Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Aplle tiedoksi että suurin osa ikäpolveni (50-60v) ihmisistä on joutunut ihan itse opettelemaan käytöstavat, taloustaidot, ruoanlaittoa ym. Koulutuksesta viis. Ei ole mitään uutta ja outoa siinä. Eikä se tee ihmisestä yhtään yläluokkaisempaa jos on yliopistokoulutus.
Kotitalous oli jo tuon ikäisillä oppiaineena koulussa. Kyllä koulussa käytöstapoja opetettiin varsin vielä tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He, jotka kieltävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ovat tuskin itse päässeet kokemaan selviä yhteiskuntaluokkien törmäyksiä.
Kerro lisää! Itse en tunnista mitään luokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Todella törkeää kielenkäyttöä: ylsinkertainen lähihoitaja. Sama henkilö nimittelee todennäköisesti sosiaalityöntekijöitä ja kaupan kassoja yksinkert. Jonkun on nuokin työt tehtävä.
Mitä sosiaalityöntekijä tekee lähäreiden ja kassojen joukossa, akateeminen ammatti.
Vierailija kirjoitti:
"Perus mäti" on kalan ovulaatiota ja täysin luonnotonta, oksettavaa ruokaa. Vaikutat muutenkin oksettavalta ihmiseltä, kun pilkkaat sitä maaperää, josta olet omaan kukoistukseesi ponnistanut. Olosuhteet, josta vanhempasi ovat lähteneet, ovat olleet hyvin erilaiset kuin ne, jotka sinulle on tarjottu. Ja siinä sinä arvostelet heitä kuin vertaisiasi. Kertakaikkiaan häpeällistä, jättäisivätpä sinut jo oman onnesi nojaan. Olet oksettava
Mätiä on saanut jokainen savusilakoita syönyt. Niitä tuli syötyä paljon vähävaraisessa kodissa leivän päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Todella törkeää kielenkäyttöä: ylsinkertainen lähihoitaja. Sama henkilö nimittelee todennäköisesti sosiaalityöntekijöitä ja kaupan kassoja yksinkert. Jonkun on nuokin työt tehtävä.
Mitä sosiaalityöntekijä tekee lähäreiden ja kassojen joukossa, ak
Ei mitään tee, mutta kirjoittaja ei tiedä tätä= on itse matalasti koulutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi tulee varmaan myös miettimään miten sitten sinä olet tehnyt myös väärin aikojen kuluessa kun nämä käydään yleensä läpi joka sukupolvi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Jospa vain eläisi kuten haluaa ja antaisi saman vapauden vanhemmilleen. Niin aikuiset ihmiset tekevät. Ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.
Vanhemmat voisivat tehdä saman ja lakata hämmästelemästä vaikka sitä skagenia ja viinejä. Duunarina olo ei välttämättä tarkoita sivistymätöntä junttia, ap:n vanhempien tapauksessa se kuitenkin tarkoittaa juuri sitä
Niin sinne isovanhemmillehan ei oltu edes tervetulleita käymään. Muutenhan ap ei varsinaisesri ollut vaatimassa vanhemmiltaan
En tosiaan heiltä vaadi mitään, toivotin kuten aiempinakin vuosina tervetulleeksi joulunviettoon meille, mikäli haluavat ja pääsevät. Mitään ei tarve tuoda, saavat saapua omien aikataulujensa mukaan valmiiseen pöytään. He eivät tosiaan heille ole kutsuneet jouluksi tai muutenkaan, lapsena ja nuorena jouluja vietettiin heidän vanhemmillaan, parina vuonna olin nuorena töissä joulut ja sen jälkeen järjestänyt heille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He, jotka kieltävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ovat tuskin itse päässeet kokemaan selviä yhteiskuntaluokkien törmäyksiä.
Kerro lisää! Itse en tunnista mitään luokkia.
Olet varmaan kasvanut aika lailla tynnyrissä. Todennäköisesti olet elänyt vain tuntematta oikeasti työväenluokkaa tai vaihtoehtoisesti olet duunari, joka ei koskaan ole käynyt siellä yläkoulun rehtorin kotona syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi paistaa häpeä vanhempiasi ja taustaasi kohtaan. Hirveä hermoilu ja stressi kaikista nyssyköistä on juurikin häpeää siitä, ettei vaan nyt kukaan saisi tietää, ettet kuulukaan tuohon ympäristöön ja tuohon yhteiskuntaluokkaan ja että taustasi "paljastuu". Juuri tuollaiset ihmiset ovat omasta mielestään sivistyneitä ja suvaitsevaisia. Tulee mieleen teini, joka häpeää vanhempiaan ja kulkee muutaman askeleen jäljessä.. Aikuistuminen vie aikaa - kyllä se siitä.
Minä olen se, jonka äidillä on keittiössä rikki mennyt jääkaappi roinavarastona, ja olen eri mieltä siitä, että kysymys olisi ensisijaisesti häpeästä ja pelosta taustan paljastumisesta.
Kyllä minua nyt vain ensisijaisesti harmittavat kaikki hankaluudet, jotka aiheutuvat äitini elämäntyylistä. Kun menemme hänen luokseen käymään, emme mahdu koko perhe yhtäaikaa syömään miniruokapöydän ympärille. Kun yritän auttaa jossain keittötöissä, niin se on hankalaa, kun kaikki paikat ovat täynnä ja esim. tiskaamani astiat eivät mahdu minnekään kuivumaan. Kaapeista on vaikeaa löytää ruokia, joiden parasta ennen -päiväys ei olisi yli kolme vuotta sitten. En itsekään ole päiväyksistä päivän tai edes viikon tarkka, mutta rajansa kaikella. Ruoat eivät meinaa mahtua jääkaappiin, koska se on täynnä kaikkea omituista, mutta mitään ei saa heittää pois. Ja niin edelleen.
