Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Odota kun olet vanhempiesi iässä, oletko itse edelleenkin kasvun tiellä vai jumahtanut piireihisi. Enemmän myös kyse eri aikakausista.
Ette te nyt eroa toisistanne juurikaan. Kävit itse julkista koulua eikä sunkaan lapset mene boarding kouluun sveitsiin tms. Et ollut lapsena nälissäsi eikä ole sun lapset nyt. Harrastukset on harrastuksia, ei ole edes järkevää käyttää niihin koko omaisuuttaan kun teininä lapset kyllästyy niihin kuitenkin. Jos ei vanhemmillasi ollut palvelusväkeä niin teilläkään ole palvelusväkeä. Elintaso on käytännössä ihan sama sulla ja vahmmillasi. Vertaahan myös isovahmpiasi omiin vahvempiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta mielenkiinnosta, millaisten ihmisten silmissä kaksi korkeakoulututkintoa on yhteiskunnan saastaa?"
Jos et tuota mitään yhteiskunnalle. Eihän kaksi tutkintoa kerro sun hyödyllisyydestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Kyllä töistä puhutaan. Sitä kautta kohdataan erilaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä.
Minusta työpuhe vapaa-ajalla on tosi raskasta. Tulee heti sellainen olo, että äkkiä pois. Juristi olen, minullakin vaitiolovelvollisuus työstäni. Lääkärit ovat siitä kivoja, että hekään eivät jaksa työasioita illallispöydässä. Jos puhutaan ammattia sivuavista asioista, niin korkeintaan ilmiöiden tai hassujen sattumusten kautta. Ei semmoista kamalaa itsetehostuspskaa tiimipalavereista ja johtoryhmistä ja kehitysprojekteista tai vastaavista. Hrrrr.
Lähdemme kohta haudoille. Olemmeko yläluokkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Kyllä töistä puhutaan. Sitä kautta kohdataan erilaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä.
Minusta työpuhe vapaa-ajalla on tosi raskasta. Tulee heti sellainen olo, että äkkiä pois. Juristi olen, minullakin vaitiolovelvollisuus työstäni. Lääkärit ovat siitä kivoja, että hekään eivät jaks
Tämä on juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä se, koko ammatti on järkyssä maineessa. Se vaatii merimiehen kielenkäyttöä ja otetta.
Sosiaalityöntekijä tapaa asiakkaita yleensä virka-aikaan sosiaalitoimistossa, joskus tekee kotikäyntejä. Päätyönä on tehdä viranomaispäätöksiä kuten esim. kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, harkinnanvaraista toimeentulotukea, hätämajoitusratkaisuja jne. Hallinto-oikeus ei arvosta merimiehen kielenkäyttöä viranomaispäätöksissä, joten sellaista kieltä ei sosiaalitoimistossa käytetä.
En tajua yhtään mistä tämä ketju kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. En oikein osaa antaa vertaistukea, vaikka paljon tuttua tunnistankin. Minun äitini on kuollut ja isäni liian huonossa kunnossa matkustaakseen jouluna. Hekin olivat työväenluokkaisia, mutta rakastivat minua ja antoivat minulle kaiken vapauden tehdä asioita, joista eivät ymmärtäneet mitään.
Joten neuvoksi sanoisin: navigoi miten navigoit, mutta muista etteivät he ole ikuisesti voimissaan.
Aamen tälle!!
Mitäpä ap jos lapsesi olisivat neuro-epätyypillisiä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen työttömyys on jo niin paha tällä vuosikymmenellä, että moni maisteri olisi tyytyväinen Alepan kassalla tai siivoojan töissä, kunhan jotain olisi.
Kyllähän tuo töistä puhumuinen on juntttia.
Ulkomailla suomalaiset tunnistaa siitä, että eivät tajua, ettei edes työtapaamisissa vaikkapa liikelounaalla kuulu aloittaa työasioilla vaan keskustella kulttuurista, ruuasta, säästä, ajankohtaisista asioista ja tiedustella toisen osapuolen perheen kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen noista nyssäköistä. Seurustelin joskus nuorempana nyssäkkänaisen kanssa. Minne tahansa menimmekin ja mistä tahansa tulimmekin, niin aina oli mukana laukkua ja kestokassia ja muovipussia. Välillä kyllä ärsytti ja lujaa, koska itsekin jouduin raahaamaan hänen nyssäköitään, kun ei hänen omiin käsiin enää mahtunut.
Miksi niitä nyssäköitä pitää olla niin hirveästi, mitä niissä on? Siis vaikka pariksi-kolmeksi tunniksi vierailulle päiväaikaan?
