Minulla olo että olen sekoamassa :-(
Kommentit (77)
Itseään ei voi löytää jos ei ole yksin. Yksinäisyydestä aiheutuva tunne, ahdistus/masennus on vaan tunne. Olet jäänyt tunteen vangiksi. Kun ne tunteet hyväksyy sellaisina kun ne kulloinkin on, ne menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei voi löytää jos ei ole yksin. Yksinäisyydestä aiheutuva tunne, ahdistus/masennus on vaan tunne. Olet jäänyt tunteen vangiksi. Kun ne tunteet hyväksyy sellaisina kun ne kulloinkin on, ne menee ohi.
Hyvin sanottu.
Suomessa vaikea saada apua tosiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö hieman ulkoilemaan? Olen huomannut, että juuri tällainen pakkasilma auttaa ainakin ahdistukseen itsellä, on varmaan sellainen lievä shokki keholle.
On nimenomaan shokki. Enkä kestäisi enää yhtään niitä. Mieluummin olisin nyt jossain auringossa ja lämpimässä.
Ap
Ei tarvitse olla kauaa ja kannattaa pukeutua lämpimästi. Sitten ottaa vaan sen kylmän ilman vastaan. Ja kun tulee ulkoa sisälle, niin tulee se lämmin, rentoutuneempi olo. Mutta uskon kuitenkin että itse tiedät parhaiten.
T. Se ulkoilua ehdottanut.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö hieman ulkoilemaan? Olen huomannut, että juuri tällainen pakkasilma auttaa ainakin ahdistukseen itsellä, on varmaan sellainen lievä shokki keholle.
Ulkoilu = päämäärätöntä haahuilua kylmässä ja kohta pimeässä, yksin, näkymättömänä muille. Ihana Suomi! (sarkasmia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei voi löytää jos ei ole yksin. Yksinäisyydestä aiheutuva tunne, ahdistus/masennus on vaan tunne. Olet jäänyt tunteen vangiksi. Kun ne tunteet hyväksyy sellaisina kun ne kulloinkin on, ne menee ohi.
Hyvin sanottu.
Vastasitko itsellesi?
Eikö sulla ole autismin takia mitään hoitosuhdetta olemassa, jota kautta saisit apua? Tai mahdollisuutta aktivoida hoitosuhde, jotta saisit apua?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin 23 vuotta. En ole vielä seonnut. Ihmiset ei merkitse minulle mitään. Kun olin töissä 8 vuotta niin ei siellä töissä kukaan juurii puhunut minulle mitään. Jouduin työttömäksi joulukuussa mutta onneksi on 16 vuoden säästöt tallella.
T: kiltti mies
Olet onnekas, kun ihmiset ei merkitse sinulle mitään.
Minä taas kaipaan yhteyden kokemusta toisiin ihmisiin, myös apua ja tukea eri asioissa. Tai se henkinen tuki tulisi pelkästään siitä, että tietää ettei ole yksin vaikeuksien kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita päivystysapu 116117. Sieltä neuvovat tarkemmin, miten kannattaa toimia.
Normaalistikin on haastava soitella mihinkään koska autismi.
Nyt en saisi sanottua mitään.
Ap
Sano ainoastaan tuo mitä kirjoitit aloitukseesi, eli että luulet, että olet sekoamassa.
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää tiiviisti johonkin muuhun. Ottakaa vaikka joku kirja, jota lukea. Joku vaaraton positiivissävyinen hömppäkirja. Tuo tunne menee ohi kun sitä ei ruoki, van päättäväisesti keskittyy muuhun.
Tää on muuten huono neuvo. Jos paniikkikohtaus on tulossa, kaikenlainen pakeneminen vain pahentaa kohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin 23 vuotta. En ole vielä seonnut. Ihmiset ei merkitse minulle mitään. Kun olin töissä 8 vuotta niin ei siellä töissä kukaan juurii puhunut minulle mitään. Jouduin työttömäksi joulukuussa mutta onneksi on 16 vuoden säästöt tallella.
T: kiltti mies
Olet onnekas, kun ihmiset ei merkitse sinulle mitään.
Minä taas kaipaan yhteyden kokemusta toisiin ihmisiin, myös apua ja tukea eri asioissa. Tai se henkinen tuki tulisi pelkästään siitä, että tietää ettei ole yksin vaikeuksien kanssa.
Ap
Et ole yksin vaikeuksiesi kanssa <3. Täälläkin on monta yksinäistä. Hyvä, että kirjoitit tänne.
