Ah! Nyt muistan mitä piti kysymäni! Kertokaa miten toimia kun lapsi heittäytyy KAUPASSA lattialle makaamaan?

ja sitten vaan vyöt kiinni ja saa kiukutella just niin paljon kun haluaa.

Mutta lattialta poimiminen ja rattaisiin saaminen rasittaa kyllä selkää ja saat kauhistuneita katseita mummoilta:)

katoin yhden netistä löydetyn mainoksen, jossa poika saa hirveet raivarit kaupassa, alkaa heittelemään tavaroita, potkii ja hakkaa lattiaa. äiti tekee saman perässä. poika lopettaa kun seinään;)

testaapa toimiiko ja tuu kertomaan=D

Käytin eri ikävaiheissa eri juttuja. Poiskantaminen aina jos ei muuten onnistunut. Jos taas halusi pois jostain tilanteesta esim. kaupasta, en antanut periksi vaan nostin kärryyn rähisemään, tein ostokset ja kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota. Vanhempana (2,5v+)uhkailu ja kiristys on toiminut parhaiten.



Mutta siihen voit varautua, että toimit niin tai näin, muut tietävät aina paremmin mitä sinun tulisi tehdä tai jättää tekemättä.

Sen jälkeen ajaa vartti kauppaan jossa purkaa lapset ja rattaat ja vielä samalla työntää kauppakärryjä, koska ei niihin vaunuihin millään mahu kahta-kolmea kauppakassillista tavaraa. Sekä sitten kaikki nuo takas autoon ja taas kotona autosta pois. Huh. Yhteen kaupassa käymiseen menisi koko päivä! Eli ei onnistu tämä.



Kaupassa on pakko ottaa vauvakaukalo kärryt joten 2v joutuu työnnellä omia kärryjään eli olla kävellen liikkeessä, ilman kiinnittämismahdollisuuksia.



Ja jos olen jo ostokset maksanut ja pakannut ja ollaan kävelemässä pois päin ja lapsi heittäytyy silloin lattialle makaamaan, niin miten ihmeessä mä sen raahaan tilanteesta pois kun muutenkin ollaan jo pois päin menossa?



Ja mä oon tavaksi uhkailla vain asioilla jotka oikeasti voin toteuttaa, ei siis mitään katteettomia uhkailuja. Ja kun meillä ei ole karkkipäivää, ei mitään video/dvd-päivää/iltaa niin milläs uhkailet. Lelujen laittaminen jäähylle ei auta pätkääkään, poika vain tyynesti ottaa jonkun toisen lelun jolla sitten alkaa leikkiä.



Että siinäpä kasvattajille ongelmaa! :)



Ja juu, olen kyllä huomannut että muut tietävät paremmin mitä minun lapselleni pitäisi tehdä/ei tehdä. Mm. 500km päässä asuva mummu/anoppi (harvakseltaan nähdään) tietää että lapsi ei tarvitse enää päiväuneja (sattui olemaan vaihe jossa lapsi testaa " rajojaan" ), ei tarvitse ei vaikka minä äitinä (päivittäin lasta hoitavana) olen huomannut kuinka väsynyttä ja kiukuttelua se ilta sitten on jos ei nukuta päiväuneja..

Ostokset pyytäisin jotain ystävällistä miestä/myyjää kantamaan autolle, jos ihan pakko olisi.

tai no Jumbossa on sellaiset ostosvaunut, joissa on vauvakaukalo sekä luukku isommalle lapselle.



Että kiltisti minäkin pakkaan molemmat lapset ja ne vaunut autoon ja sitten kauppaan ja siellä sama rumba uudestaan, mutta pienempi rumba se on kuin se, että yrittää selvitä turvakaukalon, ostoskassien ja rimpuilevan uhmaikäisen kanssa kaksin käsin kaupasta ulos.

Alle 3-vuotiaalle meillä onnistui jopa ulkona se nurkkaan pistämisestä muistuttaminen. Toiselle ei tullut mieleenkään, ettei siellä ole nurkkia hirveesti.

Vierailija:

tai no Jumbossa on sellaiset ostosvaunut, joissa on vauvakaukalo sekä luukku isommalle lapselle.

Että kiltisti minäkin pakkaan molemmat lapset ja ne vaunut autoon ja sitten kauppaan ja siellä sama rumba uudestaan, mutta pienempi rumba se on kuin se, että yrittää selvitä turvakaukalon, ostoskassien ja rimpuilevan uhmaikäisen kanssa kaksin käsin kaupasta ulos.

