Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Sättijät täällä ovat niitä ihmisiä, jotka piinaavat lapsiaan ja sitten kun he ovat aikuisia vaativat kunnioitusta, koska ovat heidän vanhempiaan riippumatta siitä ovatko kunnioitusta ansaitseet. Elämänkoulu kun on se oikea koulu, hyvät tavat, elämänhallinta ja siisteys snobien heiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa eräältä aivan superraskaalta tutultani, joka on mennyt ns. hienompiin naimisiin ja valmistui maisteriksi. Oli aivan mukava tyyppi aikanaan lukiossa, mutta nykyään täysin sietämätön. Kaikki hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat pelkkää pätemistä, kehuskelua, kalliiden tavaroiden esittelyä ym. pelleilyä. Tosiasiassa tällä kiiltokuvapariskunnalla on velkaa lähemmäs miljoona ja kaikki on pelkkää kulissia, jota on ulkopuolisena todella raskasta katsella. Jos AP:n vanhemmat haluavat syödä lanttulaatikkoa, niin mikseivät voi syödä sitä helvetin lanttulaatikkoa, vaan asiasta pitää tehdä kauhea numero? Tällaiset ihmiset, jotka luettelevat muille sitä, mikä heidän mielestään on junttia, ovat usein niitä pahimpia juntteja itse.
Ei kai siinä mikään, jos haluaa syödä sitä lanttulaatikkoa, mutta jos menee kutsuttuna valmiiseen pöytään syömään ja nyrpistelee
Luetun ymmärtäminen. Ap kirjoitti, että sanovat ruokia hienoiksi, mutta ap:lle se ei riitä. Häntä harmittaa, kun eivät silti syö sitä mätiä ja muita "hienoja" ruokalajeja vaan tyytyvät laatikoihin ja kinkkuun. Ap se tässä natisee.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vinksahtaneelta tuntuu luokkahypyn tehneen ihmisen ajatukset.
Luokkahyppy oli otsikossa lainausmerkeissä, mitkä eivät toimineet. Ei nyt ihan täysin kuvaa, mutta yritin hakea tiivistettyä kuvausta siitä, miten on omilla toiminnoilla ja valinnoilla saanut rakennettua ihan kohtuullisen kivan elämän itselle ja perheelle, vaikka siihen ei lähtökohtia varsinasti kotoa ole tullutkaan.
En ole missään vaiheessa sanonut, että kotini olisi ollut huono tai haukkunut vanhempiani, nyt vaan juhlapyhien aikaan pisti miettimään, miten elämä olisi voinut olla ja olisi monilta osin helpompaa erilaisella perheen tuella ja asenteella elämään.
Ehkä se tekee minusta vinksahtaneelta narsistilta kuulostavan, ei se nyt varsinaisesti haittaa, jos joku anonyymi palstailija niin minusta ajattelee. Useampi ymmärtänyt aiheen, niistä onkin tullut hyviä havaintoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vinksahtaneelta tuntuu luokkahypyn tehneen ihmisen ajatukset.
Luokkahyppy oli otsikossa lainausmerkeissä, mitkä eivät toimineet. Ei nyt ihan täysin kuvaa, mutta yritin hakea tiivistettyä kuvausta siitä, miten on omilla toiminnoilla ja valinnoilla saanut rakennettua ihan kohtuullisen kivan elämän itselle ja perheelle, vaikka siihen ei lähtökohtia varsinasti kotoa ole tullutkaan.
En ole missään vaiheessa sanonut, että kotini olisi ollut huono tai haukkunut vanhempiani, nyt vaan juhlapyhien aikaan pisti miettimään, miten elämä olisi voinut olla ja olisi monilta osin helpompaa erilaisella perheen tuella ja asenteella elämään.
Ehkä se tekee minusta vinksahtaneelta narsistilta kuulostavan, ei se nyt varsinaisesti haittaa, jos joku anonyymi palstailija niin minusta ajattelee. Useampi ymmärtänyt aiheen, niistä onkin tullut hyviä havaintoja.
Minä olen myös tehnyt luokkahypyn ja ymmärrän fiiliksesi oikein hyvin. Meillä myös suvussa paljon alkoholismia ja mt-ongelmia. Haluan omat lapset pitää sellaisesta kaukana. Ei auta kuin elää omaa elämää. Tsemppiä!
Vanhempasi ovat eläneet jotenkin "pientä" elämää. Veikkaan että itse kehityit eri suuntaan juuri siksi että olet tempperamentiltasi tunnollinen ja pärjäsit sen takia koulussa.
Minä ja siskoni olemme korkeakoulutettuja mutta mitään kuilua ei onneksi ole vanhempien kanssa syntynyt koska he ovat aina lukeneet, olleet kiinnostuneita asioista ja kokeilleet erilaisia asioita vaikka eivät ole pitkälle kouluttautuneetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He, jotka kieltävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ovat tuskin itse päässeet kokemaan selviä yhteiskuntaluokkien törmäyksiä.
