Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ikääntyvät 10 vuotta naisia aikaisemmin, eli naisen iässä miehesi on 64.
Tämä. Pappaantuvat aiemmin ja odottavan sitten palvelua. Ei kannata alkaa omaishoitajaksi vaan etsiä vähän itseään nuorempi mies.
Perustuu mihin tutkimukseen? Itse olen huomannut päinvastaista, jos nyt mutulla mennään.
Vierailija kirjoitti:
On iso ikäero!
Meillä minä olen 55 v ja mies 60 v ja ikäero tuntuu suurelta. Mies on vanhentunut paljon nopeammin ja vaikuttaa nykyään ihan vanhukselta, minun on vaikea jaksaa häntä enää.
Aitoa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
15 ei ole sukupolven välinen kuilu.
En osaa sanoa, kuin että vanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa, ja kaikki meni hyvin. Isälläni on aika hyvät geenit, elää vieläkin ja ikää on 93 vuotta ja on pirteä vanhus. Äitini menehtyi toissa vuonna.
15 ON suurinpiirtein sukupolvien välinen kuilu. Ihan virallisesti. Ja käytännössäkin huomaa, kun puhuu 15 v nuoremman tai vanhemman kanssa. Ihmiset toki ovat aina erilaisia, mutta tuossa ajassa sanonnat ja käyttäytyminen erilaistuvat. Itse olen koko elämäni ajan kiinnittänyt huomiota tämän 15-20 vuoden siirtymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei 15v ole kovin iso ikäero, etenkään enää keski-iässä.
hmm. Ehkä ero on pienimmillän juuri keski-iässä. Suurimmillaan se on iäkkäänä.
Vanhat papat ei pysty, kun ongelmat alkaa muutenkin kyvyissä jo viisikymppisenä. 70v jo tavallista. Sanoo tutkimus. Sitä saa haluta mitä vaan, todellisuus on sitten toinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en lähtisi ajattelemaan ikäerosuhdetta siitä näkökulmasta, millainen ikäero on nyt, vaan pidemmällä tähtäimellä:
-Puoliso olisi 68 v ja eläkkeellä, sinä 53 v ja työuraa edessä vielä toistakymmentä vuotta. Millaista arki olisi, jos puoliso on kotona ja sinä tiiviisti työelämässä? Kuka hoitaa kotityöt, kotona oleva puoliso vai molemmat?
-Puoliso on 83 v ja sinä eläkeläinen 68 v. Sinulla olisi vihdoin vapaus elää miten huvittaa. Riittääkö puolisollasi terveyttä/jaksamista yhteisiin menoihin? Tai jos puoliso on huonossa kunnossa, mitä sinä teet? Ryhdytkö omaishoitajaksi?
-Sinä olet 83 v, kremppaakin on. Puoliso on 98 v, jos hän on elossa. Puoliso on huonossa kunnossa, tarvitsee jatkuvaa apua. Onko sinusta hoitamaan? Vai onko puoliso hoivakodissa, jaksatko käydä katsomassa? Tai jos puoliso on kuollut jo aiemmin, niin elelet leskenä.
Nämä kaksi viimeistä - miten voit muutenkin tietää, mitä elämässä käy. Ihan oikeasti.
Riippuu miehestä, mutta 15v on aika iso ero. Jos tyyppi on todella urheilullinen ja terveitä elämäntapoja noudattava, niin ehkä. Mutta jos tyyppi on ihan tavallinen, ylipainoinen ja hieman alkoa ja nikotiinia käyttävä, niin varaudu erektio-ongelmiin ja muihinkin terveyshuoliin. Melkein jokaisella ylipainoisella miehellä on uniapnea, joten toivottavasti sulla ei katoa fiilis kun mies kaivaa cpap-laitteen yöpöydänlaatikosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä seuraan sivusta tällaista 15 vuoden ikäeropariskuntaa. Ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä, mies on nyt +90 v ja nainen alle 80 v.
Mies on huonossa kunnossa, muisti on mennyt ja sairauksia riittää. Vaimolla puolestaan mene iso osa päivästä miehen hoitamiseen ja seuran pitämiseen, kun muistisairas mies ei haluaisi olla yksin. Raskasta on.
