Jos et syö aamulla metsurin lailla ja välipaloja joka välissä, niin ahmit itsesi palloksi iltaisin. Ainoa totuus?
Jotenkin aina särähtänyt omaan korvaan tämä ravitsemusmantra. Se, että moni lihava tekee noin (ahmii iltaisin) kertoo ehkä enemmän niistä yksilöistä kuin tuosta ruokarytmistä?
Itseni on ainakin erittäin helppo jättää aamupäivästä kaloreita pois, huomattavasti helpompi kuin illasta. Kokemukseni mukaan keho tottuu nopeasti treenaamaan intensiivisesti salilla aamun paastotilassa tunnin puolitoista ja myös monen tunnin pyörälenkkeihin. Ehkä energia voisi riittää myös toimistotyöhön?
Mikä on sellaisen intervention vaikuttavuus, jossa ylipainoiselle laitetaan runsas aamiainen ja välipalat. Oikeastiko laihtuvat? Vai onko tämä teoriaa pelkästään? Linkatkaa tutkimustuloskia.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Keho ei "totu" treenaamaan salilla intensiivisesti paastotilassa. Se vain tuntuu siltä. Tosiasiassa hiilareiden puute heikentää suorituskykyä, mikä ainakin minun mielestäni on saliharjoittelun tavoitteiden vastaista.
Väärin; keho tottuu käymään rasvalla ja rasva-adaptoituu kun sitä ei myrkytä hiilareilla. Ihmisen luontainen ruokavalio on liha ja eläinrasva eikä hiilarien mättäminen.
Suhtautuisin kyllä pienellä varauksella noihin ravintoammattilaisiin. Kuuntelin kerran työpaikan tarjoamaan ravintoluentoa, jonka vetäjä kertoi omasta aamupalastaan joka oli aivan älytön: hän söi ison lautasellisen puuroa raejuustolla, monta leipää, kananmunia, kulhollisen rahkaa mehukeitolla. Tässä oli vielä lisääkin, mutta en muista enää kaikkea. Yleisöstä joku kommentoi että ei pystyisi oksentamatta syömään noin paljon ja tämä "ammattilainen" vastasi että kyllä hänelläkin meni aikaa melkein VUOSI että tottui tuohon ruokamäärään eikä enää tullut huono olo. Kumpihan on terveyden kannalta parempi, syödä kuten itselle parhaaksi tuntuu vai väkisin ahtaa ja oksentaa kun vaan "pitää syödä ohjeistuksen mukaan"?
Ei kyllä ole mitään järkeä vetää salitreenejä ja pyörälenkkejä paastoaikana. Itse periaattessa pätkäpaastoan, koska en ole oikein koskaan osannut syödä iltapalaa. Juoksen myös maratoneja. Ihan jokainen asiantuntija, jonka kanssa olen jutellut, on sanonut, että treeniä ei kannata sijoittaa paastoajalle, jos siitä haluaa jotain hyötyä. Kevyttä kävelyä tai joogaa voi tehdä paastoajalla, mutta ei mitään intensiivistä. Siinä saa kehonsa helposti ylirasitustilaan ja kortisolitasot nousee. Monella kortisoli lihottaa, joten ap:n neuvo on ihan huuhaata.
Kyllä ihan oikeasti kannattaa uskoa ammattilaisia eikä kehitellä mitään teorioita itse. Terve ja normaalipainoinen keho toimii myös eri tavalla kuin ylipainoinen, jossa on moni asia sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho ei "totu" treenaamaan salilla intensiivisesti paastotilassa. Se vain tuntuu siltä. Tosiasiassa hiilareiden puute heikentää suorituskykyä, mikä ainakin minun mielestäni on saliharjoittelun tavoitteiden vastaista.
Väärin; keho tottuu käymään rasvalla ja rasva-adaptoituu kun sitä ei myrkytä hiilareilla. Ihmisen luontainen ruokavalio on liha ja eläinrasva eikä hiilarien mättäminen.
Ei ole mahdollista. Saliharjoittelu on anaerobista liikuntaa, ja rasvaa ei voi siihen käyttää, sillä lipolyysi tarvitsee happea.
Puhutaan keskiverto ihmisestä. Ihmisestä, jota ei ole edes olemassa.
Olen aina ollut huono syömään aamulla. Se tunne, kun et vaan saa yhtään mitään alas paitsi kupin kahvia.
Päivisin olen huomannut, että raskasta työtä tekevänä raskas päivällinen myös tuottaa loppupäiväksi huonon olon, siksi syön ensimmäisen kerran kello 9 kahvitauolla jotain kevyttä (jugurttia, viiliä tai jonkun hedelmän) päivällä kello 11 pari voileipää tai eläinproteiinilla höystetyn salaatin, iltapäivällä haukkaan jotain makeaa, millä paikkaan laskenutta verensokeria ja illalla kotona syön kunnollisen aterian.
