Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko pitkää suhdetta, jos saisit tietää että miehelläsi on alkuaikoinanne ollut salaisia ystäviä ja sinulta salattuja tapaamisia?
27.12.2024 |
Ajatellaan hypoteettinen tilanne, jossa olet vähintään viisi vuotta (tai yli) kestäneessä suhteessa. Kaikki on tällä hetkellä hyvin ja kumppanisi on sinuun silmin nähden sitoutunut, haluaa olla kanssasi vakavasti. Saisit kuitenkin tietää, että ensimmäisen vuoden tai pari mies olisi kärsinyt pahasta sitoutumiskammosta ja hänellä oli kestänyt tajuamaasi paljon pidempään sitoutua sinuun emotionaalisesti. Saisit tietää, että miehesi olisi salaillut sinulta esim. hänestä kiinnostuneita ihmisiä tai sellaisia naispuolisia kavereita, jotka olivat olleet ihastuneita kumppaniisi samoihin aikoihin kun aloititte suhteen. Hän ei olisi siis varsinaisesti pettänyt sinua, mutta saisit tietää että hän olisi salaa nauttinut heiltä saamastaan ihailusta ja jättänyt tarkoituksella kertomatta liikaa sinusta ja suhteestanne näille ihastuneille ns. kavereille. Naisten kanssa yhteydenpito olisi kuihtunut vasta siihen, kun nämä olisivat kuulleet yhteenmuutostanne ja tajunneet, että mies hakeekin heiltä vain huomiota eikä ole oikeasti kiinnostunut edes seksistä. Hän olisi käynyt selkäsi takana esim. kävelyillä, kahveilla tai lounailla näiden naisten kanssa ja pitänyt yllä ystävyyttä viestittelyllä ja puheluilla. Tämä ei siis olisi ollut avointa, vaan saisit vuosien jälkeen vihdoin vastauksen sille miksi mies olisi ollut ensimmäiset vuodet suojelevainen esim. puhelintaan kohtaan ja mennyt vaikeaksi kysyttäessä kavereistaan. Olettaen, että lähtökohtaisesti hyväksyisit vastakkaista sukupuolta olevat ystävät silloin, kun kaikki tapahtuu avoimesti eikä ystävyyksissä ole mitään salamyhkäistä.
Pystyisitkö enää luottamaan mieheen, vaikka hän olisi muuttanut tapansa? Vaikuttaisiko luottamukseen se, onko näiden kavereiden kanssa tapahtunut mitään fyysistä tai ovatko tunteet olleet edes molemminpuoleisia, vai eniten se salailu itsessään? Aiheuttaisiko tällainen sinussa riittämättömyyden tunteita tai vaikuttaisiko siihen, miten kauniit muistot sinulla on ihanista alkuhuuman ajoistanne? Olisiko tällaisessa tilanteessa mielestänne ylireagointia lopettaa suhde, jos mies ei ole pettänyt näistä kenenkään kanssa ja jos hän ei pidä enää heistä keneenkään yhteyttä? Vai uskotko, että tällaiseen taipuvainen mies tulisi varmasti aina jollain tapaa hakemaan vastaavaa jännitystä, vaikka olisitte naimisissa ja onnellisia?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse kuten se mies (ainaski nuorempana), en pystyisi sitoutumaan nopeasti, haluaisin olla avoimin mielin ja tavata muitakin, kunnes sovittu seurustelusta.
Kavereita saa olla todellakin, seksi ei kuulu kaveruuteen.
