Nukkuu liikaa päiväkodissa?

päiväunilta ei saisi herättää. Meillä saa nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, mutta päiväunien määrän säätelen minä. Ehkä itsekästä, mutta koen että äidin oma aika on myös lapsen parhaaksi. Itse rauhoittelen ja pitelen sylissä mielelläni hieman kiukkuista lasta herätyksen jälkeen, jos sen takia saa illalla omaa aikaa.

" Mihin pienen lapsen hyvinvointi perustuu? Että hän oppii nukahtamaan oikeaan aikaan, saa levätä rauhassa, saa ateriat oikeaan aikaan ja leikkii riittävästi -ulkona ja sisällä. Ja saa läheisyyttä ja rakkautta tarpeeksi paljon.



Terveiden unitottumusten tärkeät asiat ovat unen kesto, päiväunet, yhtäjaksoinen uni ja heräämis- ja nukkumisajat.



Ensimmäisen vuoden lopulla lapsi vielä tarvitsee yöunta 10-12h. Päiväunia joko yhdet 2-3h tai kahdet 1-2,5h unet.



1-2v lapsen yöunen tarve on n.11h (vaihtelee lapsesta riippuen 10-12h välillä). Tämänikäisen päiväunet ja unen tarve menevät vielä samalla lailla kuin vajaa yksivuotiaan kohdallakin.



2-3v lapsen yöunen tarve on 10-12h ja päiväunia tarvitaan vielä yhdet/pvä, eli 2-3h.



Yhdet päiväunet lapsi on kypsä nukkumaan vasta, kun jaksaa olla valveilla yhtäjaksoisesti 5-5,5h - pirteänä.





Miksi 3-6v lapsen on hyvä nukkua päiväunet tai ainakin levätä päivällä:



Koska päiväunet toimivat hermosoluja elvyttävästi. Ne antavat aivoenergiaa ja hyvää mieltä, parantavat keskittymiskykyä, lisäävät keskittyvää tarkkuutta, vähentävät levottomuutta, tuskaisuutta, ahdistuneisuutta. Ne myös lisäävät suorituskykyä älyllisissä tehtävissä sekä edistävät luovaa ajattelua.



3-6v lapset menettävät helposti päiväunensa jos vanhemmat eivät tue heitä asiassa (eli laita säännöllisesti lepäämään päivällä, vaikkei se uni aina tulisikaan).



3v on hyvä nukkua päivällä 1-3h, riippuen onko hoidossa/kotona ja milloin herää/menee nukkumaan. Jo pelkkä lepokin on hyvästä!

4-6v lapselle riittää 1-2h päiväunet/lepo.





Oikein ajoitetut päiväunet eivät siirrä yöunen tuloa!



Jos lapselle jää univelkaa, SE siirtää unen tuloa myöhäisemmäksi yöllä, eikä päinvastoin."





Lasten unia (nukkumista) on tutkittu valtavan paljon ja yhteenvetona voidaan todeta, että riittävän unen määrä on äärettömän tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Päiväunilta herättämiseen olen ottanut kantaa jo aiemmassa viestissäni. Valitettavasti tätä asiaa - tai sen tärkeyttä - ei vielä lähellekään kaikissa päiväkodeissa - ja saatikka sitten perheissä - tiedosteta. Ja asiasta keskustellaan faktoja esiintuoden mielestäni aivan liian vähän.





ystävällisin terveisin Nore, jonka lapsi saa nukkua herättämättä 3-4 tunnin päiväunet ja silti vielä nukkuu öisin keskimäärin 10 tunnin yöunet - ja nukahtaa illalla n.klo 21 aikoihin ;o)

Ei se silti tarkoita, että kaikki nukkuvat. Jos minun 3-vuotiaani nukkuu päivällä 3 h niin hän ei todellakaan nukahda illalla klo 21. Iltapuuhat alotamme klo 20 ja poika nukahtaa klo 23, EIKÄ pelleile juosten paikasta toiseen vaan yrittää nukahtaa.



