Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Itse dumppaisin miehen joka olisi sitä mieltä että vain avioliitossa ollaan sitoutuneita.
Muuten olen samaa mieltä. En osaisi itse esimerkiksi muuttaa yhteen ihmisen kanssa jota en tunne läpikotaisin ja johon en ole sitoutunut. Eli ensin seurustelua muutama vuosi jonka aikana sitoudutaan toiseen, sitten vasta yhteenmuutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.
Mitä ovat nämä vaimouden hyödyt? :D
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.
Varmaan siitä ettei toinen tai kumpikaan niitä halua.
Onko pakko pysyä sinkkuna jos ei halua lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies järkyttyi kun ei olekaan täydellisin maailmannapa, vaan vain koeajalla. Kyllähän sitä järkyttyy kun luulee olevansa maalissa vaikka on vasta lähtöruudussa. Saa aikamoisen itsetutkiskelun ja kehittymisen käydä läpi, että selviää koeajastaan yhteenmuuttokelpoiseksi.
Mikä miehen kanta on, voiko hän mielestään lähteä paremman matkaan helpommin seurusteluvaiheessa vai sitten kun on yhteinen omaisuus ja mahdollisesti yhteistä velkaakin? Lapsia ei teidän tapauksessa ole tulossa, joten vaikutuksia heihin ei tarvitse tällä kertaa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.
Olet varmaan ihana kumppani, jos parisuhde on sinulle vain lapsien saantia varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin miehesi kannalla, nyt sinun. On ymmärrettävää että mies pöyristyy kun hänen saavutettuihin etuihinsa puututaan.
Voihan olla, että tässä mennään seuraavaksi taas vaiheeseen, jossa joko avoliitosta tehdään uusi avioliitto niin että ihmisiä ei enää tiputeta tyhjän päälle avopuolison kuollessa, oli lapsia tai ei, jos suhde on ollut yhtään pidempi, ja muitakin etuja on pakko tarkistaa. Tai sitten avioliitto palaa takaisin, mikä on tietysti epätodennäköistä niin kauan kuin miehet ovat sitä mieltä, että suhde joko pysyy tai päättyy ja heidän tekemisensä eivät siihen voi vaikuttaa (minua roikottava avopuoliso on ollut vahvasti tämän fatalismin kannattaja).
Tai sitten mennään avioehtokäytäntöihin, joissa liiton pidetessä ehto lievenee. Minä teen avopuolisoni eteen töitä, hän hankkii omaisuutta ja puhuu siitä sanalla meidän, vaikka näin ei ole. Se nosti vihaa, nyt lannistusta, ja jonkinlainen radikaali ratkaisu on edessä. Vaikea ymmärtää miten heikosti monilla naisilla menee nykyään, ja että olen yksi heistä.
Ottaen huomioon miten paljon avioeroa on, niin eipä se sitoutuminen sen syvempää avioliitossakaan taida olla. Puolin ja toisin suhteessa ollaan, kun jompikumpi tai molemmat haluaa muuta.
Ap ei hae muita tai ei petä, joten miten tuossakohtaa sitoutuminen eroaisi avioliitossa olemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näen seurustelun vakavana, eikä silloin enää "katsella, jos parempi tulee vastaan". Ainahan ihmissuhteessa on silti se mahdollisuus, että toinen pettää tai jättää, mutta tietoisesti paremman odottelu kuulostaa oudolta. Mut mä seurustelenkin vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen päätä pahkaa rakastunut, en tyydy kenenkään, jota en halua intohimoisesti.
Mä oon aina alusta asti täysillä sitoutunut, en alkaisi seurustelemaan jos en voisi kuvitella olevani loppu elämän mittaisella matkalla, niitä toisen "vikoja" joutuu ennemmin tai myöhemmin opetella rakastamaan joten miksi ei samantien.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oletti, että olet vakavasti kiinnostunut, ja pettyi kun et ollutkaan. Tämä on hyvin tavallista, miehet ovat yleensä selvästi romanttisempia kuin naiset edes pystyvät kuvittelemaan. Pidä sitä hyvänä, kyllä se vielä pettymyksestään toipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan pidä olla kiire yhteen muuttamisella! Sepä onkin sitten kiva, kun siitä toisesta paljastuu ihan uusia negatiivisia piirteitä, kun ei ole tutustunut kunnolla. On vaikeampi muuttaa edestakaisin. Minulle on käynyt näin hölmönä nuorena, että muutin puolen vuoden "tuntemisen" jälkeen silloisen poikaystävän kanssa saman katon alle toiselle paikkakunnalle ja voin kertoa, että se oli yksi elämäni pahimmista virheistä, joita jouduin korjailemaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Ei ollut mikään pikkujuttu. Kantapään kautta oppi.
