Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Jospa vain eläisi kuten haluaa ja antaisi saman vapauden vanhemmilleen. Niin aikuiset ihmiset tekevät. Ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Jospa vain eläisi kuten haluaa ja antaisi saman vapauden vanhemmilleen. Niin aikuiset ihmiset tekevät. Ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.
Vanhemmat voisivat tehdä saman ja lakata hämmästelemästä vaikka sitä skagenia ja viinejä. Duunarina olo ei välttämättä tarkoita sivistymätöntä junttia, ap:n vanhempien tapauksessa se kuitenkin tarkoittaa juuri sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Täällä kysellään, että mitä ap:n tulisi tehdä. Noh, ainakin tiedostaa, että tuollainen itse rakennettu identiteetti vaatii voimia, kun sitä yrittää pitää yllä. Tausta pyrkii puskemaan esiin stressitilanteissa ja henkilö on usein kontrollifriikki. On helpompaa olla sinut taustan kautta ja säilyttää siitä jotain omassa uudessa elämäntavassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Jospa vain eläisi kuten haluaa ja antaisi saman vapauden vanhemmilleen. Niin aikuiset ihmiset tekevät. Ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.
Vanhemmat voisivat tehdä saman ja lakata hämmästelemästä vaikka sitä skagenia ja viinejä. Duunarina olo ei välttämättä tarkoita sivistymätöntä junttia, ap:n vanhempien tapauksessa se kuitenkin tarkoittaa juuri sitä
Niin sinne isovanhemmillehan ei oltu edes tervetulleita käymään. Muutenhan ap ei varsinaisesri ollut vaatimassa vanhemmiltaan mitään. Koki vain, että elää kovin erilaista elää kuin he ja kyseli onko muilla samanlaista. Aika monella muullakin samanlaista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He, jotka kieltävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ovat tuskin itse päässeet kokemaan selviä yhteiskuntaluokkien törmäyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka huutelevat rakkaudesta ja kasvattamisesta missaavat nyt pointin. En ole itse kokenut ikinä turvalliseksi keskustella vanhemmileni mistään koska on aina tuntunut siltä että eivät nämä ymmärrä tai vain syyllistävät. En siis mistään: en lapsena kun puolituttu h yv äksi k ä y t ti, en kun poltin ranteeni puukässässä ja se alkoi märkimään, en kun paras kaverini sairstui syömishäiriöön ja joutui osastolle yläasteella, en kun koin riitaisan eron jouluaattona eksäni kanssa... Vanhemmilla on aina ollut ihan ihmeellisiä reaktioita tuollaisiin ja jos nyt vaikkapa soittaisin äidilleni että mursin jalkani, tämä sanoisi "ohhoh, mites sä nyt silleen" ja alkaisi höpöttää siitä mitä hassua tämän työkaveri Sirkka-Liisa-Pirkko sanoi tänään kahvitauolla. Ja ei ole mitenkään liioiteltua, vaan noin kävi kun katkaisin jalkani pari talvea sitten.
Onko tämä siis ap? Jos on, niin eihän ongelmasi ole mikään "luokkahyppy" vaan vanhemmat, jotka ovat jättäneet sinut lapsena törkeästi heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä muuten, kun aloitus on herättänyt keskustelua, saa tarkastelemaan myös itseäni kriittisesti. En kuitenkaan koe, että olen kiittämätön enkä hauku vanhempiani. Nyt vaan jouluna heräsin siihen, miten erilaista heidän toimintansa monen asian suhteen on ja keskustelun avauksen tarkoituksena on myös yritys ymmärtää tätä paremmin. Jotkut asiat harmittavatkin oikeasti, kuten vaikka tuo lahjajuttu. Sama juttu oli omassa lapsuudessa, jos toivoin vaikka Barbien autoa saatoin saada kyllä 20 pakettia vaikka mitä, mutta en sitä Barbien autoa, joka olisi ollut ainoa toive. Ensisijaisesti toki me vanhemmat ostamme lapsille ne ykköstoiveet ja muita toivevinkkejä annamme kysyttäessä muille, mutta en ymmärrä, kun kysytään toiveita ja siitä huolimatta ostellaan jotain mitä sattuu krääsää.
