Masennuksen kokeneet, paras neuvosi parantumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Vaikka turhin neuvo masentuneelle on, että ota vain itteesi niskasta, ryhdistäydy ja lähde liikkeelle, niin mikään ulkopuolinen ei paranna ihmistä masennuksesta. Kukaan muu ei voi parantaa masentunutta, vaan hänen itsensä on tehtävä se työ. Masentuneen voi ohjata hakemaan hoitoa, mutta jollei masentunut usko hoitokeinoihin ja halua parantua, hän tuskin paraneekaan.

Juurikin noiden pienten asioiden tekeminen voi auttaa ymmärtämään, että niiden tekeminen onnistuu. Että jaksaakin tehdä asioita, ottaa niitä pieniä askeleita.

Ulkopuolisen on vaikea sanoa milloin masentuneen pitää vain levätä ja milloin yrittää tehdä asioita, mutta lopulta masentuneen pitää itse yrittää parantaa oloaan vähän kerrallaan. Neuvoja voi antaa, mutta jollei neuvoja ota vastaan ja tee niiden mukaan, ei masennuksesta todennäköisesti parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Vaikka turhin neuvo masentuneelle on, että ota vain itteesi niskasta, ryhdistäydy ja lähde liikkeelle, niin mikään ulkopuolinen ei paranna ihmistä

Kumosit argumenttisi jo ensimmäisessä virkkeessä. Neuvoja ei pitänyt odottaa, mutta haluat kuitenkin olla juuri se, joka neuvoja antaa. 

Narsistinen henkilö toimii nimenomaan näin. Yksi neuvo itseltä on välttää vastaavankaltaisia liian narsistisiä henkilöitä. 

Terapia teki sen lopullisen paranemisen. Tajusin, että minun pitää opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs ja laittaa oma etuni muiden edelle. Lääkkeistä sain alkuun apua siihen, että minulla oli hyvä olla. Se oli kuin maistiainen terveestä olosta. Lääkkeiden avulla kestin puhua läpi kamalat asiat.

Työnteko ja keskittyminen siihen, että arki rullaa. Askel askeleelta eteenpäin. Pitämällä mielessä sen, mikä on tärkeää ja mitä minä haluaisin elämältäni. 

Ja ehkä tärkeimpänä sen tajuaminen, että maailma pyörii ilman minuakin ja olen vain mitätön hiekanjyvä, joten miksi tuhlaan pienen elämäni mielen mustuudessa, kun voisin nauttiakin siitä. Tässä auttaa elämän pieniin iloihin keskittyminen ja sen hyväksyminen, että onni tulee tasaisuudesta. 

Paranin itse keskivaikeasta masennuksesta ilman lääkkeitä, lähinnä menemällä härkäpäisesti eteenpäin.

Masennuin työttömänä ja rahattomana. Parani kun sain töitä eli vaikea parantua jos olosuhteiden uhri

Terapia auttaa. Kun sain käsitellä asioita niin jossain kohtaa loputon ahdistus hävisi, ruoka alkoi maistumaan hyvälle, teki mieli käydä ulkona kävelyllä kun maailmassa alkoi olla muitakin värejä kuin harmaa jne. Toki lääkityskin oli pahimman ajan aikaan, mutta sekin jäi sitten pikkuhiljaa pois. Siinä kohtaa myös kun elämä alkoi olla valoisaa tajusin miten toxisessa ympäristössä olen ja jätin kaikki "kaverit" ja paskan työpaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle. Tsemppiä ap, oot arvokas ja upea ja pystyt varmasti tervehtymään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Vaikka turhin neuvo masentuneelle on, että ota vain itteesi niskasta, ryhdistäydy ja lähde liikke

Kumosit argumenttisi jo ensimmäisessä virkkeessä. Neuvoja ei pitänyt odottaa, mutta haluat kuitenkin olla juuri se, joka neuvoja antaa. 

Narsistinen henkilö toimii nimenomaan näin. Yksi neuvo itseltä on välttää vastaavankaltaisia liian narsistisiä henkilöitä. 

Ei mikään neuvo paranna masennusta pelkkänä neuvona. Siksi odottaminen on turhaa. Varsinkin jollei masentunut kokeile neuvoja käytännössä. Tässä ketjussa on jo seitsemättä sivua neuvojakin. En nyt löydä enempää rautalankaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Tekemiseen tarttuminen, vaikka pelkkä roskien vieminen, on neuvo. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Ei auttanut terapiat, eikä lääkkeet. Auttoi vain elämänmuutos. 

Sain diagnoosin työterveydestä, joten pomon kanssa sovittiin tietyistä muutoksista töissä. Lisäksi sain sairaslomaa, jonka vietin etelän auringossa lääkärin luvalla ja vaimokin ymmärsi tilanteen ja sovittiin tiettyjä juttuja. Etenkin lisäsin paljon ulkoliikuntaa.