Kerro lisää! Itse en tunnista mitään luokkia.
Olet varmaan kasvanut aika lailla tynnyrissä. Todennäköisesti olet elänyt vain tuntematta oikeasti työväenluokkaa tai vaihtoehtoisesti olet duunari, joka ei koskaan ole käynyt siellä yläkoulun rehtorin kotona syömässä.
Yleensä keskustelu duunarien ja miljonäärien kanssa on yhtä vaivatonta. Jossakin Texasin takamailla tai Skotlannissa voi tulla vaikeuksia, kun ei kertakaikkiaan ymmärrä vastapuolen murretta.
Vanhempani eivät koskaan ymmärtäneet työtäni, valintojani tai elämäntapaani. Hyväksyin että elän ikäänkuin kahdessa eri maailmassa jotka eivät välttämättä koskaan kohtaa.
Luulen, että ymmärrän ap:ta. Onko tuossa sellainen tausta, että ap:n vanhemmat eivät ole oikein edes yrittäneet tutustua tyttäreensä? Tai ap:lla on ainakin sellainen tunne, että vanhempansa eivät ole nähneet vaivaa tietääkseen millaista elämää tytär viettää. Haluavat vain tuoda omaa elämäntapaansa esille.
Minulla on ollut joskus jokseenkin samanlainen tilanne omien vanhempieni kanssa. Esim. sanoin äidilleni useampaan otteeseen, että en pysty juomaan kahvia, sillä se aiheuttaa sydämentykytystä. Niin sain sitten joululahjaksi paketin Juhla Mokkaa. jne.
Vierailija kirjoitti:
Saat olla pettynyt ja tuoda sen esiin. Toisaalta nyt kun itse osaat elää keskiluokkaista tyyliä, on tietty rikkaus että myös yksinkertaisen kansan elämäntapa on sinulle tuttua. Ehkä voisit miettiä, mikä on sukusi historia ja mitkä tapahtumat ovat muovanneet vanhempiesi elämää. Monilla meillä yhä vaikuttaa sotien traumat.
Lasten kannalta ajatellen voisi ehkä yrittää löytää jotain yhdistävää toimintaa. Jos ei isovanhemmilla ole paukkuja sivistyneeseen keskusteluun, voisiko heidän kanssaan koko perhe yhdessä pelata jotain seurapeliä, tai jospa lapset valmistelisi jokun esityksen jouluksi, jota katsotte yhdessä. Lapset voisivat myös tehdä leikekirjan suvun historiasta, johon haastattelisivat isovanhempia. Yksinkertaisempikin ihminen pystyy muistelemaan suvun henkilöitä ja tapahtumia.
Geenit ja älykkyys periytyvät. Eiköhän AP ole samoilla älynlahjoilla varustettu kuin vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ärsytys vähemmän, kun osoitatte nyssäköille ja pussukoille yhden paikan esim. naulakoilta tai tuoli niitä varten eteiseen.
Kyllä on osoitettu, ei toimi.
Onko joku saanut nyssyköiden raahaamisen loppumaan? Miten?
Jotenkin käsittämätöntä, että aina, kun vielä korostetaan että mitään ei tarvitse tuoda, on jotain epämääräisiä pussukoita kuitenkin taas tuotu. Jotenkin se tehdään vielä salakavalasti, ei mikään että hei laitan tämän vaihtovaatekassin tähän tuolille, vaan jotenkin toinen harhauttaa ja selän kääntäessä on taas pussukoita ilmeistynyt nurkkiin. Mitä niissä on?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ymmärrän ap:ta. Onko tuossa sellainen tausta, että ap:n vanhemmat eivät ole oikein edes yrittäneet tutustua tyttäreensä? Tai ap:lla on ainakin sellainen tunne, että vanhempansa eivät ole nähneet vaivaa tietääkseen millaista elämää tytär viettää. Haluavat vain tuoda omaa elämäntapaansa esille.
Minulla on ollut joskus jokseenkin samanlainen tilanne omien vanhempieni kanssa. Esim. sanoin äidilleni useampaan otteeseen, että en pysty juomaan kahvia, sillä se aiheuttaa sydämentykytystä. Niin sain sitten joululahjaksi paketin Juhla Mokkaa. jne.
Ap:ta harmittaa päinvastoin se, ettei vanhemmat suostu elämään sitä elämää, mitä hän haluaisi heidän elävän. Siihen elämään kuuluisi joulupäydässä eri ruokalajit, toisenlaiset ostokset, koti, varallisuus ja kaikki. Kun vanhemmat pysyvät sellaisina kuin ovat aina olleet, ap:ta harmittaa.
