Lasten saanti "pilasi" joulun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Lapsen viihdyttämistä aamusta iltaan. Ei hetkeäkään aikaa tehdä mitään rauhassa, edes käydä saunassa kiireettömästi. Silti lapsi on rakas, mutta onhan lapsen kanssa touhua aamusta myöhään iltaan, varsinkin kun yksi lapsi eikä sisaruksia viihdyttämässä.

 

Eikö se toinen vanhempi voi hoitaa lasta sen aikaa, että pääsee edes rauhassa saunassa käymään? Tää on kyllä niin suomalainen ongelma, lasten kanssa oikein JOUTUU vähän leikkimään ja leipomaan...

Ei se silti ole sama asia kuin ennen, eniten minä ainakin tahtoisin saunoa rakkaani kanssa, rauhassa.

Miksi asiat pitää tehdä noin vaikeaksi? Saunotte kun lapsi nukkuu tai sitten siellä on joku vahtimassa sitä lasta, kun saunotte.

Itsehän en lähtenyt sille tielle koskaan, että mä olisin lasten viihdyttäjä. Heidän kanssaan kyllä tehdään päivittäin ja ollaan paljonkin, mutta esim leikittäjä en ole, enkä leikin keksijä. Jos ei itse löydä viihdykettä, niin sitten saa olla.. ja välillä pitääkin olla. Ei saa suorittaakaan satalasissa lapsenakaan. Toisinaan muksut istuivat sohvalla ja valittivat tylsyyttään. Alkoivat keskinäisen nahinoinnin ja huutoa piisas, kun joku kiusaa jotain... Eikä ne sitäkään jaksaneet kauaa, kun joku keksi tekemistä tai kukin meni omiin soppiinsa touhuamaan.

Ai tämä olikin vaan tämmönen ketju, ajattelin, että olisi ollut lapsen saannista jouluna. Kuopus syntyi nimittäin 25.12.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kirjoitus kertoo hyvin tämän päivän itsekeskeisyydestä. Tärkeintä olen minä.

Tai siitä että uskalletaan puhua myös vanhemmuuden haasteista. Instagramin vastapainona. 

Ei kannata halveksia sitä että vanhempikin joskus väsyy ja tarvisi välillä hetken omaakin aikaa. Vanhemmuuden haasteet voivat olla isojakin nykyään ja niiden kanssa ollaan enemmän yksin.

Ai, kyllä mun mielestä vanhemmuuden haasteista puhutaan nykyään paljonkin, ja siksi lapsia ei enää synnykään niin paljoa. Nykynuoret tietävät hyvin, miten lapsi rajoittaa omaa elämää niin työelämän, parisuhde-elämän, arkielämän kuin vaikka tämän teeman elämän eli juhlapäivien vieton. 

Onneksi puhutaan nykyään. Itse 50-luvulla kasvaneena isossa perheessä muistan kuinka äidit olivat välillä tosi uupuneita. Mutta silloin ei ollut vauva-palstaa jossa kertoa arjestaan. Naapureille kyllä valitettiin. Silloin äidit eivät käyneet töissä ja koulu huolehti paljosta lasten suhteen, joten se helpotti arkea, mutta toisaalta ei ollut paljon apuvälineitäkään. 

Kummassakin ajassa on omat haasteensa. 

Eikä pidä unohtaa että nykyään voi valita tekeekö lapsia! Ennen 60-lukua tuli yleensä raskaaksi hyvinkin nuorena, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tää on se syy miksi en koskaan hanki lapsia ne selkeesti vaan pilaa kaiken.

Noh, muutama vuosi(kymmen) eteenpäin, niin toivoisit, että joku edes olisi niitä lapsia hankkinut.

Miksi toivoisin? On vain myytti että nykynuoret hoitaisi vanhuksia, kyllä ne on vanhempaa väkeä siellä töissä, tai maahanmuuttajia. Nuoret käy kouluja muuhun ja pitkään. Suvussani osa on jo ulkomailla töissä, ei kylläkään vanhustenkodissa.

Eihän lapsia voi tehdä vain hoitajapulaa varten. Olisi itsekästä.

-eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isovanhempi ja olen kasvattanut kolme lasta yksin. Nyt ikää 73 vuotta. Lastenlapsia en enää jaksa hoitaa, kun on niin paljon terveysongelmia. Isäni asui ulkomailla ja äitini oli monisairas, joten he eivät olleet käytettävissä lasteni hoidossa. Näin jälkikäteen ajattelen, että olisipa ollut vastuuntuntoinen puoliso jakamassa arkea. Kyllä kait sitä nyt kaksi aikuista helposti perheensä pystyy hoitamaan, kun on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeuskin. Luettuani tätä ketjua, niin en ole enää ollenkaan varma siitä. Varoitus: kun hankkii lapsia, niin oma-aika on mennyttä ja alkaa perheaika.