Moni leimaa ap:n miehen narsistiksi, mutta aika monilla keskenkasvuisilla pojilla tuntuu olevan tarve elää ja kokea nuorena joku irtoseksin ja kevyen pelailun vaihe teininä tai viimeistään parikymppisenä. Se usein loppuu juurikin siihen, että kohtaa jonkun jonka kanssa kevyt seksi muuttuukin suhteeksi ja vaihe jää nuoruuteen. Mutta jotkut miehet jäävät jotenkin jumiin siihen oman markkina-arvon testailuun varattuinakin ja joko pettävät tai kokeilevat jäätä, löytyisikö sellaista seuraa jos yrittäisi. Itselle on eräs naimisissa oleva perheen isä laittanut vuosia jotain flirttiviestejä ilman että on ikinä ehdottanut tapaamista tai saanut edes vastakaikua. Laittaa varmasti monelle, mutta en tiedä onko pettänyt muiden kanssa vai onko oikeasti koukussa vain siihen jännitykseen minkä saa muiden naisten someseuraamisesta. Alhaista ja epärehellistä se on, mutta narsismiin kuuluu muutakin. Voisi sanoa, että kaikki narsistit pettää mutta kaikki pettäjät eivät ole narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä aloitus ilman kappalejako.. en jaksanut lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse kuten se mies (ainaski nuorempana), en pystyisi sitoutumaan nopeasti, haluaisin olla avoimin mielin ja tavata muitakin, kunnes sovittu seurustelusta.
Kavereita saa olla todellakin, seksi ei kuulu kaveruuteen.
Moni leimaa ap:n miehen narsistiksi, mutta aika monilla keskenkasvuisilla pojilla tuntuu olevan tarve elää ja kokea nuorena joku irtoseksin ja kevyen pelailun vaihe teininä tai viimeistään parikymppisenä. Se usein loppuu juurikin siihen, että kohtaa jonkun jonka kanssa kevyt seksi muuttuukin suhteeksi ja vaihe jää nuoruuteen. Mutta jotkut miehet jäävät jotenkin jumiin siihen oman markkina-arvon testailuun varattuinakin ja joko pettävät tai kokeilevat jäätä, löytyisikö sellaista seuraa jos yrittäisi. Itselle on eräs naimisissa oleva perheen isä laittanut vuosia jotain flirttiviestejä ilman että on ikinä ehdottanut tapaamista tai saanut
Naimisissa oleva perheenisä laittanut vuosia viestiä saamatta minkäänlaista vastakaikua? Yeah right.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lapsi, niin sinulla on seuraa, kun hyvin puhuva, ajatuksia sekoittava mies on ihan vai kaverinaisia tapaamassa. Saakaa poika ja siinäpä vasta miehenmalli. Saakaa tyttö, hän alkaa isänsä kaltaisen miehen kanssa ja sinä olet, että kyllä äitikin kesti valehtelevaa tuuliviiriä. Circle of life.
No niin hölmö en onneksi ole. Olen itse katsonut vanhempieni huonoa suhdetta ja väkivaltaakin, minkä takia kai ajaudun pitämään aina jollain tapaa vähän vinksahtaneita suhteita normaaleina. En ajatellut laittaa tätä taipumusta enää kiertoon, vaan haen tukea siihen että oppisin näkemään mistä kohtaa oma sokeuteni alkaa. Aidon rakkauden määritelmä kun ei oikeasti ole mikään itsestäänselvyys niille, jotka eivät ole siitä lapsena tervettä mallia tai esimerkkiä saaneet. Kuvittelin ihan oikeasti että mies rakastaa minua ja osa minusta haluaisi edelleen siihen uskoa kun
Olen ap samassa jamassa, eli en osaa nähdä suhteen alussa niitä kohtia, missä näkisi onko suhteesta tulossa terve vai ei.
Olen nyt ollut joitain vuosia yksin ja ihan vaan käsitellyt itsekseni noita suhteita. Jälkikäteen sitä on löytänyt monia kohtia jo aluista, jossa olisi terveitsetuntoinen lähtenyt kävelemään. Ne ovat varmaan sellaisia pieniä testejä, joilla toinen katsoo kuinka ylikäveltävä ja alistuva toinen on.
Ja kun itse olen ollut miellyttäjä, niin nuo kohdat ovat vain buustanneet sitä, että minun on PAKKO kelvata ja olla tuon toisen hyväksynnän arvoinen.
