Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Onko aloitus trolli? Miettikääpä sitä.
Venälöuset lietsovat luokkavihaa
Miksiköhän ap kuvittelee, ettei tuollaista ole kaikenlaisissa perheissä? Ja toisaalta monissa perheissä ei ole riippumatta perhetaustasta.
Tiedän paljon korkeasti koulutettuja, jotka ostavat lahjaksi järkyttävää, käyttökelvotonta krääsää. Kotona suomalaisilla on tyypillisesti liikaa tavaraa, varsinkin vanhemmalla väellä. Nuoret sen sijaan eivät edes kelpuuta kotiinsa mitään ylimääräistä.
Itsekin olen surkea lahjojen ostaja. En kerta kaikkiaan ole kiinnostunut tavarasta. Koulutusta tai sen puutetta tästä ei voi syyttää.
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri, saa palkkaa karvan alle 5000/kk. Te asiakkaat ette, ehkä vaan ymmärrä, että sossut eivät ole teidän kanssanne samaa yhteiskuntaluokkaa vapaa-ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloitus trolli? Miettikääpä sitä.
MITÄ!!! Tarkoitatko että tällä palstalla joku laittaisi omiansa ihan tosta vaan hatusta vetäen? Ei kai sellainen ole mahdollista? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa:
Olisi ihana viettää aikaa niin, että isovanhemmatkin olisivat enemmän läsnä lasten elämässä, kuten monilla ystäväperheilläkin. Joskus mennä itsekin perheenä kyläilemään isovanhemmille tai lasten olla yökylässä, mutta kun se mummola on pieni, sekainen, likainen ja täysi kerrostaloasunto, emme sinne lasten kanssa ole edes tervetulleita. Lähisuvusta kaikki ovat joko kuolleet, ulkomailla tai vanhempien kanssa välit poltettu niin, että ei ole pakollista enempää tekemisissä.
Mitä haen tällä aloituksella? En oikein tiedä itsekään, ehkä jotain vertaistukea, jos jollain on kokemusta vastaavasta tilanteesta tai näkemystä siitä, miten navigoida vanhenevien vanhempien kanssa, jotka elävät kuin eri maailmassa.
Ongelmasi on se "luokkahyppy" ja lähtötilanteesi siihen.
Tässä elämän varrella tullut pantua merkille, että duunarien lapset noustessaan akateemisiin ympyröihin kokevat suurimmat kriisit tämän asian ympärillä.
Kun taas akateemisista tai ylipäätään hyvin pärjäävistä perheistä tulleet pääsevät helpommalla, koska he eivät näe sitä koulutuksen ja sosiaalisen nousun tuomaa arvonlisää useinkaan minään itseisarvona, vaan koko asia jää omaan arvoonsa ja suhtautuminen esim. joulupöydän tarjottaviin tai aterialle osallistuvien valintoihin ei ole mitenkään merkityksellinen asia.
Lapsesi tulevat pääsemään helpommalla.
M40
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Kyllä töistä puhutaan. Sitä kautta kohdataan erilaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholiton joulu kannattaa jatkossa viettää jos kutsuu heidät, ei lasten kuuluu nähdä kuinka ryypätään....
Luit koko selostuksen ja tuo on ainoa mitä keksit.. voi luoja
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri, saa palkkaa karvan alle 5000/kk. Te asiakkaat ette, ehkä vaan ymmärrä, että sossut eivät ole teidän kanssanne samaa yhteiskuntaluokkaa vapaa-ajallaan.
En ole asiakas - en edes entinen, vaan ihan yliopistokoulutettu mies. Olette ryhmä hyasinttejä ja siksipä tämäkin ketju kiinnostaa. Palkka on suuri yllätys, ja siinä on puolet liikaa. Kukaan ei halua tehdä ko.työtä, joten ehkä joku teistä on hilannut palkan tuolle tasolle.