Tosin mä hoksasin just että mähän meen tosiaan sinne kauppaan ja otan ne vauvakaukalo-ostoskärryt ja voin sillä kuskata sekä vauvan että ostoskassit autolle asti. Ja kun ei ole enää raskaanakaan niin eiköhän se sitten yksi 2v mene kainalossakin vielä lisäksi. :)

Kiitos kommentoijille. Mutta miten toimitte kahvilassa? Kun on vielä omat (sekä lapsen) mehut ja pullat syömättä ja lapsi alkaa jostain käsittämättömästä syystä riehua ja luututa lattioita omilla vaatteillaan, niin lähdettekö te vain pois ja jätätte kalliit (ja harvinaiset) herkut siihen? Eikö lapsi edes sillä lailla ole herkkuihin kiintynyt että kokisi sitä mitenkään rangaistuksena jos lähdetään mehujen ja pullien tyköä pois. Mullehan se lähinnä rangaistus olisi. :D

Eikö tosiaan ole mitään muuta konstia kuin tilanteesta poistuminen, joka on sitten enemmän äitille rangaistus kuin lapselle?

Ja sä joka naureskelit " uneja" sanalle, kerrottakoon että välillä lipsahtelee näitä puhekielen virheitä näppäimistön puolellekin. :)

Meillä on ravintoloissa etc. periaate, että raivokohtausten tullessa (lapsille siis :) ensin otetaan huomioon kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan, sitten vanhemman minimipärjääminen, sitten vanhemman mukavuus, ja vasta sitten opettavaisuus. Eli jos riehumonsteri häiritsee muita, niin se viedään vaikka ulos huutamaan kunnes huuto loppuu ja yritetään selvittää, mikä on vikana ja/tai saada lapselle parempi mieli. Sitten jos äiti/isi katsoo, että ne kahvit on juotava tai pää hajoo, tai jos lapsi oikeasti on järkevämmällä tuulella, mennään takaisin sisään juomaan ne kahvit. Vain hätätilanteessa jätetään juomatta ne kahvit, jotka on kerran jo päätetty juoda. (Ne saatetaan kyllä latkia supervauhtia, mutta kummiskii...)



Mutta HUOM: meidän ex-uhmis oli tosi helppo tapaus - luulin vaan, että on vaikea, kun oli esikoinen. Tämä aloitteleva uhmis on ihan toista maata, ja näitä hienoja ratkaisumalleja ei todellakaan ole testattu hänellä - saati sisarusten yhteisillä matkoilla.

Luulen, että kaikki vanhemmat kamppailevat samojen asioiden keskellä, paitsi tietysti ne joiden lapset eivät koskaan tee mitään tuollaista...onko sellaisia muuten?

No tilanteesta riippuen, minä käytän aina uhkailua, lahjontaa tai kiristystä. Siitäkin huolimatta, että curling-vanhemmat kurtistelevat otsiaan. Meillä ei useimmiten nykyään enää keskustelut auta -ikävä kyllä!

Vierailija:

Vierailija:

tai no Jumbossa on sellaiset ostosvaunut, joissa on vauvakaukalo sekä luukku isommalle lapselle.

Että kiltisti minäkin pakkaan molemmat lapset ja ne vaunut autoon ja sitten kauppaan ja siellä sama rumba uudestaan, mutta pienempi rumba se on kuin se, että yrittää selvitä turvakaukalon, ostoskassien ja rimpuilevan uhmaikäisen kanssa kaksin käsin kaupasta ulos.

Tosin mä hoksasin just että mähän meen tosiaan sinne kauppaan ja otan ne vauvakaukalo-ostoskärryt ja voin sillä kuskata sekä vauvan että ostoskassit autolle asti. Ja kun ei ole enää raskaanakaan niin eiköhän se sitten yksi 2v mene kainalossakin vielä lisäksi. :)

Kiitos kommentoijille. Mutta miten toimitte kahvilassa? Kun on vielä omat (sekä lapsen) mehut ja pullat syömättä ja lapsi alkaa jostain käsittämättömästä syystä riehua ja luututa lattioita omilla vaatteillaan, niin lähdettekö te vain pois ja jätätte kalliit (ja harvinaiset) herkut siihen? Eikö lapsi edes sillä lailla ole herkkuihin kiintynyt että kokisi sitä mitenkään rangaistuksena jos lähdetään mehujen ja pullien tyköä pois. Mullehan se lähinnä rangaistus olisi. :D

Eikö tosiaan ole mitään muuta konstia kuin tilanteesta poistuminen, joka on sitten enemmän äitille rangaistus kuin lapselle?

