Lue keskustelun säännöt.
HS: Anni Vuohijoen helppo vauvavuosi
01.01.2025 |
Hesarissa Anni Vuohijoki kertoo hienosta vauva-ajastaan. On tehnyt paljon töitä, ollut valmentajana Tsekissä, kirjoittanut ja julkaissut väitöskirjaan vaaditut artikkelit, treenannut enemmän kuin ennen ja matkustellut. Ostanut talonkin Helsingistä sitä näkemättä ja aloittaa nyt remppaamisen lääkärityön ohella.
Vauva on kuulemma nauttinut menosta ja metelista, on hyvätuulinen ja nukkuu hyvin.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tällaisella ihmisellä, joka vuodessa saa aikaan kaiken tämän, on poikkeuksellinen suorituskyky. Mielestäni olisi kuitenkin reilua sanoa suoraan, että kyllä vauvaa on joku hoitanut sillä aikaa kun hän on tehnyt kaikki nuo asiat.
Minäkin uskon, että Anni on Erittäin hyvä manageroimaan itselleen apuja. Onkohan vauvan isä manipuloitu syyllistämällä mukaan hoitorinkiin? Mutta perheenisäksi ei ole asiaa. Tai halua.
Ei millään pahalla, mutta itse hoidin lapset totaaliyksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Kyllä useimmat vauvat ovat ensimmäisen vuoden ajan kotona makaavaa sorttia. Tietenkin jos on toinen ihminen, joka ensisijaisesti hoitaa vauvan, voi synnyttäjä tehdä mitä lystää.
Vauva voi kyllä "maata kotona" samalla kun äiti tekee väikkäriä. Ei nämä sulje toisiaan pois. Itse tein gradun taaperon päiväuniaikoina (ollessani uudelleen raskaana).
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin äitihän voi tehdä vielä paljon enemmän, kun antaa vauvan pariksi ensimmäiseksi vuodeksi pois. Silloin ei ole riippuvainen päiväunien onnistumisesta eikä vauva sulje mitään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Kyllä useimmat vauvat ovat ensimmäisen vuoden ajan kotona makaavaa sorttia. Tietenkin jos on toinen ihminen, joka ensisijaisesti hoitaa vauvan, voi synnyttäjä tehdä mitä lystää.
Vauva voi kyllä "maata kotona" samalla kun äiti tekee väikkäriä. Ei nämä sulje toisiaan pois. Itse tein gradun taaperon päiväuniaikoina (ollessani uudelleen raskaana).
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin äitihän voi
Älä saivartele. 100 % kotihoidetun taaperon kanssa gradunteko oli ihanaa vastapainoa. Saati nyt vauvan kanssa, sehän nukkuukin suurimman osan päivästä.
Jotenkin jännää, että äidillä ja lapsella on noin erilaiset temperamentit, toinen tekee koko ajan kauheasti kaikkea ja toinen vain nukkuu.
Itselläni on ollut näitä tällaisia superenergisiä lapsia, ja eivätpä he juuri vauvanakaan päiväunia nukkuneet muutaman ekan kuukauden jälkeen. Koko ajan piti olla seuraa ja tekemistä. Onneksi minulla ei ollut kauheasti tekemistä budjetoituna.
Minullakin on korkea atiivisuustaso ja olisin halunnut tehdä vauvavuotena vaikka mitä, mutta ei käynyt yhtä hyvä tuuri vauvabingossa. Oma vauvani huusi paljon, ei nukkunut, vaati jatkuvaa intensiivistä viihdytystä ja syliä jne. - ei totisesti olisi suostunut seuraamaan lätkäpeliä.
Jos minulla olisi ollut yhtä helppo vauva kuin Annilla, olisin ilman muuta käyttänyt äitiysloman paremmin hyödykseni ja erityisesti urheillut enemmän.
Hieno juttu ja kiva että lastensaantia harkitsevat saavat lukea myös siitä, että helppojakin vauvoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Somesohvaperunoilla ja "mitä hyvää tänään syötäisiin"-mätisäkeillä tulee paha mieli kun joku näyttää mitä heistäkin olisi voinut tulla. Siis jos olisivat tsempanneet edes joskus jotain ja/tai omanneet alkeellistakaan selkärankaa.
