HS: Anni Vuohijoen helppo vauvavuosi
Hesarissa Anni Vuohijoki kertoo hienosta vauva-ajastaan. On tehnyt paljon töitä, ollut valmentajana Tsekissä, kirjoittanut ja julkaissut väitöskirjaan vaaditut artikkelit, treenannut enemmän kuin ennen ja matkustellut. Ostanut talonkin Helsingistä sitä näkemättä ja aloittaa nyt remppaamisen lääkärityön ohella.
Vauva on kuulemma nauttinut menosta ja metelista, on hyvätuulinen ja nukkuu hyvin.
Kommentit (103)
Onhan se nyt hienoa, ettei lapsi ole hidastanut menoa. Jääkiekkokaukalon reunalla vauvaistuimessa on mukava katsella, kun jätkät pelaa ja äiti valmentaa.
Aikaa on ollut vaikka mihin kuten väikkärin tekoon ja treenamiseen. Isäkin on käynyt joku sen kerran katsomassa lastaan, mutta yksinhuoltajanakin on helppoa.
Mahtavan aikaansaava ja aktiivinen nainen.
Terv. Mies
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Mitä pahaa tässä nyt on? Ihanaa, että kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä unohda elää omannäköistään elämää kun vauva tulee. Hyvä Anni!
Tällaisilla super-aikaansaavilla ihmisillä täytyy olla jokin neurologinen poikkeavuus. Sitä ei pidetä kuitenkaan sairautena, koska sillä on enimmäkseen positiivisia vaikutuksia. Vastaavista tapauksista on usein juttuja. Eräskin kertoi pitävänsä tärkeitä työpalavereita samalla kun on melontaretkellä.
Tuollainen ei ole kyllä normaali-ihmisen toimintaa, eikä tarvitse ollakaan. Huolestuttavaa on, jos kaikilta aletaan vaatia samanlaisia suorituksia tai syytetään laiskaksi.
Odotan esikoistani ja on kyllä erittäin tervetullutta ja virkistävää lukea tällaisistakin asenteista ja vauvoista äideillä. Useat ystävistäni ovat positiivisin mielin vauva/taaperoarjessa ja pärjäävät hyvin, mutta sitten on myös pari niitä, joiden elämä on aina niin kamalaa, vaikeaa ja raskasta kun on lapsi huolettavana.
Vierailija kirjoitti:
Hän kertoikin siinä voittaneensa vauvalotossa.
Korjaan: vauvabingossa.
Hän kertoo myös, että vauvalla ja hänellä on sama unirytmi ja että on saanut hoitoapua sukulaisilta ja tuttaviltaan.
Eli, jos olet yksinäinen yksinhuoltaja, niin et ehkä onnistu samaan, tai jos lapsi valvottaa esim. koliikin takia.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Odotan esikoistani ja on kyllä erittäin tervetullutta ja virkistävää lukea tällaisistakin asenteista ja vauvoista äideillä. Useat ystävistäni ovat positiivisin mielin vauva/taaperoarjessa ja pärjäävät hyvin, mutta sitten on myös pari niitä, joiden elämä on aina niin kamalaa, vaikeaa ja raskasta kun on lapsi huolettavana.
No sehän riippuu paljon siitä että millainen vauva sieltä tulee. Tässä jutussa oli helppo ja paljon nukkuva.
Totta kai tällaisella ihmisellä, joka vuodessa saa aikaan kaiken tämän, on poikkeuksellinen suorituskyky. Mielestäni olisi kuitenkin reilua sanoa suoraan, että kyllä vauvaa on joku hoitanut sillä aikaa kun hän on tehnyt kaikki nuo asiat.
Vierailija kirjoitti:
Odotan esikoistani ja on kyllä erittäin tervetullutta ja virkistävää lukea tällaisistakin asenteista ja vauvoista äideillä. Useat ystävistäni ovat positiivisin mielin vauva/taaperoarjessa ja pärjäävät hyvin, mutta sitten on myös pari niitä, joiden elämä on aina niin kamalaa, vaikeaa ja raskasta kun on lapsi huolettavana.
Minä kolme lasta saaneena ja monia vauvaperheitä sivusta seuranneena sanoisin, että yleensä vauvavuodesta selviytyvät paremmin ne, joilla ei ole mitään kummempaa suoritettavaa, ja joilla on etukäteen vaikka pikkuisen negatiivinenkin käsitys vauva-arjesta. Jotta se ihana symbioosi pääsee syntymään, tarvitaan paljon paineetonta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Miksi pitää heti alkaa manata jos toisella menee hyvin? On ihan mahdollista, että mitään paketin leviämistä ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Kyllä useimmat vauvat ovat ensimmäisen vuoden ajan kotona makaavaa sorttia. Tietenkin jos on toinen ihminen, joka ensisijaisesti hoitaa vauvan, voi synnyttäjä tehdä mitä lystää.
