Perinnönjako, miehellä lapsia edellisestä liitosta
Miehellä siis edellisestä liitosta kaksi lasta(aikuisia) ja me olemme saaneet yhdessä kaksi lasta, ovat teini-ikäisiä. Olemme naimisissa ja mieheni teki testamentin missä testamenttaa omistamansa asunnon, sen missä asumme minulle. Kesäasunnon omistamme puoliksi. Mitä muuta kannattaa huomioida nyt kun miehellä todettiin parantumaton nopeasti etenevä sairaus.
Minulla ei ole ongelmaa, että jokainen saa mitä kuuluu, mutta olen jo nyt stressaantunut miehen toisesta tyttärestä, joka tuntuu aiheuttavan ongelmia aina. Hän ei ole pysynyt yhdessäkään työpaikassa vaan ne vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja aina niissä tuntuu tulevan jonkinlaisia henkilökunnan ratkaisemattomia ongelmia joiden vuoksi hänen on lähdettävä. Tiedän hänellä olevan runsaasti velkaa kaikenlaisista epämääräisistä asunnonvaihdoista, hämärästä parisuhde historiasta ja mielestäni shoppailumaniasta johtuen. Hänellä on myös jonkinlaisia kesken olevia oikeusjuttuja jostain homeasunnosta missä hän asui ja sai jonkinlaisia oireita, mistä en ole ottanut vielä tähänkään päivään mennessä selvää. Lemmikkejä hänellä on iso lauma ja jostain syystä tuntuvat sairastavan jatkuvasti ja kun yksi lemmikki kuolee tulee 2 tilalle.
Kyseessä siis mielestäni vaikea ihminen ja niin on myös mieheni ilmaissut. Haluaisin olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan ja hoitaa ainakin raha asiat nopeasti ja selkeästi ilman minkäänlaista väärinkäsityksen mahdollisuutta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko miehesi edellisen liiton erossa tehty ositus, oliki miehesi naimisissa vai vain avoliitossa? Jos naimisissa, kannattaa olla se ositus tehtynä, sillä ex-vaimo voi vaatia omansa pois, jos ositus on tekemättä.
Ovat eronneet avioliitosta jo kymmeniä vuosia sitten ja muistaakseni mieheni siitä kertoi, miten kaikki omaisuus oli listattu ja hinnoiteltu. Eikös se ole ositus? Jaetaan omaisuus tasan?
Pitää olla paperi, että ositus on tehty. Sillä ei ole väliä, miten osapuolet ovat päättäneet sen jakaa keskenään, jos molemmat ovat olleet tyytyväisiä tuohon jakoon.
Järkyttäviä tämmöiset uusperheet jolla poistetaan entisen perheen lapset.
Tietämättä tulevan kuolinpesän varallisuutta tässä voi käydä myös niin, että tämä hieman hankalaksi kuvattu tytär joutuu hyvinkin hankalaan tilanteeseen. Tytär joutuu maksamaan perintöveron myös perimästään osuudesta asuntoon mihin leski saa asumisoikeuden loppuiäkseen. Nämä verot voivat olla suuremmat kuin muu pesästä hänelle jaettava omaisuus. Tällöin ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin yrittää saada pankista lainaa mikä voi olla vaikeaa jos taloutta ei ole hoidettu muutenkaan kunnolla
Tajuatko kuinka lapset kärsivät ero perheistä ja sinä vielä viet niiltä isänkin omaisuuden kokonaan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmetyttää tuo asenteesi tätä lasta kohtaan sekä tyyli miten kirjoitat hänestä. Eihän nuo asiat, raha-asiat, työjutut jne. liity mahdolliseen perintöön yhtään mitenkään. Minusta olisi ollut aika ikävää, jos isäni vaimo olisi ajatellut minusta noin kuin sinä.
Juuri näin. Ap:n loanheitolla ei ole mitään tekemistä perinnön kanssa. Eri asia, jos miehensä olisi tehnyt tämän perinnöttömäksi ja tytär hakisi tähän muutosta.
Olisiko tyttären holtittomuus raha-asioissa ja ulosottovelat peruste jättää hänet perinnöttömäksi? Kunniattoman elämän viettäminen jne.