Tässä lienee koko homma ydin: "Ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä". Ehkä onnellisia vuosikymmeniä nuo? Entä rakkaus, vaikka olisi kuinka rankkaa. Oma isäni hoiti sairasta äitiäni tämän viimeiset 12 vuotta. Heillä oli vuosi ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihastunut mieheen, joka n kymmenen vuotta minua vanhempi. Ikäero kyllä mietityttää.
Mutta tämä mies, joka siis nyt 55v, on ollut koko ikänsä liikunnallinen. Hän syö terveellisesti, eikä juurikaan juo alkoholia eikä hän polta.
Kun katson oman ikäisiä miehiä, niin suurin osa heistä on huonommassa kunnossa kuin tämä mies. Isot mahat, alkoholia kuluu, sohva kutsuu iltaisin. Luulen, että he ovat melko vaivaisia kohtuullisen nuorena.
No, kenen tahansa miehen kanssa menenkään yhteen, niin itselleni elämäntavat on yksi tärkeä seikka, jonka otan huomioon.
Ei siinä tarvita kuin testosteronin vähentyminen, niin aiemmin vireä ja nuorekas mies muuttuu papparaiseksi, joka åhkii ja puhelin, kun vetää sukkia jalkaansa.
Oletko kuullut TRT-hoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko itse 50-vuotiaana olla 65-vuotiaan kanssa? Haluatko 65-vuotiaana mahdollisesti hoitaa 80-vuotiasta?
50-vuotiaalle 65 ei kylläkään ole paljoa. Ero alkaa tuntua vasta myöhemmin.
Yleensä nämä ihmiset on niitä nuorekkaita, jotka saa nuorempia kumppaneita. Heillä ei ikä tunnu samalla tavalla kuin muilla. Riippuu terveydestä ja onko esim. alkoholi mukana kuvioissa. Se rapauttaa muistia ja altistaa tapaturmille.
Moni vanha tussuttelija on saanut kenkää aivovaurion takia. Nuori kumppani ei enää haluakaan sitä päänsä lyönyttä dementikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko itse 50-vuotiaana olla 65-vuotiaan kanssa? Haluatko 65-vuotiaana mahdollisesti hoitaa 80-vuotiasta?
50-vuotiaalle 65 ei kylläkään ole paljoa. Ero alkaa tuntua vasta myöhemmin.
Yleensä nämä ihmiset on niitä nuorekkaita, jotka saa nuorempia kumppaneita. Heillä ei ikä tunnu samalla tavalla kuin muilla. Riippuu terveydestä ja onko esim. alkoholi mukana kuvioissa. Se rapauttaa muistia ja altistaa tapaturmille.
Moni vanha tussuttelija on saanut kenkää aivovaurion takia. Nuori kumppani ei enää haluakaan sitä päänsä lyönyttä dementikkoa.
TISSUTTELIJA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt oikein on se kyseltävä asia? Sairauksia voi tulla nuorillekin ja yhtäkkiä voit olla puolisosi omaishoitaja. Jos teillä synkkaa henkisellä tasolla nyt, ei se miksikään muutu vanhempanakaan, ellei tule muistisairautta.
Alapeukkuja vain vaikka asia on just näin.
Kysykää vaikka Jenni Haukiolta ja Sauli Niinistöltä.
Massiporukka on asia erikseen. Pysytellään nyt tavisväessä, jolloin tulevaisuudessa ollaan vielä lähemmäs 65 ikävuotta töissä. Ei paljon naurattaisi jos kotona olisi 80 v puoliso, josta huolehtia työn lisäksi ja illat ja yöt päivystää sen touhuja ja pahimmillaan työpäivän aikanakin murehtia ja sekoilla töissä että mitäköhän pappa nyt saa tällä aikaa päähänsä ennen kuin ehdin kotiin. Realiteetti on karu
Massilla saa hoidettua vaikka ympärivuorokautisen hoidon, on hyvin vaikea päästä hoitokotiin tänä päivänä. Kotona sinnitellään nykyään pakostakin ja liiankin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ikääntyvät 10 vuotta naisia aikaisemmin, eli naisen iässä miehesi on 64.
Mitähän kriteeriä olet käyttänyt? Edes miesten ja naisten elinikäero ei ole läheskään noin iso ja siihen vaikuttaa mm. se, että miehet tekevät lähes kaikki vaaralliset työt, mikä alentaa miesten elinikää.
