Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi tehdä lapsen vielä nelikymppisenä?
29.12.2024 |
Tätä ihmettelen nyt kun olen itse 44-vuotias ja vähintään esivaihdevuodet jyllää ja voimat on loppu. Omat lapseni ovat jo tukevasti aikuisia. En käsitä, miten joku voi jaksaa nelikymppisenä ja vanhempana pikkulapsiarkea, kun hyvä jos itse jaksan työpäivän ja sitten vain maata suunnilleen sohvalla. Ehkä vielä ymmärtää, jos on pitkään haaveillut lapsesta ja saa sitten kauan toivotun esikoisen, mutta jos isoja lapsia n jo ennestään, niin kuka voi haluta aloittaa jälleen saman rumban.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä joku viiveellä aikuisiksi kasvaneiden tai kehittyneiden juttu.
Tälleen nelikymppisenä pitää sanoa että tosi moni kolmekymppinen on ainakin nykyään ihan kakara vielä henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tyylillään. Tykkään yli 40 vuotiaana alkaa pitämään itsestäni parempaa huolta. Käydä salilla ja lenkillä, harrastaa muutakin. Nukkua kun väsyttää, herätä myöhään viikonloppuna. Keskittyä itseeni kun lapset ovat isoja nyt
Mä olen aina pitänyt itsestäni hyvää huolta, sain lapseni 41, 43-ja 46-vuotiaana, hyvin olen jaksanut ja nauttinut äitiydestä täysillä. Olen todella tyytyväinen etten tullut äidiksi esim parikymppisenä, paljon olisi jäänyt tekemättä ja kokematta ja olisi luultavasti ollut ihan erilainen äityi, eikä mulla olisi ollut samalla tavalla aikaa lapsille kuin nyt.
N53
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Sellaista se ap on kun ei osaa ajatella kuin omasta näkökulmasta. Vähäisen älykkyyden merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajattelee sitä. Olet jo 65 vanhus ja lapsesi vasta 25.
Minä en uskaltaisi, riski lapsen kehitysvammaan olisi niin suuri. Sain kolme tervettä lasta ikävuosinani 28-31, se oli oikein hyvä ikä ja elämänvaihe synnyttää ja elää vauva-arkea.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Saimme 19 vuotiaina esikoisen mieheni kanssa. Ja esikoisen isovanhemmista 3 oli jo kuollut vuosia ennen lapsen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Meillä toinen pappa oli kuollut jo ennekuin synnyin ja toinen kuoli kun olin tosi pieni. En silti koe että jäin vaille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena se on vitsa väännettävä tässäkin tapauksessa. 40 on jo liian vanha.
Kolmekymppiä on hyvä ikä. Ei enää kakara muttei ikäloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Meillä toinen pappa oli kuollut jo ennekuin synnyin ja toinen kuoli kun olin tosi pieni. En silti koe että jäin vaille mitään.
Et vain tiedä mistä jäit paitsi.
Etenkään jos alakouluikäisellä ei ole enää yhtään mummoa ja ukkia ja kavereitten mummit on oman äidin ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tekis vaikka olen 32 vuotias. Biologia on biologia.
Viiskymppinen exä vaatii käyttämään kumia kun ei halua tulla paksuksi. Oli tutkittu ja hommat toimii. Olemme erilaisia. Toiset alkaa rappeutumaan aikaisemmin, biologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Meillä toinen pappa oli kuollut jo ennekuin synnyin ja toinen kuoli kun olin tosi pieni. En silti koe että jäin vaille mitään.
Et vain tiedä mistä jäit paitsi.
Etenkään jos alakouluikäisellä ei ole enää yhtään mummoa ja ukkia ja kavereitten mummit on oman äidin ikäisiä.
No sitäpä juuri, ei tuo ole vaikuttanut omaan elämään mitenkään negatiivisesti niin miten muidenkaan. Vaikeampi oli menettää isovanhempi kun oli itselläkin jo ikää.
Ihmettelen, että miten te reilusti nelikymppisinä lapsen saaneet olette varmoja siitä, että pari-kolmikymppisinä olisitte olleet jotenkin huonompia äitejä? Kyllä siihen äityiteen tottuu nuorempikin ja normaali vanhempi oppii laittamaan lapsen edun kaiken edelle, jos ei nyt ihan teiniäiti ole. En ole ihan varma siitäkään, että onko se lapselle pelkästään eduksi olla vanhemman koko elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii. Iäkkäämmät vanhemmat tohottaa joskus vähän liikaakin sen lapsen ympärillä.