Itselläni vähän samankaltaisia kokemuksia, liittyen lähinnä ruokailuun ja asioiden suunnitteluun. Itse olen sellaista tyyppiä että tykkään suunnitella hyvissä ajoin ja hoitaa asiat pois alta, jottei tule kiire tai stressiä. Esim. jouluksi ostettavista ruuista teen hyvissä ajoin puhelimeen listaa ja saatan ohimennen napata jotain hyvin säilyviä tuotteita matkaan vaikka paria viikkoa ennen joulua, esim. pähkinöitä tai hilloja. Erityisesti tietyt suositut tuotteet tuppaavat aina loppumaan juuri ennen joulua, niin miksi en ostaisi sitä varastoon silloin kun sitä on tarjolla, ettei tarvitse sitten aatonaattona panikoida että mistä sitä saisi? Lähempänä aattoa on sitten helppoa hakea vain tuoretuotteet. Minusta tämä on erittäin helppoa ja stressitöntä.
Äitini on sitten se joka alkaa kaksi päivää ennen joulua miettimään kauppalistaa ja menee sitten aatonaattona kauppaan pahimpaan ruuhka-aikaan, ja valittaa kun on niin paljon porukkaa, pitää jonottaa ja kaikki on loppu. Olen ehdottanut että tekisi kuten minä, mutta ei kai sitä nyt joulua liian aikaisin aleta miettimään!
Sitten se ruokailu. En kaipaa mitään Michelin-ravintoloita, tykkään tehdä itse kotona ruokaa ja olen hyvä kokki. Aina jos kysyn äidiltäni vaikka että mitä hyvää ruokaa syötäisiin pääsiäisenä, niin alkaa tiuskiminen että ei mitään ihmeellistä. Huomioikaa siis, että minä kokkaan ja maksan, äitini on vain syöjänä. Tai jos ehdotan että tehtäisiinkö uutena vuotena tortilloja, niin siitäkin pitää tiuskia että ei mitään vaikeaa. Ruokani kyllä kelpaavat äidille, syö aina hyvällä ruokahalulla, mutta jotenkin ärsyttää tuo että mitään ei kestä ääneen miettiä tai kysellä mitä hän haluaisi syödä, kun ilmeisesti kuoripotut ja ruskea kastike olisi aina ainoa oikea ratkaisu. Tuntuu että ihan valkosipulikermaperunatkin ovat jotain kamalan erikoista ja vaikeaa.
Ja joulu sitten. Monena jouluna tiuski myös että mitään jälkiruokaa ei tarvitse olla. Sanoin että ole sitten ottamatta, mutta minä ainakin haluan. Teen siis joka jouluksi jonkun yksinkertaisen makean jälkiruoan, esim. juustokakku tai jouluhalko. Kyllä äidillekin maistuu mutta edelleen pitää sitä turhuutena ja voivottelee että tällaistakinko olen mennyt tekemään.
Äiti on muuten mukava ja tulemme hyvin toimeen, mutta tässä ruokajutussa olemme aivan eri maata.
Ongelmasi on se "luokkahyppy" ja lähtötilanteesi siihen.
Tässä elämän varrella tullut pantua merkille, että duunarien lapset noustessaan akateemisiin ympyröihin kokevat suurimmat kriisit tämän asian ympärillä.
Kun taas akateemisista tai ylipäätään hyvin pärjäävistä perheistä tulleet pääsevät helpommalla, koska he eivät näe sitä koulutuksen ja sosiaalisen nousun tuomaa arvonlisää useinkaan minään itseisarvona, vaan koko asia jää omaan arvoonsa ja suhtautuminen esim. joulupöydän tarjottaviin tai aterialle osallistuvien valintoihin ei ole mitenkään merkityksellinen asia.
Lapsesi tulevat pääsemään helpommalla.
Niin luokkahyppyä ei oikein voi kokea, jos sitä ei tee. Sen sijaan ne akateemisten keskiluokkaisten lasten kokemukset duunarityöpaikoilla ovat oma lukunsa. Ankeita kokemuksia sielläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri, saa palkkaa karvan alle 5000/kk. Te asiakkaat ette, ehkä vaan ymmärrä, että sossut eivät ole teidän kanssanne samaa yhteiskuntaluokkaa vapaa-ajallaan.
