Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen kokeneet, paras neuvosi parantumiseen?
04.01.2025 |
Miten itse pääsit ylös? Oma masennus johtuu elämäntilanteesta, tuntuu, että kaikki elämän osa-alueet on huonosti tai pilalla enkä tiedä miten muuttaisin mitään niistä. Tällaiseen masennukseen ei mitkään terapiat ja lääkkeet auta.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Minäkin tiedän mistä puhun. Masennus voi aiheuttaa kipuja kehoon. Erilaisia.
Olen esim. pyytänyt lääkäriltä ennen toimineita masennuslääkkeitä ja kuullut sanan ei. Ei antanut ja sanoi sen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä aamulla vaatteet päälle
Syö hyvä aamupala
Lähde lenkille/ kävele 15 min eteenpäin ja 15 min takaisin. Aloita siitä ja pidennä matkaa kun siltä tuntuu.
Unohda some, älä tuijota puhelinta. Kudo tai piirrä, kirjoita omasta olostasi. Tee vaikka nk timanttitöitä. Ihan sama mitä, kun unohdat surkeuden.
Älä vatvo. Anna lupa itsellesi märehtiä murheita puoli tuntia aamulla ja puoli tuntia esim. Klo 18. Muun ajan teet jotain muuta.
Päätä, päivärytmi on normaali, ei pelkkää makaamista.
Älä sano, ettet jaksa, vaan tee vaikket jaksaisi. Älä sano helppo sinun on sanoa, kun et ole samassa tilanteessa. Masentuneita on paljon. Kaikilla omat murheet. Et ole ainoa. Lähde liikkeelle.
Jos mennyt ei onnistunut, pilasi elämäsi, niin tästä päivästä eteenpäin teet päätöksen, ettei se mennyt pilaa enää tulevaisuuttasi. Mennyttä ei voi muuttaa vaikka kuinka murehtisi ja sitä vatvoisi. Se on, mutta mukana sitä ei tarvitse kantaa.
Jos tilanne pahenee. Mene lääkäriin, ota lääkitys, pyydä kuntoutusta, vertaistukea.
Nuku.syö ja peseydy päivittäin.
Älä anna periksi.
Tunnista, mistä masennus johtuu. Onko ihmiset ympärillä ok, työpaikka, koti, asuinalue etc. Jos nämä antavat jotain eivätkä vain ota, ovat ne asiat kunnossa. Käänny myös sisäänpäin: puhutko itsellesi rumasti, vaativasti, ilkeästi? Yleensä olemme ankarimpia itsellemme ja hoemme peilikuvalle kaikkea kamalaa. Ala kuunnella affirmaatioita niinä hetkinä (itse kuuntelin niitä kun tein aamulla meikin). Olet riittävä, olet kaunis, olet tärkeä jne. Ja rauhoitu, ota oikein rento asento ja makaa silmät kiinni, kuuntele vaikka meditaatiota tai äänimaljamusiikkia. Jos hermosto on oikein sekaisin, sekoittaa se myös ajatukset ja olo voi olla kuin ei olisi oma itsensä. Ole lempeä itseäsi kohtaan, salli kaikki tunteet ja anna niiden tulla ja mennä, muista että ajatuksesi eivät ole sinä. Ja tämä ei ole helppoa, salli itsellesi turhautumisen tunteet mutta älä luovuta. Siitä tulee helpompaa mitä enemmän tekee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Minäkin tiedän mistä puh
Tapahtunut useamman kerran. Argumentointi ei tuota tulosta, vaikka kyse olisi toimeentulon edistämisestä eikä pelkästään omasta hyvinvoinnista itsekkäillä syillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Minäkin tiedän mistä puhun. Masennus voi aiheuttaa kipuja kehoon. Erilaisia.
Vaikeasti masentuneena ei jaksa kuin itkeä ja nukkua. Et voi mennä itkemään ryhmäliik
Ei ole paras vain levätä. Tiedän sen. Paras on tehdä rutiinit joka päivä ja käydä ulkona ja syödä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka kaikille.
Omia keinoja: lempimusiikin kuunteleminen. Siis itse kaivoin kuulokkeihini teini-iän lempibändien albumit. Kävin kävelyllä koiran kanssa 3 x päivässä ja hellin aivojani lempibiiseillä. Tätä ei kannata väheksyä, käytetään esim aivokuntoutuksessa ihan osana hoitoa.