Ei todellakaan ole. Perinnöttömäksi jättäminen vaatii todella vakavia tekoja. Ei riitä se, ettei elämäntapa vastaa sitä, mitä vanhemmat pitävät kunnniattomana. Raha-asiansa saa jokainen sössiä ihan vapaaksi, se ei tässä ole peruste eikä mikään.
Ap:n kannattaa lukea tämä ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/5883326/isani-leski-lahetti-minulle-n-1…
ja miettiä kuinka tulevat remontit rahoitetaan, jos miehesi kuolee. Ennustan hankaluuksia ainakin tämän aloituksessa mainitun tyttären kanssa. Miettikää tarkkaan, kuinka kannattaa toimia.
Sinä haukut ero perheen lapsia kun itse olet vienyt isän heiltä ja tehnyt uutta kakaraa. Miksi et löytänyt sellaista miestä jolla ei ollut ennestään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko miehesi edellisen liiton erossa tehty ositus, oliki miehesi naimisissa vai vain avoliitossa? Jos naimisissa, kannattaa olla se ositus tehtynä, sillä ex-vaimo voi vaatia omansa pois, jos ositus on tekemättä.
Ovat eronneet avioliitosta jo kymmeniä vuosia sitten ja muistaakseni mieheni siitä kertoi, miten kaikki omaisuus oli listattu ja hinnoiteltu. Eikös se ole ositus? Jaetaan omaisuus tasan?
Pitää olla paperi, että ositus on tehty. Sillä ei ole väliä, miten osapuolet ovat päättäneet sen jakaa keskenään, jos molemmat ovat olleet tyytyväisiä tuohon jakoon.
Ja sitten kun joskus eroatte ja teette osituksen, niin jakakaa se paperi oikeasti todistettuna kaikille lapsillenne! Tässä nyt toisenkin vanhempani kuoltua kissojen ja koirien kanssa sitä paperia metsästän, olisiko jossakin...
Ap tässä epävakaalta vaikuttaa eikä isässäkään ole kehumista kun tytär oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee. Ydinperhe on paras. Nykyään on liikaa uusperheitä ja sitten vaikeat perinnönjaot.
Olen kyllä samaa mieltä. Harmi vaan rakastuin juuri tähän mieheen ja olen elänyt niin onnellisen elämän hänen kanssaan, etten olisi uskonut sellaisen onnen olevan edes mahdollista. Hänellä oli oma menneisyytensä, kun tapasimme, sille ei voi mitään.
Haluan tietysti turvata kahden teini-ikäisen lapsemme tulevaisuuden. He tulevat menettämään isänsä alaikäisenä ja heillä tulee pian olemaan edessään maanpäällinen helv... En kaipaisi yhtään enempää surua ja vaikeuksia tulevaisuuteemme.
Jokaiselle lapselle kuuluu se mikä oikein on ja sen saa tietysti. Haluaisin vaan kaiken tapahtuvan nopeasti ja selkeästi ilman jälkiselvittelyjä.
Voi nyyh.
Ne miehen lapset on kaikki hänen lapsiaan. Halusit sinä tai et. Ja halutessaanhan miehesi voi tehdä vaikka sellaisen testamentin, missä nämä vanhemmat lapset saavat suuremman osuuden, nuoremmat lakiosan.
Ap voi muistella Kivilahtien testamenttisoppaa, ne ensin tehdyt lapset olivat sittenkin rakkaimpia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee. Ydinperhe on paras. Nykyään on liikaa uusperheitä ja sitten vaikeat perinnönjaot.
Haluan tietysti turvata kahden teini-ikäisen lapsemme tulevaisuuden. He tulevat menettämään isänsä alaikäisenä ja heillä tulee pian olemaan edessään maanpäällinen helv...
Miksi heillä tulee olemaan edessään maanpäällinen helv...?
Vierailija kirjoitti:
Lapset voivat halutessaan vaatia lakiosan vaikka olisi testamentti. Taisi olla niin, että saavat silloin puolet lakiosasta.
Meillä 1yhteinen, minulla lisäksi yksi rintaperillinen. Yhteinen lapsi perii isältä puolet, minun osuus menee kahtia eli molemmille 25%. Eli yhteinen lapsi perii yhteensä 75%.