Mitä tarkoitat? Minä olin suorittanut ylemmän akateemisen tutkinnon 24-vuotiaana, ja kun 28-vuotiaana sain vauvan, jouduin jäämään pois tieteellisistä konferensseista ja väitöskirjan jatkaminen kävi mahdottomaksi. Lopulta vauvan hoito sairaalajaksoineen eskaloitui niin, että jouduin kokonaan jäämään pois työstäni burnoutin takia.
Sillä tiellä olen edelleen eli työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on korkea atiivisuustaso ja olisin halunnut tehdä vauvavuotena vaikka mitä, mutta ei käynyt yhtä hyvä tuuri vauvabingossa. Oma vauvani huusi paljon, ei nukkunut, vaati jatkuvaa intensiivistä viihdytystä ja syliä jne. - ei totisesti olisi suostunut seuraamaan lätkäpeliä.
Jos minulla olisi ollut yhtä helppo vauva kuin Annilla, olisin ilman muuta käyttänyt äitiysloman paremmin hyödykseni ja erityisesti urheillut enemmän.
Hieno juttu ja kiva että lastensaantia harkitsevat saavat lukea myös siitä, että helppojakin vauvoja on.
Nuo rytmisyyteen ja aktiivisuuteen liittyvät ominaisuudet ovat pitkälti synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, ja yleisempää on, että lapsi on vanhempansa kaltainen kuin että hän olisi aivan erilainen. Energiset vauvat yleensä nukkuvat vähän ja janoavat kaikenlaista virikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiminnan nainen kuten Martina Aitolehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtavan aikaansaava ja aktiivinen nainen.
Terv. Mies
Onko siis panomaraton jatkunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Kyllä useimmat vauvat ovat ensimmäisen vuoden ajan kotona makaavaa sorttia. Tietenkin jos on toinen ihminen, joka ensisijaisesti hoitaa vauvan, voi synnyttäjä tehdä mitä lystää.
Vauva voi kyllä "maata kotona" samalla kun äiti tekee väikkäriä. Ei nämä sulje toisiaan pois. Itse tein gradun taaperon päiväuniaikoina (ollessani uudelleen raskaana).
J
Lottovoittovauvat nukkuvat. Toisilla uni on katkonaista, on ärtyvyyttä, vatsaongelmia, paino ei nouse jne.
Et voi valita etukäteen, saatko lottovoiton vai vauvan, joka vie unesi ja terveytesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tällaisella ihmisellä, joka vuodessa saa aikaan kaiken tämän, on poikkeuksellinen suorituskyky. Mielestäni olisi kuitenkin reilua sanoa suoraan, että kyllä vauvaa on joku hoitanut sillä aikaa kun hän on tehnyt kaikki nuo asiat.
Sehän se dilemma on, että vauva ei voi yksinään maata treenien ajan jossain, vaan tarvitsee hoitajan.
Vauva ei rytmitä tarpeitaan äidin menojen mukaan ja etenkin aivan alkuvaiheen jälkeen on suurimman osan päivästä hereillä, aktiivinen, tarvitsee hoitajan vierelleen, alkaa liikkua ja leikkiä. Lapsettomilla voi olla käsitys että vauvan voi laittaa halutessaan parkkiin istumaan johonkin pariksi tunniksi, mutta ei se nyt ihan niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Somesohvaperunoilla ja "mitä hyvää tänään syötäisiin"-mätisäkeillä tulee paha mieli kun joku näyttää mitä heistäkin olisi voinut tulla. Siis jos olisivat tsempanneet edes joskus jotain ja/tai omanneet alkeellistakaan selkärankaa.
Mitä tarkoitat? Minä olin suorittanut ylemmän akateemisen tutkinnon 24-vuotiaana, ja kun 28-vuotiaana sain vauvan, jouduin jäämään pois tieteellisistä konferensseista ja väitöskirjan jatkaminen kävi mahdottomaksi. Lopulta vauvan hoito sairaalajaksoineen eskaloitui niin, että jouduin kokonaan jäämään pois työstäni burnoutin takia.
