Tuntuuko down-lapsen abortoineista pahalta katsoa Peltsi ja Osmo -sarjaa?

Ei liity aiheeseen, mutta katsoin joskus Peltsin thriatlonia ja pyöräilyjä jollain etelä-Suomen reitillä, ja liikuntakärpänen puraisi. 

Miksi olla väsymystään valittava sohvaperuna, kun voi liikunnasta saada elämäniloa? Enkä tarkoita että jokaisen pitäisi rykäistä 100 km pyörälenkki, mutta Peltsejä tarvittaisiin useampiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vammaisissa nostetaan esiin aina niitä joiden vammat ovat kohtuullisen lieviä ja joiden kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa. Ja ymmärrän sinällään sen että halutaan luoda vammaisista myönteinen kuva. Mutta se johtaa myös siihen että ihmiset eivät hahmota että he ovat vain yksi osa vammaisia ja meillä on paljon niitäkin joiden elämä on hyvin rajoittunutta ja joiden mahdollisuus tuottaa aitoa iloa vanhemmilleen on aika pieni. Ja joiden mahdollisuus itse nauttia elämästään on aika kyseenalainen.

Mietin tätäkin kun katsoin sarjaa, että aina on joku, jolla on huonommin. 

Minulla lapsi syntyi terveenä, mutta nyt on autismista johtuneen loppuunpalamisen jälkeen kyllä todella raskas hoitaa. Ensin sai pelätä, löytyykö hän kuolleena huoneestaan. Nyt on edelleen niin raskasta huoltaa, että tuntuu kuin melkein 18-vuotias olisi 6-vuotias. Kaikessa täytyy ohjata.

Itse surin sen surun, että ei päästä juhlimaan ylppäreitä, ei päästä normaaleille lomille, lapsi on lääkityksen takia lihonut ja Parkinson tyyppisiä haittoja lääkkeestä on myös. Kaikki "normaali" on pyyhkäisty pois.

Eikö han harmotellut lapsen vammaa tyyliin miksi meille piti käydä näin yms, eli yllätyksrnä tuli down. On onneksi sopeutunut uuteen elämäntilanteeseensa. Ei näytä silti olevan helppoa.

En itse pitäisi down lasta mutta en arvostele niitä, jotka päättävät pitää lapsen. Kunhan mun ei tarvi maksaa siitä valinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lievä down. Sitä ei näe sikiöseulonnoissa miten vaikea se on. Vaikeat tapaukset ei ymmärrä mistään mitään ja kuola valuu suupielestä.

Hmm, mun erkkalapselta tulee kuolaa eikä tajua aina mistään mitään, mutta on elämänilon perikuva. Utelias, innokas.

Erkkalapsien söpöys loppuu viimeistään kun tulevat teini-ikään. Hormonit hyrrää, mutta kokonsa takia ohjaaminen ei ole enää itsestäänselvyys.

Meidän syvästi kehitysvammainen on jo teini-iän ylittänyt ja edelleen on maailman herttaisin...

Vierailija kirjoitti:

Yleinen käsitys tuntuu olevan että tästä sarjasta täytyy pitää koska down. No, en pidä, katsoin kaverilla ekan jakson ja ei, en katso muita. Ei ole mun juttu naureskella kaikelle mitä Osmo sanoo.

Vai niin.

On kuitenkin aika sanavalmis poika ja isä saa vähän kommentteja myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lievä down. Sitä ei näe sikiöseulonnoissa miten vaikea se on. Vaikeat tapaukset ei ymmärrä mistään mitään ja kuola valuu suupielestä.

Down näkyy kyllä aina NIPT-testissä. Peltsi on varakas ja pystyy elättämään ilmeisesti lapsensa myös oman kuolemansa jälkeen, ellei lapsi sitten kuole jo aiemmin. Mutta pienituloiselle Down-lapsi on taloudellinen katastrofi. On erittäin hyvä asia, että nämä abortoidaan, koska ei näiden elämä ole vaan yhtä hyvää kuin terveiden lasten. Joka muuta väittää valehtelee.

Nuorille niitä ei tehdä, joten Down lapsia saa yleensä nuoret synnyttäjät. Mittaukset eivät ole 100% varmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lievä down. Sitä ei näe sikiöseulonnoissa miten vaikea se on. Vaikeat tapaukset ei ymmärrä mistään mitään ja kuola valuu suupielestä.

Down näkyy kyllä aina NIPT-testissä. Peltsi on varakas ja pystyy elättämään ilmeisesti lapsensa myös oman kuolemansa jälkeen, ellei lapsi sitten kuole jo aiemmin. Mutta pienituloiselle Down-lapsi on taloudellinen katastrofi. On erittäin hyvä asia, että nämä abortoidaan, koska ei näiden elämä ole vaan yhtä hyvää kuin terveiden lasten. Joka muuta väittää valehtelee.

Miksi aina pitää verrata siihen ideaalielämään?

Eikö muunlaiset elämisen muodot ole arvokkaita? 

On paljon vammaisia, jotka ihmettelevät, miksi heidät muka olisi pitänyt abortoida. Mitä jos joskus kysyisimme heiltä itseltään?

Menköön yhteiskunnalla rahaa heihin vaikka kuinka. Vahva yhteiskunta hoitaa heikoimmat elämään, eikä pois päiviltä.

Harmi, ettei ap:n äiti teetättänyt aborttia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö han harmotellut lapsen vammaa tyyliin miksi meille piti käydä näin yms, eli yllätyksrnä tuli down. On onneksi sopeutunut uuteen elämäntilanteeseensa. Ei näytä silti olevan helppoa.

