Tapailemani mies käy paikalla, mutta ei vastaa viestiini!
Kommentit (153)
Vaikka sitten viestillä, kun ei tässä aikuisten elämän aikatauluissa välttämättä keretä liian usein näkemään.
No näinhän se on nykyään. Seukataan siellä puhelimessa, kun on liian kiire näkemään.
Mä taas ajattelen, että jos mua tosiaan ei ennätä näkemään, mutta lähettelee jotain kivaa päivää viestejä sydänemojilla, ei todellakaan ole musta kiinnostunut tippaakaan, kunhan yrittää pitää lämpimänä helpolla konstilla.
Olen niin vanhakantainen, että jos puhelin on se, mikä suhdetta ylläpitää, en pidä sitä edes suhteena.
Mulla pitää olla se suhde ensin, jossa näytän hellyyttä ja siihenkään en tarvitse puhelinta kuin poikkeustilanteissa.
No kyllä se aika lapsellista ja teiniä on jos kuvittelee olevansa parisuhteessa sen vuoksi, että lähetellään puolin toisin jotain sydänviestejä, mutta ei juurikaan nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitten viestillä, kun ei tässä aikuisten elämän aikatauluissa välttämättä keretä liian usein näkemään.
No näinhän se on nykyään. Seukataan siellä puhelimessa, kun on liian kiire näkemään.
Mä taas ajattelen, että jos mua tosiaan ei ennätä näkemään, mutta lähettelee jotain kivaa päivää viestejä sydänemojilla, ei todellakaan ole musta kiinnostunut tippaakaan, kunhan yrittää pitää lämpimänä helpolla konstilla.
Olen niin vanhakantainen, että jos puhelin on se, mikä suhdetta ylläpitää, en pidä sitä edes suhteena.
Mulla pitää olla se suhde ensin, jossa näytän hellyyttä ja siihenkään en tarvitse puhelinta kuin poikkeustilanteissa.
Tässä ketjussahan on perusteltu vastaamattomuutta sillä kiireisellä arjellaan.
Miten ihmeessä aika riittäisi tapaamaan usein, jos kerran on vaikeaa löytää aikaa vastatakseen edes yhteen viestiin?
Mäkään en 51 -vuotiaana naisena älyäis vastata "ihanaa päivää" -viestiin. Siis eihän siinä ole mitään kysymystä tai aloitetta kaksipuoliseen viestintään. Tuo on vain köyhä toteamus, johon saa korkeintaan vastaukseksi: "Kiitos samoin". Tällainen tyhjä puhe ei välitä minkäänlaista kiinnostusta tai lämpöä.
Kokeile ensi kerralla vähän erilaista lähestymistapaa: Kerro mitä aiot itse tehdä, toivota hyvää päivää ja kysy mitä toinen aikoo tehdä/ mitä suunnitelmia toisella on.
Tällä tavalla osoitat kiinnostusta tutustua siihen toiseen, minkähänlaisista asioista se tykkää, tutustut vähän sen arjen aikatauluihin jne. Siitä voi taas syntyä uusia sisältörikkaita keskusteluja, jotka auttavat teitä tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en 51 -vuotiaana naisena älyäis vastata "ihanaa päivää" -viestiin. Siis eihän siinä ole mitään kysymystä tai aloitetta kaksipuoliseen viestintään. Tuo on vain köyhä toteamus, johon saa korkeintaan vastaukseksi: "Kiitos samoin". Tällainen tyhjä puhe ei välitä minkäänlaista kiinnostusta tai lämpöä.
Kokeile ensi kerralla vähän erilaista lähestymistapaa: Kerro mitä aiot itse tehdä, toivota hyvää päivää ja kysy mitä toinen aikoo tehdä/ mitä suunnitelmia toisella on.
Tällä tavalla osoitat kiinnostusta tutustua siihen toiseen, minkähänlaisista asioista se tykkää, tutustut vähän sen arjen aikatauluihin jne. Siitä voi taas syntyä uusia sisältörikkaita keskusteluja, jotka auttavat teitä tutustumaan.
Kai ymmärrät, että kyseessä oli vain esimerkki? Ja itse vastaisin kyllä, jos ihastukseni kohde laittaisi tuon viestin. En malttaisi olla vastaamatta.
Tässä ketjussahan on perusteltu vastaamattomuutta sillä kiireisellä arjellaan.
