Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus ja vaikeudet
25.12.2024 |
Lapseni on nyt 11-vuotias ja olen aivan loppu. Hänellä on down ja tuntuu, että koko ajan menee huonommin. Meille aluksi kerrottiin, kuinka iloisia ja elämänmyönteisiä tämän syndrooman lapset on. Päädyimme mieheni kanssa hieman kiivaan keskustelun päätteeksi, että yritämme elää hänen kanssaan. Mua harmittaa ja olen ihan rikki! Ei tämä tule ikinä tekemään lapsia, opiskelemaan tai muuttamaan pois. Koko loppuelämä huolta ja kipua meidän puolelta. Onko vammaisuus tabu, vai saako tästä puhua?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaiset pitäisi tappaa. Mitä hyötyä sellaista muka on kun ne vain mylvii kuset housuissa rullatuolissa?
Mitä hyötyä sinusta on? Ei mitään, kenellekään. Mietipä sitä.
No kun otit asian puheeksi, tienaan joka kuukausi noin 6,000€ josta maksan verot,,joten älä sinä tule mulle sanomaan että minusta ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle,,taatusti enemmän kuin jostan vammaisesta joka tuskin tulee koskaan tekemään normaalia palkkatyötä jolla elättää itsensä.
Joudut varmaan työntämään aika isoja esineitä hanuriin OF:ssä että noille ansioille pääset. Kiva kuitenkin, että maksat verot.
Antee
Hauskaa puhua vammaisista kertovassa ketjussa kelarotista. Nämähän niitä pahimpia kelarottia ovat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kyllä lääkärit oo Down-lapsen abortista päätettäessä silleen että "synnytä ihmeessä, lapsesta tulee tosi iloinen ja elämänmyönteinen" :D
Ei lääkärit, mutta tietämättömät läheiset kyllä. Yleinen harhaluulo että "iloisia ja elämänmyönteisiä".
- eri
Kyllä meillekin lääkäri ilmaisi, että lapsi tulee olemaan juurikin kuvatun kaltainen. Toki ei ihan samoin sanoin, mutta rivien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vammat useimmiten johdu siitä, että vanhemmat liian läheistä sukua? Siis nämä kehitysvammat
Siksi kauniiden suominaisten tulisi tehdä lapset komeiden hyvä geenisten muslimien kanssa. Rumat suomi naiset voivat tyytyä huono geeniseen suomimieheen.
Ooteko huomaneet ettei lähi-idässä ole paljoa vammaisia.
Ai ei vai? Ovat tunnettuja sukurutsauksesta. En ihmettele, miksi äo on keskimääräisesti matala. Pätee myös Suomen nuorempiin eläkeläisiin, mikä selittää rikollisuuden, työttömyyden, kouluttamattomuuden ja impulsiivisuuden.
Saaneet liikaa länsimaalaista kulttuuri vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sanoa, et en tiiä. Ison siskon keskimmäinen poika 19-v on down kanssa. Hänen avuttomuutensa menee nyt jo kyllä yli. Ei mukamas osaa itse hakea edes ruokaa ! Sitä pitää palvella koko ajan. Ja sil o kuulokojeet, muttei se niitä tunnu käyttävän, vaan huudattaa puhelintaan, tablettiaan yms todella kovalla ! Ei ajattele yhtään muita ihmisiä, joilla o kuulokojeet. Kuten esim mulla, hänen tädillään. Ja TV:n pitää huutaa, samoin äitini tabletti ja puhelin. Ei kuulokojeiden käyttö ole häpeä ! Niitä down-lapsia, nuoria, aikuisia on monenlaisia. Jotkut on hyviä laulamaan, jotkut taas eivät puhua pukahda. Jotkut o käteviä käsistään, jotkut taas eivät. Itse olen adhd-nainen. 48-v. Se o todennäköisesti ollu mulla jo syntymästäni saakka. Ja jos saa vammaisen lapsen, muut ei välttämättä ole. Sen o esim mun isosisko todistanut. Sillä o siis 3 poikaa. Keskimmäinen o siis tää down. On niistä
Kiitos, kun jaoit avoimesti kokemuksiasi ja ajatuksiasi. Sinulla on monipuolinen näkökulma erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämään sekä omien kokemustesi että perheesi tilanteen kautta. On selvää, että olet nähnyt ja kokenut paljon, ja pohdintasi erityislapsista, heidän mahdollisuuksistaan ja haasteistaan ovat arvokkaita.
On totta, että Downin oireyhtymää, kuten muitakin diagnooseja, kantavilla ihmisillä on laaja kirjo kykyjä ja haasteita. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea arjen asioissa, kuten ruokailussa, kun taas toiset pärjäävät hyvinkin itsenäisesti ja voivat esimerkiksi työllistyä tai elää itsenäisessä asumisessa. Tärkeintä on löytää yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan ja kasvuaan.