Ja sä joka naureskelit " uneja" sanalle, kerrottakoon että välillä lipsahtelee näitä puhekielen virheitä näppäimistön puolellekin. :)

Vierailija:

Meillä on ravintoloissa etc. periaate, että raivokohtausten tullessa (lapsille siis :) ensin otetaan huomioon kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan, sitten vanhemman minimipärjääminen, sitten vanhemman mukavuus, ja vasta sitten opettavaisuus. Eli jos riehumonsteri häiritsee muita, niin se viedään vaikka ulos huutamaan kunnes huuto loppuu ja yritetään selvittää, mikä on vikana ja/tai saada lapselle parempi mieli. Sitten jos äiti/isi katsoo, että ne kahvit on juotava tai pää hajoo, tai jos lapsi oikeasti on järkevämmällä tuulella, mennään takaisin sisään juomaan ne kahvit. Vain hätätilanteessa jätetään juomatta ne kahvit, jotka on kerran jo päätetty juoda. (Ne saatetaan kyllä latkia supervauhtia, mutta kummiskii...)

Mutta HUOM: meidän ex-uhmis oli tosi helppo tapaus - luulin vaan, että on vaikea, kun oli esikoinen. Tämä aloitteleva uhmis on ihan toista maata, ja näitä hienoja ratkaisumalleja ei todellakaan ole testattu hänellä - saati sisarusten yhteisillä matkoilla.

Mä nimittäin olen yleensä yksin (tai no ainakin viimeksi olin) lasten kanssa liikenteessä, päivällä kun nyt käyn ostoksilla ja mies töissä.

Selitystä riittää! Kokeile tätä, ilman mutkuja: et vie riehuvaa/uhmaikäistä lasta sinne kahvilaan ollenkaan. Jos kärttää limua tms., sanot ettei voida mennä kun äiti ei jaksa sun kiukuttelua ja huonoa käytöstä. Toinen vaihtoehto: mies mukaan kauppareissuille/hoitamaan ne puolestasi.

kaupan kassalla. Neiti olisi itse halunnut kerätä ostoksia pikkukärryynsä. Oli nälkä ja uni ja neitikin vasta puolitoistavuotias, ekan kerran oli " jalkaisin" kaupassa.



Kaupassa käydään siis koko ajan ja esikoiselle muistan jatkuvasti höpöttäneeni, oppipahan siinä sanoja. Muutama paha kerta on ollut, kun on ollut joku häiriö, esim. mumma sattunut kauppaan tai mies on mukana tai kummi, joka ostaa kaikkea mitä lapsi haluaa. (ja äiti ei)



Mutta tuohon uhmiskohtaukseen, eihän siihen puhe auta. Itse pakkasin tyynesti punottaen ostokseni kassiin. Eihän jonottajat tienneet, kenen penska siinä kirkuu :-) Maksoin ja sit tavaroiden ja kirkuvan kanssa autoon. En tiedä meninkö kerralla vai kahdella reissulla, on jotenkin unohtunut.



Omat hermostumiset välttää ainakin melkein sillä, että teroittaa lasten mieleen perusjutut ennen kauppaan menoa: ei juosta, äidin perästä tullaan, ei tapella, äiti päättää mitä otetaan. Karkkejakaan ei voi oikeastaan ostaa, kun lapset on mukana, koska sitten pitävät sitä sääntönä, että niitä ostetaan aina.



Saapa nähdä, millainen uhmaaja masusta tulee :-) Uhmiksen kanssa ei tosiaan kokemuskaan aina auta. Muista ihmisistä ei niin tartte piitata. Ainahan kaupassa/kahviossa/ihmisten ilmoilla jonkun toisen kakara parkuu ja omat on niin asiallisesti :-) sillä kertaa.

että lopetin vähäksi aikaa koko kauppautumisen yksin lasten kanssa. meni jo paniikkihäiriön puolelle ja jouduin hakemaan mukaani joko äitini tai siskoni tai anoppini.

naapurinikin laitoin kerran istumaan takapihalle jotta pikasesti kipasen kaupassa ilman lapsia.



Tämä murhehan alkoi siitä lintuinfluenssasta ja siitä kun ei isompi lapsi enää saanut istua ostoksille varatulla osiolla.



Jos en saanut ketään mukaani kauppaan ja iltamyöhään ei voinut odottaa ukon tuloa, niin sitten oli pakko lähteä tuplarattailla raahautumaan täältä hevonkuusesta. 3 tuntia siinä iana meni

Kun uhmis tekee stopin, minä istun siihen viereen ja sanon: jäädään sitten tähän, ei mennä kotiin/kauppaan/johonkin. Toimii sataprosenttisesti.

Mulla ei ikinä ollut lasten kanssa noita ongelmia kun olivat pieniä. Eivät koskaan heittäytyneet ja muutenkin käyttäytyivät kiltisti kaupassa ja kahvilassa yms. Ja sentäs heitä oli 4.

Mutta mitähän sitä olis tehnyt tuossa tilanteessa? En tiedä. Jos olis ollut vain yks uhmis ja raskausmaha ja kassit niin kai sitä olis vain ärähtänyt ja sanonut, että nyt kuule mennään, siinä ei auta itku eikä parku. Ja sitten sitä oltais menty. Ei kai siinä sen enempää.