Jatkaisitko pitkää suhdetta, jos saisit tietää että miehelläsi on alkuaikoinanne ollut salaisia ystäviä ja sinulta salattuja tapaamisia?
Ajatellaan hypoteettinen tilanne, jossa olet vähintään viisi vuotta (tai yli) kestäneessä suhteessa. Kaikki on tällä hetkellä hyvin ja kumppanisi on sinuun silmin nähden sitoutunut, haluaa olla kanssasi vakavasti. Saisit kuitenkin tietää, että ensimmäisen vuoden tai pari mies olisi kärsinyt pahasta sitoutumiskammosta ja hänellä oli kestänyt tajuamaasi paljon pidempään sitoutua sinuun emotionaalisesti. Saisit tietää, että miehesi olisi salaillut sinulta esim. hänestä kiinnostuneita ihmisiä tai sellaisia naispuolisia kavereita, jotka olivat olleet ihastuneita kumppaniisi samoihin aikoihin kun aloititte suhteen. Hän ei olisi siis varsinaisesti pettänyt sinua, mutta saisit tietää että hän olisi salaa nauttinut heiltä saamastaan ihailusta ja jättänyt tarkoituksella kertomatta liikaa sinusta ja suhteestanne näille ihastuneille ns. kavereille. Naisten kanssa yhteydenpito olisi kuihtunut vasta siihen, kun nämä olisivat kuulleet yhteenmuutostanne ja tajunneet, että mies hakeekin heiltä vain huomiota eikä ole oikeasti kiinnostunut edes seksistä. Hän olisi käynyt selkäsi takana esim. kävelyillä, kahveilla tai lounailla näiden naisten kanssa ja pitänyt yllä ystävyyttä viestittelyllä ja puheluilla. Tämä ei siis olisi ollut avointa, vaan saisit vuosien jälkeen vihdoin vastauksen sille miksi mies olisi ollut ensimmäiset vuodet suojelevainen esim. puhelintaan kohtaan ja mennyt vaikeaksi kysyttäessä kavereistaan. Olettaen, että lähtökohtaisesti hyväksyisit vastakkaista sukupuolta olevat ystävät silloin, kun kaikki tapahtuu avoimesti eikä ystävyyksissä ole mitään salamyhkäistä.
Pystyisitkö enää luottamaan mieheen, vaikka hän olisi muuttanut tapansa? Vaikuttaisiko luottamukseen se, onko näiden kavereiden kanssa tapahtunut mitään fyysistä tai ovatko tunteet olleet edes molemminpuoleisia, vai eniten se salailu itsessään? Aiheuttaisiko tällainen sinussa riittämättömyyden tunteita tai vaikuttaisiko siihen, miten kauniit muistot sinulla on ihanista alkuhuuman ajoistanne? Olisiko tällaisessa tilanteessa mielestänne ylireagointia lopettaa suhde, jos mies ei ole pettänyt näistä kenenkään kanssa ja jos hän ei pidä enää heistä keneenkään yhteyttä? Vai uskotko, että tällaiseen taipuvainen mies tulisi varmasti aina jollain tapaa hakemaan vastaavaa jännitystä, vaikka olisitte naimisissa ja onnellisia?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea viestiketjua, mutta ap:lle vastaan, että tuollainen asia ei liikuttaisi minua mitenkään.
Okei, miehellä on ollut vaikeuksia sitoutua heti tavatessamme. Sittemmin mies on muuttunut ja haluaa olla nyt minun kanssani. Ennemmin vaalisin sitä nykyistä onneani hänen kanssaan, kuin kaivelisin jotain turhaa draamaa menneisyydestä. Et voi enää muuttaa asiaa eikä mieskään voi. Mutta sen valinnan voit tehdä nostatko tästä menneisyyden haamusta riidan vai et. Jos teillä on nyt kaikki hyvin vaali sitä.