Olisit sinäkin vaan pitänyt pöksysi jalassa.

Sinun äitisi olisi ehkä kannattanut pitää, kun jälkikasvustaan ei tullut kovin teräväpäinen ;-)

-eri

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että tästä tulee vittuilua, mutta antaa tulla jos se helpottaa omaa pahaa oloa :) Jostain syystä joillekin ei sovi se että joku perheellinen sanoo että harmittaa kun elämä on muuttunut lasten takia vaan pitäisi vaan olla aina hiljaa ja tyytyväinen. Kyllähän lasten saanti muuttaa elämää eikä ne kaikki asiat ole aina pelkästään positiivisia vaan ne huonot puoletkin pitää voida sanoa ääneen. Kuten esim. se että loma ei ole enää lomaa. Ne kenellä pieniä lapsia niin ymmärtää kyllä. Ei se tarkoita silti että vaihtaisi sen pois, en kinä palaisi entiseen. Mutta pitää se voida sanoa ääneen että joskus haikailee sitä vapauttaankin :) 

Tää on niin totta. Tekeminen lisääntyy ihan valtavasti, kun vauva tulee taloon, eikä mikään ole enää niin "helppoa", kuin silloin, kun perheesä oli vain kaksi aikuista.  Vauva- ja taaperoaikana on kädet täynnä työtä, oli sitten juhla tai arki.  Lomallakaan et lepää, koska vahdit/houdat sitä taaperoa/vauvaa. 

Mutta sitten, toisaalta, elämään on lasten mukana tullut niin valtavan paljon sisältöä ja rakkautta, ettei sitä voi mitenkään etukäteen osata oivaltaa ja vaikka on raskasta, ei koskaan enää haluaisi palata siihen entiseen elämään, joka nyt tuntuukin tyhjältä.

Sitä mukaan kun lapset kasvaa, he tuovat elämään niin paljon lisää merkitystä, että tuo raskas pikkulapsiaika kyllä maksaa itensä takaisin moninkertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä tarttua tuohon pelkkään viiniasiaan vaan tarkoitin sitä yleistä tunnelmaa ja fiilistä joka on muuttunut, siihen vanhaan nyt vaan kuului kaikki nuo kokonaisuutena. Vauhdikas taapero esim pitää niin kiireisenä ettei juuri ehdi istua edes paikallaan. Kaikkea voi tehdä jossain mittakaavassa mutta ei se ole enää sama. Mutta näin se elämä muuttuu, joulu on vaan yksi osa perhearkea mutta nyt juuri sen viettäneenä voi olla vaan tällä kertaa iloinen että se on ohi. 

Ymmärrän täysin. Meillä on jo isot lapset, nuorinkin jo 10v. Oli ihana joulu, oltiin rauhassa. Onneksi ei menty anoppilaan, siellä olisi juostu noiden suvun taaperoiden perässä.. Ja eletty niiden päiväuniaikataulun mukaan. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isovanhempi ja olen kasvattanut kolme lasta yksin. Nyt ikää 73 vuotta. Lastenlapsia en enää jaksa hoitaa, kun on niin paljon terveysongelmia. Isäni asui ulkomailla ja äitini oli monisairas, joten he eivät olleet käytettävissä lasteni hoidossa. Näin jälkikäteen ajattelen, että olisipa ollut vastuuntuntoinen puoliso jakamassa arkea. Kyllä kait sitä nyt kaksi aikuista helposti perheensä pystyy hoitamaan, kun on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeuskin. Luettuani tätä ketjua, niin en ole enää ollenkaan varma siitä. Varoitus: kun hankkii lapsia, niin oma-aika on mennyttä ja alkaa perheaika.

Näitä aikoja ei oikein voi verrata, kun vaatimukset on ihan erilaiset. Samoin kuormitus. Ei ennen ollut jatkuvaa reagointia vaativia wilma-viestejä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isovanhempi ja olen kasvattanut kolme lasta yksin. Nyt ikää 73 vuotta. Lastenlapsia en enää jaksa hoitaa, kun on niin paljon terveysongelmia. Isäni asui ulkomailla ja äitini oli monisairas, joten he eivät olleet käytettävissä lasteni hoidossa. Näin jälkikäteen ajattelen, että olisipa ollut vastuuntuntoinen puoliso jakamassa arkea. Kyllä kait sitä nyt kaksi aikuista helposti perheensä pystyy hoitamaan, kun on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeuskin. Luettuani tätä ketjua, niin en ole enää ollenkaan varma siitä. Varoitus: kun hankkii lapsia, niin oma-aika on mennyttä ja alkaa perheaika.

