Tuntuuko down-lapsen abortoineista pahalta katsoa Peltsi ja Osmo -sarjaa?

Ei tunnu pahalta. Kaikilla ei ole samanlaisia voimavaroja ja downiakin on niin erilaista vaikeusastetta, että ei voi tietää mitä omalle kohdalle olisi osunut. Ja tuossa ohjelmassa ei varsinaisesti keskitytä downin tuomiin vaikeuksiin tuossa perheessä.

Olen tehnyt abortin enkä yhtään kadu. 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen käsitys tuntuu olevan että tästä sarjasta täytyy pitää koska down. No, en pidä, katsoin kaverilla ekan jakson ja ei, en katso muita. Ei ole mun juttu naureskella kaikelle mitä Osmo sanoo.

Niin on. Pitäisi vain ihailla. Itse voin sanoa, alapeukkuja tulee, etten tykkää noista down ihmisistä. Olen heitä hoitanutkin ja ei en tykkää, nytkin on naapurissa yks ja ihan oikeasti pitää lähteä usein koiran kanssa uudelle lenkille, kun tämä päivystää pihalla, en jaksa jutella yhtään.

Vierailija kirjoitti:

 

Ja hei - et sä ap myöntävää vastausta saa kysymykseesi. En usko että kohdehenkilösi sellaista pystyvät myöntämään.

Kyllä minä sen arvasinkin mutta ajattelin jos joku anonyyminä avaisi tuntojaan. En minä mikään abortinvastustaja sinänsä ole mutta jotenkin näissä tapauksissa vähän häiritsee se että "epätäydellinen" karsitaan pois ja sitten aletaan heti abortin jälkeen yrittämään uutta "parempaa" lasta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kahta asiaa sarjasta:

1. olisiko YLE tehnyt isä-poika sarjaa, jos poika ei olisi vammainen? 

2. olisiko katsojat yhtä ihastuneita ja innoissaan sarjasta jos siinä seikkailisi normaali isä-poika kaksikko?

Veikkaan, että olisi tehty isä-poika sarja joka tapauksessa. Peltsi on tehnyt retkeilysarjoja ennenkin ja hänen poikansa nyt vaan sattuu olemaan down. Ja kyllähän katsojat tykkää reippaista ja iloisista lapsista.

En muista sitä kyselyä mistä se oli, mutta vammaisten palvelukodin asukkaille (ne jotka pystyivät vastaamaan) tehtiin kysely, olisiko heidät pitänyt sikiönä abortoida. Varmaan 80-90 % vastasivat, että ei.

Sitten jos on sellainen joka ei pystyisi edes vastaamaan moiseen, suht abstraktiin kysymykseen, niin voimmeko päättää tällaisenkaan puolesta? Oma muksumme osoittaa sanoitta, omalla olemuksellaan joka päivä elämäniloa. Joskus se, että ei ole kaikki nipstaakkelit päässä kunnossa, voi aikaansaada hyvin ei-stressaavan luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vammainen saa itse päättää? 

Vastenmielistä, että joku ulkopuolinen saa määritellä "tuolla on ihmisarvoinen elämä, tuolla toisella ei."

Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mikä on ihmisarvoista elämää vaan siitä, miten tuleva vanhempi kokee jaksavansa tarjota erityislapselle tämän tarvitsemaa tukea. Ja erityisyyden tasoa ei etukäteen voida määrittää. 

Se on myös tulevan mahdollisen lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lievä down. Sitä ei näe sikiöseulonnoissa miten vaikea se on. Vaikeat tapaukset ei ymmärrä mistään mitään ja kuola valuu suupielestä.

Down näkyy kyllä aina NIPT-testissä. Peltsi on varakas ja pystyy elättämään ilmeisesti lapsensa myös oman kuolemansa jälkeen, ellei lapsi sitten kuole jo aiemmin. Mutta pienituloiselle Down-lapsi on taloudellinen katastrofi. On erittäin hyvä asia, että nämä abortoidaan, koska ei näiden elämä ole vaan yhtä hyvää kuin terveiden lasten. Joka muuta väittää valehtelee.

Mitä ihmettä nyt taas. Eläkettä ne downit saa, ei mun tuttavaperheen vanhemmat maksa mitään aikuisen down-lapsensa elämästä. Missä maassa sä oikein asut? 

Onhan silläkin vaikutusta kehitysvammaisen kuntoisuuteen, millaisessa perheessä kasvaa. Osassa lapsen kanssa ei tehdä mitään tai on paljon muualla hoidossa, osassa mukana  joka paikassa kuten muukin perhe.

Peltsi kertoi sarjassa, että eivät tienneet kuin syntymän jälkeen, että lapsi on kehitysvammainen ja millainen shokki se aluksi oli.

varmasti on ihmisiä, jotka katuvat sitä, että tekivät abortin. Ehkä niitäkin, jotka katuvat että eivät tai että hankkivat lapsia. Mutta harvemmin näin päin. 

