Jatkaisitko pitkää suhdetta, jos saisit tietää että miehelläsi on alkuaikoinanne ollut salaisia ystäviä ja sinulta salattuja tapaamisia?
Ajatellaan hypoteettinen tilanne, jossa olet vähintään viisi vuotta (tai yli) kestäneessä suhteessa. Kaikki on tällä hetkellä hyvin ja kumppanisi on sinuun silmin nähden sitoutunut, haluaa olla kanssasi vakavasti. Saisit kuitenkin tietää, että ensimmäisen vuoden tai pari mies olisi kärsinyt pahasta sitoutumiskammosta ja hänellä oli kestänyt tajuamaasi paljon pidempään sitoutua sinuun emotionaalisesti. Saisit tietää, että miehesi olisi salaillut sinulta esim. hänestä kiinnostuneita ihmisiä tai sellaisia naispuolisia kavereita, jotka olivat olleet ihastuneita kumppaniisi samoihin aikoihin kun aloititte suhteen. Hän ei olisi siis varsinaisesti pettänyt sinua, mutta saisit tietää että hän olisi salaa nauttinut heiltä saamastaan ihailusta ja jättänyt tarkoituksella kertomatta liikaa sinusta ja suhteestanne näille ihastuneille ns. kavereille. Naisten kanssa yhteydenpito olisi kuihtunut vasta siihen, kun nämä olisivat kuulleet yhteenmuutostanne ja tajunneet, että mies hakeekin heiltä vain huomiota eikä ole oikeasti kiinnostunut edes seksistä. Hän olisi käynyt selkäsi takana esim. kävelyillä, kahveilla tai lounailla näiden naisten kanssa ja pitänyt yllä ystävyyttä viestittelyllä ja puheluilla. Tämä ei siis olisi ollut avointa, vaan saisit vuosien jälkeen vihdoin vastauksen sille miksi mies olisi ollut ensimmäiset vuodet suojelevainen esim. puhelintaan kohtaan ja mennyt vaikeaksi kysyttäessä kavereistaan. Olettaen, että lähtökohtaisesti hyväksyisit vastakkaista sukupuolta olevat ystävät silloin, kun kaikki tapahtuu avoimesti eikä ystävyyksissä ole mitään salamyhkäistä.
Pystyisitkö enää luottamaan mieheen, vaikka hän olisi muuttanut tapansa? Vaikuttaisiko luottamukseen se, onko näiden kavereiden kanssa tapahtunut mitään fyysistä tai ovatko tunteet olleet edes molemminpuoleisia, vai eniten se salailu itsessään? Aiheuttaisiko tällainen sinussa riittämättömyyden tunteita tai vaikuttaisiko siihen, miten kauniit muistot sinulla on ihanista alkuhuuman ajoistanne? Olisiko tällaisessa tilanteessa mielestänne ylireagointia lopettaa suhde, jos mies ei ole pettänyt näistä kenenkään kanssa ja jos hän ei pidä enää heistä keneenkään yhteyttä? Vai uskotko, että tällaiseen taipuvainen mies tulisi varmasti aina jollain tapaa hakemaan vastaavaa jännitystä, vaikka olisitte naimisissa ja onnellisia?
Kommentit (109)
En edusta valtavirtaa, mutta mielestäni pitäisi elää tässä hetkessä eikä menneessä. Tärkeää on se, mitä ihminen on nyt, ei se, minkälaisia hänen virheensä ovat kaukana historiassa olleet.
