Jatkaisitko pitkää suhdetta, jos saisit tietää että miehelläsi on alkuaikoinanne ollut salaisia ystäviä ja sinulta salattuja tapaamisia?

Vierailija kirjoitti:

...Ja mistä tiedät, että se on loppunut siihen pariin ekaan vuoteen? Ja kun arki astuu suhteeseen, etteikö se jatkuisi silloin vaikka olisikin loppunut. Minulla on tuollainen tapailumies, mutta en kuvittele edes että tästä mitään parisuhdetta saa rakennettua. 

No, luin miehen viestit kun tuli tilaisuus ja viestittelyt ovat loppuneet noihin aikoihin. Ja senkus kivitätte, tiedän ettei toisen puhelimeen saisi ikinä kajota, mutta ilman tuota en olisi ikinä saanut tietää tästä ja olisin ikuisesti valehtelijan kanssa yhdessä kuvitellen että häneen voi luottaa. Joten siksi ei nyt kaduta se että luin viestit, vaan ennemminkin se miksi en tehnyt niin jo paljon aiemmin kun tuo pelailu oli ajankohtaista... Mies on ollut siis sen verran hölmö, ettei ole edes poistanut tai tyhjentänyt ketjuja vaan whatsapp on vuosien ajalta täynnä näitä ihme puolituttuja joita en ole koskaan vuosien aikana tavannut. Luulisi, että jos olisivat oikeasti ystäviä niin olisi tullut tilanne jossa kutsuvat minutkin mukaan? Hän ei viesteissä kuitenkaan vastaa flirttiin mutta vastaa kuitenkin myöntävästi aina kun on joku on tapaamista ehdottanut. Eikä ole itse enää pariin vuoteen aloittanut keskusteluja mutta ei toisaalta myöskään hirveästi minusta mainitse, vaan vaikuttaa siltä että laittaa aika ajoin viestiä ikään kuin vaan varmistaakseen että lohduttajia pysyy olemassa siltä varalta jos minä jätän hänet. Sattuu kuitenkin lukea miten usein on käynyt niin, että eräs nainen on yrittänyt soittaa miehelle samaan aikaan kun olemme olleet yhdessä. Mies on aina seuraavana päivänä vasta laittanut, ettei voinut puhua. Ihan kuin puukolla lyötäisiin rintaan. Kerroin myös miehelle että luin viestit eikä hän edes suuttunut... Mietin vaan miksi ei voinut itse kertoa, miksi on pitänyt salata ja valehdella niin turhista asioista. Sisältö noissa viesteissä ei siis kenenkään kanssa ollut mitään niin ihmeellistä, kuin tilanne kokonaisuutena. Naiset laittavat hänelle sydämiä ja kertovat miten on ikävä, ja mies vastannut aina suht. tylysti tai korkeintaan, että olet sinäkin joskus käynyt mielessä. Minua jahtasi kauan todella intensiivisesti ennen kuin lämpenin, paljon suoremmin ja kiinnostuneemmin kuin mitä käyttäytyy noita ns. kavereita kohtaan. En vain tajua mikä järki... ap

Itselleni luottamus ja rehellisyys on suhteessa kaikki kaikessa. Tuollainen valehtelu siis rikkoisi koko pohjan suhteelta. En ikimaailmassa pystyisi jatkamaan sitä suhdetta. Kyse ei edes ollut 1-2 kuukaudesta vaan yli 1-2 VUODESTA. Se on oikeasti ihan hemmetin pitkä aika kusettaa toista, kun samalla antaa ymmärtää olevansa tosissaan ja vakavissaan yhdessä. Jotain pitää olla pahasti vialla tuommoisessa ihmisessä. 