Sarja olisi varmasti hyvä aloitteleville retkeilijöille vaikka olisi vammaton lapsi. Siinähän neuvotaan tulen sytytyksestä lähtien kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on hyvä ja itseäkin kiinnostaa vastaus.

Vrt. monesti ihmiset yllättyvät kun kerron cp-vammastani, koska heillä ei ole ollut riittävästi tietoa aiheesta ja ovat olettaneet ihan muuta. Onko samoja ennakkoluuloja Downeihin liittyen?

Cp vamma nyt on ihan eri asia kuin down. Ei vaikuta älykkyyteen, kyseessä ei ole kehitysvamma vaan liikuntavamma.

Downin syndrooma puolestaan on nimensä mukaisesti syndrooma eli oireyhtymä moninaisine oireineen. Siihen liittyy aina kehitysvamma, jonka syvyyttä ei voida etukäteen ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

En muista sitä kyselyä mistä se oli, mutta vammaisten palvelukodin asukkaille (ne jotka pystyivät vastaamaan) tehtiin kysely, olisiko heidät pitänyt sikiönä abortoida. Varmaan 80-90 % vastasivat, että ei.

Sitten jos on sellainen joka ei pystyisi edes vastaamaan moiseen, suht abstraktiin kysymykseen, niin voimmeko päättää tällaisenkaan puolesta? Oma muksumme osoittaa sanoitta, omalla olemuksellaan joka päivä elämäniloa. Joskus se, että ei ole kaikki nipstaakkelit päässä kunnossa, voi aikaansaada hyvin ei-stressaavan luonteen.

Kuinka moni täyden palvelun hoitokodissa pitäisi elämäänsä turhana? Sen sijaan jos joutuisivat elämään "normaalia" elämää töineen ja arkineen, kustantaen kaiken itse, niin voisi olla toinen ääni kellossa.

Kumpiko on elämänarvoisempaa elämää?

-Toimitusjohtaja-Pentillä on lapsia 3 naisen kanssa, juonut talon ja konkurssi uhkaa. Masennuslääkkeitä kuluu. Ei jälkiabortoida.

-Minnalla on downin syndrooma, elää hetkessä. Asuu palvelukodissa ja tykkää olla siellä kavereiden kanssa. Äiti meinasi abortoida.

Abortin puolustajat voisivat ajatella että Minna ei saanut valita, onko terve vai ei, ruvetako toimitusjohtaksi ja perheenäidiksi vai ei. Pertti sai valita, epäonnistumisenkin uhalla.

Mutta abortin vastustajana voisin sanoa, että Minnan kohdalla oli vähällä, että ei saanut valita asioista suurinta: itse elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ja hei - et sä ap myöntävää vastausta saa kysymykseesi. En usko että kohdehenkilösi sellaista pystyvät myöntämään.

Kyllä minä sen arvasinkin mutta ajattelin jos joku anonyyminä avaisi tuntojaan. En minä mikään abortinvastustaja sinänsä ole mutta jotenkin näissä tapauksissa vähän häiritsee se että "epätäydellinen" karsitaan pois ja sitten aletaan heti abortin jälkeen yrittämään uutta "parempaa" lasta. 

Ap

Tai sitten se abortti ei ihan aidosti kaduta suurinta osaa. Yleisesti ottaen on tosi pieni prosentti, jota abortti kaduttaa.

Ei se niin mene, että jos ei saa omaa mielipidettä ja agendaa tukevaa vastausta, kaikki vastaajat varmasti valehtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lievä down. Sitä ei näe sikiöseulonnoissa miten vaikea se on. Vaikeat tapaukset ei ymmärrä mistään mitään ja kuola valuu suupielestä.

Down näkyy kyllä aina NIPT-testissä. Peltsi on varakas ja pystyy elättämään ilmeisesti lapsensa myös oman kuolemansa jälkeen, ellei lapsi sitten kuole jo aiemmin. Mutta pienituloiselle Down-lapsi on taloudellinen katastrofi. On erittäin hyvä asia, että nämä abortoidaan, koska ei näiden elämä ole vaan yhtä hyvää kuin terveiden lasten. Joka muuta väittää valehtelee.

Nuorille niitä ei tehdä, joten Down lapsia saa yleensä nuoret synnyttäjät. Mittaukset eivät ole 100% varmoja.

 Väärin. Down on yleisempi yli nelkkymppisten synnyttäjien lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Kumpiko on elämänarvoisempaa elämää?

-Toimitusjohtaja-Pentillä on lapsia 3 naisen kanssa, juonut talon ja konkurssi uhkaa. Masennuslääkkeitä kuluu. Ei jälkiabortoida.

-Minnalla on downin syndrooma, elää hetkessä. Asuu palvelukodissa ja tykkää olla siellä kavereiden kanssa. Äiti meinasi abortoida.

 

Abortin puolustajat voisivat ajatella että Minna ei saanut valita, onko terve vai ei, ruvetako toimitusjohtaksi ja perheenäidiksi vai ei. Pertti sai valita, epäonnistumisenkin uhalla.