Miten ihmeessä aika riittäisi tapaamaan usein, jos kerran on vaikeaa löytää aikaa vastatakseen edes yhteen viestiin?
Ohitatko kaikki muut perustelut, kuten ne tosi monet, jotka sanovat, että eivät roiku puhelimessa käymässä jotain hyvää päivääkirvesvartta-keskustelua?
Ja että siitä syystä ei ole aina mitenkään järkevää tehdä päätelmiä siitä, miten tärkeä olet tai et ole.
Mutta tosiaan, kun sitten jtätät ihmisen joka ei ole tarpeeksi puhelinnopsa, kerrotko sen? Kerrotko, että et halua enää tavata, koska huomasit toisen olleen paikalla ja lukeneen viestin, mutta hän ei vastannut tarpeeksi nopeasti.
Vai ghostaatko itse vaan mitään selittämättä ja jätät toisen ihmettelemään, kun hän aidosti ei tajunnut, että sun kivaa päivää olikin se ratkaiseva viesti?
Näihin et vastaa mitään, palaat vaan jankkaamaan, että tärkeälle vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussahan on perusteltu vastaamattomuutta sillä kiireisellä arjellaan.
Miten ihmeessä aika riittäisi tapaamaan usein, jos kerran on vaikeaa löytää aikaa vastatakseen edes yhteen viestiin?
Ohitatko kaikki muut perustelut, kuten ne tosi monet, jotka sanovat, että eivät roiku puhelimessa käymässä jotain hyvää päivääkirvesvartta-keskustelua?
Ja että siitä syystä ei ole aina mitenkään järkevää tehdä päätelmiä siitä, miten tärkeä olet tai et ole.
Mutta tosiaan, kun sitten jtätät ihmisen joka ei ole tarpeeksi puhelinnopsa, kerrotko sen? Kerrotko, että et halua enää tavata, koska huomasit toisen olleen paikalla ja lukeneen viestin, mutta hän ei vastannut tarpeeksi nopeasti.
Vai ghostaatko itse vaan mitään selittämättä ja jätät toisen ihmettelemään, kun hän aidosti ei tajunnut, että sun kivaa päivää olikin se ratkaiseva viesti?
Näihin et vas
Hankala vastata, kun vedetään koko ajan ääripäihin. Kuten nytkin, yhteen viestiin vastaaminen = pitäisi koko ajan roikkua puhelimella käymässä tyhjänpäiväistä keskustelua.
Ja jos kokisin, etten ole toisen mielestä riittävän kiinnostava, niin sillä perusteella eroaisin, jos olisi seurusteluun asti päästy. Jos tavattu kerran-pari ja toinen itse ghostannut viikoiksi, niin oletan olevani niin varasijalla-listan perällä, että tuskin odottaa mitään selityksiäni.
Tässä käydään tällaista juupas-eipäs -keskustelua. Ainoa kirjoittaja, joka yrittää rakentavalla tavalla viedä ap:n asiaa eteenpäin, on tuon Pienen vanhan mummon sukulainen, joka tuo esiin mummon vanhoja neuvoja. Suosittelen ap:lle, että etsii takavuosilta nuo mummon vanhat kirjoitukset, niistä löytyy kyllä oikeat neuvot tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä käydään tällaista juupas-eipäs -keskustelua. Ainoa kirjoittaja, joka yrittää rakentavalla tavalla viedä ap:n asiaa eteenpäin, on tuon Pienen vanhan mummon sukulainen, joka tuo esiin mummon vanhoja neuvoja. Suosittelen ap:lle, että etsii takavuosilta nuo mummon vanhat kirjoitukset, niistä löytyy kyllä oikeat neuvot tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Mummoa minäkin kaipaan. Hän on yksi niistä palstalta poistuneista, jotka tosissaan yrittivät auttaa ja neuvoa. Heitä on enää kovin vähän jäljellä. Surullista, että mummo on jo edesmennyt. Hän oli totinen kristitty, joten hänellä on nyt varmasti asuinsija Herran tykönä
Hankala vastata, kun vedetään koko ajan ääripäihin. Kuten nytkin, yhteen viestiin vastaaminen = pitäisi koko ajan roikkua puhelimella käymässä tyhjänpäiväistä keskustelua.