Lapsen unentarve on niin yksilöllistä, ettei siitä voi tehdä mitään peruskaavoja. Meidän 7-vuotias tarvitsee unta 10-11h, tuo kolmevuotias 11-12h ja pian kaksivuotias 12h.



En kyllä usko, että jos poikani on nukkunut päiväunet klo 13-16 (aivan liikaa ja aivan liian myöhään) niin hän muka klo 20 on yliväsynyt nukahtaakseen.

jonka mukaan sen ja sen ikäsen TULEE tehdä sitä ja tätä. Se on ehkä suositeltavaa ja sopii isolle osalle mutta ei todellakaan kaikille. Kun meidän poika oli kotihoidossa niin hän ei nukkunut päiväunia ja nukkui yöllä 20-08. Ei myöskään ollut kiukkuinen päivisin ja yöunille meno sujui tosi hyvin. En siis ymmärrä, mikä tässä oli vikana. Se että tuon ikäisen PITÄISI nukkua päiväunet?

ei tässä nyt olekaan kyse mistään virallisista ohjeista tai teksteistä vaan ihan puhtaasti siitä, että olen koulutukseni, kokemukseni sekä täydennyskoulutuksen myötä saanut valtavasti kullanarvoista tutkimustietoa lapsista, lasten unentarpeesta sekä unen merkityksestä lapsen kehitykselle.



Siksi olen ehkä vähän kärkkäästikin puolustamassa päiväunten merkitystä, koska valitettavan usein, liian helposti - ja valitettavasti usein myös virheellisesti - lasten yöunillemenovaikeudet selitetään sillä, että " on nukkunut liikaa päiväunia" .



Asiasta on tehty runsaasti tutkimuksia, joissa on ollut suuria otantoja - kyse ei siis todellakaan ole vain minun lapsestani.



Mutta kaiken tämän saamani tiedon jälkeen haluan tarjota lapselleni mahdollisuuden keskeytymättömään päiväuneen - ja osaltaan sen myötä luon parempaa pohjaa hänen kehitykselleen.



Eli haluan vain sanoa, että ottakaa asioista selvää, tutustukaa tutkimustuloksiin ja päättäkää vasta sen jälkeen, että vika on lapsen päiväunissa - tosin uskon, että sen tiedon hankkimisen myötä käsityksenne asiasta tulee muuttumaan.

nore:

Ensimmäisen vuoden lopulla lapsi vielä tarvitsee yöunta 10-12h. Päiväunia joko yhdet 2-3h tai kahdet 1-2,5h unet.

1-2v lapsen yöunen tarve on n.11h (vaihtelee lapsesta riippuen 10-12h välillä). Tämänikäisen päiväunet ja unen tarve menevät vielä samalla lailla kuin vajaa yksivuotiaan kohdallakin.

[\i]

No mikä lapsiani sitten vaivaa kun päiväunia on nukuttu 3h kerrallaan viimeksi ehkä 4-kuisena? 1v8kk kuopuksen päiväunet ovat tavallisimmillaan 45 minuuttia, joskus 1,5 tuntia. Pitäisikö hänet nuijanukuttaa uudelleen uneen kun hän herää niin aikaisin? Kyselen vain, etten ole nyt pilaamassa hänen tulevaisuuttaan kun en saa häntä nukkumaan " määrättyä" 2-3 tuntia. Yöunia nukkuu noin 10 tuntia, sillä ennen kymmentä ei millään nukahda ja aamulla herää kahdeksan maissa.

Esikoinen onkin jo tietämättömyyttäni ja laiskuuttani pilalla, kun annoin hänen lopettaa päiväunet kaksivuotiaana. Päiväunille sai nukuttaa lähes tunnin huudon ja rimpuiluin kera, unta riitti n. 45 minuuttia (lyhyiden päiväunien ystävä hänkin ollut aina). Illalla nukkumaanmeno venähti 22-23, taas tunnin huudatus. Tilanne oli hyvin stressaava sekä lapselle että meille vanhemmille, ja helpotti suunnattomasti kun jätimme päiväunet pois ja laitettiin lapsi klo 20 nukkumaan, ja nukkui 12 tuntia. Viikon verran meni uuden rytmin opettelussa, sitten jaksoi hyvin olla 12 tuntia hereillä.