Vanhempieni suhteesta paljastui tällainen tilanne taannoin, ajalta ennen meitä lapsia. Kannustin äitiäni keskittymään siihen mitä hänellä on nyt. Ei luojan kiitos ottanut eroa isästäni asiaa aikansa pohdittuaan. Asiat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Parin ns. "kaverin" kanssa viestittely on myös kummallisesti loppunut siihen, kun mies on ekan kerran maininnut että hän muuten seurustelee. Yhden tällaisen olen jopa tavannut ja mies vaan vakuutti että ei ole mitään koskaan ollutkaan, koska kaveri on myös varattu. Eli on siihen asti keskusteltu ihan muusta puhtaasti kaveripohjalta, mutta jotenkin mystisesti ystävyys ei olekaan edennyt enää tuon jälkeen. Tavallaan mies ei tee tuossa mitään väärää, mutta luulen että hänen täytyy olla livenä tapaamisissa enemmän flirtti kuin viesteissä. Eihän nuo naiset muuten hänelle viestittäisi, jos olisi yhtä tyly livenä kuin tekstareilla. Omat fiilikset vaihtelee koko ajan täydestä raivosta, hämmennyksen ja epäuskoisuuden kautta pohjattomaan epätoivoon ja suruun... Mies on sellainen todella sosiaalinen ja puhelias, ulospäin suuntautunut ja hyvä kuuntelija. Vakuuttaa minulle että haluaa olla vain kanssani ja että kenenkään kanssa ei ole tapahtunut mitään.
Minulla on ollut tuollainen tapailumies. Viestitellessä oli etäisen, jopa välttelevän oloinen eikä koskaan kommentoinut jos vaikka kerroin ikävöiväni häntä. Tapaamisiin kuitenkin aina suostui mielellään ja livenä käytöksensä olikin ihan toista maata. Viesteistämme tuskin olisi pystynyt kukaan ulkopuolinen päättelemään että meillä oli romanttinen tapailusuhde, jossa luonnollisesti oli myös seksiä. Hieman kyllä herätti kysymyksiä se hänen viestikäyttäytymisensä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Lasken tuon kyllä jo pettämiseksi, jos haettu muilta naisilta ihailua ja huomiota vielä siinäkin vaiheessa, kun oltu muuttamassa yhteen. Ja ilmeisesti nämä yhteydet kuivuneet naisten taholta, ei miehen?
Juu ei, en voisi missään nimessä luottaa enää niin, että suhteella olisi tulevaisuutta. Saisi puolestani jatkaa sinkkuna sitä huomion hakemista.
ilmeisesti vähän molempien puolelta kuivuneet. Mies ei ole enää laittanut yhtä oma-aloitteisesti viestiä kun silloin yhteenmuuton aikaan, eikä pitkään aikaan ehdottanut ihastuneisiin tapaamisia. En kuitenkaan tiedä tarkemmin syitä, miksi. Yksi heistä on ainakin saanut lapsen ja toinen mennyt naimisiin, eli ehkä nämä ns. lähteet ovat vaan jääneet turhiksi. Mutta pelkään että vastaava kahvittelu jatkuisi ihan samaan malliin, jos jostain ilmaantuisi joku niin epätoivoinen kaveri että mies saisi häneltä ihailua vaikka kertoisikin olevansa varattu. Sen hän on nyt ainakin osoittanut, ettei liian tarkkaan kerro missä on ollut ja keitä kaikkia nähnyt. Ja jos onkin joskus maininnut nähneensä jonkun, todellisuus voi olla että tapaamisia on ollut kymmenkertaisesti minulle kerrottuun nähden. Puhelut on varsinkin salannut ihan täysin ja minulle esim. videopuhelut tuntuvat jo aika intiimeiltä. Niissä ei ole lähtökohtaisesti siis mitään pahaa, mutta jostakin syystä ne on täytynyt salata kokonaan. Yleensä mies aina ääneen sanoo, kuka soittaa kun seurassani tulee puhelu. Esim. että odotas hetki, vastaan äkkiä työkaverille niin jatketaan asiaa x sitten. Näiden naisten puhelut on ilmeisesti mykistänyt, koska en ole edes yhdessä asuessa ikinä nähnyt tai kuullut että on soiteltu ja tuo ahdistaa tosi paljon ja tuntuu inhottavalta. Itse jos olen miespuolisen ystäväni seurassa hän aina kertoo kumppaniltaan terveisiä ja lähetän takaisin, vaikka emme yhtä hyvin tunnekaan. Ihan kohteliaisuudesta ja kunnioituksesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasken tuon kyllä jo pettämiseksi, jos haettu muilta naisilta ihailua ja huomiota vielä siinäkin vaiheessa, kun oltu muuttamassa yhteen. Ja ilmeisesti nämä yhteydet kuivuneet naisten taholta, ei miehen?
