Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus ja vaikeudet
25.12.2024 |
Lapseni on nyt 11-vuotias ja olen aivan loppu. Hänellä on down ja tuntuu, että koko ajan menee huonommin. Meille aluksi kerrottiin, kuinka iloisia ja elämänmyönteisiä tämän syndrooman lapset on. Päädyimme mieheni kanssa hieman kiivaan keskustelun päätteeksi, että yritämme elää hänen kanssaan. Mua harmittaa ja olen ihan rikki! Ei tämä tule ikinä tekemään lapsia, opiskelemaan tai muuttamaan pois. Koko loppuelämä huolta ja kipua meidän puolelta. Onko vammaisuus tabu, vai saako tästä puhua?
Kommentit (78)
Ap on se sama provoilija, joka haukkuu täällä vammaisia. Ei ap:llä ole vammaista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan tämä provo. Minkä takia pitää vihata vammaisia.
Jos ap olisi oikea äiti ihminen hän ottaisi yhteyttä sosiaalityöntekijään eikä etsesi apua täältä trolli palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan tämä provo. Minkä takia pitää vihata vammaisia.
Jos ap olisi oikea äiti ihminen hän ottaisi yhteyttä sosiaalityöntekijään eikä etsesi apua täältä trolli palstalta.
Miten niin sama? Miksi kukaan provoaisi tämmöisellä asialla. Vammaisuus aiheuttaa ongelmia ja on ok sanoa se ääneen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei kyllä lääkärit oo Down-lapsen abortista päätettäessä silleen että "synnytä ihmeessä, lapsesta tulee tosi iloinen ja elämänmyönteinen" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Mitäs sä vihjaat????? Että Down lapsesta ei tule mitään????? Heistä voi tulla vaikka presidenttejä!!! Se on piirre, ei muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Mitäs sä vihjaat????? Että Down lapsesta ei tule mitään????? Heistä voi tulla vaikka presidenttejä!!! Se on piirre, ei muuta
Presidentitkin voivat olla outoja ja huudella typeryyksiä. Ei varnaan ole ylivoimaisen vaikeaa keksiä esimerkkejä?
Minulla on autistinen lapsi ja olen huomannut, että ainakin autismikirjon vertaisryhmiin on tullut enemmän sellaista toksista positiivisuutta (?), jonka vuoksi aidon vertaistuen antaminen on vaikeaa. Ehkä myös downien vanhempien ryhmissä näin?
Downien yksi vahva stereotypia on tavallaan se, että omaavat hyvän toimintakyvyn ja ovat sosiaalisia. Eihän se kaikilla mene näin. Kaikki eivät opi kommunikoimaan jne. Sellainen on surullista ja raskastakin vanhemman roolissa.
Autismikirjon kanssa puolestaan asperger-tyylisten lasten vanhemmat ja asperger-tyyliset aikuiset ovat vallanneet "tilan" ja tuntuu, että puhutaan lähinnä persoonan erikoisuuksista, rutiinin kaipuusta ja aistiyliherkkyyksist. Iso osa autisteista omaa kuitenkin merkittäviä kommunikaatiohaasteita ja vaikeita käytösongelmia ja näistä on nykyään vaikea puhua ja vaihtaa kokemuksia valitettavasti.
Lastenpsykiatrialta tmv. on mahdollista usein saada psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluapua, mikäli tarvitsee apua huolen ja lapsen vammaisuuden käsittelyyn. Oman lapsen hoitotaholta voi tällaista kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin vammainen lapsi ei koskaan muuta kotoaan pois? Nykyään on tarjolla erilaisia asumisratkaisuja aikuisille vammaisille. Lisäksi korostetaan, että vanhempien luota muuttaminen on vammaisellekin hyväksi. Ei tule sitten aikanaan asumisyksikössä tai vastaavassa asuminen shokkina vanhempien kuoleman jälkeen, eikä iäkkäät vanhemmat joudu aikuisen lapsen kanssa liian koville.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kyllä lääkärit oo Down-lapsen abortista päätettäessä silleen että "synnytä ihmeessä, lapsesta tulee tosi iloinen ja elämänmyönteinen" :D
Kyllä valitettavasti olivat. Myös hoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on autistinen lapsi ja olen huomannut, että ainakin autismikirjon vertaisryhmiin on tullut enemmän sellaista toksista positiivisuutta (?), jonka vuoksi aidon vertaistuen antaminen on vaikeaa. Ehkä myös downien vanhempien ryhmissä näin?
Downien yksi vahva stereotypia on tavallaan se, että omaavat hyvän toimintakyvyn ja ovat sosiaalisia. Eihän se kaikilla mene näin. Kaikki eivät opi kommunikoimaan jne. Sellainen on surullista ja raskastakin vanhemman roolissa.