Minä en pakkonukuttamiseen usko, sellainen saa aikaan vain nukahtamisongelmia loppuiäksi. Sängyn on oltava mukava paikka ja nukkumaanmenon mieluisaa. Mutta olen muutenkin melko pitkälle lapsentahtisuuden kannattaja, ja uskon vakaasti että lapsikin itse tietää koska saa tarpeeksi unta.

Lainauksen sulkumerkki pyyhkiytyi pois ja sohlasin sen väärin, mutta on se sentää tekstin keskellä osoittamassa missä lainaus päättyy ja minun tekstini alkaa :o)

missä kerrotaan noista päiväunien tärkeyksistä. Meillä myöskään ei todellakaan lapset mene nukkumaan samaan aikaan illalla jos nukkuvat päivällä. Sinulla Nore näyttää olevan vain yksi lapsi, joten voit ilmeisesti sitten levätä ja tehdä omia juutujasi sen 3-4 tuntia iltapäivällä kun lapsesi nukkuu. Meillä on useampi lapsi ja päiväunille meno ei niin vain onnistu jos isompi sisarus ei nuku ja toisekseen, äidillä ei tällöin ole omaa aikaa päivällä, vaikka pienemmät nukkuisivatkin.



Kiinnostaa nuo tutkimukset joista puhuit mutta kuten KEnt sanoi, lapsia on olemassa niin erilaisia, että en usko tuon unijutun toimivan kaikilla. Lisäksi et kertonut lapsesi ikää, mutta kiinnostaa kuulla, jos lapsesi vielä 3-4-vuotiaana (saatikka 5-6 vuotiaana) nukkuu kolmen tunnin päiväunet eikä se vaikuta yöunille menoon.

Meillä on lapsen kanssa ollut aika paljon uniongelmia ja ollaanpa siitä pahimpaan aikaan (lapsi oli silloin vasta 8kk) käyty juttelemassa neuvolantädin kanssa. Kysyin häneltä että voiko pienen lapsen päivärytmiä ruveta muuttamaan radikaalisti kun nukkuu niin ihme aikoihin ja kaikki tuntui olevan sekaisin. Ja hän sanoi totta kai.

Ideana on todellakin se että asiaa katsotaan kokonaisuutena. Tietyn ikäinen lapsi tarvitsee tietyn verran unta vuorokaudessa ja hänet voidaan opettaa määrätietoisesti uuteen rytmiin (kunhan kokonaisunimäärä säilyy noin samana). Ei siinä pitäisi kuukausia mennä, meillä lapsi ainakin oppi reilussa viikossa uuden rytmin. Alkoi itse " vaatimaan" unet uuden rytmin mukaisesti.

Mayella:

Meillä ainakin päiväunien lyhentäminen vaikutti positiivisesti lapseen kokonaisuutena. Kyseenalaistat lapsen herättämisen päiväunilta, mutta onko se pienempi paha herättää aamulla väsynyt lapsi? Pitkät päiväunet kun meilläihan oikeasti vaikeuttivat yöunille nukahtamaista ja siten aamuheräämistä

Minusta tässä päiväuni asiassa pitää katsoa kokonaisuutta ja ennen kaikkea lasta yksilönä eikä tuijottaa pelkkiä tutkimustuloksia.

Meillä lapsi nukkuu edelleen 1h, maks 1,5h päiväunia ja unta riittä näin hyvin myös yöksi. Pirteä ja hyvinvoiva lapsi kai on tärkein.

Mulla on Kentin kanssa samanlaisia kokemuksia iltanukuttamisen/ nukahtamisen vaikeudesta päiväunien jälkeen. Tyttömme on 3v 5kk, ja vaikeudet alkoivat viime kesänä. Nyt niistä on päästy, kun tyttö ei enää ole päivähoidossa vaan äidin ja vauvan kanssa kotona. Pidetään kyllä päivällä lepohetki, mutta ei tartte nukkua.