Parin ns. "kaverin" kanssa viestittely on myös kummallisesti loppunut siihen, kun mies on ekan kerran maininnut että hän muuten seurustelee. Yhden tällaisen olen jopa tavannut ja mies vaan vakuutti että ei ole mitään koskaan ollutkaan, koska kaveri on myös varattu. Eli on siihen asti keskusteltu ihan muusta puhtaasti kaveripohjalta, mutta jotenkin mystisesti ystävyys ei olekaan edennyt enää tuon jälkeen. Tavallaan mies ei tee tuossa mitään väärää, mutta luulen että hänen täytyy olla livenä tapaamisissa enemmän flirtti kuin viesteissä. Eihän nuo naiset muuten hänelle viestittäisi, jos olisi yhtä tyly livenä kuin tekstareilla. Omat fiilikset vaihtelee koko ajan täydestä raivosta, hämmennyksen ja epäuskoisuuden kautta pohjattomaan epätoivoon ja suruun... Mies on sellainen todella sosiaalinen ja puhelias, ulospäin suuntautunut ja hyvä kuuntelija. Vakuuttaa minulle että haluaa olla vain kanssani ja että kenenkään kanssa ei ole tapahtunut mitään. ap

On vaan sellainen olo, että jos olen näköjään näin helposti huijattavissa en kyllä pysty luottamaan enää keneenkään tulevaisuudessakaan. ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Ja mistä tiedät, että se on loppunut siihen pariin ekaan vuoteen? Ja kun arki astuu suhteeseen, etteikö se jatkuisi silloin vaikka olisikin loppunut. Minulla on tuollainen tapailumies, mutta en kuvittele edes että tästä mitään parisuhdetta saa rakennettua. 

No, luin miehen viestit kun tuli tilaisuus ja viestittelyt ovat loppuneet noihin aikoihin. Ja senkus kivitätte, tiedän ettei toisen puhelimeen saisi ikinä kajota, mutta ilman tuota en olisi ikinä saanut tietää tästä ja olisin ikuisesti valehtelijan kanssa yhdessä kuvitellen että häneen voi luottaa. Joten siksi ei nyt kaduta se että luin viestit, vaan ennemminkin se miksi en tehnyt niin jo paljon aiemmin kun tuo pelailu oli ajankohtaista... Mies on ollut siis sen verran hölmö, ettei ole edes poistanut tai tyhjentänyt ketjuja vaan whatsapp on vuosien ajalta täynnä näitä ihme puolituttuja joita en ole kos

Kuulostaa ihan (piilo)narsistilta. Juuri tuo, että pitää yhteyttä kaikkiin vanhoihin taloihin, jotta nämä säilyvät ikään kuin hyllyllä, josta ne vois sitten taas tarvittaessa poimia käyttöön. Hyytävää... tulee ihan omat kokemukset mieleen eräästä keski-Suomalaisesta hierojamiehestä. 

Se, että naiset laittelee sydämiä ja sanoo olevan ikävä jne. kertoo, että ei se heidän suhteensa ole ihan vain ystävyyttä ollut. Sen verran fiksu mies, ettei jätä todisteita mustaa valkoisella puhelimeensa, mutta mitä ilmeisemmin ne tapaamiset ja puhelut ovat sitten olleet hyvinkin lämpimiä ja flirttejä. Koska jos oikeasti olisi niissä sama linja kuin viesteissä, niin ei niitä sydämiä ja ikävän vuodatuksia naisilta tulisi. Samoin se, että  hän kertoisi/muistuttaisi olevansa vakavasti sitoututunut jo toiseen, jos olisi kyse vain ystävyydestä. 

En olisi oikeasti tuollaisen miehen kanssa yhtään enempää tekemisissä. 

Kunhan ei olisi toiminut salaisena (houri)pukkina. 

Tottakai jatkaisin hyvää suhdetta! Elän tänään. Menneet on menneitä.

Mammat ei jatkaisi. Mutta ei heillä olekaan puolisoa!

Jos mulle tulisi joku tuollaista sönkkäämään lähes 20 vuoden jälkeen, niin miettisin tyypin motiiveja.

Puoliso on minun kanssani. Muiden pöytiin ei katsele, joten miksi vaivaisin päätäni jollakin teini-iän oletetuilla?