Juu ei, en voisi missään nimessä luottaa enää niin, että suhteella olisi tulevaisuutta. Saisi puolestani jatkaa sinkkuna sitä huomion hakemista.
ilmeisesti vähän molempien puolelta kuivuneet. Mies ei ole enää laittanut yhtä oma-aloitteisesti viestiä kun silloin yhteenmuuton aikaan, eikä pitkään aikaan ehdottanut ihastuneisiin tapaamisia. En kuitenkaan tiedä tarkemmin syitä, miksi. Yksi heistä on ainakin saanut lapsen ja toinen mennyt naimisiin, eli ehkä nämä ns. lähteet ovat vaan jääneet turhiksi. Mutta pelkään että vastaava kahvittelu jatkuisi ihan samaan malliin, jos jostain ilmaantuisi joku niin epätoivoinen kaveri että mies saisi häneltä ihailua vai
Jos mietit tulevaisuutta, niin oletatko saman jatkuvan? Tai onko sinulla jatkossa myös oikeus kerätä itsellesi samanlaisia "kavereita"?
Itselleni tosin riittäisi jo ihan tuo jo tapahtunut, eli en jatkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Ja mistä tiedät, että se on loppunut siihen pariin ekaan vuoteen? Ja kun arki astuu suhteeseen, etteikö se jatkuisi silloin vaikka olisikin loppunut. Minulla on tuollainen tapailumies, mutta en kuvittele edes että tästä mitään parisuhdetta saa rakennettua.
No, luin miehen viestit kun tuli tilaisuus ja viestittelyt ovat loppuneet noihin aikoihin. Ja senkus kivitätte, tiedän ettei toisen puhelimeen saisi ikinä kajota, mutta ilman tuota en olisi ikinä saanut tietää tästä ja olisin ikuisesti valehtelijan kanssa yhdessä kuvitellen että häneen voi luottaa. Joten siksi ei nyt kaduta se että luin viestit, vaan ennemminkin se miksi en tehnyt niin jo paljon aiemmin kun tuo pelailu oli ajankohtaista... Mies on ollut siis sen verran hölmö, ettei ole edes poistanut tai tyhjentänyt ketjuja vaan whatsapp on vuosien ajalta täynnä näitä ihme puolituttuja joita en ole kos
Ne on sen entisiä panoja. Ei kukaan kaveri maita että on ikävä. Eikä kyllä pelkässä seksisuhteessakaan laiteta
Vierailija kirjoitti:
En edusta valtavirtaa, mutta mielestäni pitäisi elää tässä hetkessä eikä menneessä. Tärkeää on se, mitä ihminen on nyt, ei se, minkälaisia hänen virheensä ovat kaukana historiassa olleet.
Vanhempieni suhteesta paljastui tällainen tilanne taannoin, ajalta ennen meitä lapsia. Kannustin äitiäni keskittymään siihen mitä hänellä on nyt. Ei luojan kiitos ottanut eroa isästäni asiaa aikansa pohdittuaan. Asiat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Ja mistähän ap voi olla enää varma, ettei kumppani tällä hetkelläkin ole jonkun muun naisen kanssa treffeillä?
Ei se niin mene, että mitä vaan voi tehdä ja sitten todeta, että mennyt on mennyttä.
Itse laitan nykyään asiat oikeisiin mittasuhteisiin niin, että onko elämä tämän minua tieten tahtoen loukkanneen ihmisen kanssa oikeasti parempaa, kuin tasapainoinen yksinelo.