Lopputulos ollut sitten juuri tuota samaa, eli selittelen toisen perseilyjä itse itselleni, koska toinen ei koe olevansa mitenkään velvollinen selittelemään minulle omia asioitaan. Että pääse yli tai erotaan, ota tai jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse kuten se mies (ainaski nuorempana), en pystyisi sitoutumaan nopeasti, haluaisin olla avoimin mielin ja tavata muitakin, kunnes sovittu seurustelusta.
Kavereita saa olla todellakin, seksi ei kuulu kaveruuteen.
Moni leimaa ap:n miehen narsistiksi, mutta aika monilla keskenkasvuisilla pojilla tuntuu olevan tarve elää ja kokea nuorena joku irtoseksin ja kevyen pelailun vaihe teininä tai viimeistään parikymppisenä. Se usein loppuu juurikin siihen, että kohtaa jonkun jonka kanssa kevyt seksi muuttuukin suhteeksi ja vaihe jää nuoruuteen. Mutta jotkut miehet jäävät jotenkin jumiin siihen oman markkina-arvon testailuun varattuinakin ja joko pettävät tai kokeilevat jäätä, löytyisikö sellaista seuraa jos yrittäisi. Itselle on eräs naimisissa oleva perheen isä laittanut vuosia jotain flirttiviestejä ilman että on ikinä ehdottanut tapaamista tai saanut
Kyllä viestittely yleensä loppuu jos toinen ei niihin mitään vastaa. ;) Eriasia on tietysti, jos kuitenkin haluaa vastata ja saada jatkossakin näitä flirttiviestejä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa oleva perheenisä laittanut vuosia viestiä saamatta minkäänlaista vastakaikua? Yeah right
Somessa siis kommentoi stooreja flirttailevaan sävyyn, jotka eivät ole hänelle kohdistettu. Mielestäni tuo on viestittelyä, vaikka niihin ei vastaisi kuin emojilla. Tekee tuota kuulemma monille muillekin, ihan hauska ja harmiton tyyppi mutta en katsoisi hyvällä jos olisin vaimonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen muutaman tuon kaltaisen miehen. Oli kaikenlaista meneillään, kun jo seurustelivat tulevan puolisonsa kanssa. He ovat kyllä ryhdistäytyneet ja sitoutuneet, kun on muutettu yhteen ja perustettu perhe. Sun miestä en tietenkään tunne. Ja jos luulet, että asia jää kuitenkin hiertämään, on ehkä parempi erota.
Ja mistä tiedät, etteivät jatka näitä liiton ulkopuolisia säätöjä nyt vaan vähän paremmin salassa?
Mistään ei koskaan voi tietää mitään varmaksi, ei sitäkään petätkö sinä kumppaniasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lapsi, niin sinulla on seuraa, kun hyvin puhuva, ajatuksia sekoittava mies on ihan vai kaverinaisia tapaamassa. Saakaa poika ja siinäpä vasta miehenmalli. Saakaa tyttö, hän alkaa isänsä kaltaisen miehen kanssa ja sinä olet, että kyllä äitikin kesti valehtelevaa tuuliviiriä. Circle of life.
