HS: Anni Vuohijoen helppo vauvavuosi
Hesarissa Anni Vuohijoki kertoo hienosta vauva-ajastaan. On tehnyt paljon töitä, ollut valmentajana Tsekissä, kirjoittanut ja julkaissut väitöskirjaan vaaditut artikkelit, treenannut enemmän kuin ennen ja matkustellut. Ostanut talonkin Helsingistä sitä näkemättä ja aloittaa nyt remppaamisen lääkärityön ohella.
Vauva on kuulemma nauttinut menosta ja metelista, on hyvätuulinen ja nukkuu hyvin.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hänellä ole fyrkkaa ostaa lastenhoitaja- , ruoka- ja kodinhoitajapalveluita. Helppohan se olisi , jos olisi varaa ostaa kotiin lastenhoitaja, tilata woltista jatkuvasti safkaa ja siivooja kotiin kerran kuussa .
No miksi sinulla ei ole varaa? Mille alalle valitsit kouluttautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hänellä ole fyrkkaa ostaa lastenhoitaja- , ruoka- ja kodinhoitajapalveluita. Helppohan se olisi , jos olisi varaa ostaa kotiin lastenhoitaja, tilata woltista jatkuvasti safkaa ja siivooja kotiin kerran kuussa .
No miksi sinulla ei ole varaa? Mille alalle valitsit kouluttautua?
Mille itse? Kuka sun kakaran hoitaa?
Oottais sitte ku siitä tulee taapero ja pyörii koko ajan helmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä joutunut hammastymaan miten tämä ehtii kaikkeen .
Lääkäri opinnotkin meni jotenkin vain lonkalta ja tämä vieläpä opiskeli Oulussa Helsingistä käsin ja siinä sivussa vielä treenasi ja perusti kuntosalin mm.
Onkohan tällä rikas isukki tai rikkaat isovanhemmat jotka mahdollistavat tuollaisen elämän?
Pikkupaikkakunnan sijaisopettaja ja entinen poliisi, nykyinen koulukuljettaja ovat vanhempansa.
Mitäs nyt koittaisit nokkia, kun ei ollut Annila edes kultalusikka suussa vauvasta alkaen?
Väärin.
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000009335732.html
Jos on hyvä tukiverkko, niin tottahan toki ihminen jaksaa. Useammat väsyvät juuri siksi, ettei kukaan auta. Ei näitä julkimoäitejen juttuja kannata edes miettiä, kun eivät ole millään verrannollisia tavisten arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Mutta onko se vauvannäköistä elämää?
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tarinoita kuulisin mielelläni lisää, enkä ainaista ruikutusta.
Mun mielestä taas tälläiset tarina vääristävät sitä todellisuutta koska todella monilla se vauva arki on vaikeaa koska taloudellisesti on tiukkaa, pitää käydä töissä samalla kun vauva viedään päivähoitoon, ero tulee helposti kun tekee vauvoja, on uuvuttavaa tehdä töitä samalla ja hoitaa vauvaa samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa minäkin olisin yhtä väsymätön ja aikaansaava ADHD. Omalla ja aika monella muullakin ihmisellä se käytännössä invalidisoi täysin.
Mun isällä on ADHD. Pitkälti kouluttautunut ja ollut erittäin vaativassa työssä. Vaativan työn päälle tehnyt ties mitä projektia ja ehtinyt olemaan hyvin lastenkin kanssa. Kummallista kyllä työssään keskittyi 100% ja oli hyvin harkitseva, mutta muuten ei jaksa keskittyä mihinkään. Semmoinen tyyppi, että vaan menee ja tekee. Toinen puoli on se, että jotkut asiat jäävät roikkumaan jopa vuosiksi ja on myös impulsiivinen. Mitään asioita ei suunnitella vaan yhtäkkiä lähdetään jonnekin ja tehdään jotakin. Nyt kun on eläkkeellä eikä saa työstä enää dopamiinifixiä niin on täysin lamaantunut. Herää eloon kun aloittaa jonkun projektin, mutta kun se on ohi niin menee taas horro
Äitini on kertonut, että oli todella raskasta yrittää pitää jotakin järkeä ja struktuuria meidän arjessa isän impulsiivisuuden takia. Nyt kun ei ole ollut enää pitkään aikaan lapsia huollettavana ei ole tarvinnut "suitsia" isää niin paljon ja on ollut helpompaa. ADHD kuormittaa puolisoakin aina jollakin tavalla. Minä olen saanut ADHD:n lievempänä, mutta puolisoni on välillä kuormittunut kun joutuu kantamaan vastuuta enemmän arjessa kun mulla ei homma pysy hanskassa. Toisaalta minä olen hoitanut "vaativammat" projektit niin kuin uusien asuntojen hankinnat ja muutot kun olen tosi tehokas silloin kun sille päälle satun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hänellä ole fyrkkaa ostaa lastenhoitaja- , ruoka- ja kodinhoitajapalveluita. Helppohan se olisi , jos olisi varaa ostaa kotiin lastenhoitaja, tilata woltista jatkuvasti safkaa ja siivooja kotiin kerran kuussa .