Olen ollut koko ikäni alipainoinen
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin kyllä pienellä varauksella noihin ravintoammattilaisiin. Kuuntelin kerran työpaikan tarjoamaan ravintoluentoa, jonka vetäjä kertoi omasta aamupalastaan joka oli aivan älytön: hän söi ison lautasellisen puuroa raejuustolla, monta leipää, kananmunia, kulhollisen rahkaa mehukeitolla. Tässä oli vielä lisääkin, mutta en muista enää kaikkea. Yleisöstä joku kommentoi että ei pystyisi oksentamatta syömään noin paljon ja tämä "ammattilainen" vastasi että kyllä hänelläkin meni aikaa melkein VUOSI että tottui tuohon ruokamäärään eikä enää tullut huono olo. Kumpihan on terveyden kannalta parempi, syödä kuten itselle parhaaksi tuntuu vai väkisin ahtaa ja oksentaa kun vaan "pitää syödä ohjeistuksen mukaan"?
Onko tuollaiset määrät edes missään mikään virallinen ohjeistus. Aivan järkyttävän kuuloista. En kyllä millään keksi, miksi kenenkään pitäisi syödä noin naurettavan paljon aamulla. Tulee huono olo jo, kun ajattelen.
t. Pari leipää ja hedelmä aamupalalla eikä paino-ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin kyllä pienellä varauksella noihin ravintoammattilaisiin. Kuuntelin kerran työpaikan tarjoamaan ravintoluentoa, jonka vetäjä kertoi omasta aamupalastaan joka oli aivan älytön: hän söi ison lautasellisen puuroa raejuustolla, monta leipää, kananmunia, kulhollisen rahkaa mehukeitolla. Tässä oli vielä lisääkin, mutta en muista enää kaikkea. Yleisöstä joku kommentoi että ei pystyisi oksentamatta syömään noin paljon ja tämä "ammattilainen" vastasi että kyllä hänelläkin meni aikaa melkein VUOSI että tottui tuohon ruokamäärään eikä enää tullut huono olo. Kumpihan on terveyden kannalta parempi, syödä kuten itselle parhaaksi tuntuu vai väkisin ahtaa ja oksentaa kun vaan "pitää syödä ohjeistuksen mukaan"?
Vuosi kului siis siinä kun mahalaukku laajeni. Sepä onkin sitten kiva yrittää palauttaa normaalimittoihin
Älkää ikinä sortuko tuohon virheeseen, että venytätte mahalaukun älyttömäksi pötsiksi
Vierailija kirjoitti:
Metsurit ovat syöneet yleensä isoimman aterian vasta illalla ja aamulla hyvin vähän.
Varma tieto, kun suuren osa elämästäni olen syönyt samassa pöydässä metsurin kanssa.
Jos se yksi luonasi asuva metsuri tekee noin, se ei tarkoita, että kaikki metsurit tekevöt noin.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksilöllistä. Vähän niinkuin lääkkeet. Joku toimii toiselle ja toinen toiselle
Jos kerran on niin yksilöllistä kuten jatkuvasti kirjoitatte täällä niin miksi YHDENLAISET ravintosuositukset ovat muka kaikille hyvät?
En valitettavasti muista mistä tuo ruokamäärä oli temmattu. Jotenkin sitä taidettiin perustella tällä "aamiainen on päivän tärkein ateria". En kyllä muista mitä päivän lopuista ruokailuista sanottiin, välipalojakin piti ainakin syödä parin tunnin välein. Tuo aamupala jäi mieleen kun itselle tuli oikein huono olo kuunnellessa sitä ruokamäärää. Itse syön kyllä kunnon aamupalan, mutta tuo määrä olisi riittänyt minulle varmaan koko viikoksi. Annoskoot olivat myös valtavia, tyyliin rahkaa oli puoli kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho ei "totu" treenaamaan salilla intensiivisesti paastotilassa. Se vain tuntuu siltä. Tosiasiassa hiilareiden puute heikentää suorituskykyä, mikä ainakin minun mielestäni on saliharjoittelun tavoitteiden vastaista.
Väärin; keho tottuu käymään rasvalla ja rasva-adaptoituu kun sitä ei myrkytä hiilareilla. Ihmisen luontainen ruokavalio on liha ja eläinrasva eikä hiilarien mättäminen.
Ei ole mahdollista. Saliharjoittelu on anaerobista liikuntaa, ja rasvaa ei voi siihen käyttää, sillä lipolyysi tarvitsee happea.
Höpö höpö; glykogeenivarastoja keho käyttää tuolloin ja ne palautuvat vallan mainiosti myös rasva-adaptoituneella.
Lainaukset ei näköjään taaskaan toimi, yllä vastaus tähän kommenttiin:
Onko tuollaiset määrät edes missään mikään virallinen ohjeistus. Aivan järkyttävän kuuloista. En kyllä millään keksi, miksi kenenkään pitäisi syödä noin naurettavan paljon aamulla. Tulee huono olo jo, kun ajattelen.
t. Pari leipää ja hedelmä aamupalalla eikä paino-ongelmia
Tässä muutama fakta:
- Ihmisen on tarkoituksenmukaisinta syödä suurin osa päivän kaloreista siihen aikaan, kun hän on aktiivinen. Tämä mahdollistaa kylläisyys- ja nälkähormonien luonnollisen ja tarkoituksenmukaisen toiminnan. Nämä hormonit taas helpottavat huomattavasti painonhallintaa. Valtaosa ihmisistä on aktiivisia päiväaikaan, ei illalla. Tankkaaminen erityisesti siihen aikaan, kun on passiivinen, häiritsee noiden hormonien tuotantoa.