Kyllä on systemaattista hyväksikäyttöä, ei muuta voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmetyttää tuo asenteesi tätä lasta kohtaan sekä tyyli miten kirjoitat hänestä. Eihän nuo asiat, raha-asiat, työjutut jne. liity mahdolliseen perintöön yhtään mitenkään. Minusta olisi ollut aika ikävää, jos isäni vaimo olisi ajatellut minusta noin kuin sinä.
Juuri näin. Ap:n loanheitolla ei ole mitään tekemistä perinnön kanssa. Eri asia, jos miehensä olisi tehnyt tämän perinnöttömäksi ja tytär hakisi tähän muutosta.
Olisiko tyttären holtittomuus raha-asioissa ja ulosottovelat peruste jättää hänet perinnöttömäksi? Kunniattoman elämän viettäminen jne.
Ei raha-asioiden sössiminen riitä perusteeksi.
"... perittävä voi tehdä rintaperillisen kokonaan perinnöttömäksi, mikäli perillinen on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää itseään taikka tämän perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Samoin rintaperillisen voi tehdä perinnöttömäksi, jos tämä jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosan saavat kaikki , hotka siihen ovat oikeutettuja, ei siinä mitkään testamentit auta. Lasten, ei nykyisten enempää kuin aikaisemmista liitoista, tarvitse kauheasti "vaatia" mitään.(vaikka sitä lakitermein sanotaan vaatimiseksi) Lakiosa tulee heille ja sillä sipuli. Sori siitä-
Yhä edelleenkään EIVÄT SAA. Sitä pitää ERIKSEEN VAATIA.
Niin se kai periaatteessa menee. Mutta esimerkiksi minä en muista, että olisin isäni kuoleman jälkeen mitään joutunut erikseen vaatimaan, vaikka tuossa tilanteessa aikoinaan olinkin. Pankissa juristin pakeilla ihan sovussa jaettiin pesä, testamentin edunsaaja ja minä ainoa rintaperillinen.
Oliko niin, että kaikki oli testamentattu jollekin muulle? Jos olisi ollut, olisi sinun pitänyt vaatia lakiosaasi. Jos et olisi vaatinut lakiosaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sait testamentin luettavaksesi, et olisi sitä saanut.
Ilmeisesti vainaja oli testamentannut vain osan omaisuudestaan jollekin muulle ja sinulle oli jätetty vähintään lakiosan suuruinen summa.
Tämä akka hyväksikäyttää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee. Ydinperhe on paras. Nykyään on liikaa uusperheitä ja sitten vaikeat perinnönjaot.
Parasta olisi, jos testamentilla voisi määrätä kaikesta.
Perintölainsäädäntömme on jäänne ajalta, jolloin oli tavallista, että vanhemmat kuolivat lasten ollessa vielä alaikäisiä, ja lasten elatus piti turvata. Nykyään perinnönsaajat ovat paljon vanhempia ja tyypillisesti jo vuosikymmeniä itsenäistä elämää viettäneitä, omassa taloudessa asuvia ihmisiä. Isäni kuollessa olin 55-vuotias. Olisi tuntunut älyttömältä periä mitään rahallisesti arvokasta. Sanoin muille pesän osakkaista, että luovun perinnöstä, jos saan muutaman rahallisesti arvottoman mutta minulle muistoarvoisen esineen itselleni, ja näin myös tehtiin.
Lakiosa on osa jonka esim lapsi saa kokonaan. Normaalk perinnönjaossa aviopuoliso ei peri aviopuolisoaan vaan lapset perivät, siis kaikki lapset.
Raha-asiasi jämptisti hoitavana sinulla tietysti löytyy rahaa maksaa lahjoitetun kiinteistön lahjavero. Aikuinen ihminen etkä tiedä mitä lahjoitus tarkoittaa, jo tässä kompastuit tarinointiisi.
Kun kiinteistöarviointeihin valtuutettu kiinteistövälittäjä on tehnyt satojen eurojen korvausta vastaan arvion asunnon arvosta, hän tekee siitä kirjallisen raportin jossa on asunnon euromääräinen arvo. Tämä paperi toimitetaan verottajalle joka laskee sen perusteella lahjaveron suuruuden kolmen kuukauden kuluessa siitä kun lahjoitus on rekisteröity mikä maksaa erikseen. veroluokassa 1 lahjavero on kymppitonnin jos asunnon arvo on 100 000 eur jne.