Miesten iho on proteiinirakenteeltaan sellainen, että se ryppyyntyy hitaammin ja 70 vuotiaan miehen puristusvoima on sama kuin noin kolmekymppisellä naisella. Viisikymppinen mies voi vielä rikkoa naisten yleisurheilun maailmanennätykset ainakin joissakin lajeissa.
Lisäksi miehen hedelmällisyys päättää vasta kuolemaan.
Eli monessa mielessä mies joko ikääntyy hitaammin tai lähtee putoamaan paljon korkeammalta kuin nainen. Jotkut sisäelimet (sydän) taas saattavat ikääntyä nopeammin miehillä, mikä voi osittain selittää sitä, miksi miesten elinikä on hieman matalampi keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 ei ole sukupolven välinen kuilu.
En osaa sanoa, kuin että vanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa, ja kaikki meni hyvin. Isälläni on aika hyvät geenit, elää vieläkin ja ikää on 93 vuotta ja on pirteä vanhus. Äitini menehtyi toissa vuonna.
15 ON suurinpiirtein sukupolvien välinen kuilu. Ihan virallisesti. Ja käytännössäkin huomaa, kun puhuu 15 v nuoremman tai vanhemman kanssa. Ihmiset toki ovat aina erilaisia, mutta tuossa ajassa sanonnat ja käyttäytyminen erilaistuvat. Itse olen koko elämäni ajan kiinnittänyt huomiota tämän 15-20 vuoden siirtymään.
Kyllä. On tosin erittäin iso ero, että puhutaanko kahden vieraan ihmisen kertaluontoisesta kohtaamisesta vai yhteiselämästä. Ihmissuhteisiin kuuluu monenlaista opettelua. Vaikeaa nähdä, miksi sukupolviero pitäisi nostaa jalustalle joksi asiaksi, jota ei voi mitenkään ylittää tai ymmärtää.
Ei tähän kukaan osaa oikeasti vastata. Ihmiset, kuten suhteetkin ovat erilaisia. Ei voi tietää huomista muutenkaan. Kaikki kaikki riippuu niin monesta asiasta. En ymmärrä ihan suoraa tuomitsemistakaan, tiedän onnellisia isomman ikäeron suhteita, jossa kaikki meni hyvin loppuun asti, mutta myös onnettomia. Kuten samanikäistenkin suhteita.
Jos homma tuntuu ihan oikeasti siltä, että halut koittaa sitä, anna mennä. Jos epäilet pahasta, jätä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mut varaudu omaishoitajuuteen ja kuolemaan jos puoliso ei pidä itsestään huolta.
näin kävi faijalle, reilusti nuorempi puoliso...tai oli kyllä ihan ok kunnossa mutta ikää oli paljon ja sen tuomat rempat.
Ikäero kyllä näkyi koko liiton ajan vaikka pitkään olivat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 ei ole sukupolven välinen kuilu.
En osaa sanoa, kuin että vanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa, ja kaikki meni hyvin. Isälläni on aika hyvät geenit, elää vieläkin ja ikää on 93 vuotta ja on pirteä vanhus. Äitini menehtyi toissa vuonna.
15 ON suurinpiirtein sukupolvien välinen kuilu. Ihan virallisesti. Ja käytännössäkin huomaa, kun puhuu 15 v nuoremman tai vanhemman kanssa. Ihmiset toki ovat aina erilaisia, mutta tuossa ajassa sanonnat ja käyttäytyminen erilaistuvat. Itse olen koko elämäni ajan kiinnittänyt huomiota tämän 15-20 vuoden siirtymään.Kyllä. On tosin erittäin iso ero, että puhutaanko kahden vieraan ihmisen kertaluontoisesta kohtaamisesta vai yhteiselämästä. Ihmissuhteisiin kuuluu monenlaista opettelua. Vaikeaa nähdä, miksi sukupolviero pitäisi nostaa jalustall
Millä tavoin vaikka 1970 ja 1984 syntyneen sukupolviero näkyy? Siis ihan oikeasti.
Ei välttämättä. Kaikki riippuu kaikesta, eikä tulevaisuutta voi ennustaa muutenkaan.