Näitä aikoja ei oikein voi verrata, kun vaatimukset on ihan erilaiset. Samoin kuormitus. Ei ennen ollut jatkuvaa reagointia vaativia wilma-viestejä yms.

Juuri näin. Ajat muuttuneet todella paljon. 

Kävin koulua 60-luvulla. Meitä oli 8 sisarta. Silti vanhempani kävivät koululla vain yhden ainoan kerran, joulujuhlissa. Muuten ei vanhempien edes odotettu olevan yhteydessä kouluun, jos ei jälki-istuntoa tullut sieltä. Todistuksesta vanhemmat näki miten lukukausi oli mennyt. 

Koulu myös huolehti monesta asiasta jotka om nykyään vanhempien tehtävänä. Hammaslääkärikäynnit, terveys- ja näkötarkastukset, fluorihuuhtelut, koulukyydit nuorimmille, vanhimmat käveli kouluun jne. Koulussa oli koulurauha ja ammattitaitoiset opettajat. Vanhempien ei tarvinnut auttaa läksyjen kanssa, se oli koulun ja lasten tehtävä.

Kaikista luokassani tuli normaaleja työssäkäyviä kansalaisia. Joillakin meistä yliopistotutkinto ja oltu ulkomaillakin töissä. 

Nykyään äidit ovat yleensä vaativissa kokopäivätöissä, vaatimukset lasten kasvattamisesta ovat myös lisääntyneet, joka paikkaan pitäisi ehtiä. Lasten koulustakin on tullut vanhempien osa-aikainen työmaa.

Kummassakin ajassa omat haasteensa, mutta en todellakaan kadehdi nykyvanhemmuutta, kun tuota rumbaa on vierestä seurannut. Vähän armoa voisimme kaikki osoittaa nykyvanhemmillekkin.

N64, lapseton

Omasta mielestäni lapset tekivät joulun itselleni taas uudelleen. Keksin hauskoja tonttujuttuja ja vihjeitä ja lapset etsivät lahjoja innosta soikeina. Opetettiin perinteitä ja leivottiin ja laitettiin joulua yhdessä. Nyt lapset jo teinejä ja edelleen rakastavat perhejouluja ja toivovat erilaisia juttuja toteutettavaksi yhdessä. Arki on teinien kanssa kiireistä harrastuksissa, joten joulu on mukavaa perheaikaa. Itsekseni käyn hiihtelemässä kun tarvitsen omaa aikaa ja saunaan pääsee jo miehen kanssa rauhassa. Kyllä se ap siitä ajan kanssa.

Minäkin lohduttaisin ap:tä sanomalla, että tuokin on niitä ohimeneviä vaiheita. Taaperon tai varsinkaan vauvan äidillä joulu ei yleensä ole mitään nautiskelua. Suurelle osalle äideistä (/vanhemmista) tulee alkuvuosina ihan varmasti vaikeita tunteita, kun joutuu laittamaan itsensä syrjään ja muuttamaan totuttuja, sulavia ja sujuvia perinteitä. Lisäksi mitä pitemmälle elämää elää, oppii, että vaikeita tunteita tulee jouluna äärimmäisen monille, jotka eivät koe elämän helpoimpia puolia juuri silloin.



Lapsijoulussa on toki paljon kiitollisuuden aihetta, mutta tosiaan ei niin paljon omaa nautintoa vaan enemmän raadantaa. Vaikka olisi mummot ynnä muut apuna. Ei se nyt silti ole ihmisen pahin kohtalo käydä tuo vaihe läpi. 

Eli jos väkisin äidin jouluväsymyksestä kaivetaan jotain myönteistä, ehkä sitä voi pitää elämän kouluna, ja se kypsyttely on hyödyksi jossain muussa vaiheessa elämää. Valitettavasti ei aina hauskaa, mutta jalostavaa.  Sori tästä nuivasta moralisoinnista. 



Eli samaistun ketjun alkupään kommenttiin, jossa onniteltiin, että ap:n murheet ovat tuota kokoluokkaa. 