Ap ei ainakaan missään huumassa ole kun miettii, että parempaakin voisi olla tarjolla. En usko, että teidän suhteesta muutenkaan tulee mitään joten sinänsä aivan sama millaista filosofiaa noudatatte.
Vierailija kirjoitti:
Itse dumppaisin miehen joka olisi sitä mieltä että vain avioliitossa ollaan sitoutuneita.
Muuten olen samaa mieltä. En osaisi itse esimerkiksi muuttaa yhteen ihmisen kanssa jota en tunne läpikotaisin ja johon en ole sitoutunut. Eli ensin seurustelua muutama vuosi jonka aikana sitoudutaan toiseen, sitten vasta yhteenmuutto.
Niin, tämä on näitä hankalia juttuja. Yhtä vähän kuin haluaisin naimisiin ennen seksiä, haluaisin miettiä tulevaisuuden ratkaisuja ihmisen kanssa asumatta yhdessä ensin. Siinä kun tulee todellisuus ilmi. Ehkä pitäisi olla selvä oletus, että x ajan kuluessa tehdään ratkaisut tulevaisuudesta.
Mitä ihmettä ovat vaimo-palvelut? Kannattaako mennä naimisiin, jos se tarkoittaa jotain "palvelujen syventämistä"? Eipä sillä, en aio ikinä mennä naimisiin, avioliitto on naisen kannalta huono valinta....
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin miehesi kannalla, nyt sinun. On ymmärrettävää että mies pöyristyy kun hänen saavutettuihin etuihinsa puututaan.
Voihan olla, että tässä mennään seuraavaksi taas vaiheeseen, jossa joko avoliitosta tehdään uusi avioliitto niin että ihmisiä ei enää tiputeta tyhjän päälle avopuolison kuollessa, oli lapsia tai ei, jos suhde on ollut yhtään pidempi, ja muitakin etuja on pakko tarkistaa. Tai sitten avioliitto palaa takaisin, mikä on tietysti epätodennäköistä niin kauan kuin miehet ovat sitä mieltä, että suhde joko pysyy tai päättyy ja heidän tekemisensä eivät siihen voi vaikuttaa (minua roikottava avopuoliso on ollut vahvasti tämän fatalismin kannattaja).
Tai sitten mennään avioehtokäytäntöihin, joissa liiton pidetessä ehto lievenee. Minä teen avopuolisoni eteen töitä, hän hankkii omaisuutta ja puhuu siitä sanalla meidän, vaikka näin ei ole. Se nosti vihaa, nyt lannistusta, ja jonkinlainen radikaali ratkaisu on edessä. Vaikea ymmärtää miten heikosti monilla naisilla menee nykyään, ja että olen yksi heistä.
a) Wtf
b) hanki sinäkin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen seurustelun vakavana, eikä silloin enää "katsella, jos parempi tulee vastaan". Ainahan ihmissuhteessa on silti se mahdollisuus, että toinen pettää tai jättää, mutta tietoisesti paremman odottelu kuulostaa oudolta. Mut mä seurustelenkin vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen päätä pahkaa rakastunut, en tyydy kenenkään, jota en halua intohimoisesti.
Eikös tuota aikaa, jolloin katsellaan, jos joku parempi tulee vastaan, kutsuta tapailuksi. Seurustellessa ollaan yhdessä jo vakavammin, vaikka taloudet olisi erillään. Vietetään esim. enemmän aikaa yhdessä. Avoliitossa sitten asutaan yhdessä, vaikka ei olla aviossa.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, onko kumpikaan absoluuttisen oikeassa, mutta enempi mä sun kannalla olen. Poikaystäväsi meininkiä en ymmärrä ollenkaan. Sanoisinko, jotenkin wt meininkiä muuttaa äkkiä yhteen "kevyesti". Vaikutat omilla jaloillasi seisovalta ihmiseltä, et ole sellainen henkilö, jonka elämä matkustaa ikea-kassissa toisen nurkkiin.