Varsinkin, kun koko juttu voi olla täysin keksitty.

T: Tuntematon 

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tulisi joku tuollaista sönkkäämään lähes 20 vuoden jälkeen, niin miettisin tyypin motiiveja.

Puoliso on minun kanssani. Muiden pöytiin ei katsele, joten miksi vaivaisin päätäni jollakin teini-iän oletetuilla?

Varsinkin, kun koko juttu voi olla täysin keksitty.

T: Tuntematon 

Lukutaito ei olisi pahitteeksi... sinullekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tulisi joku tuollaista sönkkäämään lähes 20 vuoden jälkeen, niin miettisin tyypin motiiveja.

Puoliso on minun kanssani. Muiden pöytiin ei katsele, joten miksi vaivaisin päätäni jollakin teini-iän oletetuilla?

Varsinkin, kun koko juttu voi olla täysin keksitty.

T: Tuntematon 

Ei tuossa kukaan puhunut teini-iästä. Vaan jos on esim. 5 vuoden suhteessa säätänyt 2v ajan selän takana tuollaista, niin sehän on melkein puolet koko suhteesta. Ei niin kaukana menneessä, että siitä voisi tehdä sellaisia päätelmiä etteikö voisi vielä toistua tulevaisuudessakin kun miehelle tulee tylsää jostain syystä, tai vaikka ikäkriisi johon kaipaa boostia. Valehtelijan perusluonne harvoin muuttuu rakastumisenkaan myötä kokonaan toiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jatkaisin hyvää suhdetta! Elän tänään. Menneet on menneitä.

Mammat ei jatkaisi. Mutta ei heillä olekaan puolisoa!

vaikea uskoa, etteikö loukkaisi kuitenkin tieto tuollaisesta. tuskin pitäisit suhdetta enää yhtä hyvänä? vai eikö tuo mielestäsi ole pelailua?

Ero olisi. Pari vuotta on todella pitkä aika valehdella ja roikottaa toista mukana. Jos sitoutuminen pelottaa sitten erotaan heti tai keskustellaan puolison kanssa asiasta ja jatketaan tai erotaan. Ei aleta parisuhteeseen ja sitten pari vuotta juoksennellaan sielä sun täällä. Eikä sillä ole väliä, ettei ole ollut fyysistä läheisyyttä (mitä epäilen suuresti ettei ole ollut. Kuka treffailee sellaisia, joita ei koe haluttaviksi?).

Tärkeintä tässä on se että mies on valehdellut pitkään. Ei siinä mitkään selittelyt auta. Valehtelu on valehtelua, eikä pettämisen tarvitse olla seksiä ollakseen pettämistä. Valehtelu on se ongelma. Se myös, ettei se mies ole arvostanut sinua pätkän vertaa koska on hommaillut ties mitä parin vuoden ajan.

Extra vaikeaa ja monimutkaista tästä tekee ehkä se, että on minulla itselläkin vastakkaista sukupuolta edustavia kavereita. Parin heistä kanssa on jopa joskus ollut jotain pientä, mutta erona miehen käytökseen tässä on se että en ole salaillut häneltä mitään. Olen heti tapaillessa kertonut existäni ja kertonut keneen yhteiseen tuttuumme on sellaiset välit, että se on lähtenyt liikkeelle jostain muusta mutta vuosien aikana kehittynyt ystävyydeksi eikä toisinpäin. En usko, että mieskään näitä hyväksyisi jos en olisi ollut rehellinen. Mutta itse ajattelin, että on parempi tuoda kortit pöytään heti ja kunnioittaa miestä sillä. Hän itsekin myöntää, että hyväksyy kaverini juuri sen takia kun häneltä ei ole salattu mitään ja tietää täsmälleen miten vanhoista asioista on kyse ja mihin kaveruus nykyään perustuu jne. Mutta tuon avulla hän pystyy sekoittamaan ajatuksia, että olenhan itsekin sitä ja tätä, vaikka hän on vaan ihan platonisesti tavannut eikä kenenkään kanssa ole edes suudellut näistä viestittelijöistä. Hän ei ymmärrä, että ainut mikä loukkaa on se valehtelu ja salailu, eikä tieto siitä että aikuisilla ihmisillä on tosiaan saattanut olla deittailu- ja seksielämää ennen rakastumistakin. Olen myös miehen ensimmäinen vakava suhde, jos sillä nyt on mitään väliä. Noihin omiin kavereihin/kaveriin törmään joskus yhteisen harrastuksen kautta, mutta ei ole tarvetta salata sitä mieheltä mitenkään ja heille olen koko ajan myös kertonut miten rakastunut olen omaan kumppaniini enkä ole esittänyt sinkkua toisinkuin mieheni on ilmeisesti taktisesti jättänyt mainitsematta minusta joissakin yhteyksissä. Mies haluaisi nyt pariterapiaan ja taistella suhteesta, mutta olen ihan rikki ja pelkään että hän saa minut manipuloitua siellä joihinkin valheisiin. Ap 