Puhuminen. Ihan kaikille jotka osoitti että kiinnostaa. Sain ja saan valtavasti myötätuntoa ja tsemppiä toisilta ihmisiltä. Työkaverit, naapurit, ystävät, whoever.
Päätin että juuri silloin kun tekee mieli hautautua yksin kotiin työpäivän ja koiralenkkien jälkeen, lähdin jonnekin. Vaikkapa ruokakauppaan kävelemään ja näkemään toisia ihmisiä. Museoon. Leffaan. Teatteriin. Uimahallille. Puistonpenkille. Kyllä, yksin. Huomasin että pelkästään sen näkeminen että maailma jatkaa kulkuaan, piristi mua.
Kirjojen lukeminen. Oon pitänyt aina lukemisesta ja masennuksen yhteydessä tajusin että lukemalla pääsen hetkeksi tästä reaalimaailmasta jonnekin ihan muualle. Lukiessa ajatus liitää.
Jäin pois kaikista muista sosiaalisista medioista paitsi fb:sta. Huomasin että virikkeet joita tulee esim instasta ei kohenna mun mielialaa.
Mitä en tehnyt: en mennyt lääkäriin, terapiaan enkä käyttänyt lääkkeitä.
Mun masennukseni johtuu suurelta osin elämänkriisistä. Hyväksyn että jotkut päivät on helppoja ja jotkut ei. Elämä on aaltoliikettä. Mitään pysyvää hyvää ei voida luvata kellekään.
Toivotan kaikille masennusta sairastaville parempaa vuotta 2025. Emme ole yksin.
Liikunta,lähde aamuaikaseen,iltamyöhään..Mutta älä lähde jos on turvatonta ulkona.Käy silloin päivällä.Lue kirjoja,kato elokuvia.Masennus ei ikinä katoa ,varsinkin vakava.Jää joku alakulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaa tarpeeksi alkohoolia...helpottaa..
Alkoholi auttaa vain nousun ajan, eikä poista masennusta. Pahimmillaan jatkuva alkoholin käyttö vain mahdollistaa elää masentuneena. Humalassa ei ole tarvetta tehdä mitään muuta kuin juoda, ja laskuhumalassa ei muka pysty eikä jaksa tehdä mitään. Jollei ole jatkuvasti kännissä, selviydyttyään ei luultavasti halua tehdä muuta kuin juoda itsensä uudestaan humalaan.
Masennukseen alkoholi on huonoin mahdollinen lääke ja voi olla alunperin jopa masennuksen syy. Tai ainakin yksi syistä.
Uskon, että ainakin osalla masennus voisi johtua siitä, että on oma itse vähän hukassa. Ei tiedä, mikä on oman elämänsä tehtävä, oma tarkoitus. Jotkut eivät ole löytäneet ilon tuovaa tekemistä tai kokemuksia. Näillä ihmisillä masennus voi olla dharman ensimmäinen vaihe, kohta jossa on pakko havahtua muuttamaan jotain. Kohta, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin ymmärtää ettei näin voi jatkua. Suosittelen tutustumaan dharmaan, sen vaiheisiin ja ihan kokeilemaan asioita, jotka kuuluvat toiseen vaiheeseen. Jos jokin työkaluista resonoi, tuntuu omalta, jatka sitä. Itselläni toimii yin-jooga, meditaatio, astrologia ja tarot. En usko niihin kovin syvällisesti, mutta joitain juttuja niissä vaan on, jotka auttavat tuntemaan itseni paremmin ja saan ajatukset järjestykseen ja ymmärrän itseäni paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moikka kaikille.
Omia keinoja: lempimusiikin kuunteleminen. Siis itse kaivoin kuulokkeihini teini-iän lempibändien albumit. Kävin kävelyllä koiran kanssa 3 x päivässä ja hellin aivojani lempibiiseillä. Tätä ei kannata väheksyä, käytetään esim aivokuntoutuksessa ihan osana hoitoa.
Puhuminen. Ihan kaikille jotka osoitti että kiinnostaa. Sain ja saan valtavasti myötätuntoa ja tsemppiä toisilta ihmisiltä. Työkaverit, naapurit, ystävät, whoever.
