallista, että kavereiden kanssa puhutaan asioista, joista ei vanhempien läsnä ollessa puhuta.

Toi on mun äiti paitsi se on kavereita mun siskon kaa, mä sen sijaan en taida olla tarpeeksi cooli

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi-lapsi suhde on myös lapsen aikuistuttua ainutlaatuinen ja arvokas, ei sitä tarvitse rinnastaa kaverisuhteeseen,vaikka paljon yhdessä viihdyttäsiin eikä enää yritettäisi "kasvattaa " ketään. Olen mieluummin aikuisten  lasteni äiti ja äitini tytär, vaikka yritän olla puuttumatta heidän elämänvalintoihinsa., vaikka paljon yhdessä olemmekin. Vanhemmuus on mielestäni paljon enemmän kuin kaveruus, ihan kaiken ikäisenä. Koen olevani myös äidilleni tärkeämpi kuin hänen kaverinsa.

Mun äiti sanoi mulle, että haluaa olla vain kavereita kun täytin 18 😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sama koskee isiäkin, esim. Esko Eerikäisen ja tyttärensä suhteesta on moni ollut jossain määrin huolissaan. Ei nyt sillä tavalla, että kummallakaan mitään hätää sen suhteen olisi, mutta suhde vaikuttaa liiankin tiiviiltä ja ns. tasa-arvoiselta. Esko on haastatteluissa puhunut siitä, miten hänellä ei ole oikein läheisiä ihmissuhteita ja turvaverkkoja elämässään, ja silloin lapsi helposti päätyy kantamaan sitä roolia liikaakin. Näitä esimerkkejä löytyy omasta tuttavapiiristäkin. Lapsesta voi tulla pikkuvanha ja sellainen, josta ei tiedä ovatko kiinnostuksen kohteet todellisuudessa hänen omiaan vai ihan suoraan vanhemmalta omaksuttuja.

Pieni red flag on aina, kun vanhempi julistaa alaikäisen lapsensa olevan hyvää seuraa. Tämän lausahduksen moni varmasti lukee väärin, mutta ehkä joku ymmärtää pointin.

 

Sinun ajatusmaailmasi on iso

Olin muuten itse semmoinen 'pikkuvanha' eikä äidilläni ollut kavereita. Kertoi minulle mm. rahahuolistaan ja sairaudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa typerää. Itse olen tässä "keskellä" eli paras kaveri sekä äitini että tyttäreni kanssa.

Miten tämä voi olla mahdollista? Olet sekä äitisi paras kaveri että tyttäresi paras kaveri? Kuka sinun paras kaverisi on?

Sitä paitsi artikkelissa puhuttiin ystävyydestä. On surullista jos äidin paras ystävä on oma tytär ja tyttären paras ystävä oma äiti.

Miksi se on surullista?

Minun paras ystäväni oli mummoni.  On minulla aina ollut muitakin ystäviä, mutta mummon kanssa ymmärsimne toisiamme parhaiten.

Hän oli ainoa ihminen kenen kanssa pystyi puhumaan asioista monipuolisesti ja näkemään monia näkökulmia samaan aikaan. Muut eivät pysyneet mukana niissä keskusteluissa.  Eikä niitä muiden kanssa osannut edes kaivata. Muiden kanssa puhuttiin ja puhutaan toisenlaisia asioita. Paitsi että nykyään käyn aikuisen poikani kanssa samantyyppisiä keskusteluita kuin aikanaan mummoni kanssa.

Kyse ei ollut siitä, että mummo olisi yrittänyt olla nuori tai nuorekas. Ei todellakaan. Hän oli ihan tavallinen vanhus. Mutta hänen kanssaan oli helppo ja mukava keskustella.

Enkä itse yritä nuori tai nuorekas tai poikani kaveri. Meillä vaan on hyvä keskysteluyhteys ja pystymme keskustelemaan toistemme kanssa ilman, että kummankaan tarvitsi alkaa selittämään mitä tarkoittaa. Pysymme mukana toistemme keskusteluissa, vaikka ne siirtyisivät yllättäviin suuntiin ja yhdistelisivät asioita, jotka eivät liity toisiinsa.

Minusta olisi kiva jos äitini oli edes vähän kaverini. Mutta hän on aina vaan kasvattava ja kontrolloiva äiti.

Vähän rauhoittui kontrolloimisensa kanssa kun nelikymppisenä katkaisin välit muutamaksi vuodeksi. Mutta kokonaan ei päässyt kontrolloinnista eroon. Sisaruksiani kontrolloi edelleen yhtä törkeästi kuin aina ennenkin, vaikka he ovat jo viisikymppisiä.

Kukaan heistä ei kysele neuvoja äidiltä, eikä noudata hänen ohjeitaan. Se ei kuitenkaan estä häntä huutamasta, haukkumasta ja riehumasta. Kohtelee heitä kuin pikkulapsia.

Minulle hän ei enää uskalla sitä tehdä, mutta ei häntä silti kaveriksi voi sanoa. Hän koko ajan tuntuu hakevan tilaisuutta aloittaa uudestaan. Aina pitää olla varuillaan, ettei hän saisi sellaista käsitystä että kontrollointi olisi taas ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, mielestäni aikuiselle lapselle on satakertaa parempi olla kaveri, kuin edelleen hänen elämänpäätöksiinsä sekaantuva kasvattaja. 

Vanhemman pitää kuitenkin aikuisenakin ymmärtää rajat, jos lapsi sellaiset haluaa asettaa. Kaikki eivät halua jakaa kaikkea vanhemmilleen niin kuin kaverille, vaikka olisikin läheiset ja kaverilliset välit. 

Kaikilla ihmissuhteilla on rajat. Ja ihan molemmin puolin niitä vedetään, persoonallisuuksien ja resurssien mukaan. Kuinka monella aikuisella naisella ylipäänsä on vain yksi bestis, sen sijaan että on useita ihmissuhteita mitään tärkeysjärjestystä pohtimatta? Mielestäni besut ovat teineille, aikuinen ei niinkään tarvitse.