Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoehto 1, mutta paljon parempi ja suoraselkäisempi ratkaisu kuin pettäminen.

Niin

 

Narsistisia piirteitä ilmentävä halveksii valintaa ja työn tekoa parisuhteen vuoksi. Ei erota rakastamista ja rakastumista toisistaan. Ei ole kykenevä rakastamaan.

Pettäminen voi myös pelastaa ontuvan suhteen. Se luo kriisin joka pakottaa tutkimaan läpikotaisin tilanteen. Parhaimmillaan se johtaa suureen parisuhdetyöhön jota ei muuten olisi tehty.

Ei tuota tekoa voi hoitaa millään sellaisella tavalla, että voisin pettäjää enää arvostaa.

Jättäminen on ok, pettäminen ei.

Mutta jos puoliso olisi mut jättämässä toisen takia, toivoisin ettei yrittäisi olla ystäväni eikä yrittäisi pitää yhteyttä muuten kuin pakollisista asioissa.

Omaisuuden jako ja lasten asioista sopiminen asiallisesti ja sen jälkeen yhteydet minimiin.

Eroaisin nykyisestä kertomatta toiseen rakastumisesta. Kuitenkin kertoisin sen todellisen syyn eroon eli etten halua enää olla yhdessä ja rakasta enää kuten parisuhteessa pitäisi rakastaa. Toisesta kertominen lisää vain tarpeetonta tuskaa eroon eikä se kuirenkaan muuta eron varsinaista syytä eli rakkauden tunteiden puutetta.

Kun on lapsia niin kertominen suhteen ulkopuolisesta rakastumisesta voi johtaa exän vaikeaan katkeruuteen uutta kohtaan, josta et elinikäisen kytköksen eli lasten vuoksi pääse välttämättä eroon koskaan. Välit exän ja uuden välillä voivat lasten parasta ajatellen muodostua jo heti alkumetreiltä tarpeettoman tulehtuneiksi. Se ei edistä mitään muutenkin jo haastavassa tilanteessa. Välttäisin siis viimeiseen asti sen kertomista että olet rakastunut toiseen. Pelkästään jo siksi että uusi aikuinen ja lapset saisivat mahdollisimman kitkattoman ja terveen alun tutustua toisiinsa.

Exän katkeruus ja surusta johtuva sinun ja uuden sekä uuden ja lasten välisen suhteen sabotointi ei auta asiaa eikä muuta mitään, mutta voi värittää kaikkea seuraavat vuosikymmenet kun te kaikki olette tekemisissä keskenänne. Exän pitäisi saada aikaa rauhassa surra ja tottua uuteen elämäntilanteeseen ennen kuin hänen nenänsä eteen heitetään joku uusi vääntämään veistä haavassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoehto 1, mutta paljon parempi ja suoraselkäisempi ratkaisu kuin pettäminen.

Niin

Mä en usko tuollaisiin tunteisiin, jotka vain vie ja ihminen vikisee. Pettäjä valitsee pettää ja oikeuttaa sen itselleen suurilla tunteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoehto 1, mutta paljon parempi ja suoraselkäisempi ratkaisu kuin pettäminen.

Niin

Elämä nyt vaan ei todellisuudessa aina mene moraalimooseksien lineaarisen vuokaavion ihanteiden mukaisesti tai suunnitellusti vaan asioita tapahtuu yhtä aikaa ja eri järjestyksessä ja yllätyksenä. Hyvin harvoin se uusi iso kolahdus löytyy eron jälkeen suunnitelmallisesti hakien. Usein sattuma tai kohtalo tuo eteen toisen ihmisen just siinä ja silloin kuin sattuu. Voi voi jos on vielä vanha suhde päällä ja päättämättä. Sitä voi rakastua palavasti ja käytännössä siis vaihtaa uuteen saman tien. Entisen informointi voi jäädä vähän viiveellä toissijaiseksi hommaksi silloin.

 

Totta kai asioita tapahtuu yllättäen ja suunnittelematta. Onneksi olemme kuitenkin ihmisiä, jotka voivat valita miten toimii. Voi esim valita informoida entistä uusista tapahtumista omassa elämässään. Jos se ei tunnu tärkeältä, kannattaa miettiä miksi on alunperin mennyt suhteeseen ihmisen kanssa jonka hyvinvointi ei ole tärkeä. Oma juttunsa on myös se, että näitä suunnittelemattomia yllätyksiä ja valintoja unohtaa informointi tapahtuu hyvin usein juuri samoille ihmisille. Onkin mielenkiintoinen kysymys, miksi näin.