No niin hölmö en onneksi ole. Olen itse katsonut vanhempieni huonoa suhdetta ja väkivaltaakin, minkä takia kai ajaudun pitämään aina jollain tapaa vähän vinksahtaneita suhteita normaaleina. En ajatellut laittaa tätä taipumusta enää kiertoon, vaan haen tukea siihen että oppisin näkemään mistä kohtaa oma sokeuteni alkaa. Aidon rakkauden määritelmä kun ei oikeasti ole mikään itsestäänselvyys niille, jotka eivät ole siitä lapsena tervettä mallia tai esimerkkiä saaneet. Kuvittelin ihan oikeasti että mies rakastaa minu
Oikeastaan ainoa keino on lähteä suhteesta heti kun toinen aiheuttaa mielipahaa. Jos katsoo yhden perseilyn, katsoo kohta toisenkin. Ei me muutkaan tiedetä millainen suhteesta olisi tulossa myöhemmin, mutta emme halua ottaa sitä riskiä että samaa sontaa tarjoillaan jatkossakin, siksi poikki heti kun toinen saa olon pahaksi. Ylilyöntejä tulee tietty joskus ja varmasti pakit on saanut joku vahingossa loukannutkin, mutta kun elämässä tarkoitus ei ole antaa kaikille loputtomasti mahiksia, vaan elää itse onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen muutaman tuon kaltaisen miehen. Oli kaikenlaista meneillään, kun jo seurustelivat tulevan puolisonsa kanssa. He ovat kyllä ryhdistäytyneet ja sitoutuneet, kun on muutettu yhteen ja perustettu perhe. Sun miestä en tietenkään tunne. Ja jos luulet, että asia jää kuitenkin hiertämään, on ehkä parempi erota.
Ja mistä tiedät, etteivät jatka näitä liiton ulkopuolisia säätöjä nyt vaan vähän paremmin salassa?
Mistään ei koskaan voi tietää mitään varmaksi, ei sitäkään petätkö sinä kumppaniasi.
Aikaisempi käytös nyt vaan antaa osviittaa siihen, miten homma jatkuu.
Siksi itse laittaisin suhteen välittömästi poikki, jos kuulisin tämän alkusuhteen aikana pettäneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lasten tulon myötä mies olisi hakemassa huomiota taas muualta. Se on tulikoe mitä ei kestä romantikko, vain moraalisen selkärangan omaava. Ja sitä miehelläsi ei ole
Mutta sillä ei ole merkitystä että olen kylän VPKn ja palloseurojen poikien panopuuna
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse kuten se mies (ainaski nuorempana), en pystyisi sitoutumaan nopeasti, haluaisin olla avoimin mielin ja tavata muitakin, kunnes sovittu seurustelusta.
Kavereita saa olla todellakin, seksi ei kuulu kaveruuteen.
Moni leimaa ap:n miehen narsistiksi, mutta aika monilla keskenkasvuisilla pojilla tuntuu olevan tarve elää ja kokea nuorena joku irtoseksin ja kevyen pelailun vaihe teininä tai viimeistään parikymppisenä. Se usein loppuu juurikin siihen, että kohtaa jonkun jonka kanssa kevyt seksi muuttuukin suhteeksi ja vaihe jää nuoruuteen. Mutta jotkut miehet jäävät jotenkin jumiin siihen oman markkina-arvon testailuun varattuinakin ja joko pettävät tai kokeilevat jäätä, löytyisikö sellaista seuraa jos yrittäisi. Itselle on eräs naimisissa oleva perheen isä laittanut vuosia jotain flirttiviestejä il
Vastakaikua vonkaamiselle todennäköisesti. Jotkut laittavat vuosien välein siitäkin huolimatta, etteivät saisi mitään vastausta. Elät aikamoisessa kuplassa jos kuvittelet miesten olevan kilttejä ja lojaaleja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lapsi, niin sinulla on seuraa, kun hyvin puhuva, ajatuksia sekoittava mies on ihan vai kaverinaisia tapaamassa. Saakaa poika ja siinäpä vasta miehenmalli. Saakaa tyttö, hän alkaa isänsä kaltaisen miehen kanssa ja sinä olet, että kyllä äitikin kesti valehtelevaa tuuliviiriä. Circle of life.