Tämä tulee jatkumaan koko miehen elämän ajan.

Kasvakaa aikuisiksi. Suhde voi hyvin ja lopettaisitte sen vanhojen tapahtumien vuoksi.

Karu fakta, mutta pettäjä on aina pettäjä. Tuo on ihmistyyppikysymys, vähän kuin henkirikollinen. Jos on joskus ollut kykenevä toisen hengen riistämiseen, on siihen kykenevä myös tulevaisuudessa. Se ei tietenkään tarkoita että niin välttämättä tekisi, mutta on siihen silti kykenevä. Sama on pettämisen kohdalla. Suurin osa ihmisistä lienee sellaisia, että puolison pettäminen ei ole koskaan minkäänlainen vaihtoehto tai mahdollisuus. Sitä ei vain heidän kohdallaan tapahdu, koska se on niin yksiselitteisen väärin. Sitten on niitä, joilla omatunto antaa pettämiselle myöten ja se on ylipäänsä mahdollista tapahtua.

Itse en niinkään miettisi tilanteessasi nyt konkretiaa, että onko miehellä viime aikoina ollut mitään säätöjä tai voisiko niitä teoreettisesti tulla vastaan tulevaisuudessa. Enemmänkin keskittyisin siihen, että olet mennyt yhteen ihmistyypin kanssa, jonka omatunto sallii pettämisen ja hän on niin sinua kohtaan jo tehnytkin. Koska nyt ei voi tietää yhtään mihin elämä vie ja mitä eteen tulee. Todennäköistä on, että jossain kohtaa mies tuntee tunteita taas jotain toista kohtaan. Se kai tapahtuu pitkissä parisuhteissa aina jollain tasolla ja on ihan luonnollista. Ja nyt kun tiedät miehen ihmistyypin ja mihin hänen omatuntonsa taipuu, niin oletko valmis ottamaan sen riskin? Voi olla, että hän on "parantanut tapansa". Niin kai moni henkirikollinenkin tekee. Mutta ikuisesti on silti olemassa se riski, että jos aika ja paikka ovat vain oikeat, niin jotain muutakin tapahtuu. Se vain on niin, että kerran pettäjä on aina pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvakaa aikuisiksi. Suhde voi hyvin ja lopettaisitte sen vanhojen tapahtumien vuoksi.