Vierailija kirjoitti:
Parin ns. "kaverin" kanssa viestittely on myös kummallisesti loppunut siihen, kun mies on ekan kerran maininnut että hän muuten seurustelee. Yhden tällaisen olen jopa tavannut ja mies vaan vakuutti että ei ole mitään koskaan ollutkaan, koska kaveri on myös varattu. Eli on siihen asti keskusteltu ihan muusta puhtaasti kaveripohjalta, mutta jotenkin mystisesti ystävyys ei olekaan edennyt enää tuon jälkeen. Tavallaan mies ei tee tuossa mitään väärää, mutta luulen että hänen täytyy olla livenä tapaamisissa enemmän flirtti kuin viesteissä. Eihän nuo naiset muuten hänelle viestittäisi, jos olisi yhtä tyly livenä kuin tekstareilla. Omat fiilikset vaihtelee koko ajan täydestä raivosta, hämmennyksen ja epäuskoisuuden kautta pohjattomaan epätoivoon ja suruun... Mies on sellainen todella sosiaalinen ja puhelias, ulospäin suuntautunut ja hyvä kuuntelija. Vakuuttaa minulle että haluaa olla vain kanssani ja että kenenkään kanssa ei ole tapahtunut mitään.
Olen sinkkunainen, ja minä todellakin viestittelen sekä oikeiden kavereiden että panokavereiden kanssa ihan tavallisia juttuja. Siis miesten kanssa, minulla on myös oikeita kavereita. Toki jos on seksiä jonkun kanssa , siitä myös on viestissä mainintaa tyyliin tekispä mieli tms. Tai sovitaan tapaamisia.
Mutta ne viestit voi olla myös ihan viattomia, joista ei osaisi epäillä mitään. Ja kyllä, puhun näistä kaverina, koska se, mitä olen sinkkuna tehnyt (olen ollut vuosia sinkku) ei todellakaan kuulu mahdolliseen tulevaan suhteeseen. Toki tapaamiset, seksipuheet, seksi ym loppuisi muiden kanssa, jos minulla olisi vakava suhde tai edes tapailisin jotakuta suhdemielessä.
Olen myös seurustellut AP.n kuvailemaan miehen kanssa aikanaan, ja kyllähän se oli ihan pelkkä munansa perässä menevä häntäheikki. Eli luota AP intuitioosi.
Jos on salaillut aiemmin, ja vieläpä noin pitkän aikaa, voi salailla taas tulevaisuudessakin, jos suhde alkaa kyllästyttää.
En pystyisi luottamaan.
Ottaisin suhteen aika kevyenä, ja kertoisin sen myös toiselle. Eli voidaan olla yhdessä mutta ei vakavasti, koska hänkään ei ollut vakavissaan sinun kanssasi eikä ehkä ole vieläkään.
Sinähän et sitä voi tietää, vaikka hän edelleen salailisi asioita. Todennäköisesti on muutakin mitä et tiedä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Extra vaikeaa ja monimutkaista tästä tekee ehkä se, että on minulla itselläkin vastakkaista sukupuolta edustavia kavereita. Parin heistä kanssa on jopa joskus ollut jotain pientä, mutta erona miehen käytökseen tässä on se että en ole salaillut häneltä mitään. Olen heti tapaillessa kertonut existäni ja kertonut keneen yhteiseen tuttuumme on sellaiset välit, että se on lähtenyt liikkeelle jostain muusta mutta vuosien aikana kehittynyt ystävyydeksi eikä toisinpäin. En usko, että mieskään näitä hyväksyisi jos en olisi ollut rehellinen. Mutta itse ajattelin, että on parempi tuoda kortit pöytään heti ja kunnioittaa miestä sillä. Hän itsekin myöntää, että hyväksyy kaverini juuri sen takia kun häneltä ei ole salattu mitään ja tietää täsmälleen miten vanhoista asioista on kyse ja mihin kaveruus nykyään perustuu jne. Mutta tuon avulla hän pystyy sekoittamaan ajatuksia, että olenhan itsekin sitä ja tätä, vaikka hän on vaan ihan platonise
Olette ilmeisesti kovinkin nuoria, jos tämä on miehen ensimmäinen vakava suhde?