Sillä tiellä olen edelleen eli työkyvyttömyyseläkkeell
Todella ikävää, että sait sairaan lapsen. Minä sain 24-vuotiaana esikoisen, valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana, kuukautta ennen kuopuksen syntymää. 28-vuotiaana sain oman alan työpätkän, joita muutamia ketjutettuaan työnantaja vakinaisti akateemiseen virkaan. Siinä virassa olen edelleen, nyt 40-vuotiaana. Paljon on tosiaan kiinni siitä, millainen lapsi syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Somesohvaperunoilla ja "mitä hyvää tänään syötäisiin"-mätisäkeillä tulee paha mieli kun joku näyttää mitä heistäkin olisi voinut tulla. Siis jos olisivat tsempanneet edes joskus jotain ja/tai omanneet alkeellistakaan selkärankaa.
Mitä tarkoitat? Minä olin suorittanut ylemmän akateemisen tutkinnon 24-vuotiaana, ja kun 28-vuotiaana sain vauvan, jouduin jäämään pois tieteellisistä konferensseista ja väitöskirjan jatkaminen kävi mahdottomaksi. Lopulta vauvan hoito sairaalajaksoineen eskaloitui niin, että jouduin kokonaan jäämään pois työstäni burnoutin takia.
Sillä tiellä olen edelleen eli työkyvyttömyyseläkkeell
Potkitko miehesi ulos? Vai eikö sellaista ollutkaan lukuunottamatta siemennystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Somesohvaperunoilla ja "mitä hyvää tänään syötäisiin"-mätisäkeillä tulee paha mieli kun joku näyttää mitä heistäkin olisi voinut tulla. Siis jos olisivat tsempanneet edes joskus jotain ja/tai omanneet alkeellistakaan selkärankaa.
Mitä tarkoitat? Minä olin suorittanut ylemmän akateemisen tutkinnon 24-vuotiaana, ja kun 28-vuotiaana sain vauvan, jouduin jäämään pois tieteellisistä konferensseista ja väitöskirjan jatkaminen kävi mahdottomaksi. Lopulta vauvan hoito sairaalajaksoineen eskaloitui niin, että jouduin kokonaan jäämään pois työstäni burnoutin takia.
Sillä tiellä olen edelleen eli työkyvyttömyyseläkkeell
Tarkoitan palstaa kansoittavaa 90% lähihoitaja- ja kaupankassatason alisuorittajaporukkaa, jotka kokoontuvat tämmöisten Annin kaltaisten ihmisten tekemistä havaitessaan porukalla rinkiin kauhistelemaan ja alapeukuttamaan, sekä kovaäänisesti kaakattamaan tekosyitä miten koko homma on aivan mahdoton, kestämätön ja kaikin puolin väärin saavutettu :)
Sinä ilmeisesti yritit, nämä eivät _eläessään_ ole määrätietoisesti yrittäneet yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Anni muuten tykkää munasta
No sekin vielä. Aina vaan ihanampi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Toiminnan nainen kuten Martina Aitolehto.
Noniin, ei ehkä tämmöisiä tyhjiä wt-hahmoja pidä tähän nyt sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Odotan esikoistani ja on kyllä erittäin tervetullutta ja virkistävää lukea tällaisistakin asenteista ja vauvoista äideillä. Useat ystävistäni ovat positiivisin mielin vauva/taaperoarjessa ja pärjäävät hyvin, mutta sitten on myös pari niitä, joiden elämä on aina niin kamalaa, vaikeaa ja raskasta kun on lapsi huolettavana.
Meillä esikoinen oli koliikkivauva, mutta silti nautin vauvavuodesta ja jatkoin aktiivisesti harrastustani. Elämässäni oli paljon muutakin, kuin pelkkä vauvanhoito
Somesohvaperunoilla ja "mitä hyvää tänään syötäisiin"-mätisäkeillä tulee paha mieli kun joku näyttää mitä heistäkin olisi voinut tulla. Siis jos olisivat tsempanneet edes joskus jotain ja/tai omanneet alkeellistakaan selkärankaa.