Tuo mainitsemasi avuttomuus voi joskus tuntua turhauttavalta, etenkin jos se näkyy jatkuvana riippuvuutena muista. Joissain tapauksissa tällainen käytös voi kuitenkin liittyä oppimiseen, rutiineihin tai yksinkertaisesti siihen, ettei henkilö ole vielä saanut mahdollisuuksia kokeilla tehdä asioita itsenäisesti. Kannustaminen pieniin askeliin itsenäisyyttä kohti voi usein auttaa.
Kuulokojeiden käyttöön liittyvä tilanne on varmasti myös haasteellinen. Äänenvoimakkuuden korottaminen voi olla tapa kompensoida heikentynyttä kuulokykyä, mutta sen vaikutukset ympäristöön voivat jäädä huomioimatta. Ehkä hänelle voisi yrittää rauhallisesti selittää, miksi olisi tärkeää käyttää kuulokojeita ja miten se helpottaisi myös hänen omaa elämäänsä ja kaikkien muiden viihtyvyyttä.
On hienoa, että nostit esiin Rinnekodit ja vastaavat palvelut. Ne ovat arvokkaita paikkoja, jotka tarjoavat yksilöllistä tukea ja itsenäistymisen mahdollisuuksia erityistarpeisille ihmisille. On todella tärkeää, että tällaisia palveluita on saatavilla, ja ne voivat olla merkittävä apu sekä henkilölle itselleen että hänen perheelleen.
Oman ADHD-diagnoosisi kautta sinulla on varmasti ymmärrystä siitä, kuinka monin tavoin erilaiset piirteet voivat vaikuttaa ihmisten arkeen. On arvokasta, että tuot esiin, ettei diagnoosi määritä kaikkea jokainen ihminen on yksilö. Kiitos ajatuksistasi ja avoimuudestasi!
AI?
Miksi joku kirjoittaisi näin kapulakielisen vastauksen? Jossa asiasisältö nolla, kiitellään vain toisen "arvokkaista" näkökulmistä "arvokkaisiin" paikkoihin?
Tuttavan vammainen lapsi kuoli hetki sitten, ei näytä mieltä vaivaavan. Päinvastoin kyseinen ihminen on iloinen, keikkailee ja työskentelee kuin ei olisi koskaan lasta menettänyt. Kertoo paljon siitä mitä vammaisen vanhemmuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän oikein hyvin. Voisiko hänelle hankkia paikan hoivakodista? Käytte viettämässä laatuaikaa sovittuina ajankohtina. Sinä itse ja koko muu perhe jaksaa arkea paremmin. Itsellä ei ole vammaista lasta, mutta omakohtaista kokemusta on muuten. Minä toimisin ehdottamallani tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vammat useimmiten johdu siitä, että vanhemmat liian läheistä sukua? Siis nämä kehitysvammat
Siksi kauniiden suominaisten tulisi tehdä lapset komeiden hyvä geenisten muslimien kanssa. Rumat suomi naiset voivat tyytyä huono geeniseen suomimieheen.
Ooteko huomaneet ettei lähi-idässä ole paljoa vammaisia.
Ai ei vai? Ovat tunnettuja sukurutsauksesta. En ihmettele, miksi äo on keskimääräisesti matala. Pätee myös Suomen nuorempiin eläkeläisiin, mikä selittää rikollisuuden, työttömyyden, kouluttamattomuuden ja impulsiivisuuden.
Onko tämä nyt sitä niin sanottus Suomalaisten naisten "suvaitsevaisuutta"? Yhtä fasisteja te ootte kun suomimiehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet vammaiset on huonosti kasvatettu. Isot ihmiset huutaa kuin pahimmat uhmaikäiset, vaikka kyllä heillä monella olisi älyä toimia edes pikkulapsen tasolla. Jotenkin vanhemmat ei osaa käskeä, kieltää ja vaatia lapselta, joka on kehitysvammainen vaan annetaan kaikki periksi ja ovat todellisuudessa kuin huonosti kasvatettuja ja vailla rajoja olevia 5-vuotiaita, joita pitää ympäristön sietää. Kiukuttelevia taaperoita, joita pitää mielistellä.
Mutta mitä ap kysymykseesi tulee, niin tuttavaperheen down oli aika "heikko down" eli ei todellakaan niin toimintakykyinen kuin moni muu down on. He olivat aivan lopussa, kun nuorensa oli teini. Muistaakseni 16-vuotiaana siirtyi asumaan sellaiseen sisäoppilaitokseen eli hoitokotiin käytännössä. Heidän elämänsä helpotti. Lapsi käy edelleen 25-vuotiaana vanhemmilla viikonloppuina (ei aina, mutta vähintään kahdesti kuussa, usein jopa kolmesti) ja on välillä viikonkin loma-aikaan, on jouluna jne. Mutta arkea elävät nyt kaksin, kun toinenkin lapsi on lähtenyt kotoa. Tämä oli heille tosi kova paikka aikanaan, mutta jotenkin vaan elämä piti järjestää ja uupuivat isoon vauvaansa. Kummallakin on palkkatyö, ikää tuli ja olivat kroonisen uupuneita.