En osaa sanoa. Kai se nyt vähän riippuu. Kuulostaa kyllä melko lapselliselta, jos miehellä on tarve hakea huomiota sellaisilta naisilta, jotka eivät edes kiinnosta.
Jos kyse olisi viikoista alkutapailun aikaan, niin eri tilanne. Mutta vuosista kyse, niin en jatkaisi.
En jatkaisi suhdetta kanssasi jos olisin miehesi.
Joku kysyi, odotanko saman jatkuvan tulevaisuudessa. Tähän täytyy kuitenkin todeta se, että miehen käytös on kyllä parantunut ja kypsynyt noista ajoista muutenkin. Eli silloin kun oli alussa näitä säätöjä tai kavereita, oli muutenkin etäinen, outo ja epäjohdonmukainen käytöksessään. Ajoittain todella epäkunnioittava ja välttelevä, ehkä syyllisyys kalvoi? Luulin silloin että vika on minussa ja käytin kamalasti aikaa parisuhdekirjallisuuden lukemiseen ja itsetuntoni vahvistamiseen. Mies itse selittää tuon juuri sitoutumiskammolla, että hänellä oli muka alussa vain niin vaikeaa luottaa ja antautua suhteeseen ja harkitsimme eroa monta kertaa. Tällä hetkellä on johdonmukaistunut ja panostaa suhteeseen kaikilla osa-alueilla enemmän, mutta en vieläkään tiedä mikä se todellinen syy miehen ryhtiliikkeeseen on ollut. Mies väittää kiven kovaa, että hän on vain aikuistunut ja tajunnut kantapään eli minun menettämisen riskin kautta sen, kuinka tärkeä hänelle olen. Olen toki empaattinen tiettyyn pisteeseen asti, koska olen nuorena itsekin ollut ensimmäisessä suhteessani todella hölmö, mutta toisaalta me olemmekin molemmat aikuisia. Näin huteralla pohjalla kaiken pitäisi olla nyt aikalailla täydellisesti, että näkisin yhteisen tulevaisuuden eli suomeksi sanottuna miehellä ei ole enää varaa yhden yhteenkään virheeseen. Toisaalta tämä siis antaa selityksen ja vahvistuksen sille, miksi alussa mies oli niin kummallinen ja että minun hälytyskelloni olivatkin ihan oikeassa koko ajan. Toisaalta taas siitä näkökulmasta katsottuna ei ole tapahtunut mitään uutta, siis sen jälkeen kun mies tuli järkiinsä. Mutta jääkö tämä ikuisesti hiertämään, että valitsiko mies oikeasti minut ja rakastui toden teolla vasta suhteen vakavoiduttua, vai viedäänkö minua kuin pässiä narussa ja uusia houkutuksia on vielä edessä. Alan ymmärtää niitä huonoja elokuvia, jossa epätoivoiset naiset palkkaavat jonkun testaamaan miestään Mistä ikinä tiedän, perustuuko miehen tämän hetkinen sitoutuneisuus oikeaan rakkauteen vai ainoastaan pettämisen mahdollisuuksien puutteeseen? Tätä kirjoittaessa tajuan itsekin, miten säälittävissä vesissä tällä hetkellä uin. Ap
Jokainen saa onneksi Suomessa päättää, millaisen puolison ottaa jakamaan elämäänsä tai onko mieluummin yksin. Minua tuollainen tyyppi ällöttäisi; olen joskus itsekin ollut valehtelijan kanssa enkä enää sellaiseen lähtisi. Eli ihan sama mitä vilunkia nyt on tai ei ole, niin minä haluan rehelllisen miehen joka on luotettava kuin kallio, ja jos jää sepittelyistä kiinni, niin poju luiskaan. En itse pääse yli tuollaisista asioista, enkä aio enää koskaan sietää valehtelijaa.
