Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40
Kommentit (254)
Tossa kohtaa ei vielä paha, mutta sitten kun oot 55v niin kuin minä nyt on ikäero 70- vuotiaaseen valtava. Siis aivan armoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa kohtaa ei vielä paha, mutta sitten kun oot 55v niin kuin minä nyt on ikäero 70- vuotiaaseen valtava. Siis aivan armoton.
Wau! Ihanko aivan armoton. Ehkä juu parikymppisen mielestä.
Uusperheen perustamisessa on aina omat haasteensa, eikä iso ikäero tietenkään niitä vähennä. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat myös parisuhteet, joten ulkopuolisen on vaikea sanoa tilanteestasi mitään varmaa.
Sinun tilannettasi muistuttaa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 ei ole sukupolven välinen kuilu.
En osaa sanoa, kuin että vanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa, ja kaikki meni hyvin. Isälläni on aika hyvät geenit, elää vieläkin ja ikää on 93 vuotta ja on pirteä vanhus. Äitini menehtyi toissa vuonna.
15 ON suurinpiirtein sukupolvien välinen kuilu. Ihan virallisesti. Ja käytännössäkin huomaa, kun puhuu 15 v nuoremman tai vanhemman kanssa. Ihmiset toki ovat aina erilaisia, mutta tuossa ajassa sanonnat ja käyttäytyminen erilaistuvat. Itse olen koko elämäni ajan kiinnittänyt huomiota tämän 15-20 vuoden siirtymään.Kyllä. On tosin erittäin iso ero, että puhutaanko kahden vieraan ihmisen kertaluontoisesta kohtaamisesta vai yhteiselämästä. Ihmissuhteisiin kuuluu monenlaista opettelua. Vaikeaa n
Millä tavoin vaikka 1970 ja 1984 syntyneen sukupolviero näkyy? Siis ihan oikeasti.
ei tähän voi vastata ilman, että näkee näiden ihmisten keskustelua, mutta mieleeni tuli minua kolme vuotta vanhempi eksäni, josta heti ekasta päivästä lähtien ajattelin, että hän on kuin eri sukupolvea. Ensimmäiseksi tuli mieleen, kun hän totesi, että lehti on puussa. Ja paljon muutakin. Ei kukaan parikymppinen puhu noin, ei edes 90-luvulla.
Olet maho kurppa. Mies voi löytää nuoremmankin jos haluaa.
Ei millään pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihannemaailma ja todellisuus. Aina on helppo huudella sivusta. Lopulta kukaan ei voi sanoa toisten puolesta mitään. Minä olen 36, mies 49. Henkisesti olen miestäni vanhempi. En ala omaishoitajaksi, mutta tottakai olen rinnalla ja käyn vaikka vanhainkodissa syöttämässä miestäni, jos sellainen aika tulee.
Parikymppisenä ei haitannut yhtään että mies oli 15 v vanhempi. Nyt pitkästi yli nelikymppisenä se vähän jo haittaisi, koska pelottaisi se että miehen suku olettaisi minun olevan omaishoitaja miehen sairastuessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet maho kurppa. Mies voi löytää nuoremmankin jos haluaa.
Ei millään pahalla.
Miksi pitäisi löytää nuorempi, jos ei halua lisääntyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 ei ole sukupolven välinen kuilu.
En osaa sanoa, kuin että vanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa, ja kaikki meni hyvin. Isälläni on aika hyvät geenit, elää vieläkin ja ikää on 93 vuotta ja on pirteä vanhus. Äitini menehtyi toissa vuonna.
15 ON suurinpiirtein sukupolvien välinen kuilu. Ihan virallisesti. Ja käytännössäkin huomaa, kun puhuu 15 v nuoremman tai vanhemman kanssa. Ihmiset toki ovat aina erilaisia, mutta tuossa ajassa sanonnat ja käyttäytyminen erilaistuvat. Itse olen koko elämäni ajan kiinnittänyt huomiota tämän 15-20 vuoden siirtymään.Kyllä. On tosin erittäin iso ero, että puhutaanko kahden vieraan ihmisen kertaluontoisesta kohtaamisesta vai yhteiselämästä. Ihm
Näinhän se menee. Itsellänikin on tuttuja, jotka ovat muutaman vuoden ikäerosta huolimatta kuin eri sukupolvea, toisaalta taas 20 vuotta vanhempi työkaverini tai 15 vuotta nuoremman ystäväni kanssa en näe minkäänlaista kuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen perustamisessa on aina omat haasteensa, eikä iso ikäero tietenkään niitä vähennä. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat myös parisuhteet, joten ulkopuolisen on vaikea sanoa tilanteestasi mitään varmaa.
Sinun tilannettasi muistuttaa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
Mummo olisi kyllä elämänkokemuksensa ja syvän viisautensa avulla löytänyt oikeat neuvot ap:n tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään. Kaikki kolme rakastajatartani ovat minua vähintään 15 vuotta nuorempia ja vaimonikin on heitä 15 vuotta nuorempi, mikäli Nigaragualaisten ikään on luottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen perustamisessa on aina omat haasteensa, eikä iso ikäero tietenkään niitä vähennä. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat myös parisuhteet, joten ulkopuolisen on vaikea sanoa tilanteestasi mitään varmaa.
Sinun tilannettasi muistuttaa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi,
Suloinen mummo, mutta jos nyt oikeasti puhutaan, ei kukaan voi oikeasti ap:ta neuvoa. Kristallipallot ovat vähän hiljaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolla kai oli suunnilleen samanikäinen mies, mutta hän menehtyi muutamaa vuotta aiemmin kuin mummo. Muistan lukneeni jotain tällaista.
Haloo... appivanhempani ovat lähes kasikymppisiä ja ovat aktiivisia, harrastavat liikuntaa ja kulttuuria, matkustelevat monta kertaa vuodessa ulkomailla ja osallistuvat lastenlasten elämään. Eivät kaikki kasikymppiset ole toinen jalka haudassa. Äitini eli 87-vuotiaaksi ja sairasti 2 päivää ennen kuolemaansa. Isäni kuoli jo kuusikymppisenä, häntä äiti hoiti mukisematta kahden vuoden ajan.
Olen itse 47 ja työkavereinani on kolmikymppisiä. Meillä ei ole minkäänlaista sukupolvien välistä kuilua. En ymmärrä, mikä ongelma olisi olla suhteessa tällaisen hlön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 47 ja työkavereinani on kolmikymppisiä. Meillä ei ole minkäänlaista sukupolvien välistä kuilua. En ymmärrä, mikä ongelma olisi olla suhteessa tällaisen hlön kanssa.
Ei tuossa iässä olekaan kuilua.
On ehkä ajat muuttuneet Perhe on pahin sarjassa se vanha ukko oli 48v ja se mummo 37v
Alue: Aihe vapaa
Kupin taaplaa tavallaan. Itse en ottaisi itseäni vaikkapa 12 vuotta vanhempaa miestä. Naiset säilyy henkisesti ja fyysisesti nuorekkaampina pidempään.