Tämäkin on yksi hyvä näkökulma, mutta eniten vaivaa juuri se, mistä voin enää tietää voiko suhde tälläkään hetkellä niin hyvin kuin luulen? Tämän takia olisin valmis ehkä käymään siellä pariterapiassa kerran, etten nyt tunnekuohussa heitä vuosien suhdetta roskiin mahdollisesti vanhojen asioiden takia. Mutta toisaalta aikamoiset selitykset saisi olla miehellä tuohon valmiina, enkä usko että hän sielläkään kaikkea myöntää. Esitti ettei muka edes muista laittaneensa kaikkia viestejä jotka itse minulle näytti. Hänestä tärkeintä on ainoastaan tunteet joita meillä on toisiamme kohtaan tässä ja nyt, eikä hän ymmärrä että itselläni tuo sekoilu varjostaa nyt koko suhteen alkuvuosia kun olen itse ollut eniten rakastunut. Ikään kuin olisi pohja viety, vaikka olisikin niin, että siinä on osa ollut pelkkää fantasiaa. Toisaalta ymmärrän, että on naiivia kuvitella löytävänsä mies joka ei ikinä tee virheitä, mutta toisaalta se suoraselkäisyys nyt vaan on itselle isoin arvo ihmisessä. Jos ei ole olemassa tuon suoraselkäisempää miestä, olen mielummin sitten kokonaan yksin. Tätäkin palstaa lukiessa välillä tuntuu että joka toinen pettää tai vähintään valehtelee. Olen ollut onnellisimmillani miehen kanssa hyvinä aikoina, mutta jos se onkin ollut valhetta ja omassa päässäni niin onko se onnea. Minulla olisi ihan hyvä ja ennen kaikkea stressitön ja itkuton elämä yksinkin jos vain selviäisin näistä sydänsuruista jaloilleni. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Karu fakta, mutta pettäjä on aina pettäjä. Tuo on ihmistyyppikysymys, vähän kuin henkirikollinen. Jos on joskus ollut kykenevä toisen hengen riistämiseen, on siihen kykenevä myös tulevaisuudessa. Se ei tietenkään tarkoita että niin välttämättä tekisi, mutta on siihen silti kykenevä. Sama on pettämisen kohdalla. Suurin osa ihmisistä lienee sellaisia, että puolison pettäminen ei ole koskaan minkäänlainen vaihtoehto tai mahdollisuus. Sitä ei vain heidän kohdallaan tapahdu, koska se on niin yksiselitteisen väärin. Sitten on niitä, joilla omatunto antaa pettämiselle myöten ja se on ylipäänsä mahdollista tapahtua.

Itse en niinkään miettisi tilanteessasi nyt konkretiaa, että onko miehellä viime aikoina ollut mitään säätöjä tai voisiko niitä teoreettisesti tulla vastaan tulevaisuudessa. Enemmänkin keskittyisin siihen, että olet mennyt yhteen ihmistyypin kanssa, jonka omatunto sallii pettämisen ja hän on niin sinua kohtaan jo tehnytk

tuo henkirikolliseen vertaaminen menee kyllä aika yli.. varsinkin jos todella on niin että kyse on ollut ennen kaikkea kavereista jotka ovat siinä sivussa antaneet miehen egolle boostia, eikä romanttisista suhteista.. come on jotain rajaa

Pitkiä suhteita ihannoidaan liikaa. Se että on jo tuhlannut aikaa johonkin ihmiseen ei ole syy tuhlata sitä lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä suhteita ihannoidaan liikaa. Se että on jo tuhlannut aikaa johonkin ihmiseen ei ole syy tuhlata sitä lisää. 

Näinhän se on. Toisaalta myös usein unohdetaan, että pitkien hyvienkin suhteiden salaisuus on siinä että molemmilla osapuolilla on täytynyt olla kykyä ja halua antaa monia juttuja anteeksi ja katsoa eteenpäin vaikeista vaiheista. Ei hyvä suhde aina tarkoita täydellistä suhdetta vaan sellaista jossa kaikesta pystytään puhumaan. Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee ennen pitkää jotain sellaista eteen, minkä voi vääntää syyksi erota niin halutessaan. Emme ole myöskään kuulleet kuin yhden tarinan puolen tässäkään tilanteessa. Ap voi liioitella suuntaan tai toiseen, tai sitten voi olla että hän ei edes tiedä pahimpia asioita joita on tapahtunut. Tuon perusteella mahdoton arvata tai sanoa mitä pitäisi tehdä.