No miksi sinulla ei ole varaa? Mille alalle valitsit kouluttautua?
Mille itse? Kuka sun kakaran hoitaa?
Täytyy sanoa, että olen kyllä kiitollinen siitä, etten ole syntynyt nykyajan vauvaksi, jolloin kukaan ei haluaisi minua hoitaa. Omasta mielestäni aika vauvan kanssa kotona oli rikasta ja onnellista aikaa, ja niitä suorituksia ehti kyllä suorittaa myöhemminkin. En mieheni kanssa laskenut minuutteja enkä prosenttiosuuksia siitä, kumpi hoitaa lasta ja kotia, vaikka mitään tukiverkostoa meillä ei ollut. Eikö aikaa kotona vauvan kanssa voisi ennemminkin nähdä mahdollisuutena kuin jonain rajoittavana taakkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tarinoita kuulisin mielelläni lisää, enkä ainaista ruikutusta.
Mun mielestä taas tälläiset tarina vääristävät sitä todellisuutta koska todella monilla se vauva arki on vaikeaa koska taloudellisesti on tiukkaa, pitää käydä töissä samalla kun vauva viedään päivähoitoon, ero tulee helposti kun tekee vauvoja, on uuvuttavaa tehdä töitä samalla ja hoitaa vauvaa samalla.
Vääristää? Eli yksi onnistunut kokemus vääristää kokonaiskuvan, vaikka samaan aikaan julkisuudessa ja somessa on satoja ruikutustarinoita? Mä oon ainakin aivan täynnä niitä valituskertomuksia, niitä tulee joka tuutista. Ja on kyllä vauvaa kohtaan väärin viedä päivähoitoon, erityisesti nyt kun varhaiskasvatus on kriisissä. Taloudellinen tiukkuus johtuu kai monella pitkälti liian suurista menoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tarinoita kuulisin mielelläni lisää, enkä ainaista ruikutusta.
Mun mielestä taas tälläiset tarina vääristävät sitä todellisuutta koska todella monilla se vauva arki on vaikeaa koska taloudellisesti on tiukkaa, pitää käydä töissä samalla kun vauva viedään päivähoitoon, ero tulee helposti kun tekee vauvoja, on uuvuttavaa tehdä töitä samalla ja hoitaa vauvaa samalla.
Vääristää? Eli yksi onnistunut kokemus vääristää kokonaiskuvan, vaikka samaan aikaan julkisuudessa ja somessa on satoja ruikutustarinoita? Mä oon ainakin aivan täynnä niitä valituskertomuksia, niitä tulee joka tuutista. Ja on kyllä vauvaa kohtaan väärin viedä päivähoitoon, erityisesti nyt kun varhaiskasvatus on kriisissä. Taloudellinen tiukkuus johtuu kai monella pitkält
Oliko tämä tarina nyt siis jonkun mielestä onnistunut kokemus? Itse en haluaisi missään nimessä tuollaista vauvavuotta, kirsikkana kakussa tuo näkemättä ostettu talo.
Olipa jotenkin naistenlehtimäinen juttu. Niissä yleensä kaikki on siirappista ja piilokerskailua.
Mutta mielestäni ihan hyvä välillä lukea positiivisiakin juttuja vauva-arjesta. Eihän se tosiaan kaikilla ole yhtä tuskaa. Jutussa kylläkin tuli ilmi että apuna on olleet lapsen isä, oma äiti ja ystävät.