Autismikirjon kanssa puolestaan asperger-tyylisten lasten vanhemmat ja asperger-tyyliset aikuiset ovat vallanneet "tilan" ja tuntuu, että puhutaan lähinnä persoonan erikoisuuksista, rutiinin kaipuusta ja aistiyliherkkyyksist. Iso osa autisteista omaa kuitenkin merkittäviä kommunikaatiohaasteita ja vaikeita käytösongelmia ja näistä on nykyään vaikea puhua ja vaihtaa kokemuksia valitettavasti.
Lastenpsykiatrialta tmv. on mahdollista usein saada psykologin tai psykia
Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Vaikeaa on ja kun tuntuu, ettei saa ääneen sanoa että katuu lastaan. Rahaa ei oikein haluta käyttää laitospaikkaan, vaikka toisaalta helpompaa olisi. Meidän parisuhde kärsii, kaikki kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vammainen lapsi ei koskaan muuta kotoaan pois? Nykyään on tarjolla erilaisia asumisratkaisuja aikuisille vammaisille. Lisäksi korostetaan, että vanhempien luota muuttaminen on vammaisellekin hyväksi. Ei tule sitten aikanaan asumisyksikössä tai vastaavassa asuminen shokkina vanhempien kuoleman jälkeen, eikä iäkkäät vanhemmat joudu aikuisen lapsen kanssa liian koville.
Ketä ton lystin maksaa?
Sivistysvaltioissa "se lysti" maksetaan yhdessä verovaroilla, samoin kuin muittenkin sairauksien hoito, vanhustenhuolto lasten päivähoito ja koulutus ja niin edelleen.
Voi voi kun hän ei nyt ehkä tule tekemään lasta! Ja tämä siis on yksi suurimmista huolenaiheista??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?
Eihän se mikään koira ole. Meidän epäonnistuneella perheellä on myös koira. Mä oon surullinen ja taas sai hävetä julkisella paikalla tuota lasta. Muiden lapset oli iloisia ja kohteliaita, kauniitakin. Meidän oli outo ja huuteli typeryyksiä ja keräsi negatiivisia katseita.
No olethan sinäkin outo ja huutelet typeryyksiä vauvapalstalla. Ei ole omena pudonnut kauas puusta.
Mitäs sä vihjaat????? Että Down lapsesta ei tule mitään????? Heistä voi tulla vaikka presidenttejä!!! Se on piirre, ei muuta
Niinpä. Mun downi on tosi viisas, se haluaa olla seuraava pääministeri ja kyllä siitä se tulee. Se on fiksu. Syrjintää jos ei pääse.
Tämä pelottaa itseäni, kai testit ovat nykyään aika hyviä, että ei voi vahingossa käydä näin. Voiko vammaisen lapsen antaa adoptioon?
No, täytyy sanoa, et en tiiä. Ison siskon keskimmäinen poika 19-v on down kanssa. Hänen avuttomuutensa menee nyt jo kyllä yli. Ei mukamas osaa itse hakea edes ruokaa ! Sitä pitää palvella koko ajan. Ja sil o kuulokojeet, muttei se niitä tunnu käyttävän, vaan huudattaa puhelintaan, tablettiaan yms todella kovalla ! Ei ajattele yhtään muita ihmisiä, joilla o kuulokojeet. Kuten esim mulla, hänen tädillään. Ja TV:n pitää huutaa, samoin äitini tabletti ja puhelin. Ei kuulokojeiden käyttö ole häpeä ! Niitä down-lapsia, nuoria, aikuisia on monenlaisia. Jotkut on hyviä laulamaan, jotkut taas eivät puhua pukahda. Jotkut o käteviä käsistään, jotkut taas eivät. Itse olen adhd-nainen. 48-v. Se o todennäköisesti ollu mulla jo syntymästäni saakka. Ja jos saa vammaisen lapsen, muut ei välttämättä ole. Sen o esim mun isosisko todistanut. Sillä o siis 3 poikaa. Keskimmäinen o siis tää down. On niistä iloakin. Sellainen voi saada vaikka töitä jostakin, ja on niitä paikkoja, minne voi vammaiset henkilöt hakea asumaan, esim rinnekodit, attendo........ite asun rinnekodit. Sieltä voi saada jopa oman asunnon tai valvotussa yksikössä asuminen, jokaisella o oma huone, ruoat, lääkkeet yms......kannattaa kokeilla sitten, kun lapsi tulee siihen ikään.
Miksi sä puhut ihmisestä, lapsesta, kuin koirasta?