Sain itse lapset kolmikymppisenä ja se oli ihan hyvä ikä mulle. Ruuhkavuodet tuli kyllä elettyä ja silloin elämässä oli paljon asioita menossa. Neljänkympin tienoilla vielä mietimme iltatähteä, mutta totesimme, että eiköhän se saaga ole jo nähty. En olisi halunnut kasvattaa yhtä lasta isolla ikäerolla muista, kun olin nähnyt, miten paljon sisarukset saivat toisistaan iloa ja seuraa. Ja onhan se kiva ajatus, että todennäköisesti saan olla osa lasteni elämää pitempään, kun olen heidät saanut nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että miten te reilusti nelikymppisinä lapsen saaneet olette varmoja siitä, että pari-kolmikymppisinä olisitte olleet jotenkin huonompia äitejä? Kyllä siihen äityiteen tottuu nuorempikin ja normaali vanhempi oppii laittamaan lapsen edun kaiken edelle, jos ei nyt ihan teiniäiti ole. En ole ihan varma siitäkään, että onko se lapselle pelkästään eduksi olla vanhemman koko elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii. Iäkkäämmät vanhemmat tohottaa joskus vähän liikaakin sen lapsen ympärillä.
Sain itse lapset kolmikymppisenä ja se oli ihan hyvä ikä mulle. Ruuhkavuodet tuli kyllä elettyä ja silloin elämässä oli paljon asioita menossa. Neljänkympin tienoilla vielä mietimme iltatähteä, mutta totesimme, että eiköhän se saaga ole jo nähty. En olisi halunnut kasvattaa yhtä lasta isolla ikäerolla muista, kun olin nähnyt, miten paljon sisarukset saivat toisistaan iloa ja seuraa. Ja onhan se kiva ajatus, että todennäköis
Eikö tule mieleen että kaikilla se ei ole tarkoituksellinen valinta? Lapsia ei vaan ole saanut aiemmin tai ei ole löytynyt kumppania aiemmin kenen kanssa ne voisi tehdä. En minä ainakaan tehnyt aborttia 39 veenä että voi ei, pilaan nyt tämän lapsen elämän kun se syntyisi rakastavaan perheeseen missä vanhemmat ei ole 30 v??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Meillä toinen pappa oli kuollut jo ennekuin synnyin ja toinen kuoli kun olin tosi pieni. En silti koe että jäin vaille mitään.
Et vain tiedä mistä jäit paitsi.
Etenkään jos alakouluikäisellä ei ole enää yhtään mummoa ja ukkia ja kavereitten mummit on oman äidin ikäisiä.
No sitäpä juuri, ei tuo ole vaikuttanut omaan elämään mitenkään negatiivisesti niin miten muidenkaan. Vaikeampi oli menettää isovanhempi kun oli itselläkin jo ikää.
No kyllä lapsi tajuaa, jos kaikki kaverit puhuu mummeista ja ukeistaan ja itsellä ei sellaisia ole. Monesti serkutkin on 10-20 v vanhempia.
Mukaan mahtuu myös uudella kierroksella olevat, nuorempaan kumppaniin vaihtaneet.
Mieheni täytti 47 vuotta, itse olen kolmekymppinen ja tukevasti raskaana. Mies kertoi hiljan, että ex-vaimonsa deittaa jotain 27 v miehen alkua ja jos vielä luonto suo niin ehkä hekin lapsia yrittää :D
Hassu maailma.
Kyllä minulla vaikuttivat. En pysty nukkumaan, jos yhtään kukaan on kainalossa. Samoin taaperoiden klo 5-6 aamun aloitukset olivat aivan liian aikaisin minulle. Nyt teinit nukkuu iltapäivään. Harrastuksiin lähtiessä pikkulasten kanssa jouduin sopimaan hoitajan heille (isä tai joku muu), teinien äitinä sen kun kävelen ovesta ulos. Ja joku lapsi rattaissa "lenkkeily" ei nyt tässä ollut ihan se mitä haettiin.
T. Eri