Vasta oli lööpit siitä toimistusjohtajanaisesta joka palasi töihin melkein suoraan synnäriltä. Wautsiwau. Tottahan tilannetta helpotti se että naisella oli lapselle hoitaja joka tuli vauvan kanssa mukaan töihin. Lastenhoitaja toi vauvan kun oli aika imettää mutta muuten vauva oli hoitajalla työpäivän ajan siellä työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annillahan on äitinsä joka koko ajan auttaa vauvan hoidossa
Jep, eläkemummo kulkee mukana 24/7/365 lapsenlikkana. Mainittiinko tätä?
Missä se mummo asuu ja kuka sen majoittumiset maksaa?
Asui & nukkui ilmeisesti vauvan kanssa lastenhuoneessa? Siis tällä ulkomaan komennuksella. Suomessa luulisin että käy välillä myös kotonaan ja vuorottelee miehensä, lapsen isoisän, kanssa lapsen hoidossa. Jossakin lehtijutussa kertoivat molemmat olevansa vapaaehtoisia hoitajia when ever needed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tarinoita kuulisin mielelläni lisää, enkä ainaista ruikutusta.
Mun mielestä taas tälläiset tarina vääristävät sitä todellisuutta koska todella monilla se vauva arki on vaikeaa koska taloudellisesti on tiukkaa, pitää käydä töissä samalla kun vauva viedään päivähoitoon, ero tulee helposti kun tekee vauvoja, on uuvuttavaa tehdä töitä samalla ja hoitaa vauvaa samalla.
Vääristää? Eli yksi onnistunut kokemus vääristää kokonaiskuvan, vaikka samaan aikaan julkisuudessa ja somessa on satoja ruikutustarinoita? Mä oon ainakin aivan täynnä niitä valituskertomuksia, niitä tulee joka tuutista. Ja on kyllä vauvaa kohtaan väärin viedä päivähoitoon, erityisesti nyt kun varhaiskasvatus on kriisissä
Minusta se on ainakin onnistuneempi kuin moni muu, ja juuri vaihtelua kaipaan tähän keskusteluun. Ettei aina vain jankattaisi siitä, kuinka rankkaa kaikki on.
Suomihan tarvitsisi lisää juurikin tällaista aktiivisuutta. Monelle elämänsä sohvaperunalle juuri se tuntuu olevan kuitenkin se punainen vaate...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kertoo myös, että vauvalla ja hänellä on sama unirytmi ja että on saanut hoitoapua sukulaisilta ja tuttaviltaan.
Eli, jos olet yksinäinen yksinhuoltaja, niin et ehkä onnistu samaan, tai jos lapsi valvottaa esim. koliikin takia.
Eikä tällaiseen suorittamiseen nyt oikeasti pitäisi kannustaa sen leppoisan vauvankaan äitejä. Tuo vauvavuosi on aivan ainutlaatuista aikaa ihmisen elämässä, jolloin muodostuu voimakas kiintymyssuhde omaan lapseen. Ei siihen tarvita päälle mitään ylimääräisiä työ- ja väitöskirjaprojekteja, vaan aitoa tietoista läsnäoloa sen oman vauvan kanssa.
No tämä minua tuossa jutussa häiritsee. Vauvan kanssa olemista ei voi suorittaa. Jotenkin tuntuu että ei pysty olemaan läheinen vauvan kanssa. Itsellä myös helppo vauva, mutta teki ihan pahaa jättää sitä jonkun muun hoidettavaksi, olisin vaan halunnut olla kontaktissa vauvan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Kumma, kun muut äidit hölmösti unohtavat elää omannäköistään elämää. Kun lapsi huutaa kurkku suorana ja sitä joutuu kanniskelemaan vuorokauden ympäri, voi helposti tulla tuollainen unohdus, ettei tajua esim. kirjoittaa omaa väikkäriään valmiiksi.
Jotkut ottaa rennommin ja on apukäsiä tarjolla. Kaikilla sitä hienoutta ei ole. Harvalla yksinhuoltajalla on päivässä 1 1/2 tuntia pelkkää omaa aikaa kun ei vaan ole lapsenlikkoja tarjolla. Hienoa että Annilla on hyvä turvaverkko ja käyttää sitä.
Luetkohan nyt tätä ketjua vai omaa mieltäsi?