Päätin että juuri silloin kun tekee mieli hautautua yksin kotiin työpäivän ja koiralenkkien jälkeen, lähdin jonnekin. Vaikkapa ruokakauppaan kävelemään ja näkemään toisia ihmisiä. Museoon. Leffaan. Teatteriin. Uimahallille. Puistonpenkille. Kyllä, yksin. Huomasin että pelkästään sen näkeminen että maailma jatkaa kulkuaan, piristi mua.
Kirjojen lukeminen. Oon pitänyt aina lukemisesta ja masennuksen yhteydessä tajusin että lukemalla pääsen hetkeksi tästä reaalimaailmasta jonnekin ihan muualle. Lukiessa ajatus liitää.
Jäin pois kaikista muista sosiaalisista medioista paitsi fb:sta. Huomasin että virikkeet joita tulee esim instasta ei kohenna mun mielialaa.
Mitä en tehnyt: en mennyt lääkäriin, terapiaan enkä käyttänyt lääkkeitä.
Mun masennukseni johtuu suurelta osin elämänkriisistä. Hyväksyn että jotkut päivät on helppoja ja jotkut ei. Elämä on aaltoliikettä. Mitään pysyvää hyvää ei voida luvata kellekään.
Toivotan kaikille masennusta sairastaville parempaa vuotta 2025. Emme ole yksin.
Hyvä kirjoitus. Sosiaalisista medioista osittain samaa mieltä. Yhden masennuskauteni taittoi se, että läppärini hajosi ja jouduin lopettamaan mm. palstailun kolmeksi kuukaudeksi, kun ei ollut varaa ostaa uutta.
Kun sitten av:lle palasin, ymmärsin keskittyä avauksiin, joissa ihmiset eivät oksenna pahaa oloaan muiden luettavaksi. Tämän kaltaisten keskustelujen takia käyn täällä vieläkin. Vertaistukea siis haen ja pyrin jakamaan myös.
Sosiaalinen media voi siis tukea paranemista, mutta voi myös ruokkia masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne odottelemaan muiden neuvoja.
Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans ollut monta vuotta. Työkyky alentunut ja välillä joudun jäämään pois.
Ketogeeninen auttaa masennukseen kuulema niin kokeilen nyt sitäkin tämän vuoden. Jos toimii ja hyvinvointi kohenee niin jää tavaksi.
Paskapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa tarpeeksi alkohoolia...helpottaa..
Alkoholi auttaa vain nousun ajan, eikä poista masennusta. Pahimmillaan jatkuva alkoholin käyttö vain mahdollistaa elää masentuneena. Humalassa ei ole tarvetta tehdä mitään muuta kuin juoda, ja laskuhumalassa ei muka pysty eikä jaksa tehdä mitään. Jollei ole jatkuvasti kännissä, selviydyttyään ei luultavasti halua tehdä muuta kuin juoda itsensä uudestaan humalaan.
Masennukseen alkoholi on huonoin mahdollinen lääke ja voi olla alunperin jopa masennuksen syy. Tai ainakin yksi syistä.
Tällöin myöskään ihminen ei voi auttaa, koska hyvä olo kestää vain hetken aikaa. Laskuissa ymmärtää että taas se on poissa. Hyvä olo unohtuu, kun aivot ymmärtävät ettei ihminen olekaan enää siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoinen testosteroni ja säännöllinen urheilu auttoi minulla.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa joku otti esille myrkyllisen ihmissuhteen lopettamisen. Minulla on manipulatiivinen ja myrkyllinen suhde, jota yritän pistää poikki, mutta se ihminen ei päästä irti. Se on niin voimia vievää.
Älä ota yhteyttä. Älä vastaa.
Koska olet kertonut ettet halua etkä toivo teidän pitävän yhteyttä, hänellä on kuullun ymmärtämisessä vikaa, ei sinussa.
Pidä pintasi.
Estä numero tarvittaessa.
Arvosta itseäsi. Et tarvitse saastuttavaa ihmissuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne odottelemaan muiden neuvoja.
Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee.
Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Moikka kaikille.