Samoin ajattelen. Ilmeisesti olemme vähemmistössä. Itse olen pitkässä suhteessa (yli 30 v) ja siihen on mahtunut kaikenlaisia aikoja. Ymmärrän ap:n järkytyksen, mutta tilanne on varmaan nyt erilainen, kun suhde on vakiintunut. Mieti millainen suhteenne on nyt äläkä tuijota liikaa mennyttä.
Itse olen ollut pian 36 vuotta miehen kanssa, johon voi luottaa. Pidän sitä miehen tärkeimpänä ominaisuutena, jota mikään ei voi korvata. Ikinä ei pettämisestä voi täysin varma olla, mutta jos jo suhteen alussa ilmenee, ettei mieheen voi luottaa, hän valehtelee ja kohtelee huonosti, niin miksi ihmeessä tällaista suhdetta pitäisi jatkaa? Olen lopettanut suhteita nuorena paljon pienemmistäkin syistä kuin kahden vuoden (!) valehtelun takia.
Suosittelisitko omalle tyttärellekin tuollaisen suhteen jatkamista, jos neuvoa kysyttäisiin? Minä en. Ja todella toivon, ettei oma tyttäreni olisi liian kiltti ja ymmärtäväinen. Nuorena tehdään ne tärkeimmät valinnat, ei ole aikaa opetella kantapään kautta.
Itse jäin suhteeseen missä oli paljo varotusmerkkejä. Red flags jo alusta.
Olisi vaan pitänyt luottaa itseeni ja tunteeseen että kaikki ei nyt pidä paikkaansa.
Ero tuli 33 vuoden jälkeen.
Exälläni oli Tinder käytössä sekä lähetteli rakkausviestejä toiselle naiselle ja varmasti myös ihan monikossa naisille.
Pääsin onneksi lukemaan WA viestit. Totuus paljastu.
Annoin kuitenkin uuden mahdollisuuden, ei parantanut tapojaan, niin erottiin. Once a dog, always a dog.
Jos olisin nuorena tyttönä tajunnut missä mentiin niin paljolta olisin säästynyt.
Mutta mahtu noihin vuosiin paljo hyvääkin ja kolme lasta saimme.
Mulla on pari hyvää ystävätärtä jotka ovat pitkissä suhteissa missä miehet ovat pettäneet. Itsetunto ja itsekunniotus romuna.
Ero ja että huomaa että pärjää yksinkin nostattaa paljon itsetuntoa.
Ystäväni mies oli pettänyt jo seurusteluaikoina (et kai usko, että nuo naiset ovat platonisia suhteita?) ja ero tuli lasten ollessa lähellä täysi-ikäisiä. Mies lähti jonkun sussun takia ja päälle päätteeksi sanoi, ettei ole koskaan rakastanut. Kannattiko tuhlata nuoruutensa tuollaisen miehen kanssa?
On paljon rankempaa erota kroonisesta pettäjästä kun suhde on kestänyt vasta viisi vuotta eikä ole lapsia kuin siinä tilanteessa, että on itse 50 ja takana on pitkä rivi jalkavaimoja ja huonoa kohtelua. Mutta eiväthän naiset tätä usko, koska tätä tapahtuu niin paljon ja sinäkin ap mietit vielä. Todennäköisesti jatkat ja tapahtuu kuten aina ennenkin.
Ei haittaisi. Meillä on aloittajan kanssa erilainen käsitys pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea viestiketjua, mutta ap:lle vastaan, että tuollainen asia ei liikuttaisi minua mitenkään.
Okei, miehellä on ollut vaikeuksia sitoutua heti tavatessamme. Sittemmin mies on muuttunut ja haluaa olla nyt minun kanssani. Ennemmin vaalisin sitä nykyistä onneani hänen kanssaan, kuin kaivelisin jotain turhaa draamaa menneisyydestä. Et voi enää muuttaa asiaa eikä mieskään voi. Mutta sen valinnan voit tehdä nostatko tästä menneisyyden haamusta riidan vai et. Jos teillä on nyt kaikki hyvin vaali sitä.