Meidän tilannettamme ei yhtään auttaisi se, että tutustuisin tutkimustuloksiin. Tiedän jo nyt, että uni on lapselle tärkeää. Myös hyvä yöuni.

ei tässä mistään pakkonukuttamisesta suinkaan ole kyse, vaan siitä, että jos lapsi nukkuu päiväunet, hänen untaan ei saisi tarpeettomilla herättelyillä keskeyttää.



Aiemmissa viesteissäni olen myös maninnut, kuka aiheeseen liittyviä tutkimuksia on tehnyt, esimerkkinä mainittakoon Helena Siren-Tiusanen ja Erkki Tiusanen, heidän materiaaliaan löytynee Jyväskylän yliopiston julkaisuista sekä aiemmassa viestissäni mainitsemastani kirjasta. En todellakaan jaksa käyttää aikaani siihen, että etsisin netistä sivuja aiheesta ja linkittäisin niitä tänne. Osaat varmaan itsekin Googlea käyttää? Mutta jos jotakuta oikein kovasti kiinnostaa, voin kenties jonain päivänä kaivaa esiin koulutuspapereitani, eiköhän niistä löydy mainintoja lähteistä.



Mielestäni sillä ei ole tähän asiaan mitään merkitystä, monenko lapsen äiti olen. Siinä vaiheessa, kun meidän perheeseen päätettiin haluta lapsia, molemmat vanhemmat ymmärsivät ja hyväksyivät sen seikan, että lasten syntymän jälkeen täytyy omasta ajasta tinkiä. Joten hämmästelen niitä perusteluja, joiden mukaan lapsi täytyy herättää päiväunilta, jotta äiti saisi illalla omaa aikaa. Itse en suinkaan ole puolustamassa päiväunia sen varjolla, että saisin itselleni omaa aikaa. Kyllä minulle ainakin on tärkeintä se, että saan viettää aikaani lapseni kanssa.

nore:

Mielestäni sillä ei ole tähän asiaan mitään merkitystä, monenko lapsen äiti olen. Siinä vaiheessa, kun meidän perheeseen päätettiin haluta lapsia, molemmat vanhemmat ymmärsivät ja hyväksyivät sen seikan, että lasten syntymän jälkeen täytyy omasta ajasta tinkiä. Joten hämmästelen niitä perusteluja, joiden mukaan lapsi täytyy herättää päiväunilta, jotta äiti saisi illalla omaa aikaa. Itse en suinkaan ole puolustamassa päiväunia sen varjolla, että saisin itselleni omaa aikaa. Kyllä minulle ainakin on tärkeintä se, että saan viettää aikaani lapseni kanssa.

Oikeasti, kuka kaksi-kolmevuotiaan äiti voi sanoa että selviää jos ei saa edes sitä hetkeä päivässä viettää hiljaisuudessa. Eikö se jatkuva kysely ja hölötys (vaikka jutut kuinka suloisia välillä ovatkin) todellakaan ota sinua hermoille? Joo, saat tietysti sitä hiljaisuutta päiväuniaikaan, mutta minulla se päiväuniaika oli lähinnä päänsärkyä joka syntyi siitä lähes tunnin huudatuksesta ja hermojen kiristymisestä. Ja iltaisin on jotenkin mukavaa kun saa edes tunnin viettää miehenkin kanssa kahden.

Olemme todella perhekeskeisiä, emme raahaa lapsia yökylään joka kuukausi että saisimme laatuaikaa. Mutta koko perhe alkoi voida paremmin kun annoimme lapselle periksi, kun hän selvästi osoitti ettei päiväunia tarvitse. Iltaisinkin saamme viettää lapsen kanssa laatuaikaa, kun hän ei enää vastustele nukahtamista (ei ole liian virkeä), vaan vuoroilloin luemme sadut, juttelemme päivän tapahtumat ja laulamme unilaulut.