Selvästikin monelle aloituksen asiat ovat vaan ihan vierasta, kun osan mielestä olen porvoolainen suomenruotsalaiseksi muuttunut snobi, mutta ihan hauskoja toki nekin kommentit.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Jospa vain eläisi kuten haluaa ja antaisi saman vapauden vanhemmilleen. Niin aikuiset ihmiset tekevät. Ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.
Vanhemmat voisivat tehdä saman ja lakata hämmästelemästä vaikka sitä skagenia ja viinejä. Duunarina olo ei välttämättä tarkoita sivistymätöntä junttia, ap:n vanhempien tapauksessa se kuitenkin tarkoittaa juuri sitä
Ihan samanlainen juntti on ap, joka hämmästelee vanhempiaan ja heidän käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tarina on tyypillinen pienen suvun tarina. Isoissa suvuissa, joissa kokoonnutaan yhteen säännöllisen epäsäännöllisesti, joku viimeistelee väitöskirjaa, joku on juuri ollut katkolla, joku myynyt menestyneen yrityksen, joku saanut potkut tai eronnut ja joku ulosotossa. Se on elämää se.
Ei meilläkään käyty ravintoloissa, oltiin kyllä keskiluokkainen perhe. Uskoakseni tämä johtuu siitå, ettei ennen ollut niin tapana tehdä. Ruoka tehtiin itse kotona. Oli varmasti perheitä, jossa niin tehtiin, mutta ei meidän perheessä. Ihan itse myöhemmin omaksuin ravintolatavat yms. Ymmärrän periaatteessa pointtisi, mutta muista, että ajat ovat muuttuneet heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Silloin oli ehkä erilainen ajattelutapa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä teiltä loukkaantuijilta mitä ap:n oikeastaan pitäisi tehdä? Olla huomaamatta eroja omassa ja vanhempiensa elämäntyylissä, maussa ja arvostuksissa? Hylätä oma elämäntapansa ja alkaa elää kuten vanhempansa vai mitä?
Nyssykkäjengi on saapunut paikalle selvästi :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä muuten, kun aloitus on herättänyt keskustelua, saa tarkastelemaan myös itseäni kriittisesti. En kuitenkaan koe, että olen kiittämätön enkä hauku vanhempiani. Nyt vaan jouluna heräsin siihen, miten erilaista heidän toimintansa monen asian suhteen on ja keskustelun avauksen tarkoituksena on myös yritys ymmärtää tätä paremmin. Jotkut asiat harmittavatkin oikeasti, kuten vaikka tuo lahjajuttu. Sama juttu oli omassa lapsuudessa, jos toivoin vaikka Barbien autoa saatoin saada kyllä 20 pakettia vaikka mitä, mutta en sitä Barbien autoa, joka olisi ollut ainoa toive. Ensisijaisesti toki me vanhemmat ostamme lapsille ne ykköstoiveet ja muita toivevinkkejä annamme kysyttäessä muille, mutta en ymmärrä, kun kysytään toiveita ja siitä huolimatta ostellaan jotain mitä sattuu krääsää.