- Edellämainittu on hyväksi myös psykologisesta näkökulmasta: ajatellaan ruokaa polttoaineena, eikä palkintona, joka "ansaitaan" päivän töiden ja askareiden ja jopa liikunnan jälkeen. Tällainen johtaa jännittyneeseen, ongelmalliseen ruokasuhteeseen, mikä taas lisää esim. ahmimishäiriön riskiä.
- Suomalaisten hellimä myytti päivällä kevyesti syövistä ja illalla notkuvien pöytien ääressä ilakoivista terveistä ja hoikista etelä-eurooppalaisista ei pidä paikkansa. Tutkitusti eteläeurooppalaiset saavat suuremman osan päivän kaloreista aamiaisesta ja lounaasta kuin suomalaiset (vaikka monissa maissa ei kauheasti syödä aamupalaakaan). Päivällinen saattaa olla myöhään, mutta lounas on selvästi päivän pääateria. Euroopan maista Iso-Britannia on ainoa maa, jossa saadaan enemmän kaloreista päivällisestä, välipaloista ja iltapaloista kuin Suomessa. Suomi on kakkossijalla.
Nämä faktat on poimittu Patrik Borgin kirjoituksista ja videoista, niistä löytyy linkkejä tutkimuksiin kiinnostuneille. Ja joo, aina voi olla joku lumihiutale, joka pysyy hoikimpana iltamättämisellä, mutta tilastollisesti niissä maissa ollaan hoikempia, joissa kaloreita saadaan suhteessa enemmän aamiaisesta + lounaasta (suositus on vähintään 50 %).
Nuo ravitsemusasiantuntijoiden höpinät on sitä itseään - vai vielä 'faktat' :D
Kokeilin joskus tuota että söin runsaan aamupalan mutta ei se vähentänyt iltasyömisiä lainkaan. Sain vain enemmän kaloreita silloin ja lihoin. Nyt juon aamuisin vain kahvin ja vettä ja ruokailu alkaa lounaasta. Tällä systeemillä olen normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama fakta:
- Ihmisen on tarkoituksenmukaisinta syödä suurin osa päivän kaloreista siihen aikaan, kun hän on aktiivinen. Tämä mahdollistaa kylläisyys- ja nälkähormonien luonnollisen ja tarkoituksenmukaisen toiminnan. Nämä hormonit taas helpottavat huomattavasti painonhallintaa. Valtaosa ihmisistä on aktiivisia päiväaikaan, ei illalla. Tankkaaminen erityisesti siihen aikaan, kun on passiivinen, häiritsee noiden hormonien tuotantoa.
- Edellämainittu on hyväksi myös psykologisesta näkökulmasta: ajatellaan ruokaa polttoaineena, eikä palkintona, joka "ansaitaan" päivän töiden ja askareiden ja jopa liikunnan jälkeen. Tällainen johtaa jännittyneeseen, ongelmalliseen ruokasuhteeseen, mikä taas lisää esim. ahmimishäiriön riskiä.
- Suomalaisten hellimä myytti päivällä kevyesti syövistä ja illalla notkuvien pöytien ääressä ilakoivista terveistä ja hoikista etelä-eurooppalaisista ei pidä paikkansa. Tutkitust
No minä olen aktiivisimmillani illalla ja yöllä, olen aina ollut sellainen. Rupean heräilemään kunnolla vasta kahdeksan maissa illalla. En siis näe mitään syytä mättää aamiaista ollenkaan, kahvia koneeseen ja liikenteeseen koska pakko on. Voin ihan helposti syödä ensimmäisen kerran vasta kuudelta illalla vaikka olisin herännyt kuudelta aamulla. Ja kyllä, olen hoikka keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä lihon aina kun otan aamupalan mukaan ruokavalioon. Aamupainotteinen syöminen ei yhtään vähennä iltaherkuttelua. Mun on kaikkein vaikein syödä aamulla, siitä tulee koko päiväksi jotenkin hankala ja väsynyt olo, jota paikkaan napostelemalla pitkin päivää. Kun syön viimeisen kerran illalla klo 20 ja seuraavan kerran seuraavana päivänä noin puolilta päivin, jää napostelut kokonaan pois. Tää klo 12-20 aikarajoitettu syöminen on kaikkein helpoin noudattaa, se sujuu kuin itsestään.
Sama. On ihan tutkittukin, että suolisto hyötyy pitkästä lepoajasta. En syö aamuisin kuin poikkeustilanteissa.
Jatkuva laiduntaminen ei ole ihmiselle luontainen tapa syödä. Päinvastoin pitäisi pitää välillä pitkiä paastoja sillä siihen on elimistö evoluution aikana sopeutunut.