Lue keskustelun säännöt.
Oliko Stigan rattikelkka 80-luvulla niin kallis että vain rikkailla oli sellaiseen varaa?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sininen ja oltiin köyhiä.
Niin minäkin, ei ollut muutakuin heitellä hiekkaa pankkisalin lattialle ettei köyhät tule liukureilla salin lattiaa kuluttaan.
t.nalle w
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.
.
Joo niin mullakin. Se oli vissiin 60-luvulta.
Olihan tuollainen puu+metalli 100X parempi, käytännössä ikuinen, kuin se Stigan muoviviritelmä, mutta ei ollut tietysti niin seksikästä istua hikisellä puulla. Seksikkäät laskettelivat tyytyväisenä Stigan muovipulkalla kunnes ratti katkesi käteen ja törmäsivät kiveen tai puuhun ja sitten kaikki oli ohi.
Mökillä on meidän sisarusten 2 Stigaa 80-luvulta, joka talvi niillä lasketaan. Perimätieto kertoo että toiseen on vaihdettu etusuksi joskus törmäyksen takia, mutta muuten ovat täysin ehjiä ja hyväkuntoisia.
No ei todellakaan ollut kallis. 80 luku oli ylipäätään vahvaa nousukautta ja ihmisille riitti töitä ja tulotaso nousi kohinalla. Ja nopeaa oli se nousu jo 70 luvullakin.
Kyllä kelpasi kun oli kylän paras Stiiga rattikelekka ja Leego junarata olipa muut kateellisia
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut kallis. 80 luku oli ylipäätään vahvaa nousukautta ja ihmisille riitti töitä ja tulotaso nousi kohinalla. Ja nopeaa oli se nousu jo 70 luvullakin.
70 luvulla tavaroista pidettiin hyvää huolta. Muistan, kuinka muoviseen pulkkaankin laitettiin metalliset "jalakset" jos ja kun muovi kului puhki. Tai lätkämailaan vaihdettiin muovinen "lämärilapa" kun alkeräinen lapa katkesi poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sininen ja oltiin köyhiä.
Minä sain noin 1975 joululahjaksi juuri sen sinisen stigan jossa istuin oli tukevaa vaneria ja runko paksua hitsattua putkea.
Oli sen verran hintava että vastaisi nykyään pleikka vitosta eli joulun päälahja jonka lisäksi sai sitten enää jotain suklaata ja sukkia.
Nuorin pikkusisko sai myös stigan 1980-luvun puolivälissä mutta silloin se oli jo muovinen rimpula jossa metalliosatkin ohutta Ikean peltiputkea eikä hintakaan ollut suhteessa palkkatasoon mitenkään ihmeellinen ja vain yksi lahja muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se nyt niin kallis ollut.
rikkaille mikään ei ole kallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut, mutta se oli niin raskas, että sopi vain isommille lapsille. Isommat jaksoivat vetää sen mäen päälle. Pienemmät laskivat Plasto kelkalla.
Mulla ei ollut stigaa mut serkkupojilla oli. Mulla oli sellainen oranssi muovinen rattipulkka. Silläkin oli hyvä laskea.
Serkkujen vanhemmat oli duunareita joilla aina kaikki uutta ja kallista. Mun vanhemmat akateemisia viherhippejä, jotka ostivat varmaan sen rattipukankin kierrätyksestä tai saivat jostain kavereilta.
En kärsinyt suuremmin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoihin stigoihin saa vieläkin vaihto-osia. Eli jos runko löytyy rispaantuneilla muoviosilla niin osat voi vaihtaa ehjiin.
Oli se jonkinlainen status vaikka itsellä vsin sininen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se nyt niin kallis ollut.
Et tainnut olla pieni lapsi 80 luvulla ? ?
Mä olen saanut käsityksen, että meidän perhe oli köyhemmästä päästä, kun oli neljä lasta ja kaksi tehdastyöntekijää. Ennen tilipäivää syötiin muutama päivä kaapista kaivettuja pussikeittoja ja puuroa.
Silti meillä oli juurikin Stigoja kaksi kummallakin veljellä omansa. Itse halusin minarit > sain. Vielä kun käytin broidien vanhoja luistimia eli hokkareita omasta vapaasta tahdosta, niin säästyi kaunoluistinten hinta. Muistan, kun äiti kiitteli sitä.
vm- 72
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vaan yksi suksi ja kolme sauvaa joilla hiihdin vinosilmiä pakoon hevon v.i,tt..uun
Terveisin ILTAPASKAN toimittelija tyttönen
Huijaat ittees, jos olet ollut kasarilla jo olemassa ja sanot ittees tyttöseksi.
En ysärilapsuudestani muista mitään tällaista. Minulla oli Stigan rattikelkka, mutta ei mitään pelikoneita. Yhdellä kaverilla oli varmaan kaikki siihen mennessä ilmestyneet Nintendot ja Pleikkarit, mutta se kaikkein ankein vaaleansininen muovipulkka. Olisiko meidän pitänyt asettaa toisemme paremmuusjärjestykseen näiden perusteella?
Onneksi ei tullut silloin mieleenkään! Toivottavasti ei nykylapsillekaan tule!
Nyt ei mitään Stigaa ku Everlastii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sininen vai musta
Jos oli musta, niin tiesi, että perheellä oli hieman ylimääräistä rahaa. Muistelin, että sininen maksoi noin 200 markkaa, mutta musta oli lähemmäs 300. Olisiko ollut 179 markkaa ja 279 markkaa. Ei nuo nyt mitään, mutta vanhemmat osti meille joululahjaksi ensin Vic-20:sen ja myöhemmin Commodore 64:sen. Commodore maksoi varmaan siihen aikaan yli puolet isäni nettokuukausipalkasta!
Ja nykyään ei saa high endiä edes koko kuukausipalkalla
Oli kallis. Meillä käytiin pulkkamäessä paljon, mutta aina pulkilla/liukureilla/jätesäkillä.
Oli. Äiti oli yksinhuoltaja ja mummo ja tädit keräsivät rahaa, että sain sellaisen joululahjaksi <3
Sitä en kuolleeksinakaan muista, mihin se joutui. Samaan aikaan kauppoihin ilmestyi sellainen vekotin, missä oli vain yksi suksi ja jossa istuttiin korkeammalla, vähän niinkuin lumessa kulkeva pyörä ilman renkaita. Vaikutti hengenvaaralliselta peliltä. Yhdelläkään kaverilla ei ollut sellaista, mutta haaveiltiin sellaisesta. Sitten kai kasvettiin jo liian isoiksi, ettei seuraavana talvena kiinnostanut enää kelkkailu. Tuli minari-kausi.
Minulla oli vaan yksi suksi ja kolme sauvaa joilla hiihdin vinosilmiä pakoon hevon v.i,tt..uun
Terveisin ILTAPASKAN toimittelija tyttönen