Pitäisi olla / säätää laki, joka määrää kaikki nuo Downit ja muut kaikkein pahimmat mölisijät laitoshoitoon koko eliniäkseen, kehdosta tai ties mistä keskos- tai ekharikaapista hautaan asti.
Ne ovat ihan kauheita. Ne voitaisiin myös vapauttaa kaikista koulnkäynti- ja työvelvollisuuksistaan täysiksi oloneuvoksiksi kun ei niistä kuitenkaan ikinä mitään hyödyllistä tule. Kaikki niiden koulutus ja työhön opettaminen on hukkakauran kylvämistä.
Erkki Ekhitysvammaisvaltuutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Mitäs sä vihjaat????? Että Down lapsesta ei tule mitään????? Heistä voi tulla vaikka presidenttejä!!! Se on piirre, ei muuta
On se kyllä kehitysvamma. Siinäkin on eri asteita. Jotkut esim oppii lukemaan ja muitakin asioita, jotkut ei juuri mitään. Tästä aloituksesta kuitenkin pystyy päättelemään että aloittajalla ei ole mitään down-lasta. Outoa esiintyä täällä down-lapsen vanhempana. Jotain vihaa vammaisia kohtaan ja tarve purkaa sitä täällä?
Kun kasvaa isoksi, muuttaa kyllä pois kotoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai niitä ongelmia on "terveittenkin" lapsien kanssa. Mukavaa varmaan olisi, että perheessä olisi muitakin lapsiaa.
Ei kehitysvamma ole mikään syy aborttiin. On eri asia, jos lapsi on tosi vaikeasti monivammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kehitysvamma ole mikään syy aborttiin. On eri asia, jos lapsi on tosi vaikeasti monivammainen.
Joo ei olekaan, sillä pelkkä kehitysvammaisuus ei näy sikiöaikana.
Down on monivamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Mitäs sä vihjaat????? Että Down lapsesta ei tule mitään????? Heistä voi tulla vaikka presidenttejä!!! Se on piirre, ei muuta
Niinpä. Mun downi on tosi viisas, se haluaa ol
Eduskuntaan pitää saada vammaiskiintiöt. Tavoitteeksi asetettava 50/50 vammaista ja vammatonta. Naispresidentti meillä on jo ollut, homopresidenttiä ollaan yritetty saada. Voisiko seuraava presidentti olla down?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
Kuka katsoo pahasti down-lasta? Oman kokemukseni mukaan saa paljon sympaattisia katseita, jos lapsi käyttäytyy "huonosti" ja ulkoisesti on nähtävissä, että lapsi on erityislapsi. Ihan tavallisten lasten huonosti käyttäytyessäkin saa sympaattisia katseita, jos vain reagoi vanhempana tilanteeseen järkevällä tavalla (eli ei ala itse huutamaan ja sättimään rajusti lasta vaan ohjaa käyttäytymään oikein ja vie tarvittaessa rauhoittumaan).
Vierailija kirjoitti:
Minulla on autistinen lapsi ja olen huomannut, että ainakin autismikirjon vertaisryhmiin on tullut enemmän sellaista toksista positiivisuutta (?), jonka vuoksi aidon vertaistuen antaminen on vaikeaa. Ehkä myös downien vanhempien ryhmissä näin?
Downien yksi vahva stereotypia on tavallaan se, että omaavat hyvän toimintakyvyn ja ovat sosiaalisia. Eihän se kaikilla mene näin. Kaikki eivät opi kommunikoimaan jne. Sellainen on surullista ja raskastakin vanhemman roolissa.
Autismikirjon kanssa puolestaan asperger-tyylisten lasten vanhemmat ja asperger-tyyliset aikuiset ovat vallanneet "tilan" ja tuntuu, että puhutaan lähinnä persoonan erikoisuuksista, rutiinin kaipuusta ja aistiyliherkkyyksist. Iso osa autisteista omaa kuitenkin merkittäviä kommunikaatiohaasteita ja vaikeita käytösongelmia ja näistä on nykyään vaikea puhua ja vaihtaa kokemuksia valitettavasti.
Lastenpsykiatrialta tmv. on mahdollista usein saada psykologin tai psykia
Ihan jees muuten, mutta lastenpsykiatrille ei kyllä pääse ilman lähetettä. Kehitysvamma ei ole psykiatrinen häiriö, joten ei kelpaa lähetteen syyksi. Pelkkää keskusteluapua ei erikoissairaanhoidon resursseilla muutenkaan tarjota. Kyllä siinä on selkeä hoidollinen aspekti oltava. Varmasti löytyy tahoja jotka tarjoavat keskusteluapua, mutta lastenpsykiatria se ei kyllä ole. Perheneuvolasta kyselisin ennemmin. Tai vammaispalveluista.
Ei lääkärit, mutta tietämättömät läheiset kyllä. Yleinen harhaluulo että "iloisia ja elämänmyönteisiä".
- eri