Siitä se sitten lähti jälleen elämä viime keväänä rullaamaan omaa, iloista reittiään. 😊

Hyvä sulle <3

Sitten taas, jos ap:n paska elämäntilanne on enemmän kuin omani tyyliä: ei työkykyä, ei mahdollisuutta matkustaa etelään, ei perhettä, ei ketään rinnalla/ tukena tai elämässä muutenkaan, rahat on menneet, ehkä jopa miinukselle, voimia liikkua joko on tai ei ole jne jne.

Ainoa, joka minua auttaa on toivo. Silloin on mahdollista yrittää eteen päin kohti parempaa. Ja kun toivoa ei ole, ei ole elämääkään. Siinä sitten päivän kysymys, mistä sen toivon löytää ja saa pidettyä hengissä.

Kyllä sopiva lääkitys ja hyvä terapeutti ja vertaistuki ovat myös arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Tekemiseen tarttuminen, vaikka pelkkä roskien vieminen, on neuvo. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Keskustelija sanoo masennukseen olettamakseen syyksi odottamisen, ei itse tekemättömyyden. Etkö ymmärrä lukemaasi? 

Vierailija kirjoitti:

Muiden ihmisten auttaminen, itsensä unohtaminen. Pelkkien positiivisten puolien etsiminen niistäkin ihmisistä, joita pidät huonoina. Kaikesta paremmuudentunteesta ja omistamisen halusta luopuminen.

Sitten ne helpommat, mutta vähemmän tehokkaat keinot eli kirkasvalohoito, liikunta, shokkivaikutukset elimistöön, kuten avanto ja riittävän kuuma sauna.

Kaikkien niiden aineiden käytön lopettaminen, jotka vaikuttavat hermostoon kiihdyttävästi tai hidastuttavasti ja nukkumista heikentävästi (mm. kahvi, alkoholi).

Näitä kaikkia ei ole tarkoitus toteuttaa yhdellä rysäyksellä nyt heti. Kannattaa aloittaa siitä, jonka koet helpoimmaksi. Vaikkapa epämukavan kuumat löylyt saunassa tai aamukävely korttelin ympäri, mikä on erinomainen tapa etenkin valoisaan vuodenaikaan, mitä kohti olemmekin menossa.

Omalla kohdalla itsensä unohtaminen on paskin neuvo ikinä, koska masennukseni johtuu suurelta osin siitä, että olen koko elämäni joutunut keskittymän muihin ja saanut nolla huomiota muilta, että itseäni "ei ole enää olemassa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Vaikka turhin neuvo masentuneelle on, että ota

Odottaminen kuuluu elämään, koska elämä on tässä ja nyt. Sillä aikaa kun mieliala kohoaa, joutuu odottamaan. Odottaminen auttaa siksi koska mieleltä kestää aikansa tottua masennuksen puutteeseen. 

Jos ei odota yhtään, ei ehdi hoitaa ruokailua, koska on noukkimassa roskaa lattialta. Enempiäkin ratakiskoja löytyy jos tarvitset.  

Vierailija kirjoitti:

Terapia teki sen lopullisen paranemisen. Tajusin, että minun pitää opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs ja laittaa oma etuni muiden edelle. Lääkkeistä sain alkuun apua siihen, että minulla oli hyvä olla. Se oli kuin maistiainen terveestä olosta. Lääkkeiden avulla kestin puhua läpi kamalat asiat.

Kuulostaa hyvältä. Minkä tyyppisiä vaikeat asiasi olivat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Tekemiseen tarttuminen, vaikka pelkkä roskien vieminen, on neuvo. Etkö ymmärrä lukemaasi?

<

Monesti jonkun odottelu ja asioitten tekemättömyys kulkevat käsikkäin. Mutta oma asiasi, kuinka miellät tämän. Mikään pakko ei ole tarttua edes yhteen pieneen toimeen, aina on lupa odotella. Ihan vapaasti. 

Masennuksen syy on kuin kengässä hiertävä kivi. Kun sen poistaa, niin olo paranee. 

Kun elämässä on hyviä ihmissuhteita, taloudellista turvaa ja mielekäs työ - nämä auttavat. Hyvä kysymys on, miten saa noi asiat, jos ne puuttuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asut liian kalliisti eikä sinulla ole varaa nykyiseen asumisen tasoon, niin siihen ei auta voivottelu, vaan ainoat vaihtoehdot ovat nostaa tulotasoa tai muuttaa halvempaan. Usein tulotason nostaminen on haasteellista, jolloin vaihtoehdoksi jää halvempaan muuttaminen.

Et ehkä osaa kuvitella miten paljon stressiä helpottaa se, kun rahasta ei tarvitse huolehtia koko ajan. Ja sstressitason lasku puolestaan parantaa unen laatua.

Nämä tämän tasoiset muutokset tuntuvat sinusta varmasti mahdottomilta.

Muttamuista, että jos et muuta mitään, niinmikään ei todellakaan muutu.

Toisin sanoen, jos haluat, että olosi muuttuu (ja kun olet sanonut olosi johtuvan olosuhteista), niin edellytyksenä todellakin on olosuhteiden muuttuminen.