86 vielä. En koskaan tahtoisi olla suhteessa jossa puoliso on rakastunut toiseen ja haluaisi olla mieluummin hänen kanssaan. Pitäisin tunteidensa kuolemasta kertomattajättämistä ja tietämättäni valheessa elämistä pahempana kuin kertomista ja eroa. Ensimmäinen on petos. Toinen suoraselkäisyyttä pakkotilanteessa joita elämä välillä heittää eteen kenelle vain.

Suhde kanssani ei ole vankila ja pakko jonka takia tunteet pitää kuolettaa ja elää onnettomana.Tahtoisin siis tietää ainakin sen ettei puoliso rakasta minua enää ja haluaa erota. Silloin minäkin pääsen vapaaksi tilanteesta jossa onnellisuus ei ole rakentunut todellisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoehto 1, mutta paljon parempi ja suoraselkäisempi ratk

 

Mä en usko tuollaisiin tunteisiin, jotka vain vie ja ihminen vikisee. Pettäjä valitsee pettää ja oikeuttaa sen itselleen suurilla tunteilla.

Tässä ei ole vielä petetty ketään, ainakaan fyysisesti. Teillä on tunteet niin pinnassa, ettei edes lukeminen suju.

Vierailija kirjoitti:

86 vielä. En koskaan tahtoisi olla suhteessa jossa puoliso on rakastunut toiseen ja haluaisi olla mieluummin hänen kanssaan. Pitäisin tunteidensa kuolemasta kertomattajättämistä ja tietämättäni valheessa elämistä pahempana kuin kertomista ja eroa. Ensimmäinen on petos. Toinen suoraselkäisyyttä pakkotilanteessa joita elämä välillä heittää eteen kenelle vain.

Suhde kanssani ei ole vankila ja pakko jonka takia tunteet pitää kuolettaa ja elää onnettomana.Tahtoisin siis tietää ainakin sen ettei puoliso rakasta minua enää ja haluaa erota. Silloin minäkin pääsen vapaaksi tilanteesta jossa onnellisuus ei ole rakentunut todellisuudelle.

Moni ilmeisesti haluaa. Purraan hammasta ja tehdään työtä parisuhteen eteen ja uhrataan ainoa elämä jollekkin soveliaisuuden alttarille.

Toivoisin ainakin että puoliso kertoisi tunteistaan avoimesti, sillä raukkamaisinta olisi vain lähteä ja teeskennellä ettei mitään ole meneillään ja puolen vuoden päästä kuulla uudesta suhteesta. Miten sitä muutenkaan pystyisi hoitamaan parisuhdetta ilman tietoa toisen ajatuksista. Ei toiseen ihastuminen ole välttämättä mikään henkilökohtainen loukkaus, jos on halu yhä korjata olemassa oleva parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoeh

Äh, tuopa sitten taas onkin ihan kuviteltu suhde, jos mitään fyysistä ei oo ollut. Se pidättäytyminen voimistaa kuvittelua ja sit kun tulee sallituksi heittäytyä tunteen vietäväksi, se koko juttu lässähtää. Mut jotkut tarvii näitä fantasioita saadakseen aikaiseksi lähteä rakkaudettomasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa on parempi kuin pettäminen, se on alhaisinta mitä on. Tuossa on siis kaksi vaihtoehtoa: 

Vaihtoehto 1. Pyrit pääsemään ihastuksesta irti, otat etäisyyttä tai katkaiset välit. Et mielessäsi ruoki ihastusta ja tiedostat, että suurin osa ihmisistä ihastuu suhteen aikana, koska alkuhuuma ei kestä ikuisesti ja kumppanin kanssa eletään arkea (toisin kuin ihastuksen kanssa, joka on "jännittävä" asia irrallaan arjesta). Vahvistat omaa parisuhdetta ja mietit, miten saisit välillenne taas kipinää suhteessa. Tarvittaessa pariterapiakin voi olla toimiva.

