Lue keskustelun säännöt.
IL tänään: Jos äiti ja tytär ovat parhaita kavereita, on syytä pysähtyä
09.01.2025 |
Rajaton ja omaa nuoruuttaan uudeksi elävä äiti on vahingollinen tyttärelleen. Äidin pitää olla turvallinen vanhempi, ei "nuorekas" tyttärensä kaveri.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vitsi, täytyy ilmoittaa omalle äidille ettei me voidakaan mennä käsityömessuille yhdessä ja tyttären kanssa pitää varmaan perua festareille meno.
Onko teillä tyttären kanssa kilpailu kumpi vetää kovemmat lärvit / kumman teltassa käy kovempi suhina?
Meillä on varaa hotelliin. Kumpikaan ei harrasta humalajuomista eikä irtosuhteita. Olen avioliitossa hänen isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kai eri asia olla kaveri 15v kuin 35v, kyllä minä koen että olen kasvatuksen tehnyt viimeistään 15v sitten ja olen ennemmin kaveri kuin kasvattaja lapsilleni, jotka ovat 35+. En kyllä koskaan sano olevani kaveri.
Äiti ei saisi olla liian tunkeileva liittyen tyttären elämään eikä myöskään kuormittaa häntä omilla huolillaan tai tempauksillaan.
Jos antaa tyttärelle tilaa olla oma itsensä ja tehdä omat päätöksensä eikä kuormita häntä omilla asioillaan niin miksei voisi olla ystävämäinenkin suhde? Eihän täysi-ikäiselle voi olla mikään " kasvattaja", kuuntelija enemmänkin.
Eihän tässä tarkoiteta sitä ettei äidin kanssa saa tulla hyvin toimeen ja viettää paljonkin aikaa yhdessä. Eikä kyse ole mistään 4-kymppisestä tyttärestä vaan lapsista ja nuorista jotka tarvitsevat vielä vanhemman kasvatusta. Vanhemmat täytyy olla joskus myös se ikävä tyyppi joka laittaa rajoja. Lapsen täytyy myös voida vihata vanhempaansa jos siltä tuntuu, turvallisesti ilman pelkoa että suhde sen "parhaan kaverin" kanssa nyt muuttuu. Ja luonnollisesti sana koskee myös isää ja/ tai poikalapsia. Lapsen ja nuoren etua tässä ajatellaan.
Lukematta uutista onko ongelmana kenties emotionaalinen insesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kolmekymppinen ja äitini päälle 50v. Kyllä edelleen haluan pitää jotain rajaa siinä, mistä puhutaan. Esim. miesasioista en halua puhua äitini kanssa, vaikka olemmekin hyvin läheisiä. Äitini taas eronneena ja kadotettua nuoruutta elävänä haluaisi puhua kaikesta intiimeistäkin asioista, kun hänellä ei sellaisia kavereita ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär on aikuinen, saa tyttären äiti olla nuorekas ja elää elämäänsä ihan juuri siten kuin haluaa. Tuolla ne vanhat ukotkin elää ja yrittää pariutua nippa nappa aikuiseksi kasvaneiden naisten kanssa.
Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin naisten lokaamisiin, joiden ainut tarkoitus on kontrolloida jollain tapaa naisen vapaata elämistä ja olemista. Hyi hyi hyi sinä nainen, muista taas kerran paikkasi ja pienennä itseäsi. Muista lapset, mies, appivanhemmat, naapurit ja koko muu maailma; ettet vaan laita itseäsi etusijalle kertaakaan elinaikanasi tai nolaa ketään olemalla onnellinen ja näkyvä persoona.
Eri asia elää nuorekasta elämää kun elää nuorekasta tyttären läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukematta uutista onko ongelmana kenties emotionaalinen insesti?
Aikalailla juu
En nyt lähde lukemaan mitään maksumuurin takana olevaa keltasivujen uutista, mutta jos äiti elää nuorekasta elämää ja haluaa nauttia uusista trendeistä jne. se on täysin okei. Jos äiti kuitenkin tekee tämän tyttärensä kustannuksella käyttäen häntä jonkinlaisena välineenä nuorekkaaseen elämään se ei ole enää normaalia tai tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu iästä. Kaverivanhemmuus on haitallista lapselle, mutta erittäin ok, kun lapsi on 30 ja risat.
Narsisteja kasvatetaan kahdella eri tavalla: äärimmäisellä kaltoinkohtelulla (esim. alkoholistiperheissä, väkivaltaisissa uskonlahkoissa jne kuriporukoissa) ja täydellisellä sallivuudella (kaverivanhemmuus, "haluutsä porkkanasurvosta vai ottaisitsä hernesoosia mieluummin, Keijo-Kalevi?"
Kummassakaan lapsi ei opi hahmottamaan omia tai muiden rajoja eikä opi kunnioittamaan niitä. Hänestä tulee hyväksikäyttäjä ja hyväksikäytettävä. Hänestä tulee kilttis tai jännis, ei normaali mies.
Tunteeko joku sellaisen äiti tytär kombon jotka ovat keskenään parhaita kavereita?
Tunnen sellaisia jotka viettävät aikaa yhdessä, käyvät tapahtumissa yhdessä ja ovat kavereita mutten sellaisia jotka sanovat olevansa parhaita kavereita sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllä heillä on ne bestikset omasta ikäluokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu mitä tuolla tarkoitetaan. Oman äitini kanssa en ole ollut koskaan samalla aaltopituudella. Hän on laspesta asti moittinut minua ja vieläkin kritisoi joka asiasta.
