Kerropa millainen nainen jää ilman naispuolisia ystäviä

.

1]Autismiteema

2] Maljakkoteema

Minulta ei kumpaankaan

yhtään kommenttia.

Olen usein itse käyttänyt 

>>> nuolia teksteissäni.

Tämän ketjun '>>><<< viestit'

eivät kuitenkaan minulta. 

En nimittele, en riitele, en vänkää.

.

tOgE

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa joka tässä on mustavalkoinen kärjistäjä olet sinä. Siinä toki olet oikeassa että olet 100% paska ja huono, enkä pysty löytämään sinusta mitään hyvää joten sinusta ja kaltaisistasi pysyn mielellään erossa.

 

"En ymmärrä miksi minulla ei ole ystäviä :("

.

Eli mitkään tällaiset ei 

minulta.. Ei kuuna päivänä.

E 

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa joka tässä on mustavalkoinen kärjistäjä olet sinä. Siinä toki olet oikeassa että olet 100% paska ja huono, enkä pysty löytämään sinusta mitään hyvää joten sinusta ja kaltaisistasi pysyn mielellään erossa.

 

"En ymmärrä miksi minulla ei ole ystäviä :("

.

Eli mitkään tällaiset ei 

minulta.. Ei kuuna päivänä.

E 

.

Hei tota ootko huomannut tämä on anonyymi foorumi. Ei täällä kukaan tiedä mikä viesti on keneltäkin kirjoittajalta. Tuollainen varmistelu on täysin turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa luulin, että nimenomaan naiset eivät viihdy kanssani, mutta nyt aikuisena tajuan etten yleisesti ottaen tulen hyvin juttuun porukoissa viihtyvien ihmisten kanssa, sukupuolesta riipumatta. En ole edes introvertti. 



Tapaan ihmisiä max 2-3 hengen joukoissa, usein ihan vain kaksin. En kuvittele olevani parempi kuin ne, jotka viihtyvät isoissa porukoissa. Koen kuitenkin, että naisporukka on omalla tavallaan myrkyllisempi. Sekaporukassa on paljon vähemmän ikävää käytöstä. Ei ole ollut ongelmaa harrastereissuissa tms, kunhan sukupuolijakauma on likimain 50:50. Ehkä hankalimmat naiset jotenkin viitsivät ryhdistäytyä, kun miehiä on mukana ja pahimmat sovinistiset ja machoilevat urpoilut miehillä jäävät vähemmälle.

Tämä saattaa olla totta. Toki en tiedä, minkälaista on olla miehenä vähän alakynnessä porukassa, mutta naisena huomaan, että ne "nokkivimmat kanat" vähän rauhoittuvat sekaporukoissa joissa miehiäkin mukana. Antavat meidän hiljaisempienkin naisten sanoa edes jotain. 

Koetteko te miehet samaa? Jos saa kysyä..

Yksin jäävät pohjimmiltaan epävarmat naiset, jotka ovat miesten hyväksynnän ja huomion hakuisia. Ne menee ystävienkin edelle, miehet siis. Ovat jääneet jostakin paitsi lapsuudessa..

Viesti 105. Tuo siis yksi ihmistyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan tosi kummajainen, mutta ei ole ollut aikuisiällä tai edes tuon 15v jälkeen naispuolisia ystäviä/kavereita. Ei edes oikeastaan mitään "tuttavia". Naiset ikäänkuin kaikkoaa mun ympäriltä. En ole edes koskaan tiennyt mistä se johtuu. Myönnän että olen ujo ja hieman ehkä "erilainen" mutta eikö ujoillakin naisilla ole omat ystävänsä. Ja mieheni sanoo että olen erittäin hauska ja herttainen ja kiltti kaikkia kohtaan. Jollain kursseilla/kouluilla yritin aina jutustella naisten kanssa, sitten vähän ajan päästä ne löysi aina toiset naiset keiden kanssa jutella..Ja näin tapahtui vuosia ja kaikkialla. Niin olen ymmärtänyt että ehkä olen vaan jotenkin kummajainen!

No mulla on tavallaan sama juttu. Olen aina ollut tykätty tyyppi, niin kouluissa kuin työpaikoilla, eli en koe olleeni varsinaisesti kiusattu koskaan. 