Vaihtoehto 2. Jos tuntuu siltä että omassa suhteessa muukin on pielessä, tai et muuten kykene vaihtoehtoon 1, niin ero on oikea ratkaisu. Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vaihtoehto 1, mutta paljon parempi ja suoraselkäisempi ratk

 

Mä en usko tuollaisiin tunteisiin, jotka vain vie ja ihminen vikisee. Pettäjä valitsee pettää ja oikeuttaa sen itselleen suurilla tunteilla.

edelleenkään tässä ketjussa ei puhuta siitä, pitäisikö apn pettää . Hän on sanonut ettei halua pettää 

Korkeakoulutettu (FT), asiantuntijatehtävissä. Miellyttävän näköinen ja miellyttäväkäytöksinen. Kukaan ei uskoisi minua. Pakenen sivusuhteisiin.

Niin, sinulla pn pakopaikka. Minne lapset pakenevat läpsivää isää ja vieraissa juoksevaa äitiä, jotka luovat kotiin tyystin kamalan ilmapiirin.

Kyllä viranomaiset totuutta uskoo, mutta itse et varmaan ole valmis jättämään kulissia, jonka muodostaa FT miehesi. Älä kehtaa itselles valehdella.

Vierailija kirjoitti:

86 vielä. En koskaan tahtoisi olla suhteessa jossa puoliso on rakastunut toiseen ja haluaisi olla mieluummin hänen kanssaan. Pitäisin tunteidensa kuolemasta kertomattajättämistä ja tietämättäni valheessa elämistä pahempana kuin kertomista ja eroa. Ensimmäinen on petos. Toinen suoraselkäisyyttä pakkotilanteessa joita elämä välillä heittää eteen kenelle vain.

Suhde kanssani ei ole vankila ja pakko jonka takia tunteet pitää kuolettaa ja elää onnettomana.Tahtoisin siis tietää ainakin sen ettei puoliso rakasta minua enää ja haluaa erota. Silloin minäkin pääsen vapaaksi tilanteesta jossa onnellisuus ei ole rakentunut todellisuudelle.

Kaikki ihmiset ei koe näin, itse koen myös . Mutta ystäväni mies rakastui toiseen ja hänellä oli salasuhde, ja ystäväni sai miehen suostuteltua takaisin. Mitään läheisyyttä ei ole, ystäväni roikkuu miehessä ja mies on silminnähden ahdistunut ja pakotettu liittoon ja ystäväni kärsii läheisyyden ja seksin puutteesta. En ymmärrä kumpaakaan osapuolta, lasten takia yhdessä ovat kuulema. 

Kyllä, jos sinulla on lapsia, niin ensin ajattelet tietenkin heitä. Kaikki tutkimukset kertovat, että erolapsilla menee huonommin.

Kai siinä oli muutakin kun himo, kun menit yhteen puolisosi kanssa ja hankit lapsia? Ajattelit varmaan myös tekeväsi heille onnellisen ja hyvän lapsuuden, kun päätit heidät hankkia? Vai mietitkö tuollaista tulevaisuutta heille, jossa toinen vanhemmista ihastuu, johonkin työkaveriin, eikä millään muulla ole enää väliä ja sen jälkeen he ehkä kärsivät järkyttävästä eroriidasta, koska toinen vanhemmista ei halua erota sopuisasti? Koska niinkin voi käydä. Että alatte taistelemaan heistä järkyttävästi. Tai jätetty jättää koko perheensä ja sinusta tulee yksinhuoltaja jne. Mitä jos se uusi puoliso päättäkin hyväksikäyttää lapsiasi? Sellaistakin tapahtuu. 

Lopeta se salasuhde ja ala harrastamaan seksiä sen oman puolisosi kanssa, jos seksiä tarvitset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

86 vielä. En koskaan tahtoisi olla suhteessa jossa puoliso on rakastunut toiseen ja haluaisi olla mieluummin hänen kanssaan. Pitäisin tunteidensa kuolemasta kertomattajättämistä ja tietämättäni valheessa elämistä pahempana kuin kertomista ja eroa. Ensimmäinen on petos. Toinen suoraselkäisyyttä pakkotilanteessa joita elämä välillä heittää eteen kenelle vain.

Suhde kanssani ei ole vankila ja pakko jonka takia tunteet pitää kuolettaa ja elää onnettomana.Tahtoisin siis tietää ainakin sen ettei puoliso rakasta minua enää ja haluaa erota. Silloin minäkin pääsen vapaaksi tilanteesta jossa onnellisuus ei ole rakentunut todellisuudelle.