Ei kai nelikymppisenä enää monella mitään joulun taikaa ole jäljellä? Moni aikuistuu ja kyynistyy ikävä kyllä ajan myötä. Meillä ainakin se paras aika oli oikeasti siinä teini-iästä noin kolmekymppiseksi. Siihen asti oli isovanhemmat vielä elossa ja koko perhe kokoontui aina ajoissa kotitilalle. Vietettiin koko päivä yhdessä, käytiin kävelyllä, syötiin, pelattiin iltamyöhään ja tunnelma oli ihana! Sitten isovanhemmat kuoli vuorostaan tai olivat hoitokodissa aikansa. Sisarukset löysivät kumppanin ja alkoi se vuorottelu että kenen luona tänä jouluna juhlitaan. Yksi sisaruksista sai lapsia ja sitten alkoikin määrätä muiden joulunviettoa, esim. viiniä ei olisi saanut ottaa lasten nähden ja aikataulut meni tietysti lasten mukaan. Pikkuhiljaa porukka hajosi ja lapsia tuli lisää ja nykyään ollaan enää harvoin yhtä aikaa paikalla ja silloinkaan ei lasten ja muiden kyläpaikkojen takia enää ehdi kuin muutaman tunnin istua ja syödä ja sitten kutsuukin jo iltarutiinit ym. Mutta sellaista se elämä on, kaikki muuttuu ajan kanssa ja moni varmaan muistaa juuri ne lapsuuden joulunsa parhaimpana. Itselle ainakin siinä oli se taika. Sitä ei saa enää takaisin mutta nyt on sitten uudet perinteet.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että tästä tulee vittuilua, mutta antaa tulla jos se helpottaa omaa pahaa oloa :) Jostain syystä joillekin ei sovi se että joku perheellinen sanoo että harmittaa kun elämä on muuttunut lasten takia vaan pitäisi vaan olla aina hiljaa ja tyytyväinen. Kyllähän lasten saanti muuttaa elämää eikä ne kaikki asiat ole aina pelkästään positiivisia vaan ne huonot puoletkin pitää voida sanoa ääneen. Kuten esim. se että loma ei ole enää lomaa. Ne kenellä pieniä lapsia niin ymmärtää kyllä. Ei se tarkoita silti että vaihtaisi sen pois, en kinä palaisi entiseen. Mutta pitää se voida sanoa ääneen että joskus haikailee sitä vapauttaankin :) 

Minä ymmärrän sinua täysin, lasten kanssa on helpompaa ja joulutkin muuttuu, kun lapset kasvaa. Pahinta se oli ns taapero aikaan.

Alkoholi on tärkeämpää, kuin lapset?

Miksi niin moni tekee joulusta suoritusradan ja stressaa niin helvetisti?! Ruuat voi ostaa valmiina ja siivous on imurointi silloin tällöin. Löysätkää vaatimustasoa ja keskittykää ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on tärkeämpää, kuin lapset?

Onko alkoholi itsellesi niin tärkeä tekijä, ettet muista lukemastasi muuta kuin tuon sanan. Ihmetyttää nämä putkinäköiset kommentoijat :-D 

-eri

Meillä ei joulu mennyt pilalle lasten vuoksi, mutta eipä ollut mitään odotuksiakaan. En toivonut edes joululahjaa tänä vuonna, kun arvasin, että hanurista on koko päivä kuitenkin. 

Lapset siis 1,5v ja 3v. Aamu alkoi tappelulla. Isompi hyökkäilee mustasukkaisena taaperon kimppuun. Taapero on oppinut puremaan takaisin, joten näitä ei voi jättää edes vessakäynnin ajaksi keskenään. Ruoat olivat kaikki valmisruokaa, jotta saisin jotain edes pöytään. Vieraat tulivat aamupäivästä lounaalle. Syötiin noin 10min, jonka jälkeen tappelu jatkui. Pukki toi lahjat ja sitten olikin ihan leppoisa puolituntinen, kun availtiin niitä. Vieraat lähtivät ja taapero meni päiväunille. Samoin mies, joka oli valvonut yöllä pari tuntia itkuisen taaperon kanssa. Minä yritin pitää esikoisen hiljaa kaksi tuntia. Tunnin siitä kävimme ulkoilemassa. Sitten välipala ja sukuloimaan ja haukuttavaksi. Ehdin taas olla syömässä noin 10min, kun lapset olivat valmiit. Sitten tarkkana vahtimassa lapsia erittäin epälapsiystävällisessä kodissa. Mihinkään ei saanut koskea ja kaikki erittäin kallista ja särkyvää. Palautetta sain koko ajan siitä, miten en saa pidettyä lapsia kurissa. Sitten kotiin kahden väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa. Iltatoimien jälkeen olin niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan.