Et voi muuttaa vanhempiasi, mutta suhtautumista heihin voit muuttaa. Eivät he ole mitenkään huonompia sen takia, että ovat valinneet elämässään toisella tavalla kuin sinä. Ja mitä lapsiin tulee, niin he eivät luokkaeroja ajattele, jos niitä ei kukaan heille korosta. He voivat viihtyä hyvinkin kylässä siellä kerrostalokaksiossa touhailemassa isovanhempien kanssa erilaisia asioita kun kotona touhataan. Lapset yleensäkin kaipaavat vain rakkautta, ja jos sitä saavat niin luokkaeroilla ei ole mitään merkitystä. Mutta jos asenteesi välittyy lapsillesi, niin varmaan eivät halua olla isovanhempien kanssa sen erityisemmin edes tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vinksahtaneelta tuntuu luokkahypyn tehneen ihmisen ajatukset.
Luokkahyppy oli otsikossa lainausmerkeissä, mitkä eivät toimineet. Ei nyt ihan täysin kuvaa, mutta yritin hakea tiivistettyä kuvausta siitä, miten on omilla toiminnoilla ja valinnoilla saanut rakennettua ihan kohtuullisen kivan elämän itselle ja perheelle, vaikka siihen ei lähtökohtia varsinasti kotoa ole tullutkaan.
En ole missään vaiheessa sanonut, että kotini olisi ollut huono tai haukkunut vanhempiani, nyt vaan juhlapyhien aikaan pisti miettimään, miten elämä olisi voinut olla ja olisi monilta osin helpompaa erilaisella perheen tuella ja asenteella elämään.
Ehkä se tekee minusta vinksahtaneelta narsistilta kuulostavan, ei se nyt varsinaisesti haittaa, jos joku anonyymi palstailija niin minusta ajattelee. Useampi ymmärtänyt aiheen, niistä onkin tullut hyviä havaintoja.
Ja elämäsi olisi voinut olla hyvin toisenlaista monellakin tavalla eri vanhemmilla. Nimittäin huonompaa monella tavalla. Nyt kun on eri syistä tutustunut erilaisiin perheisiin, huomaa että sinun valituksen aiheet ovat aika pieniä.
Enemmän vaikuttaa siltä, että jostain syystä olet nyt tyytymätön omaan elämääsi. Miksi? Aloituksessa luettelit mitä kaikkea sinulla on.
Jos aidosti olet tyytyväinen elämääsi, ei sillä mitä vanhempasi syövät joulupöydässä ole mielenrauhallesi mitään vaikutusta. Miten ihmeessä se voi sinua häiritä?
Kuulostaa siltä että häpeät vanhempiasi. Kun häpeät heitä, häpeät omaa itseäsi myös. Se minkä kanssa sinun tulisi navigoida, on häpeän ja alemmuuden tunteesi.
T. Toinen luokkahyppääjä
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan ymmärtäneet työtäni, valintojani tai elämäntapaani. Hyväksyin että elän ikäänkuin kahdessa eri maailmassa jotka eivät välttämättä koskaan kohtaa.
Tämä pätee molempiin suuntiin. Ymmärrätkö sinä vanhempiesi työtä, valintoja tai elämäntapaa?
Keskustelun aloittaja ei ainakaan ymmärrä omien vanhempiensa osalta, vaan arvostelee niitä.
Miksi vanhemmat ymmärtäisivät sinua paremmin niitä asioita, joita et heissä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan ymmärtäneet työtäni, valintojani tai elämäntapaani. Hyväksyin että elän ikäänkuin kahdessa eri maailmassa jotka eivät välttämättä koskaan kohtaa.
Tämä pätee molempiin suuntiin. Ymmärrätkö sinä vanhempiesi työtä, valintoja tai elämäntapaa?
Keskustelun aloittaja ei ainakaan ymmärrä omien vanhempiensa osalta, vaan arvostelee niitä.
Miksi vanhemmat ymmärtäisivät sinua paremmin niitä asioita, joita et heissä ymmärrä?
Ei heidän työssään tai valinnoissaan ollut mitään erityistä. He olivat aikansa lapsia ja jossain määrin olosuhteiden uhreja (mm. sota-aika).
Kuulostaa siltä, että hyväosaisuutesi on noussut hattuun, ja nyt sinua harmittaa että vanhempasi eivät ole yhtä sivistyneitä ja menestyneitä kuin itse olet. Että sinä olet heitä parempi, ja sinua hävettää koska se ovat juntteja. Ja on noloa, jos menestyneellä ihmisellä on sellaiset vanhemmat. Eli häpeät heitä.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti korostat ulkoisia asioita. Rakkaudesta, lämmöstä ja perheyhteydestä et puhu mitään. Toivot vanhempiesi osallistuvan enemmän elämäänne, mutta arvostelet heissä kaikkea. Mieti hetki, miten vanhemmat kuvailisivat yhdessäoloa sinun kanssasi.
TÄMÄ! Siinä ap:lle miettimistä.
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Ap, olet kamala ihminen.