Elämä ei aina mene niin kuin viisaat tutkijat sanovat, käytäntö on usein toisenlaista kuin teoria. Teorioiden soveltajienkin olisi syytä ottaa tämä huomioon eikä pitää tutkimuksia ainoana oikeana totuutena.

Musta olisi ihanaa, jos esikoisemme nukkuisi päiväunet, mikäli illalla nukahtaminen olisi sitten myös helppoa. Olisi ihanaa saada päivällä lepohetki ja vaikka itsekin ottaa tirsat, kun vauvakin nukkuu pitkän pätkän. Mutta sen tietää, että illasta tulisi sitten vaikea: vauva tissillä ja esikoinen kitisemässä, kiehnäämässä ja yrittämässä nukahtaa jonnekin klo 23 saakka.



Esikoisen kanssa pidetään sitten lepohetki ilman unta: köllötellään vain tai luetaan jokin kirja. Tyttökin tykkää, kun saa olla vain äidin kanssa, ilman vauvaa (joka on siis päiväunilla).

kyllä mä tiedän, että uni on tärkeää lapselle. Päiväunet myös ovat aivoille hyväksi, sillon kun kyseinen lapsi niitä todella tarvii. Lähinnä nyt tarkoitin, että jokaisen lapsen pitäisi saada se määrä unta ja se määrä päiväunta, minkä _juuri hän_ tarvitsee. Musta on älytöntä pitää pakolla lasta hereillä jotta nukahtaisi aikasin illalla, erityisesti jos lapsi sillon on koko illan sitten kiukkunen.



Olen myös vakaasti sitä mieltä, että kun poikani oli kotihoidossa, hän ei tarvinut päiväunia. En kuitenkaan pakolla pitänyt häntä hereillä, jos hän oli väsynyt ja halusi nukkua. En näe kuitenkaan järkeä siinä, että tuntikaupalla yritän nukuttaa virkeää lasta.



Nyt kun poika on hoidossa, hän selvästi tarvii unet. Mutta hän ei tarvi kolmen tunnin unia! Musta kolme ja puolivuotiaan päivää voi ja pitää rytmittää, ja siihen kuuluu että nukutaan sitten ne päiväunetkin tiettyyn aikaan. Tiedän, että olen itsekin sellanen, että jos menen unille päivällä, niin nukkuisin tuntikausia, vaikka mulle sopisi parhaiten puolen tunnin tirsat.



En halua väheksyä unien tarvetta, mutta yksilöllisyys pitää _tässäkin asiassa_ ottaa huomioon.

en todellakaan ole mikään marttyyriäiti, vaan ihan tavallinen äiti. Lapsemme on tärkeä osa perhettämme, joten ihmettelen sitä joidenkin äitien jatkuvaa marinaa oman ajan puutteesta. Miksi siis pitäisi olla äidin aikaa tai isän aikaa, kun voimme viettää yhdessä perheen aikaa. Siis noin niinkuin yleisellä tasolla. Lapsi kuuluu perheeseemme, joten ei tulisi mieleenikään marista oman ajan puutteesta tai hankkia sitä omaa aikaa lapsen unien kustannuksella.



Ja Kent, oli kiva lukea viimeisin viestisi. Siinä oli ajatusta. Kirjoitin jo aiemmin, etten ole mikään pakkonukuttamisen puolestapuhuja, vaan olen sitä mieltä, että jos lapsi nukahtaa päiväunille (=tarvitsee päiväunet), ei häntä tulisi aikuisten mielivaltaisesti herätellä vain siitä syystä, että hänet saadaan illalla aikaisemmin nukkumaan ja äiti saa omaa aikaa. Eli ei virkeää lasta tarvitse väkipakoin yrittää nukuttaa päiväunille, mutta kesken päiväunien herättäminen ei ole suotavaa.