Selvästikin monelle aloituksen asiat ovat vaan ihan vierasta, kun osan mielestä olen porvoolainen suomenruotsalaiseksi muuttunut snobi, mutta ihan hauskoja toki neki
Vanhemmillasi todennäköisesti on heikko kognitio tai jonkinlaista toiminnanohjauksen vaikeutta. Et voi heitä suuresti muuttaa. Kääntäisin tarinan mieluummin positiiviseksi American Dream -tyyppiseksi jutuksi. Lähtökohtasi olivat vaatimattomat ja menestyit hyvin siitä huolimatta. Uhriutuminen on haitallista, et hyödy siitä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onslow perheineen tuli Hyacinth Bucketille käymään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä muuten, kun aloitus on herättänyt keskustelua, saa tarkastelemaan myös itseäni kriittisesti. En kuitenkaan koe, että olen kiittämätön enkä hauku vanhempiani. Nyt vaan jouluna heräsin siihen, miten erilaista heidän toimintansa monen asian suhteen on ja keskustelun avauksen tarkoituksena on myös yritys ymmärtää tätä paremmin. Jotkut asiat harmittavatkin oikeasti, kuten vaikka tuo lahjajuttu. Sama juttu oli omassa lapsuudessa, jos toivoin vaikka Barbien autoa saatoin saada kyllä 20 pakettia vaikka mitä, mutta en sitä Barbien autoa, joka olisi ollut ainoa toive. Ensisijaisesti toki me vanhemmat ostamme lapsille ne ykköstoiveet ja muita toivevinkkejä annamme kysyttäessä muille, mutta en ymmärrä, kun kysytään toiveita ja siitä huolimatta ostellaan jotain mitä sattuu krääsää.
Selvästikin monelle aloituksen asiat ovat vaan ihan vierasta, kun osan mielestä olen porvoolainen suomenruotsalaiseksi muuttunut snobi, mutta ihan hauskoja toki neki
Mä veikkaan, että saat töykeää kommenttia juuri siksi, että moni kommentoija tunnistaa itsensä takapajuisista vanhemmistasi, vaikka eivät haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsistasi tulee vaikka lähihoitaja ja kaupan myyjä?
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.
Niin eihän sitä mitään mahda, jos lapsi vähän epäonnistuu elämässä. Voi tulla vaikka lievä hapenpuute synnytyksessä ja lapsesta tulee vähän yksinkertainen lähihoitaja.
Todella törkeää kielenkäyttöä: ylsinkertainen lähihoitaja. Sama henkilö nimittelee todennäköisesti sosiaalityöntekijöitä ja kaupan kassoja yksinkert. Jonkun on nuokin työt tehtävä.
Aplle tiedoksi että suurin osa ikäpolveni (50-60v) ihmisistä on joutunut ihan itse opettelemaan käytöstavat, taloustaidot, ruoanlaittoa ym. Koulutuksesta viis. Ei ole mitään uutta ja outoa siinä. Eikä se tee ihmisestä yhtään yläluokkaisempaa jos on yliopistokoulutus.
Kun saat itsetuntosi kohdilleen ei sinun tarvitse enää dissata vanhempiasi. Et ole sen parempi. Jos eivät skagenröraasi syö, anna olla syömättä. Nauti, että sinulla vielä on vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä muuten, kun aloitus on herättänyt keskustelua, saa tarkastelemaan myös itseäni kriittisesti. En kuitenkaan koe, että olen kiittämätön enkä hauku vanhempiani. Nyt vaan jouluna heräsin siihen, miten erilaista heidän toimintansa monen asian suhteen on ja keskustelun avauksen tarkoituksena on myös yritys ymmärtää tätä paremmin. Jotkut asiat harmittavatkin oikeasti, kuten vaikka tuo lahjajuttu. Sama juttu oli omassa lapsuudessa, jos toivoin vaikka Barbien autoa saatoin saada kyllä 20 pakettia vaikka mitä, mutta en sitä Barbien autoa, joka olisi ollut ainoa toive. Ensisijaisesti toki me vanhemmat ostamme lapsille ne ykköstoiveet ja muita toivevinkkejä annamme kysyttäessä muille, mutta en ymmärrä, kun kysytään toiveita ja siitä huolimatta ostellaan jotain mitä sattuu krääsää.
Selvästikin monelle aloituksen asiat ovat vaan ihan vierasta, kun osan mielestä olen porvoolainen suomenruotsalai
Keittiöpsykologikin saapui paikalle: toiminnanohjauksen vajeet ja kognitio🤣
Ap tulee pitämään heitä pettymyksinä jos näin käy.
Veikkaan että vanhempansa vaistoavat että ap halveksuu heitä. Kyllä tuollaisen yleensä huomaa.