Mutta en kuitenkaan ole koskaan myöskään saanut läheisiä ystäviä. Mulla on aina ollut hyviä työkavereita, joiden kanssa saan jutella raskaistakin asioista ja näin, mutta jostain syystä heistä kaikista tulee niitä vapaa-aikaakin viettäviä sydänystäviä aina jonkun toisen työkaverin kanssa. Toki lapsena mulla oli muutama ystävä, mutta ei enää aikuisiällä ja ne lapsuuden ystävätkin vain hiipuivat pois yksi toisensa jälkeen. Varmaan siinä oli sekin, että he löysivät miehen, menivät naimisiin ja saivat lapsia ja itse olin edelleen yksin, niin se maailma meidän välillä muuttui.

Olen aina ollut vähän "oman tiensä kulkija" siinä mielessä, ettei mua missään iässä ole kiinnostanut ne asiat mitä kyseiseen ikääluokkaan kuuluu, eikä myöskään sen ajan muotijutut ja siihen liittyvä teknologinen kehitys, kaikki somet sun muut. Tämä on varmaan se isoin tekijä. 

En ole kuitenkaan katkera. Tavallaan tiesin jo teininä, että minusta tulee tällainen yksin elävä kissamummeli. Yksi parisuhde minulla oli joskus 22 vuotiaana, kesti noin 3 vuotta mutta sekin oli sellaista, etten siinäkään oikein tuntenut tulleeni kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olen, joten yritin vain miellyttää ja joustaa, mikä tietysti johti aivan hirvittävään masennukseen.

Eikä siinä masentunut vain minä, vaan valitettavasti onnistuin tartuttamaan masennuksen myös mieheeni, vaikka hän oli tosi kiltti. Halusin erota, vaikka hän vastusteli. Sen eron jälkeen olin pitkään todella huonossa kunnossa ja yritin itsemurhaakin. Onneksi se mies löysi nopeasti uuden naisen, ihan niin kuin arvasinkin koska ei hänessä ollut mitään vikaa. Mulla sen sijaan kesti jopa parikymmentä vuotta päästä täysin jaloilleni.

En todellakaan halua enää edes parisuhdetta koska en usko kenenkään etsivän kaltaistani. Mutta jos edes yhden ystävän saisin, olisin kiitollinen. Olen kiitollinen kaikesta joka tapauksessa. Mulla on hyvä elämä, asiat kunnossa. Maksettu asuntolaina, ihana koti ja kissat. Tiedän kuuluvani onnekkaisiin, joten en koskaan valita mistään.

Vierailija kirjoitti:

Yksin jäävät pohjimmiltaan epävarmat naiset, jotka ovat miesten hyväksynnän ja huomion hakuisia. Ne menee ystävienkin edelle, miehet siis. Ovat jääneet jostakin paitsi lapsuudessa..

En kyllä tunnista itsessäni tästä mitään muuta kuin tuon epävarmuuden. Ne miesten hyväksyntää ja heidän huomiota hakevat nimenomaan ei jääneet yksin. Saattoivat olla epävarmoja hekin, mistäs minä sen voisin tietää. Ehkä heillä se epävarmuus vain ilmeni eri tavalla kuin minulla?

Vähintään jää ystävyydet sellaisella, jota ei kiinnosta "naisten kotkotukset".  Samoin tietysti käy miehelle, jota ei kiinnosta kliseiset miesten jutut.

Jään yksin koska en luota uusiin ihmisiin.

Nainen joka ei osaa pitää salaisuuksia vaan juoruaa kaikki ystävänsä jutut sekä patologiset valehtelijat.

Olen itse kokenut, että naisista on helppo saada ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan tosi kummajainen, mutta ei ole ollut aikuisiällä tai edes tuon 15v jälkeen naispuolisia ystäviä/kavereita. Ei edes oikeastaan mitään "tuttavia". Naiset ikäänkuin kaikkoaa mun ympäriltä. En ole edes koskaan tiennyt mistä se johtuu. Myönnän että olen ujo ja hieman ehkä "erilainen" mutta eikö ujoillakin naisilla ole omat ystävänsä. Ja mieheni sanoo että olen erittäin hauska ja herttainen ja kiltti kaikkia kohtaan. Jollain kursseilla/kouluilla yritin aina jutustella naisten kanssa, sitten vähän ajan päästä ne löysi aina toiset naiset keiden kanssa jutella..Ja näin tapahtui vuosia ja kaikkialla. Niin olen ymmärtänyt että ehkä olen vaan jotenkin kummajainen!