No siitä yhdestä viestistähän sä nyt olet tehnyt päätelmän, että et ole kiinnostava. Vaikka jollekin, joka ei roiku puhelimella koko ajan ei todellakaan voi olla tietoa, että nyt just tää olis tärkeä vastata.
Ne ihmiset ei siis vastaile kenenkään kivaa päivää-viesteihin, kun eivät edes ymmärrä, että nyt olis tärkeää. Näetkö yhtään toisen kantaa tässä?
Ja kyllä kai sä voit kertoa, otatko asian puheeksi vai ghostaatko vaan.
Vierailija kirjoitti:
Hankala vastata, kun vedetään koko ajan ääripäihin. Kuten nytkin, yhteen viestiin vastaaminen = pitäisi koko ajan roikkua puhelimella käymässä tyhjänpäiväistä keskustelua.
No siitä yhdestä viestistähän sä nyt olet tehnyt päätelmän, että et ole kiinnostava. Vaikka jollekin, joka ei roiku puhelimella koko ajan ei todellakaan voi olla tietoa, että nyt just tää olis tärkeä vastata.
Ne ihmiset ei siis vastaile kenenkään kivaa päivää-viesteihin, kun eivät edes ymmärrä, että nyt olis tärkeää. Näetkö yhtään toisen kantaa tässä?
Ja kyllä kai sä voit kertoa, otatko asian puheeksi vai ghostaatko vaan.
Niin, kerroinkin tuon viestini lopussa, kun maltat lukea sinne asti.
Sinä voit päätellä miten haluat, ja minä päättelen miten minä haluan. Olen kokenut jo suhteet, jossa olen ollut selkeästi vain toisen odotellessa parempaa. Niin nykyään en lähde enää siihen hommaan, jos näyttää etten ole toiselle kiinnostava.
Joko ei ole kiinnostunut tai sitten pelaa jotain peliä, jolla saisi sut koukkuun. Joillain on sellainen tapa, ei muka saa näyttää kiinnostusta vaan pitää antaa tapailukumppanien odottaa. Itse unohtaisin tyypin kokonaan, en todellakaan halua ketään, joka pelaa pelejään. Haluan suoran ja välittömän ihmisen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä, että mitähän hän ajattelee tai mitähän hän tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sai mitä halusi.
Mitä tarkoitat?
Sai mitä halusi. Jos et tiedä niin sääliksi käy.
Ei kaikki "anna" heti.
eri
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en 51 -vuotiaana naisena älyäis vastata "ihanaa päivää" -viestiin. Siis eihän siinä ole mitään kysymystä tai aloitetta kaksipuoliseen viestintään. Tuo on vain köyhä toteamus, johon saa korkeintaan vastaukseksi: "Kiitos samoin". Tällainen tyhjä puhe ei välitä minkäänlaista kiinnostusta tai lämpöä.
Kokeile ensi kerralla vähän erilaista lähestymistapaa: Kerro mitä aiot itse tehdä, toivota hyvää päivää ja kysy mitä toinen aikoo tehdä/ mitä suunnitelmia toisella on.
Tällä tavalla osoitat kiinnostusta tutustua siihen toiseen, minkähänlaisista asioista se tykkää, tutustut vähän sen arjen aikatauluihin jne. Siitä voi taas syntyä uusia sisältörikkaita keskusteluja, jotka auttavat teitä tutustumaan.
Kai nyt jokainen vastaa siihen vähintään sen "Kiitos samoin"? Mulla on kumppani ja lapsiakin, ja meillä ainakin on tapana toivottaa hyvät koulu- ja työpäivät aamulla. Jos kumppanini lähtee töihin, kun vielä nukun, yleensä laitetaan viestillä toivotukset. Samoin aamupalaverissa toivotellaan työkavereille hyvät työpäivät. Onhan niitä, jotka eivät vastaa, mutta ihan kumppaniksi asti en sellaista haluaisi.
Okei, muistan tämän seuraavassa suhteessa, että kaikki hellyys on tosi lapsellista, niin ei mitään sellaista todellakaan :D
En tosin tiedä mitä tekisin kylmällä suhteella, niin ei varmaan kauaa se suhde osaltani kestäisi. Parisuhteen kun ajattelisi olevan se elämän suola, jossa toiselle voi kertoa tykkäävänsä tosi paljon, ja saada kuulla samaa takaisin. Vaikka sitten viestillä, kun ei tässä aikuisten elämän aikatauluissa välttämättä keretä liian usein näkemään.