Jos minulla olisi ollut äiti jonka kanssa yhdenvertaisesti tai edes lähes yhdenvertaisesti keskustella asiasta, olisi se varmasti ollut erittäin hyvä asia etenkin nuoruus ja lapsuusvuosina ja tukenut kehitystäni.
Toisaalta jos kaverivanhemmuudella tarkoitetaan sitä, että äiti pyrkii olemaan jotenkin cool teinin silmissä tai miellyttämään esim. ostamalla alkoholia ja tupakkaa.. tai ei muutenkaan näytä hyvää esimerkkiä vaan esim. vaihtaa seurustelukumppania ja panosuhteita kuin sukkia niin ei sekään ole hyvä. Esimerkillään kannustaa teiniä siihen...
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu olla vanhempi lapselleen eikä mikään kaveri. Äiti elää uutta nuoruutta tyttärensä kautta. Se on vähintäänkin noloa.
Rajaton äiti on iso taakka. Etenkin kun ei osaa auttaa eikä neuvoa, kun sitä tarvittaisiin. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerää. Itse olen tässä "keskellä" eli paras kaveri sekä äitini että tyttäreni kanssa.
Kahden kanssa paras? Ei ihan mahdollista. Eikä myöskään tervettä.
Kommentoin sivusta: ei ole tervettä jos on hyvät ihmissuhteet??!! Jo on maailma mennyt hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerää. Itse olen tässä "keskellä" eli paras kaveri sekä äitini että tyttäreni kanssa.
Kahden kanssa paras? Ei ihan mahdollista. Eikä myöskään tervettä.
Kommentoin sivusta: ei ole tervettä jos on hyvät ihmissuhteet??!! Jo on maailma mennyt hulluksi.
Keskustelun alusta puuttuu määritelmä ja näkyy se että suurin osa ei ymmärtänyt mitä kaverivanhemmuudella tarkoitetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli nuoruudessani turvaton, koska hän halusi myös olla nuori. Pukeutui samoihin merkkeihin kuten minä ja varasti myös harrastukseni. Turvattomuutta lisäsi myös ongelmat miessuhteissa. Onneksi isäni oli tasapainoisempi eikä narsistinen, jollaiseksi ymmärsin äitini näin aikuisena.
No tämä nyt on ihan ymmärrettävää.
Mutta noin ylipäätään ihan normaalissa perheessä missä kaikilla on järki päässä, ei ole mitään syytä miksei vanhemmat voisi olla myös lastensa "kavereita". Tai toi nyt ylipäätään on niin hähmäinen termi jota ei näissä ikinä avata. Mitä se tarkoittaa että vanhempi on lapsensa kaveri?
Kyllä mä ainakin olen niin pitkälle kaveri ja kiva ja reilu ja luotattava ja helposti lähestyttävä kuin mahdollista. Mutta se ei tarkoita, etteikö meillä olisi ihan selkeät säännöt ja toimintamallit kotona. Niitä ei ole se
Totta kai ne pitää takavarikoida. Ei alaikäisellä saa olla alkoholia edes julkisella paikalla. Poliisi hävittää ne, ja lapsesta tehdään lasu. Pidetään palaveri, jossa on myös vanhemmat mukana.
Ja se on ihan oikein.
Vanhempi-lapsi suhde on myös lapsen aikuistuttua ainutlaatuinen ja arvokas, ei sitä tarvitse rinnastaa kaverisuhteeseen,vaikka paljon yhdessä viihdyttäsiin eikä enää yritettäisi "kasvattaa " ketään. Olen mieluummin aikuisten lasteni äiti ja äitini tytär, vaikka yritän olla puuttumatta heidän elämänvalintoihinsa., vaikka paljon yhdessä olemmekin. Vanhemmuus on mielestäni paljon enemmän kuin kaveruus, ihan kaiken ikäisenä. Koen olevani myös äidilleni tärkeämpi kuin hänen kaverinsa.
Entä jos isä ja poika ovat parhaat kaverit? Rassailevat yhdessä mopoja autotallissa ja sen sellasta?
Vierailija kirjoitti:
Ai vitsi, täytyy ilmoittaa omalle äidille ettei me voidakaan mennä käsityömessuille yhdessä ja tyttären kanssa pitää varmaan perua festareille meno.
Eikö olekin ihanaa kun voi tahallaan ymmärtää väärin artikkeleita ja sitten kommentoida niitä juuri tällä tavalla?
No tämä nyt on ihan ymmärrettävää.
Mutta noin ylipäätään ihan normaalissa perheessä missä kaikilla on järki päässä, ei ole mitään syytä miksei vanhemmat voisi olla myös lastensa "kavereita". Tai toi nyt ylipäätään on niin hähmäinen termi jota ei näissä ikinä avata. Mitä se tarkoittaa että vanhempi on lapsensa kaveri?
Kyllä mä ainakin olen niin pitkälle kaveri ja kiva ja reilu ja luotattava ja helposti lähestyttävä kuin mahdollista. Mutta se ei tarkoita, etteikö meillä olisi ihan selkeät säännöt ja toimintamallit kotona. Niitä ei ole sen takia, että minä haluan määräillä, vaan siksi, että hommat sujuu. Ja esim. mitään päihteitä en ikinä osta alaikäisille lapsilleni. Mutta en myöskään takavarikoi, jos niitä on, vaan haluan mieluummin olla kartalla siitä, missä menevät, kenen kanssa, ja jos tulee mitään hätää, niin minulle voi aina soittaa vaikka olisi tehnyt mitä.
Näin on jo kohta kolme lasta saatu oikein fiksuiksi ja järkevästi toimiviksi tasapainoisiksi aikuisiksi.