Tämän selvemmin en enää osaa asiaa ilmaista, siihen tarvittaisiin jo rautalankaa..... (ja tämäkin varmaan vielä vääristetään seuraavassa kommentissa)

Hienoa, että täältä löytyy näin mielenkiintoista ja perusteltuakin keskustelua minuakin kiinnostavasta aiheesta :)



Komppaan Norea päiväunien tärkeydestä. Oma 2v7kk nukkuu lähes joka päivä (kotihoidossa) päiväunet, yleensä 2-3h, joskus kauemminkin. Silti menee iltaisin klo 20 sänkyyn ja nukahtaa sinne itsekseen viimeistään klo 21. Aamulla hän herää noin klo 7. Lapseni on aina nukahtanut itsekseen, joten mitään pakkonukuttamisen vaivaa ei ole meillä ollut.



Joskus käy niin, että lapseni ei nukahda päiväunille. Silloin päästän hänet sängystään pois kun on 2 tuntia siellä lepäillyt. Lapsi on ja jää mielellään sänkyynsä rallattelemaan ja laulelemaan. Oma sänky on lapselleni turvapaikka missä viihtyy ja tykkää olla.



Pienessä mielessänikään ei ole käynyt herätellä lastani kesken päiväunien tietentahtoen. Joskus on tosin ollut pakko, jos on ollut johonkin lähteminen tms kesken päivän. Silloin lapsi on itkuinen ja huomaan selvästi kuinka illasta kierrokset nousee ja lapsi on huonotuulisempi.



Meillä elämä on päiväunien/levon kera huomattavasti paljon leppoisampaa ja mukavampaa ihan meille kaikille! Ihmettelen siis suuresti miten paljon löysin tästä ketjusta kesken päiväunien lapsiaan herättäviä. Tosin ymmärrän myös sen, että yksilökohtaisia eroja lapsissa on äärettömän paljon. Omani on ehkä niitä hyväunisimpia.



t: sasu ja esikoinen joka nukkuu parasta aikaa jo yli 2,5h.

tuskinpa kukaan herättelisi lapsiaan jos asiat olisivat niin kuin teillä, eli että lapsi nukkuu pitkät päiväunet JA pitkät yöunet. Valitettavasti kaikilla ei ole niin.



Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, eikä heillä ole mitään tukiverkostoa niin on minusta varsin ymmärrettävää ettei lasten sillon toivota kukkuvan kovin myöhään hereillä iltasin.



Minä uskon vallan mainiosti, että sinun lapsesi ja varmasti joidenkin muidenkin nukahtavat illalla hyvin vaikka nukkuvat pitkät päiväunet. Sillon olisikin ihan älytöntä herätellä lasta. Mutta kai uskot puolestasi sen, että toiset eivät todellakaan nukahda illalla jos päiväunet venyvät kovinkin pitkiksi.

Esikoinen on nyt 3 v 8 kk. On kotihoidossa. Nukkuu yöunia yleensä n. klo 22 - 08. Nukkuu myös päiväunet. Ei haluaisi päikkäreille mennä ja joskus kestää yli puoli tuntia nukahtaminen, mutta ihan selvästi niitä tarvitsee. Nimittäin muutaman kerran on jostain syystä jäänyt päikkärit väliin ja voi jestas niitä iltoja...



Esikoinen nukkuu yleensä päikkäreitä n. tunnin. Joskus vain 30 minuuttia ja toisinaan 2 tuntia. Täysin riippumatta päikkäreiden pituudesta tai onko niitä ollut lainkaan, ei saa unta illalla ennen kello 22. En tiedä mikä sisäinen kello sen hänelle määrää...?



Kohta 11-kuinen kuopus nukkuu yöunia tunnin-puolitoista enemmän (menee nukkumaan 21 ja herää 8.30), ja kahdet päikkärit, jotka yhteensä kestää noin 1,5-2,5 h.



Olen miettinyt, pitäisikö antaa esikolle periksi, ja olla laittamatta häntä päikkäreille. Mahtaisivatko yöunet aikaistua, jos säännöllisesti päiväunia ei enää olisi? Toisaalta, koska lapsia ei ainakaan vielä tarvitse aamulla herättää, niin eipä kai ole mitään syytä miksi yöunia pitäisi aikaistaa...?



Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat pienen oman hetken johonkin väliin, mulla itsellä kun sellaista ei yleensä ole koskaan. Mies tekee töitä kellon ympäri ja lapset ei läheskään aina nuku päikkäreitään yhtä aikaa. Mutta kun nukkuvat (kuten tänään!) niin juon ison kupin kahvia, syön hiukan suklaata ja surffailen... =)

En tosin tiedä olenko yhtään viisaampi :), mutta siis sen päätin, että en nyt ainakaan tässä kohtaa ota sen kummemmin noita päiväunia päiväkodissa puheeksi, saattaahan tosiaan olla, että on jokin kehitysvaihe, valoisuuden lisääntyminen tai vastaava joka on myös " myöhästänyt" tuota nukkumaanmenoa. Mutta jos ei tämä mene ohi, niin sitten pitää miettiä uudelleen. Ei ole normaalia, että 3 vuotias on vielä hereillä klo 22.30 ja kyllä se vain oikeasti on niin, että kyllä sitä vanhemmat ovat oikeutettuja pieneen lepohetkeen ihan kahestaan myös sillon tällöin, takuu varmasti tämä poikii hyvää myös lapselle, kun vanhemmilla on edes hetki aikaa toistensa silittelyyn :) ja maailmanmenon pohtimiseen. Varsinkin näin yksilapsisessa perheessä, jossa leikkikaverit ovat aina jompikumpi vanhemmista.



ja loppujen lopuksi onko sillä merkitystä missä vaiheessa vuorokautta se 12-13 tuntia unta tulee?

vastaa nyt vielä, miksi päiväunilta herättäminen on suurempi synti kuin yöunilta herättäminen? Mikä tekee päiväunista niin pyhän hetken, että sitä pitää varjella myös yöunien kustannuksella?



Juu, sinun lapsesi yöunet eivät lyhene vaikka nukkuu päivällä 3-4h, se tuli jo selväksi, mutta katsos kun lapset ovat erilaisia. Minun lapseni kun ei nukahdakaan illalla ajoissa, jos nukkuu päivällä 2-3h unet vaan on sitten pirteänä pyörimässä sängyssä vielä yhdentoista aikaan illalla. Ja kun aamulla oli aikainen herätys, että me vanhemmat ehdimme töihin niin lapsi oli pakko herättää kesken yöunien sitten hoitoon... kiukkusi sitten väsymystään koko aamupäivän. Se nyt ei ainakaan ollut kenenkään etu.



Kyse ei siis ole omasta ajasta vaan lapsen hyvinvoinnista!



Meidän perheelle paras ratkaisu oli, että ne päiväunet lyhennettiin tuntiin, puoleentoista. Tämän jälkeen alkoi lapsikin nukataa illalla ajoissa, yhdeksän aikaan ja heräsi aamuisin itsestään PIRTEÄNÄ ja HYVÄNTUULISENA viimeistään seitsemältä. Samaa suosittelen muillekin lämpimästi, ainakin kokeilemaan.



Ei lastani väkisin revitty kesken unien sängystä, vaan lempeästi käytiin vähän nostelemassa peiton kulmaa ja silittelemässä poskea, johon lapsi sitten havahtui. Hyvin pian alkoi herätä ilman herättämistäkin n 1,5h nukuttuaan. Onneksi päivökodin henkilökunta oli samoilla linjoilla kanssamme. Eivät alkaneet kirjatietoa kaivamaan eri tutkimuksista vaan ymmärtävät että lapsetkin on yksilöitä, mikä pätee yhteen ei päde toiseen :)



SASULLE samoin haluan sanoa, että vaikka teillä pitkät päiväunet + pitkät yöunet toimii, niin kaikissa perheissä se ei ole niin. Meillä pitkät päiväunet vaikuttivat nimenomaan lapsen mielialaan seuraavana aamuna. Ei se väsymystään kiukutteleva lapsi hauskaa seuraa silloinkaan ole. Anna omasi nukkua ja ole tyytyväinen, että hän omaa hyvät unenlahjat :)