Sosionomi-hullu spotattu. Häivy 5K palkkaunelmiesi pariin häiritsemästä muira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri, saa palkkaa karvan alle 5000/kk. Te asiakkaat ette, ehkä vaan ymmärrä, että sossut eivät ole teidän kanssanne samaa yhteiskuntaluokkaa vapaa-ajallaan.
En ole asiakas - en edes entinen, vaan ihan yliopistokoulutettu mies. Olette ryhmä hyasinttejä ja siksipä tämäkin ketju kiinnostaa. Palkka on suuri yllätys, ja siinä on puolet liikaa. Kukaan ei halua tehdä ko.työtä, joten ehkä joku teistä on hilannut palkan tuolle tasolle.
Et ilmeisesti edes ymmärrä mitä sosiaalityöntekijä tekee työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholiton joulu kannattaa jatkossa viettää jos kutsuu heidät, ei lasten kuuluu nähdä kuinka ryypätään....
Luit koko selostuksen ja tuo on ainoa mitä keksit.. voi luoja
Juu ei nyt kuulosta aloitus siltä, että siellä ryypätty. Taisi olla niin, että ap:n vanhemmat ovat samoilla ajatuksilla kuin tämä kommentoija siitä, että joko ollaan juomatta mitään ollenkaan tai ryypätään pää täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun hyväksyt taustasi ja vanhempasi. He elävät omalla tavallaan ja sinä omallasi. Et voi muuttaa heitä. Heistä ei tule koskaan kaltaisiasi ja todennäköisesti ovat tyytyväisiä sellaisina kuin ovat.
Tämän olisin tullut itsekin sanomaan. Ei meistä kukaan ole voinut vanhempiaan valita. Elämän lotossa ollaan ne saatu ja niillä korteilla pelataan. On hienoa, että olet itse päässyt mielestäsi parempaan suuntaan ja olet tyytyväinen elämääsi. Meillä jokaisella on ne yhdet vanhemmat ja huonomminkin voisi olla kuin mitä kerrot.
Tuli mieleen noista nyssäköistä. Seurustelin joskus nuorempana nyssäkkänaisen kanssa. Minne tahansa menimmekin ja mistä tahansa tulimmekin, niin aina oli mukana laukkua ja kestokassia ja muovipussia. Välillä kyllä ärsytti ja lujaa, koska itsekin jouduin raahaamaan hänen nyssäköitään, kun ei hänen omiin käsiin enää mahtunut.
Meillä on ollut ihmettelemistä, kun lapset ovat kertoneet kesätyökokemuksistaan duunarityöpaikoilla. Samanlaista on jos menee Helsingistä pohjoisen työpaikoille. Onko kyse kaupunki vs maaseutu digotomiasta? Maaseutu on täynnä rahvasta?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Kun on mielenkiintoinen työ, niin kyllä siitä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri, saa palkkaa karvan alle 5000/kk. Te asiakkaat ette, ehkä vaan ymmärrä, että sossut eivät ole teidän kanssanne samaa yhteiskuntaluokkaa vapaa-ajallaan.
En ole asiakas - en edes entinen, vaan ihan yliopistokoulutettu mies. Olette ryhmä hyasinttejä ja siksipä tämäkin ketju kiinnostaa. Palkka on suuri yllätys, ja siinä on puolet liikaa. Kukaan ei halua tehdä ko.työtä, joten ehkä joku teistä on hilannut palkan tuolle tasolle.
Et ilmeisesti edes ymmärrä mitä sosiaalityöntekijä tekee työkseen.
Siinäpä se, koko ammatti on järkyssä maineessa. Se vaatii merimiehen kielenkäyttöä ja otetta.
Tuskin ap olet ikäluokkasi läheskään ainoa, joka on vanhempien koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta riippumatta saanut harjoitella "kansainvälisessä ympäristössä" toimimista ihan ilman vanhempien tukea.