Annillahan on äitinsä joka koko ajan auttaa vauvan hoidossa
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla super-aikaansaavilla ihmisillä täytyy olla jokin neurologinen poikkeavuus. Sitä ei pidetä kuitenkaan sairautena, koska sillä on enimmäkseen positiivisia vaikutuksia. Vastaavista tapauksista on usein juttuja. Eräskin kertoi pitävänsä tärkeitä työpalavereita samalla kun on melontaretkellä.
Tuollainen ei ole kyllä normaali-ihmisen toimintaa, eikä tarvitse ollakaan. Huolestuttavaa on, jos kaikilta aletaan vaatia samanlaisia suorituksia tai syytetään laiskaksi.
Tuommoinen asia kuin keskittyminen vaihtelee eri ihmisillä.
Minua hirvitti sekin, kun töissä joku ehdotti, että tiimin palaveri pidettäisiin ulkona kävellen, kun aloin kuvitella, että yli kymmenen ihmistä kävelee ulkona ja yrittää kuulla, mitä lähiesimies ja hänen vieressään kulkevat puhuvat. Itse en varmaan kuulisi siinä kunnolla, mitä puhutaan.
Jotkut kuuntelevat tiimipalavereita kuulokkeilla ulkona lenkkeillessään, mutta en ole halunnut kokeilla sitäkään, kun ulkoillessa tykkään katsella ympäristöä ja seurata, mitä ympärillä tapahtuu.
Kirjan lukemiseenkaan en pysty keskittymään, jos joku soittaa samassa tilassa musiikkia tai radio on päällä. Tiedän, että monet kuitenkin pystyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan esikoistani ja on kyllä erittäin tervetullutta ja virkistävää lukea tällaisistakin asenteista ja vauvoista äideillä. Useat ystävistäni ovat positiivisin mielin vauva/taaperoarjessa ja pärjäävät hyvin, mutta sitten on myös pari niitä, joiden elämä on aina niin kamalaa, vaikeaa ja raskasta kun on lapsi huolettavana.
No sehän riippuu paljon siitä että millainen vauva sieltä tulee. Tässä jutussa oli helppo ja paljon nukkuva.
Ja samoin riippuu siitä, millainen kapasiteetti tulevalla äidillä on multitaskata ja organisoida ja sietää katkeilevia yöunia (siis omiaan!).
En itse 27-vuotiaana esikoistani odottavana voinut edes aavistaa, millaista vauvanhoito käytännössä tulisi olemaan. Välillä itkimme rättiväsyneinä ja yhtaikaa kaikki kolme: vauva, minä ja isä. Mitään ulkopuolista tukea ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Hän kertoo myös, että vauvalla ja hänellä on sama unirytmi ja että on saanut hoitoapua sukulaisilta ja tuttaviltaan.
Eli, jos olet yksinäinen yksinhuoltaja, niin et ehkä onnistu samaan, tai jos lapsi valvottaa esim. koliikin takia.
Eikä tällaiseen suorittamiseen nyt oikeasti pitäisi kannustaa sen leppoisan vauvankaan äitejä. Tuo vauvavuosi on aivan ainutlaatuista aikaa ihmisen elämässä, jolloin muodostuu voimakas kiintymyssuhde omaan lapseen. Ei siihen tarvita päälle mitään ylimääräisiä työ- ja väitöskirjaprojekteja, vaan aitoa tietoista läsnäoloa sen oman vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa paketti leviää kun arki on yhtä suorittamista. Onhan tämä avautunut raskauden jälkeisestä masennuksestakin, eikä raskausaika ollut helppoa.
Ennemminkin se paketti leviäisi, jos ei saisi tehdä mitään. Kaikki eivät ole kotona makaavaa sorttia.
Kyllä useimmat vauvat ovat ensimmäisen vuoden ajan kotona makaavaa sorttia. Tietenkin jos on toinen ihminen, joka ensisijaisesti hoitaa vauvan, voi synnyttäjä tehdä mitä lystää.
Vauva voi kyllä "maata kotona" samalla kun äiti tekee väikkäriä. Ei nämä sulje toisiaan pois. Itse tein gradun taaperon päiväuniaikoina (ollessani uudelleen raskaana).
Hän kertoikin siinä voittaneensa vauvalotossa.