Tällaisen peen jauhannan takia itsekin jäin katsomaan huonoja suhteita ihan liian pitkäksi aikaa. Kun anna anteeksi (vaikkei edes pyydetä), älä kaiva menneestä (=myöhemmin selvinneistä valehteluista) draamaa jne.
Valitettavaa, että kantapään kautta piti oppia, ettei kannata antaa uusia mahdollisuuksia, jos toinen käyttäytyy loukkaavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea viestiketjua, mutta ap:lle vastaan, että tuollainen asia ei liikuttaisi minua mitenkään.
Okei, miehellä on ollut vaikeuksia sitoutua heti tavatessamme. Sittemmin mies on muuttunut ja haluaa olla nyt minun kanssani. Ennemmin vaalisin sitä nykyistä onneani hänen kanssaan, kuin kaivelisin jotain turhaa draamaa menneisyydestä. Et voi enää muuttaa asiaa eikä mieskään voi. Mutta sen valinnan voit tehdä nostatko tästä menneisyyden haamusta riidan vai et. Jos teillä on nyt kaikki hyvin vaali sitä.
Tällaisen peen jauhannan takia itsekin jäin katsomaan huonoja suhteita ihan liian pitkäksi aikaa. Kun anna anteeksi (vaikkei edes pyydetä), älä kaiva menneestä (=myöhemmin selvinneistä valehteluista) draamaa jne.
Valitettavaa, että kantapään kautta piti oppia, ettei kannata antaa uusia mahdollisuuksia, jos toinen käyttäytyy loukkaavasti.
Ymmärrät varmasti että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Miksi hyvästä suhteesta pitäisi luopua sen vuoksi, että jollain on ollut huonoja kokemuksia samassa tilanteessa?
Miehen psyykessä on paha valuvika ja kannattaa jättää ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä oikein luin 😳... En jatkaisi! Miettiikö joku ihan oikeasti tuollaistakin vaihtoehtoa?
Olen jotenkin ihan shokissa ja mietin tässä ihan kaikenlaista. Järki sanoo ihan toista kuin tunteet, kun kuitenkin jo pitkä historia takana. Olette ihan oikeassa mutta en tiedä mistä saisin nyt tukea toimia oikein. Pää on ihan sekaisin enkä tiedä mihin luottaa ja mitä uskoa. Mies on hyvä puhumaan ja sekoittaa ajatuksia ja vakuuttaa, ettei ole mitään meneillään. Se ei lohduta yhtään vaikka olisi totta juuri tällä hetkellä, koska minulle nuo vuosia sitten tapahtuneet tapaamiset ovat tavallaan uusia koska kuulen kaikesta vasta nyt. Epäilyjä toki on ollut, mutta olen laittanut intuition omien traumojen piikkiin ja mies on saanut minut uskomaan, että olen vain jotenkin sairaalloisen mustasukkainen jos en kavereita hyväksy. :( ap
Mies on manipuloinut sinua ja pettänyt sinun luottamuksen. Ehkä sillä ei ole väliä, että mitä tapahtui. Vaan miten hän suhtautuu siihen nyt. Jos hän katuu ja on aidosti pahoillaan, niin suhteella on rakennusmateriaalia mistä jatkaa. Mutta käsittäisin että ei ole kovin katuvainen, tai ymmärtänyt että miltä sinusta tuntuu?
Täydellisiä suhteita kyllä on, mutta eivät kaikki sellaisia saa. Suurin osa noista ei-täydellisiin suhteisiin päätyvistä on heitä, jotka eivät edes usko täydellisten suhteiden olemassaoloon. Siksi he tyytyvät kaikenlaisiin valehtelijoihin ja muihin outoihin otuksiin. Ja vielä monesti tekevät lapsiakin heidän kanssaan.