Miten joku voi tehdä lapsen vielä nelikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v. 

Saimme 19 vuotiaina esikoisen mieheni kanssa.  Ja esikoisen isovanhemmista 3 oli jo kuollut vuosia ennen lapsen syntymää.

           Lestoja ?

Onpa AP huonossa kunnossa. Moni nelikymppinen jaksaa urheilla ja pitää itsestään huolta terveellisellä ruokavaliolla eikä elämänasenne ole noin väsähtänyt. Ei tuolle mitään muuta syytä ole kuin huono kunto, mikä toki koskettaa hyvin montaa suomalaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi ylipäätään haluta lapsen minkään ikäisenä...

Olen ihmetellyt samaa :D 

Sain ensimmäisen lapsen 27-vuotiaana ja viimeisen lapsen 39-vuotiaana. Lapsi on nyt 5-vuotias.

Ihan kokonaisuudessaan lapsen kasvatus on ollut paljon mukavampi ja hauskempi kokemus nyt 40-vuotiaana. Vauvavuoden itkut ja taaperoajan rasittavuuden, uhmat ja kaikki on osannut laittaa paljon paremmin kontekstiinsa. Nuorempana ne menivät ihan eri tavalla tunteisiin. Ja olen kyllä kokenut, että jaksan tätä fyysisesti hyvin. Varsinkin nyt kun lapsi on sen ikäinen, että lähtee hiihtämistä kokeilemaan mukaan yms.

Murrosikä voi olla mitä on, mutta luulen että kuopuksesta kasvaa tasapainoisempi yksilö kuin vanhemmat sisaruksensa. 

Mitäs ihmeellistä siin o ? Kaikkein vanhin ensisynntttäjä o muistaakseni Amerikasta JA jotakin 71-v. Sai kaksostytöt. Ottakaa mallia !!!!!! 

Eniten ihmetyttää miksi iäkkäämmät synnyttäjät yritetään aina mustamaalata jotenkin huonommiksi äideiksi. Nelikymppisenä on vasta puolivälissä työuraa, joten jos jaksaminen on noin heikkoa kuin AP:lla, niin kannattaa oikeasti miettiä omia elämäntapoja ja selvittää lääkärin kanssa viekö joku sairaus noin paljon voimavaroja arjessa. Ei ole normaalia missään iässä, että arjessa jaksaa vain rojahtaa sohvalle työpäivän jälkeen.

Suomessa on lapsikato. Toivottavasti mahdollisimman moni 40 rajan ylittänyt saa vielä lapsen.

En mä tiedä. 🤭 Itse nautin nyt tästä ajasta, kun oon 49v ja lapset aikuisia. Kaveri on ihan loppu uhmiksen kanssa, eikä jaksa yövalvomisia. Ollaan samaa ikää.

Jokainen tyylillään. Itseä ärsyttää oletus, että nuorena kaikki haluaa elää itselleen ja pitää hauskaa, bilettää vuosikausia. Ei kaikki halua elää ikinä niin. Ei nuorena eikä vanhana. Sain lapset 20-28v ja nyt nelikymppinen. Samanlaista rauhallista elämää elän edelleen, enkä koskaan ole kaivannut mitään erinlaista elämää mitä sillä hetkellä ei ole. 

Ymmärrän mitä ap ajaa takaa, kyse ei ole raihnaudesta vaan mukavuudenhalusta ehkä. En minäkään enää haluaisi aloittaa uudelleen alusta. Nyt alkaa olla toisenlainen kausi, juurikin itselle enemmän aikaa ja se sopii tähän ikään oikein hyvin. Lapsijutut on jo nähty ja koettu. Kasvattaa pitää vielä näitä teinejäkin. 

Ja kyllähän vaihdevuodet tuovat vaivoja ja yleensäkin vanheneminen. Mitä sitä kieltämään. Riskiraskaudet lisääntyy mitä vanhempana synnyttää. Ei kielletä tosiasioita. Ei kuitenkaan ole mitenkään tuomittavaa, että jotkut haluavat tässä iässä vielä lisääntyä. Jos luonto sen suo niin silloin sen voi tehdä. 

Ensimmäinen 23 veenä ja toinen 39 veenä, eikä kumpikaan kaduta. Ihania ovat molemmat. Nuorinkin jo 24.

Nuorin lapseni syntyi, kun olin 39. Hän on aina ollut varsin valloittava persoona ja tuonut iloa elämääni. Ajoittain oli tietenkin raskasta, mutta plussat voittavat. 

Ai, minä sain yllätysvauvan 41-vuotiaana. Nyt olen 46v ja kierto on vielä sen saman 29 päivää kuin 14-vuotiaana. Ei ole muitakaan ensivaihdevuosioireita vielä ilmaantunut. Ei kannattaisi yleistää.

Kannattaisi ap ja muutkin sisäistää, että kaikki eivät koe elämää kuten sinä ja jokaisen elämänpolku on erilainen. Ihmisillä tuntuu olevan välillä hirveän vaikeaa nähdä asioita oman laatikon ulkopuolelta.

Lisäksi niitä lapsia EI TEHDÄ JA HANKITA noin vain oman mielen mukaan. Raivostuttaa kun ihmiset puhuvat asiasta ihan kun kaikki olisi aina vain omasta päätöksestä kiinni ja pitävät itseään niin erinomaisen onnistuneina kun ovat tehneet lapsensa tiettyyn ikään mennessä.

Osa on jo nelikymppisenä toinen jalka haudassa ja osa taas on silloin elämänsä kunnossa.

Olen saanut lapset 25, 31, 33 ja 41v. Paremmin jaksoin nelikymppisenä kuin 25v. Olen nyt tänä vuonna 56v ja nuorin pääsee ripille. On ehkä läheisin lapsista meille. Varmaan kun on oltu niin paljon kolmisteen. Ihana nuorimies!