Omia keinoja: lempimusiikin kuunteleminen. Siis itse kaivoin kuulokkeihini teini-iän lempibändien albumit. Kävin kävelyllä koiran kanssa 3 x päivässä ja hellin aivojani lempibiiseillä. Tätä ei kannata väheksyä, käytetään esim aivokuntoutuksessa ihan osana hoitoa.
Puhuminen. Ihan kaikille jotka osoitti että kiinnostaa. Sain ja saan valtavasti myötätuntoa ja tsemppiä toisilta ihmisiltä. Työkaverit, naapurit, ystävät, whoever.
Päätin että juuri silloin kun tekee mieli hautautua yksin kotiin työpäivän ja koiralenkkien jälkeen, lähdin jonnekin. Vaikkapa ruokakauppaan kävelemään ja näkemään toisia ihmisiä. Museoon. Leffaan. Teatteriin. Uimahallille. Puistonpenkille. Kyllä, yksin. Huomasin että pelkästään sen näkeminen että maailma jatkaa kulkuaan, piristi mua.
Kirjojen lukeminen. Oon pitänyt aina lukemisesta ja masennuksen yhteydessä tajusin että lukemalla pääsen hetkeksi tästä reaalimaailmasta jonnekin ihan muualle. Lukiessa ajatus liitää.
Jäin pois kaikista muista sosiaalisista medioista paitsi fb:sta. Huomasin että virikkeet joita tulee esim instasta ei kohenna mun mielialaa.
Mitä en tehnyt: en mennyt lääkäriin, terapiaan enkä käyttänyt lääkkeitä.
Mun masennukseni johtuu suurelta osin elämänkriisistä. Hyväksyn että jotkut päivät on helppoja ja jotkut ei. Elämä on aaltoliikettä. Mitään pysyvää hyvää ei voida luvata kellekään.
Toivotan kaikille masennusta sairastaville parempaa vuotta 2025. Emme ole yksin.
Laiska kelalokki. Keksii omasta päästään elämänkriisin ja jää kotiin vetelehtimään. Töihin sieltä kitisemästä!
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ainakin osalla masennus voisi johtua siitä, että on oma itse vähän hukassa. Ei tiedä, mikä on oman elämänsä tehtävä, oma tarkoitus. Jotkut eivät ole löytäneet ilon tuovaa tekemistä tai kokemuksia. Näillä ihmisillä masennus voi olla dharman ensimmäinen vaihe, kohta jossa on pakko havahtua muuttamaan jotain. Kohta, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin ymmärtää ettei näin voi jatkua. Suosittelen tutustumaan dharmaan, sen vaiheisiin ja ihan kokeilemaan asioita, jotka kuuluvat toiseen vaiheeseen. Jos jokin työkaluista resonoi, tuntuu omalta, jatka sitä. Itselläni toimii yin-jooga, meditaatio, astrologia ja tarot. En usko niihin kovin syvällisesti, mutta joitain juttuja niissä vaan on, jotka auttavat tuntemaan itseni paremmin ja saan ajatukset järjestykseen ja ymmärrän itseäni paremmin.
Menet töihin vaan.
Muiden ihmisten auttaminen, itsensä unohtaminen. Pelkkien positiivisten puolien etsiminen niistäkin ihmisistä, joita pidät huonoina. Kaikesta paremmuudentunteesta ja omistamisen halusta luopuminen.
Sitten ne helpommat, mutta vähemmän tehokkaat keinot eli kirkasvalohoito, liikunta, shokkivaikutukset elimistöön, kuten avanto ja riittävän kuuma sauna.
Kaikkien niiden aineiden käytön lopettaminen, jotka vaikuttavat hermostoon kiihdyttävästi tai hidastuttavasti ja nukkumista heikentävästi (mm. kahvi, alkoholi).
Näitä kaikkia ei ole tarkoitus toteuttaa yhdellä rysäyksellä nyt heti. Kannattaa aloittaa siitä, jonka koet helpoimmaksi. Vaikkapa epämukavan kuumat löylyt saunassa tai aamukävely korttelin ympäri, mikä on erinomainen tapa etenkin valoisaan vuodenaikaan, mitä kohti olemmekin menossa.
Kala... öö mikä se olikaan, öljy kai? Liikunta! Niin ja liikunta. Musiikki myös.