Olen eri.

Kyn olet yksin ja vakavasti sairaana, on melkoisen haastavaa (lye mahdotonta) tehdä tarvittavia elämänmuutoksia. Niihin tarvitsee ylimääräistä energiaa ja usein apua muilta myös terveenäkin. 

Sen toki ymmärrän, että oma terveydentilani johtuu olosuhteista ja olisin terve/terveempi toisenlaisissa olosuhteissa. Niitä nyt kuitenkaan ei ole. 

Ja sille, joka sanoo ulkoilun olevan tahdosta kiinni niin kyllä, siitä se on. Monelta masentuneelta vaan juuri puuttuu se tahto. Itse olen nauttinut ulkoilusta koko elämäni ja se on henkireikäni masennuksessakin. Epäonnistuneen lääkekokeilun aikana se tahto katosi, eikä silloin todellakaan olisi saanut itseään ulos nauttimaan. Väkisin sai vähän ulos (koira), mutta nautintoa siitä tuli nolla tai jopa miinus.

Ei noita pysty käsittämään ennen kuin kokee itse. Kuuntelin viisi vuotta sitten kirjan uupumuksesta, ollessani vielä työkykyinen. Nyt kuuntelin sen uudelleen, sairaana ja työkyvyttömänä ja koettuani itse kirjassa kerrotuja juttuja. Se oli ihan eri lukukokemus.

Kannattaa aina tehdä päinvastoin kuin masennus haluaa sinun tekevän. Masennukseen kannattaa suhtautua kuin piruun olkapäällä. Se neuvoo sinua tekemään asioita jotka mahdollistaa sen elämisen sinun kehossa.

Masennus vakuuttaa että kaikki yritykset parantaa olojasi on liian vaikeaa, ei auta, ei pysty, ei ole mahdollista. Se sanoo, ei jaksa siivota, ei jaksa käydä kaupassa, ei jaksa syödä terveellisemmin, ei jaksa mennä kävelylle, ei jaksa tavata muita ihmisiä, roiku tuossa kamalassa tyypissä, ole kaveri noiden ihmisten kanssa mitkä tekee sulle pahan olo, ei jaksa muuttaa elämässä mitään.

Mutta joka kerta kun teetkin päinvastoin kuin se ääni siellä päässä neuvoo niin sitä kauemmas sinä pääset siitä pirusta olkapäälläsi ja kun lopulta lakkaat tekemästä kuten se käskee niin se kyllästyy ja lähtee. Ei kaikkea tarvitse kerralla tehdä vaan valinta siellä täällä, pikkuhiljaa lisää niitä vastakkaisia valintoja. Se heikkenee jokaisella valinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Tuossa lienee osa ongelman ydintä: jään odottelemaan muiden neuvoja. Kun masentuneena ei saa tartuttua mihinkään, pienikin liike voi piristää. Jos vaikka kerää likaiset vaatteet nurkista pyykkikoriin, ja vie roskat roskikseen. Siinä on jo yhdelle päivälle. Joku toinen päivä voi tehdä jotain muuta omaksi hyväkseen. Itse. Odottelematta, että joku muu tulee ja tekee. 

Miksi itse puhutt keskustelussa, jossa kaivataan neuvoja? Täysin turha kirjoitus. 

Tekemiseen tarttuminen, vaikka pelkkä roskien v

Monesti jonkun odottelu ja asioitten tekemättömyys kulkevat käsikkäin. Mutta oma asiasi, kuinka miellät tämän. Mikään pakko ei ole tarttua edes yhteen pieneen toimeen, aina on lupa odotella. Ihan vapaasti. 

Ihan turha suhtautua asiaan noin passiivis-aggressiivisesti. Prokrastinointi on yksi masennusoire kuten myös saamattomuus , voimattomuus, aloitekyvyn puute, haluttomuus, "itsekurin" puute, normaalin palkitsevuustunteen puuttuminen jne.

Mulle kokemus oli jotenkin käänteentekevä. Piti käydä syvissä vesissä ja myös katsoa itseään. Hiljalleen helpotti, aika, luonnossa liikkuminen, nukkuminen, puhuin paljon miehelle tosi kipeistäkin ajatuksista. Pikaratkaisua ei ole, se kannattaa hyväksyä. Pääsin ylös ns omin avuin ja se oli voimaannuttava kokemus. Olen nykyisin vahvempi. 

Masennus on tappava tauti. Siihen on tärkeää saada kemiallista ja emotionaalista ammattiapua. On tärkeää saada elämään sisältöä ja merkitystä, mikä antaa syyn elää, pakottaa jaksamaan, ja tuo ilon. Tunne ja tietoisuus siitä, että on oikeasti arvokas ja rakastamisen arvoinen, on tärkeä. Ainoa seikka vain, jos lapsena ei ole kokenut olevansa vanhemmilleen rakas ja hyväksytty, niin parantuminen voi olla todella vaikeaa, ellei sitten elämään astu joku, joka vilpittömästi korjaa tuon puutteen ja rakastaa ehdoitta.