Ei minun tarvitse pelätä mitään paljastumista, koska äitini asuu 600 kilometrin päässä minusta ja tutuistani.
Sinä olet todella tehnyt luokkahypyn korkeakoulutuksesi myötä. Olet varmaan ollut ihan normaali ihminen, mutta olet tehnyt luokkaloikan ns. mulkuksi tuon koulutuksesi ja työpaikkasi myötä. Se on ehkä parempi että nautiskelet niitä mätejä ja skagenröraa ihan itseksesi tai jossain kaltaistesi ääliönousukkaiden porukassa, jossa voit hauskuuttaa seuralaisiasi kertomalla anekdootteja siitä, miten äitisi ja isäsi eivät erota osetraa belugasta, eivätkä cabernetia rieslingistä ja nauraa omahyväistä tekonaurua teeskennellen että teillä on hauskaa keskenänne, vaikka tosiasiassa olet kutsunut vieraat vain jotta he näkisivät uuden Vepsäläiseltä ostamasi sohvakaluston. Viiniksi olet valinnut italialaista ripassoa, vaikka et viinistä varsinaisesti itse välitäkään ja alkupalaosteritkin meinaavat tulla kurkusta ylös niitä niellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä häpeäisin tuollaisia sotkuisia, likaisia ja ennenkaikkea sivistymättömiä vanhempia, sillä he nolaavat sinut käyttäytymisellään miehesi, lastesi, miehesi suvun ja ystäviesi silmissä.
On viisainta pysyä kaukana heistä. Et saa muuta kuin pahaa mieltä.
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Todella törkeää kielenkäyttöä: ylsinkertainen lähihoitaja. Sama henkilö nimittelee todennäköisesti sosiaalityöntekijöitä ja kaupan kassoja yksinkert. Jonkun on nuokin työt tehtävä.
Mitä sosiaalityöntekijä tekee lähäreiden ja kassojen joukossa, ak
Saman tasoista arvostukseltaan ?
Ap on loukannut temu-kansaa, jonka mielestä elämänhallinan kadottaneista vanhemmista tulee olla ehdottoman kiitollinen. Kuulostavat todella rasittavalta seuralta. En itsekään jaksa kuunnella elämänkoululaisten jorinoita, mielipiteitä on, mutta ei aivokapasiteettia. Roju tuo jonkinlaista tyydytystä ja kuuntelematta toisten toiveita tuodaan rojua, joka on tyydyttänyt omaa mieltä heikon impulssikontrollin seurauksena.
Jos itsellä on elämä kasassa, on raskasta olla läheisissä tekemisissä täysin erilaisten vanhempien kanssa.
En usko, että ydinongelmanne on skagen tai erilaiset makumieltymykset, vaan kertaatte jouluna samoja pettymyksiä kuin ollessasi lapsi.
Kuulostaa, että vanhempasi ovat kuvitelleet, että he tietävät, mikä on sinulle parhaaksi, esim. millaiset lahjat haluat ja millainen olisi sinulle hyvä elämä.
Nykyään ajattelet itse, että vanhempasi olisi pitänyt elää tietyllä tavalla, jotta heillä olisi mennyt paremmin.
Olette siis olleet pettymys toinen toisillenne. Helpotusta toisi, jos pystyisitte hyväksymään erilaisuuden. Kukaan ei voi toista pakolla muuttaa.
Tämä luo välillänne kuilun, joka materialisoituu ruokamieltymykiin ja ympärillä lojuviin nyssyköihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Todella törkeää kielenkäyttöä: ylsinkertainen lähihoitaja. Sama henkilö nimittelee todennäköisesti sosiaalityöntekijöitä ja kaupan kassoja yksinkert. Jonkun on nuokin työt tehtävä.
Mitä sosiaalityö
Sosiaalityöntekijä mielletään duunariammatiksi varsin laajasti. Ei sitä kannata hävetä, vaikka onkin hiukan roisimpien tanttojen valinta👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He, jotka kieltävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ovat tuskin itse päässeet kokemaan selviä yhteiskuntaluokkien törmäyksiä.
Kerro lisää! Itse en tunnista mitään luokkia.
Olet varmaan kasvanut aika lailla tynnyrissä. Todennäköisesti olet elänyt vain tuntematta oikeasti työväenluokkaa tai vaihtoehtoisesti olet duunari, joka ei koskaan ole käynyt siellä yläkoulun rehtorin kotona syömässä.
Minkä ihmeen yläkoulun rehtorin 🤣🤣🤣 - sekö tekee yläluokkaiseksi? Tämä oli hupaisa kommentti.
Mulla on ap ihan samanlaiset pihalla olevat nyssäkänkantajavanhemmat. Musta kyse ei ole itsensä parempana pitämisestä, häpeämisestä tai välttämättä edes sosiaaliluokasta, vaan syvästä kohtaamattomuudesta ja sivuuttamisesta. Mun vanhemmat ovat nyt 7-kymppisenä muuttaneet 300 km päähän yksiöön, että eipä se auta kuin luopua siitä ajatuksesta, että olisi täyspäiset vanhemmat.
ja olen koko ikäni kuunnellut, kun mun vanhempien toimintaa ihmettelevät niin ammattilaiset, sukulaiset kuin omat kaveritkin.
Noissa ei vaikuta olevan kovin paljon nautinnon lähdettä