En itse pitäisi down lasta mutta en arvostele niitä, jotka päättävät pitää lapsen. Kunhan mun ei tarvi maksaa siitä valinnasta.

Totta hel se on shokki ja se pitää jokaisen käsitellä omalla tavallaan. 

On hölmöä arvostella ihmisiä rehellisyydestä. 

Eikö vammainen saa itse päättää? 

Vastenmielistä, että joku ulkopuolinen saa määritellä "tuolla on ihmisarvoinen elämä, tuolla toisella ei."

Aloitus on ikävää propagandaa, kun kuitenkin veronmaksajat maksavat vammaisten elämän ja hoidon. Ei ole oikein pitää tietoisesti down-lasta. Se on väärin lasta, yhteiskuntaa ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Vastuullinen perhe tekee NIPT-testin myös omalla rahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuohon peltsiin niin kurkkuamyöten kyllästynyt jo radiojuontajana, että minustakin tuntuu pahalta katsoa. Vaikkei minua sikiönä ole abortoitukaan.

Ei pysty ymmärtämään mitä tässä yritetään sanoa? 

Yritän arvata.  Ap haluaa kuulla onko joku katunut aborttia. Luulen, että ihmiset eivät myönnä katuvansa, mutta vuosia sitten näin ruotsinkielisessä lehdessä artikkelin, jossa sivuttiin samaa aihetta. Jotkut olivat katuneet. Se ilmeni siten, että kun aikaa kului, nainen ajatteli miltä hänen lapsensa olisi näyttänyt nelivuotiaana tai teininä.  Joku katui ehkä vähän selvemmin.  Artikkelissa olleet henkilöt eivät puhuneet uskonnosta vaan siinä oli kyse omista tunteista. Olen henkilökohtaisesti tuntenut yhden ihmisen, joka katui loppuelämänsä. Toisaalta joku toinen kertoi abortista kuin olisi puhunut säästä.

PHelposti tulee tunne, että poika on otettu sarjaan vammansa takia. 

Ehkä ei, mutta vammaisilla ratsastetaan viihteessä (anteeksi vertaus).  Toisaalta jos se on väistämätön seuraus vammaisen mukana olossa ohjelmassa, ei kai muuta voi, paitsi jättää ottamatta mukaan, mikä ei taida olla hyvä vaihtoehto sekään.

Jäin miettimään kahta asiaa sarjasta:

1. olisiko YLE tehnyt isä-poika sarjaa, jos poika ei olisi vammainen? 

2. olisiko katsojat yhtä ihastuneita ja innoissaan sarjasta jos siinä seikkailisi normaali isä-poika kaksikko?

Vierailija kirjoitti:

Vammaisissa nostetaan esiin aina niitä joiden vammat ovat kohtuullisen lieviä ja joiden kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa. Ja ymmärrän sinällään sen että halutaan luoda vammaisista myönteinen kuva. Mutta se johtaa myös siihen että ihmiset eivät hahmota että he ovat vain yksi osa vammaisia ja meillä on paljon niitäkin joiden elämä on hyvin rajoittunutta ja joiden mahdollisuus tuottaa aitoa iloa vanhemmilleen on aika pieni. Ja joiden mahdollisuus itse nauttia elämästään on aika kyseenalainen.

Eräällä ulkomaanmatkalla luin paikallista aikakauslehteä. Siinä kerrottiin perheestä, joka oli hoitanut vammaista poikaa kotona melkein aikuiseksi. Isona poika muuttui agressiiviseksi ja koska hän oli voimakas, hän oli satuttanut äitiä. Perhe alkoi sen jälkeen kallistua laitoshoidon kannalle.

No tottakai raskaus tulee keskeyttää jos kehityshäiriö todetaan!

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kahta asiaa sarjasta:

1. olisiko YLE tehnyt isä-poika sarjaa, jos poika ei olisi vammainen? 

2. olisiko katsojat yhtä ihastuneita ja innoissaan sarjasta jos siinä seikkailisi normaali isä-poika kaksikko?

Mä en ajattele tuolta kantilta. Vammaiset kuuluvat osaksi yhteiskuntaamme ja on hyvä, että heitä näkyy yhä enemmän, sen verran kun pystyvät itse osallistumaan.

Toki Peltsi on varmaan saanut pojastaan kimmokkeen jatkaa urheilusarjojaan ja uraansa koska katsojia saattaa vanhat ideat ja tavis-ohjelmat kyllästyttää, mutta plussan puolella tää ilmiö silti on. Osmon ilo on huikeeta.

Minusta ap:n kysymys on hyvä ja itseäkin kiinnostaa vastaus.

Vrt. monesti ihmiset yllättyvät kun kerron cp-vammastani, koska heillä ei ole ollut riittävästi tietoa aiheesta ja ovat olettaneet ihan muuta. Onko samoja ennakkoluuloja Downeihin liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Ei . Kuka haluaa sammakon näköisen monisairaan lapsen. 

Raakaa ja sivistymätöntä puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kahta asiaa sarjasta:

1. olisiko YLE tehnyt isä-poika sarjaa, jos poika ei olisi vammainen? 

2. olisiko katsojat yhtä ihastuneita ja innoissaan sarjasta jos siinä seikkailisi normaali isä-poika kaksikko?

Kyllä katsoisin sarjan vaikka kyseessä olisi normaali lapsi seikkailemassa isänsä kanssa. Nuo retkeilykohteet kiinnostavat paljon ja luonto.