Mutta abortin vastustajana voisin sanoa, että Minnan kohdalla oli vähällä, että ei saanut valita asioista suurinta: itse elämää.

Jo taas on esimerkit repäisty DEI akan perseestä.

Vierailija kirjoitti:

En muista sitä kyselyä mistä se oli, mutta vammaisten palvelukodin asukkaille (ne jotka pystyivät vastaamaan) tehtiin kysely, olisiko heidät pitänyt sikiönä abortoida. Varmaan 80-90 % vastasivat, että ei.

Sitten jos on sellainen joka ei pystyisi edes vastaamaan moiseen, suht abstraktiin kysymykseen, niin voimmeko päättää tällaisenkaan puolesta? Oma muksumme osoittaa sanoitta, omalla olemuksellaan joka päivä elämäniloa. Joskus se, että ei ole kaikki nipstaakkelit päässä kunnossa, voi aikaansaada hyvin ei-stressaavan luonteen.

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3740159/

Down syndroomaisille tehtiin kysely siitä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä. 99 prosenttia vastanneista olivat tyytyväisiä elämäänsä; 97 prosenttia pitivät siitä, keitä he olivat; ja 96 prosenttia piti ulkonäöstään.

Aika kovat numerot. En usko, että jos sama kysely tehtäisiin meille "normaaleille", saataisiin läheskään samoja numeroita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vammainen saa itse päättää? 

Vastenmielistä, että joku ulkopuolinen saa määritellä "tuolla on ihmisarvoinen elämä, tuolla toisella ei."

Päätösvaltaan kuuluu myös vastuu. Kun vammainen päättää, hän itse asiassa päättää niiden puolesta, jotka kantavan viime kädessä hänestä vastuun, koska hän ei itse siihen kykene (down).

Vierailija kirjoitti:

Onhan silläkin vaikutusta kehitysvammaisen kuntoisuuteen, millaisessa perheessä kasvaa. Osassa lapsen kanssa ei tehdä mitään tai on paljon muualla hoidossa, osassa mukana  joka paikassa kuten muukin perhe.

Peltsi kertoi sarjassa, että eivät tienneet kuin syntymän jälkeen, että lapsi on kehitysvammainen ja millainen shokki se aluksi oli.

varmasti on ihmisiä, jotka katuvat sitä, että tekivät abortin. Ehkä niitäkin, jotka katuvat että eivät tai että hankkivat lapsia. Mutta harvemmin näin päin. 

Sarja olisi varmasti hyvä aloitteleville retkeilijöille vaikka olisi vammaton lapsi. Siinähän neuvotaan tulen sytytyksestä lähtien kaikki.

Eli mistäpä tiedämme, olisiko ihan Peltsi itsekin abortoinut down-sikiön jos olisi tiennyt vammasta etukäteen. Tilastollisesti todennäköisesti olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista sitä kyselyä mistä se oli, mutta vammaisten palvelukodin asukkaille (ne jotka pystyivät vastaamaan) tehtiin kysely, olisiko heidät pitänyt sikiönä abortoida. Varmaan 80-90 % vastasivat, että ei.

Sitten jos on sellainen joka ei pystyisi edes vastaamaan moiseen, suht abstraktiin kysymykseen, niin voimmeko päättää tällaisenkaan puolesta? Oma muksumme osoittaa sanoitta, omalla olemuksellaan joka päivä elämäniloa. Joskus se, että ei ole kaikki nipstaakkelit päässä kunnossa, voi aikaansaada hyvin ei-stressaavan luonteen.

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3740159/

Down syndroomaisille tehtiin kysely siitä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä. 99 prosenttia vastanneista olivat tyytyväisiä elämäänsä; 97 prosenttia pitivät siitä, keitä he olivat; ja 96 prosenttia piti ulkonäöstään.

Aika kovat numerot. En usko, että jos sama kys

Minäkin olisin tyytyväinen jos mulle tarjottaisiin kaikki ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vammainen saa itse päättää? 

Vastenmielistä, että joku ulkopuolinen saa määritellä "tuolla on ihmisarvoinen elämä, tuolla toisella ei."

Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mikä on ihmisarvoista elämää vaan siitä, miten tuleva vanhempi kokee jaksavansa tarjota erityislapselle tämän tarvitsemaa tukea. Ja erityisyyden tasoa ei etukäteen voida määrittää. 

Se on myös tulevan mahdollisen lapsen etu.

Asutko sinä vielä vanhempiesi luona? 

Onko sulla samat aivot, persoona ja tahtotila kuin vanhemmillasi? 

Yksi suurimmista harhoista mitä abortin puolustajilla on, että synnyttäjän tahto on tärkein. Ei ole. Ei kukaan lapsi ole kohdussa kuin max 9 kk, sitten sen voi antaa adoptioon/sijoitukseen, jos ei kykene hoitamaan.

Sen jälkeen tämä saattaa elää äidistään hyvin erillistä elämää 80-90-vuotiaaksi. Jotkut viihtyvät vaikka tuhansien kilsojen päässä äitinsä vierestä, luoden OMAA elämäänsä.