Aloittaja voi olla erilainen ja se on ihan ok, ei niitä hyviä miehiä varmasti kaikille riitä. Hyvä jos joku viihtyy tuollaistenkin kanssa. Jos ei viihdy niin ei ole mikään tarve mennä terapiaan ja jatkaa suhdetta, jos siis ajattelee että vaatii parempia ominaisuuksia puolisoltaan. Täysin oma valinta ja miehen ruikutusta ei tarvitse kuunnella jos ei halua.
Tsemppiä mitä ikinä päätätkin!
Kuulostaa todella omituiselta suhteelta. Siis kun oikeesti rakastumisessa juuri se kaksi ekaa vuotta on niin hottia menoa, niin miten miehen käytös ei olisi näkynyt. Vai ootteko jotain teini-ikäisinä aloittaneet tapailla vain. Ja mitä yleensä olitte silloin aikoinaan sopineet.
Menisin terapiaan yhdessä ja katsoisin tilannetta sitten sen jälkeen ihan rauhassa.
Ohiksena, kyllä itse olen kertonut joskus miespuolisille kavereille että ovat olleet mielessä tai että on ikävä, vaikka ei olekaan seksiä tai tunteita koskaan ollutkaan. Ihan samoin kuin kerron naispuolisille ystäville joita näen harvoin, että onpas ikävä sinua ja pitäisi muistaa nähdä. Sävy viesteissä ratkaisee, mutta ihmiset ovat tuossa mielessä hyvin erilaisia. Jotkut eivät tajua platonisia kaveruuksia miesten ja naisten välillä ollenkaan, kun taas jotkut luovat ihan yhtä syviä ystävyyksiä sukupuoleen katsomatta ja käyttävät varsinkin englanniksi sellaisia sanoja kuten dear tai love. Saatan käyttää myös sydämiä viesteissä jopa tuntemattomille, jos vaikka kiitän jostain. Eli jonkun silmään on tuttavallista ja kai jonkun silmään sitten flirttiä. Mutta mitään sen enempää se ei välttämättä tarkoita ja oikeille ihastuksille saatan ollakin kiusallinen ja vähäsanainen.
Jatkaisin suhdetta, jos olisin siinä tällä hetkellä onnellinen. Jos suhde olisi huono, niin en jatkaisi sitä. Täydellisiä suhteita ei ole.
En välttämättä myöskään haluaisi, että joku olisi minun kanssani siksi, että joku nyt vain piti löytää, ja ei saanut tai jaksanut etsiä ketään muuta.
Toisten kanssa juttelu ja kahvittelu ei ole vakavaa, ja ihmiset myös ihastuvat toisiin. Salailua tuossa on ollut, vähän myös tulella leikkimistä, sikäli ymmärrettävää että olet järkyttynyt. Mitään ei kai kuitenkaan tapahtunut, vaikka olisi ollut mahdollisuus? En ajattele, että toisen elämästä pitää tietää kaikki. On parempi, ettei tiedä esimerkiksi että toisen mielestä joku muu on viehättävä (ja varmasti on). Jos toinen pettää, niin sen tietysti haluaisin tietää.
Sinut hän kuitenkin valitsi.
En jatkaisi, jos tuossa vaiheessa vasta olisi rehellinen. Kiertoon lähtisi.
Lasken tuon kyllä jo pettämiseksi, jos haettu muilta naisilta ihailua ja huomiota vielä siinäkin vaiheessa, kun oltu muuttamassa yhteen. Ja ilmeisesti nämä yhteydet kuivuneet naisten taholta, ei miehen?
Juu ei, en voisi missään nimessä luottaa enää niin, että suhteella olisi tulevaisuutta. Saisi puolestani jatkaa sinkkuna sitä huomion hakemista.