Moni ilmeisesti haluaa. Purraan hammasta ja tehdään työtä parisuhteen eteen ja uhrataan ainoa elämä jollekkin soveliaisuuden alttarille.

Niin. Siksi itse olenkin myöntänyt sen itselleni, että jos henkilö keneen olen rakastunut, eroaisi ja minulla olisi mahdollisuus olla hänen kanssaan, eroaisin. Muutoin kuten sanoin jo aiemmin, jään ja elän sen 70-80% kanssa ainakin toistaiseksi. Mulla on elämässä ihan hyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Ethän sinä voi tietää Apn puolesta että mitä hän tuntee on vain ihastus. Voipa hyvinkin olla rakastuminen ja jopa elämänsä rakkaus. Sitä nämä eropelkoiset ja kontrollinhaluiset vaan eivät kestä myöntää vaan vääntävät asiasta aina tämän saman raivokkaan tai ylimielisen keinotekoisen jaon kahden ääripään välillä.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin ainakin että puoliso kertoisi tunteistaan avoimesti, sillä raukkamaisinta olisi vain lähteä ja teeskennellä ettei mitään ole meneillään ja puolen vuoden päästä kuulla uudesta suhteesta. Miten sitä muutenkaan pystyisi hoitamaan parisuhdetta ilman tietoa toisen ajatuksista. Ei toiseen ihastuminen ole välttämättä mikään henkilökohtainen loukkaus, jos on halu yhä korjata olemassa oleva parisuhde. 

Kaikilla halua ei ole. Oma puolisoni on sanonut että ei lähde terapiaan ja jos ei miellytä, tossa on ovi. Semmonen kultakimpale. Ja mitään ei voi hänelle sanoa tästä että loukkaavaa miten toimii kun alkaa jumalaton syyttely ja uhriutuminen. En voi olla oma itseni puolisoni kanssa. Sen henkilön kanssa voin, keneen olen rakastunut. 

Toivoisin ainakin että puoliso kertoisi tunteistaan avoimesti, sillä raukkamaisinta olisi vain lähteä ja teeskennellä ettei mitään ole meneillään ja puolen vuoden päästä kuulla uudesta suhteesta. Miten sitä muutenkaan pystyisi hoitamaan parisuhdetta ilman tietoa toisen ajatuksista. Ei toiseen ihastuminen ole välttämättä mikään henkilökohtainen loukkaus, jos on halu yhä korjata olemassa oleva parisuhde. 

Eikä se ole loukkaus siinäkään tapauksessa, että vanhaa suhdetta ei haluta korjata. Sen sijaan kunnioittaa voisi sitä puolisoa sen verran, että kertoo totuuden. Näissä kun tapaa käydä niin, että kaikki muut ulkopuoliset kyllä tietää, että suhde oli jo olemassa eron aikoihin ja puoliso sen viimeisenä saa tietää. Käyttää sitten surun keskellä vielä turhaa energiaa ynnäillessään tapahtumia ja kummallisuuksia, joita oli.

Joka tapauksessa siis tahtoisin kuulla kaikki eroon johtaneet syyt, myös sen lopullisen niitin, eli toiseen ihastumisen. Silloin voisin lähteä suhteesta puhtaalta pöydältä, ei tarvitsisi mietiskellä, mitä saa myöhemmin kuulla eikä kenellekään muille kuin meille asia kuuluisi. 

Ei minulle siis kaunaa jäisi siitä, että toiseen on rakastuttu, mutta siitä jäisi, jos toinen ei minuun luottaisi, vaan alkaisi salailla asioita epäillen, että minä en totuutta kestä ja saisinhan sen totuuden kuitenkin joskus kuitenkin kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Ethän sinä voi tietää Apn puolesta että mitä hän tuntee on vain ihastus. Voipa hyvinkin olla rakastuminen ja jopa elämänsä rakkaus. Sitä nämä eropelkoiset ja kontrollinhaluiset v

Juu, mutta jotkut pystyy eroamaan ilman mitään ihastumisia tai rakastumisia toiseen.

Mä ajattelen, että ketään ei voi omistaa ja että kumppanini on vapaa ihminen, joka saa mut jättää.

Mut jos kuvittelee jotain uutta tuttavuutta elämänsä rakkaudeksi niin morjens, siinäpä kuvittelee tunteita.