 

No mulla on tavallaan sama juttu. Olen aina ollut tykätty tyyppi, niin kouluissa kuin työpaikoilla, eli en koe olleeni varsinaisesti kiusattu koskaan. 

Mutta en kuitenkaan ole

Tästä tulee helposti ketjureaktio. Huomaan sen itse, kun olen samanlainen kuin sä. Että työpaikoilla juttelen ihmisten kanssa ja he muistelevat menneitä vuosikymmeniä. "Muistatko silloin kasarilla sen ja sen jutun ja ysärillä nää ja nää jutut" ja itse olen siinä joukossa se ainut, joka on vähän ööööö? Siis kyllähän minäkin tietysti joitakin asioita niiltä ajoilta muistan, mutta en esimerkiksi läheskään kaikkia muotivaatteita, jotka muut tajuaa heti. Että silloin piti olla sellaiset kengät ja tällaiset hiukset ja lävistykset. Siinä kohtaa oon vaan, että noh, mä olen näyttänyt samalta aina. Ilmankos en ollut suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Lokit ja rohmut, joilla ei ole alkeellisintakaan tilannetajua tai kykyä ajatella myös muita ihmisiä. Avoimesti kateelliset, alaspainajat.

Näillähän juuri niitä ystäviä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin jäävät pohjimmiltaan epävarmat naiset, jotka ovat miesten hyväksynnän ja huomion hakuisia. Ne menee ystävienkin edelle, miehet siis. Ovat jääneet jostakin paitsi lapsuudessa..

 

En kyllä tunnista itsessäni tästä mitään muuta kuin tuon epävarmuuden. Ne miesten hyväksyntää ja heidän huomiota hakevat nimenomaan ei jääneet yksin. Saattoivat olla epävarmoja hekin, mistäs minä sen voisin tietää. Ehkä heillä se epävarmuus vain ilmeni eri tavalla kuin minulla?

Laitoinkin tuohon alle, että nämä ovat vain yksi ihmistyyppi, jotka jäävät ilman naispuolisia ystäviä. Tarkoituksenani ei ole yleistää. Syitähän on monia. Tuskin mitään yhtä yhdistävää tekijää. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei osaa pitää salaisuuksia vaan juoruaa kaikki ystävänsä jutut sekä patologiset valehtelijat.

Näillä kyllä juuri on ystäviä, toisia samanlaisia. Yhdessä levittävät kiusaamisensa kohteen juttuja. 

Tämä maailma on paska paikka ja suurin sosiaaliseen menestykseen vaikuttava tekijä on valitettavasti ulkonäkö, joka on vähän niin kuin arpapelillä saatu. Tämä on silti hyvä tiedostaa niin ei tarvitse syyttää itseään jos jää yksin, vaan voi syyttää niitä muita pinnallisia ihmisiä. Siis jos ei itse ole mikään rääväsuu vaan esim. ihan kiltti ujo ja arka ihminen. Ulkonäkö on myös se tärkein tekijä siinä millainen itsetunto ihmiselle muodostuu ja muut arpapelillä saadut asiat, kuten millaiseen perheeseen ja millaisille vanhemmille syntyy, ovatko he kannustavia ja rakastavia vai olitko vihattu, vanhempien vauhdikkaan elämän keskeyttänyt vahinkolapsi jolle saa olla ikuisesti katkera yms. Toki kannattaa tarkkailla myös itseään että kelpuuttaako itsekään ystäviksi vaatimattomalla ulkonäöllä varustettuja. Mutta Jeesus kutsuu lähelleen kaikkia ihmisiä, joille tällä maailmalla ei ole mitään tarjottavaa Hän antaa ilon sydämeen ja tarkoituksen elämään. Ja toki omaan ulkomuotoon kannattaa sen verran satsata kuin pystyy ja jaksaa. Esim tukka rasvaisena ei kannata kulkea ihmisten ilmoilla. 

Vierailija kirjoitti:

*siis ei kerropa vaan kerronpa

Siis vedäpä -ei vedäppä- víťțų päähäs.

Minä.. Inhoan kaikkea feikkiä, olen myös suora, todella vahva oikeudentaju, moraali ym. Muut kokevat helposti alemmuutta, koska olen myös kaunis.

Lisäksi omantienkulkija ja rohkea.

En halua kuulua mihinkään kanalaumaan. Silti minulla on joitakin hyviä ystäviä ja paljon kavereita.