No niin hölmö en onneksi ole. Olen itse katsonut vanhempieni huonoa suhdetta ja väkivaltaakin, minkä takia kai ajaudun pitämään aina jollain tapaa vähän vinksahtaneita suhteita normaaleina. En ajatellut laittaa tätä taipumusta enää kiertoon, vaan haen tukea siihen että oppisin näkemään mistä kohtaa oma sokeuteni alkaa. Aidon rakkauden määritelmä kun ei oikeasti ole mikään itsestäänselvyys niille, jotka eivät ole siitä lapsena tervettä mallia tai esimerkkiä saaneeOikeastaan ainoa keino on lähteä suhteesta heti kun toinen aiheuttaa mielipahaa. Jos katsoo yhden perseilyn, katsoo kohta toisenkin. Ei me muutkaan tiedetä millainen suhteesta olisi tulossa myöhemmin, mutta emme halua ottaa sitä riskiä että samaa sontaa tarjoillaan jatkossakin, siksi poikki heti kun toinen saa olon pahaksi. Ylilyöntejä tulee tietty joskus ja varmasti pakit on saanut joku vahingossa loukannutkin, mutta kun elämässä tarkoitus ei ole antaa kaikille loputtomasti mahiksia, vaan elää itse onnellisena.
Mitä itse olen tässä yksinoloessa näiden huonojen suhteiden ongelmakohtia miettinyt, niin yksi tärkeä juttu on myös se, miten toinen toimii huomatessaan loukanneensa.
Eli yrittääkö tehdä kaikkensa, jotta toisella olisi taas parempi mieli, vai vetääkö sen manipulaatiokortin "ei sinun tätä suhdetta kanssani ole pakko sietää, sitten vain erotaan jos sinulla on paha olla kanssani :)"
Olisi ap kiinnostavaa kuulla, miten tässä kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuksen voi menettää vain yhden ainoan kerran. Siksi en itse luultavasti enää olisi rakastunut kyseiseen mieheen. Menetän kunnioituksen miestä kohtaan, joka on epärehellinen. Pettämistähän ei voi milloinkaan satavarmasti tietää, mutta huomion hakeminen muilta on merkki ihmisestä, joka ei ole sanojensa mittainen. Siksi hän ei ole mies, jota voisin rakastaa.
Miehen tulisi ansaita kunnioitus uudelleen, jotta voisin jatkaa suhdetta, mutta en osaa sanoa miten se voisi tapahtua.
Miten sait selville nämä asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse kuten se mies (ainaski nuorempana), en pystyisi sitoutumaan nopeasti, haluaisin olla avoimin mielin ja tavata muitakin, kunnes sovittu seurustelusta.
Kavereita saa olla todellakin, seksi ei kuulu kaveruuteen.
Moni leimaa ap:n miehen narsistiksi, mutta aika monilla keskenkasvuisilla pojilla tuntuu olevan tarve elää ja kokea nuorena joku irtoseksin ja kevyen pelailun vaihe teininä tai viimeistään parikymppisenä. Se usein loppuu juurikin siihen, että kohtaa jonkun jonka kanssa kevyt seksi muuttuukin suhteeksi ja vaihe jää nuoruuteen. Mutta jotkut miehet jäävät jotenkin jumiin siihen oman markkina-arvon testailuun varattuinakin ja joko pettävät tai kokeilevat jäätä, löytyisikö sellaista seuraa jos yrittäisi. Itselle on eräs naimisissa oleva perheen isä laittanut vuosia jotain flirttiviestejä il
Jos mies on tuttu, niin onko ok kertoa vaikka hänen vaimolleen, että kohtelee tätä törkeästi siksi, että yritti vokotella itseä? Ihan turhaan yritätte projisoida ällöttäviä limastelujanne naisiin. Olemme ystävällisiä ja mielellämme olisimme ystävällisiä varatuille miehillekin: teette yhteiskunnassa elämisesetä aika helvetillistä kun jokainen vuorovaikutus tulkitaan siitoskutsuksi. Laittaa miettimään, pitäisikö teidät ja uhrinne päästää jollakin tavoilla tuskistaan, tekee varmaan teillekin aika pahaa olla koko ajan pantavien naisten ympäröiminä, kun ette pysy edes uskollisina. Apua on saatavilla: kemiallinen kastraatio tai ihan perinteinen. Sotakin on vaihtoehto, jos ei kiinnosta hillitä elostelua omin voimin
Mutta naiset voivat tehdä seurusteluaikana etsien sopivaa "säätöä"
En jaksanut lukea viestiketjua, mutta ap:lle vastaan, että tuollainen asia ei liikuttaisi minua mitenkään.