Eri asia joku yökyläily alkeellisella mökillä omilla eväillä, mutta jos kyse perus kaupunkikodista.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen noista nyssäköistä. Seurustelin joskus nuorempana nyssäkkänaisen kanssa. Minne tahansa menimmekin ja mistä tahansa tulimmekin, niin aina oli mukana laukkua ja kestokassia ja muovipussia. Välillä kyllä ärsytti ja lujaa, koska itsekin jouduin raahaamaan hänen nyssäköitään, kun ei hänen omiin käsiin enää mahtunut.
Olen viisikymppisenä yrittänyt opetella nyssäkkäihmiseksi. Käyn paljon yksin mökillä ulkosaaristossa ja tavarat pitää itse kantaa perille asti. Liian painavat kassit ovat hentoiselle naiselle hankalia käsitellä, kun niitä nostaa veneeseen ja laiturille ja kantaa liukkailla kallioilla. Kevyemmät pienemmät nyssäkät kulkevat helpommin ja turvallisemmin kuin isot pakaasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään mistä tämä ketju kertoo.
Se kertoo siitä mitä tapahtuu kuvitellussa rinnakkaistodellisuudessa. 👌
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se, koko ammatti on järkyssä maineessa. Se vaatii merimiehen kielenkäyttöä ja otetta.
Sosiaalityöntekijä tapaa asiakkaita yleensä virka-aikaan sosiaalitoimistossa, joskus tekee kotikäyntejä. Päätyönä on tehdä viranomaispäätöksiä kuten esim. kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, harkinnanvaraista toimeentulotukea, hätämajoitusratkaisuja jne. Hallinto-oikeus ei arvosta merimiehen kielenkäyttöä viranomaispäätöksissä, joten sellaista kieltä ei sosiaalitoimistossa käytetä.
Mene nyt pätemästä. Olet joka ketjussa selittämässä sosiaalitädin ylivoimaisen erinomaisen työn sisältöä🤣 Ketään ei kiinnosta ja homma on yleisesti ihan hirveässä maineessa. Asiakkaat arvostavat teitä, kun rahaa syydetään holtitta.
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet vanhempiesi iässä, oletko itse edelleenkin kasvun tiellä vai jumahtanut piireihisi. Enemmän myös kyse eri aikakausista.
Ette te nyt eroa toisistanne juurikaan. Kävit itse julkista koulua eikä sunkaan lapset mene boarding kouluun sveitsiin tms. Et ollut lapsena nälissäsi eikä ole sun lapset nyt. Harrastukset on harrastuksia, ei ole edes järkevää käyttää niihin koko omaisuuttaan kun teininä lapset kyllästyy niihin kuitenkin. Jos ei vanhemmillasi ollut palvelusväkeä niin teilläkään ole palvelusväkeä. Elintaso on käytännössä ihan sama sulla ja vahmmillasi. Vertaahan myös isovahmpiasi omiin vahvempiisi.
Ei terve! Etkö sinä todellakaan kykene näkemään hennompia nyansseja ihmisten elämässä kuin duunarin ja Englannin kuninkaallisen erot?
Nyssäkät on ihan elinehto ja ne ovat trendaamassa.
Onko totta että neurokirjoa on vain alemmissa ryhmissä? Näin väitettiin joulupöydässä.
Saat olla pettynyt ja tuoda sen esiin. Toisaalta nyt kun itse osaat elää keskiluokkaista tyyliä, on tietty rikkaus että myös yksinkertaisen kansan elämäntapa on sinulle tuttua. Ehkä voisit miettiä, mikä on sukusi historia ja mitkä tapahtumat ovat muovanneet vanhempiesi elämää. Monilla meillä yhä vaikuttaa sotien traumat.
Lasten kannalta ajatellen voisi ehkä yrittää löytää jotain yhdistävää toimintaa. Jos ei isovanhemmilla ole paukkuja sivistyneeseen keskusteluun, voisiko heidän kanssaan koko perhe yhdessä pelata jotain seurapeliä, tai jospa lapset valmistelisi jokun esityksen jouluksi, jota katsotte yhdessä. Lapset voisivat myös tehdä leikekirjan suvun historiasta, johon haastattelisivat isovanhempia. Yksinkertaisempikin ihminen pystyy muistelemaan suvun henkilöitä ja tapahtumia.
Kysymys on siitä, että kun lähdetään matalasti koulutetuista ympyröistä, usein yleissivistys ei voi olla kovinkaan vahva, eikä sitä koulusta opita juurikaan. Tämän puutteen tuoma epävarmuus ajaa juuri aloituksen kaltaisiin tilanteisiin. Kun sitä kuviteltua yhteiskunnallista tasoa aletaan pienestä paloista rakentamaan ikään kuin "keinotekoisesti" siinä on valtava stressin paikka ja riski kommelluksille.