Onko paikkakunnallasi mitään Autismiliiton vertaistukiryhmää?
Tai ota yhteyttä suoraan Autismiliittoon, sieltäkin saa apua ja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei voi löytää jos ei ole yksin. Yksinäisyydestä aiheutuva tunne, ahdistus/masennus on vaan tunne. Olet jäänyt tunteen vangiksi. Kun ne tunteet hyväksyy sellaisina kun ne kulloinkin on, ne menee ohi.
Olen ap, ja jos huomasit aiemmasta viestistäni, ei yksinäisyys ole ainoa murheeni. Se vain korostuu, kun tajuaa, että ketään auttajaa, tukijaa ei ole.
Voin todelle huonosti juuri nyt. Olen laihtunut kuukauden aikana 5 kg, kaikki maistuu kummalliselta, syömisen jälkeen tulee etova olo, vatsa tuntuu oudolta. En ole saanut lääkäriltä apua. Päivät menevät sumussa. Muutaman tunnin nukun - lääkkeillä.
Juu, hyväksyn, että asiat on nyt näin, nutta minulla on edelleen paha olla.
Ap
Metsään kävelylle tai hiihtämään ja lämmintä päälle. Huomaat heti vaikutuksen. Sitten tee tai kupillinen kahvia ja iloitset siitä, että käytit itseäsi ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei voi löytää jos ei ole yksin. Yksinäisyydestä aiheutuva tunne, ahdistus/masennus on vaan tunne. Olet jäänyt tunteen vangiksi. Kun ne tunteet hyväksyy sellaisina kun ne kulloinkin on, ne menee ohi.
Olen ap, ja jos huomasit aiemmasta viestistäni, ei yksinäisyys ole ainoa murheeni. Se vain korostuu, kun tajuaa, että ketään auttajaa, tukijaa ei ole.
Voin todelle huonosti juuri nyt. Olen laihtunut kuukauden aikana 5 kg, kaikki maistuu kummalliselta, syömisen jälkeen tulee etova olo, vatsa tuntuu oudolta. En ole saanut lääkäriltä apua. Päivät menevät sumussa. Muutaman tunnin nukun - lääkkeillä.
Juu, hyväksyn, että asiat on nyt näin, nutta minulla on edelleen paha olla.
Ap
Tuollainen laihtuminen kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Onpa todella outoa ettei lääkäri ole ottanut tosissaan. Eikö edes tutkittu? Ota uudelleen yhteyttä lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole autismin takia mitään hoitosuhdetta olemassa, jota kautta saisit apua? Tai mahdollisuutta aktivoida hoitosuhde, jotta saisit apua?
Ei aikuinen suht pärjäävä autismi saa Suomessa mitään apua siihen autismiin. Se on ominaisuus, ei mikään sairaus jota hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole autismin takia mitään hoitosuhdetta olemassa, jota kautta saisit apua? Tai mahdollisuutta aktivoida hoitosuhde, jotta saisit apua?
Ei aikuinen suht pärjäävä autismi saa Suomessa mitään apua siihen autismiin. Se on ominaisuus, ei mikään sairaus jota hoidetaan.
Apn tilanne kuulostaa kyllä nyt siltä, että ei ole suht pärjäävä, ja että on myös sairautta.
Ongelma Suomessa on se, että jos on ongelmia sekä henkisellä että fyysisellä puolella, niin jää helposti väliinputoajaksi. Lääkärit vaan lykkivät toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallasi mitään Autismiliiton vertaistukiryhmää?
Tai ota yhteyttä suoraan Autismiliittoon, sieltäkin saa apua ja neuvoja.
Eipä ole saanut apuja.
Ainoa mitä sieltä tarjottiin, oli työssäkäyvä, ruuhkavuosiaan elävä perheellinen etävertaistukihenkilö, jolta sain pahoittelevan meilin kuukauden kuluttua. Kun työ ja perhe sekä omat harrastukset vievät kuulemma ajan.
Meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin Asperger-diagnoosi.
Autismiliitto saattaa ajaa lasten ja alaikäisten asiaa.
Olen ollut yksin 23 vuotta. En ole vielä seonnut. Ihmiset ei merkitse minulle mitään. Kun olin töissä 8 vuotta niin ei siellä töissä kukaan juurii puhunut minulle mitään. Jouduin työttömäksi joulukuussa mutta onneksi on 16 vuoden säästöt tallella.
T: kiltti mies