Okei, miehellä on ollut vaikeuksia sitoutua heti tavatessamme. Sittemmin mies on muuttunut ja haluaa olla nyt minun kanssani. Ennemmin vaalisin sitä nykyistä onneani hänen kanssaan, kuin kaivelisin jotain turhaa draamaa menneisyydestä. Et voi enää muuttaa asiaa eikä mieskään voi. Mutta sen valinnan voit tehdä nostatko tästä menneisyyden haamusta riidan vai et. Jos teillä on nyt kaikki hyvin vaali sitä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea viestiketjua, mutta ap:lle vastaan, että tuollainen asia ei liikuttaisi minua mitenkään.
Okei, miehellä on ollut vaikeuksia sitoutua heti tavatessamme. Sittemmin mies on muuttunut ja haluaa olla nyt minun kanssani. Ennemmin vaalisin sitä nykyistä onneani hänen kanssaan, kuin kaivelisin jotain turhaa draamaa menneisyydestä. Et voi enää muuttaa asiaa eikä mieskään voi. Mutta sen valinnan voit tehdä nostatko tästä menneisyyden haamusta riidan vai et. Jos teillä on nyt kaikki hyvin vaali sitä.
Samoin ajattelen. Ilmeisesti olemme vähemmistössä. Itse olen pitkässä suhteessa (yli 30 v) ja siihen on mahtunut kaikenlaisia aikoja. Ymmärrän ap:n järkytyksen, mutta tilanne on varmaan nyt erilainen, kun suhde on vakiintunut. Mieti millainen suhteenne on nyt äläkä tuijota liikaa mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, odotanko saman jatkuvan tulevaisuudessa. Tähän täytyy kuitenkin todeta se, että miehen käytös on kyllä parantunut ja kypsynyt noista ajoista muutenkin. Eli silloin kun oli alussa näitä säätöjä tai kavereita, oli muutenkin etäinen, outo ja epäjohdonmukainen käytöksessään. Ajoittain todella epäkunnioittava ja välttelevä, ehkä syyllisyys kalvoi? Luulin silloin että vika on minussa ja käytin kamalasti aikaa parisuhdekirjallisuuden lukemiseen ja itsetuntoni vahvistamiseen. Mies itse selittää tuon juuri sitoutumiskammolla, että hänellä oli muka alussa vain niin vaikeaa luottaa ja antautua suhteeseen ja harkitsimme eroa monta kertaa. Tällä hetkellä on johdonmukaistunut ja panostaa suhteeseen kaikilla osa-alueilla enemmän, mutta en vieläkään tiedä mikä se todellinen syy miehen ryhtiliikkeeseen on ollut. Mies väittää kiven kovaa, että hän on vain aikuistunut ja tajunnut kantapään eli minun menettämisen riskin kautta sen, kuinka tärk
Tuossa alussa jo tapahtui se perusvirhe, että jatkoit suhdetta miehen kanssa, joka ei sinua kunnioittanut. Ja siitä sitten seuraavat nämä asiat, joista kerrot. Edelleenkään ei siis mies ota mitään vastuuta teoistaan eikä edes ymmärrä miksi sinua häiritsee.
Valitan, mutta tuosta miehestä et saa itsellesi rehellistä, suoraselkäistä ja sanojensa takana olevaa miestä. Homma menee aina just sillä tavalla eli ensin testataan mikä määrä inhottavaa käytöstä menee läpi. Sinä suostuit jo aluksi huonoon kohteluun, mutta se terapia on hyvä sinulle. Ihan turha miehesi tulla samaan terapiaan, koska hän vain valehtelee siellä. Ei terapia mitään pelasta, jos siellä valehdellaan. Ja miehesi on valehtelija, valitettavasti.
Kunnon gashlightingia!