Joo ei ollut tällaisia joulut ennen lapsia. Jotkut puhuvat uskomattomasta rakkaudesta ja plaaplaa. Minä en ole saanut mitään hyvää lapsista ainakaan tähän mennessä, vaikka heitä rakastankin. 

Vierailija kirjoitti:

No miksi teit lapsia? Ihan oma syy ja tyhmyydestä sakotetaan. 

Vähän sama kun sanoisi:

Miksi mennä työelämään, kun työpaikat voivat osoittautua kaoottisiksi?  Työttömänä paras.

Tai miksi matkustit junalla kun se suistui raiteilta.Olisihan sinun pitänyt tietää että näin tulee käymään. Ja sinun syy että suistui, VRltä tulee piakkoin lasku. 

;-)

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nelikymppisenä enää monella mitään joulun taikaa ole jäljellä? Moni aikuistuu ja kyynistyy ikävä kyllä ajan myötä. Meillä ainakin se paras aika oli oikeasti siinä teini-iästä noin kolmekymppiseksi. Siihen asti oli isovanhemmat vielä elossa ja koko perhe kokoontui aina ajoissa kotitilalle. Vietettiin koko päivä yhdessä, käytiin kävelyllä, syötiin, pelattiin iltamyöhään ja tunnelma oli ihana! Sitten isovanhemmat kuoli vuorostaan tai olivat hoitokodissa aikansa. Sisarukset löysivät kumppanin ja alkoi se vuorottelu että kenen luona tänä jouluna juhlitaan. Yksi sisaruksista sai lapsia ja sitten alkoikin määrätä muiden joulunviettoa, esim. viiniä ei olisi saanut ottaa lasten nähden ja aikataulut meni tietysti lasten mukaan. Pikkuhiljaa porukka hajosi ja lapsia tuli lisää ja nykyään ollaan enää harvoin yhtä aikaa paikalla ja silloinkaan ei lasten ja muiden kyläpaikkojen takia enää ehdi kuin muutaman tunnin istua ja syödä ja sitten ku

Ainakaan itse en ole kyynistynyt. Minusta joulu on joka vuosi yhtä ihanaa aikaa, ja tuo valoa ja iloa talven keskelle. Esim kun menin kauppaan joulukuun alussa, eikä siellä soitettu joulumusiikkia, niin laitoin joululaulut soimaan kännykästäni, ja kuuntelin kuulokkeilla kun kiertelin kauppaa :D

Tiedän myös monia muita aikuisia, naisia ja miehiä, joille joulut ovat aina taikaa.

N59, fiilistelijä

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei joulu mennyt pilalle lasten vuoksi, mutta eipä ollut mitään odotuksiakaan. En toivonut edes joululahjaa tänä vuonna, kun arvasin, että hanurista on koko päivä kuitenkin. 

Lapset siis 1,5v ja 3v. Aamu alkoi tappelulla. Isompi hyökkäilee mustasukkaisena taaperon kimppuun. Taapero on oppinut puremaan takaisin, joten näitä ei voi jättää edes vessakäynnin ajaksi keskenään. Ruoat olivat kaikki valmisruokaa, jotta saisin jotain edes pöytään. Vieraat tulivat aamupäivästä lounaalle. Syötiin noin 10min, jonka jälkeen tappelu jatkui. Pukki toi lahjat ja sitten olikin ihan leppoisa puolituntinen, kun availtiin niitä. Vieraat lähtivät ja taapero meni päiväunille. Samoin mies, joka oli valvonut yöllä pari tuntia itkuisen taaperon kanssa. Minä yritin pitää esikoisen hiljaa kaksi tuntia. Tunnin siitä kävimme ulkoilemassa. Sitten välipala ja sukuloimaan ja haukuttavaksi. Ehdin taas olla syömässä noin 10min, kun lapset olivat valmiit

Ja kukahan sinut pakotti menemään epälapsiystävälliseen kotiin juuri jouluaattona tai kutsumaan ketään kylään? Olisit käynyt pikavisiitillä ennen joulua ja viettänyt joulun rauhassa perheen kanssa kotona, omat rutiinit ja lapsille tuttu ympäristö, voi keksiä ihan omat perinteet. Kaksi aikuista ja kaksi lasta on vielä muutenkin aika helppoa, kun on yksi aikuinen jokaista lasta kohti :D