Minusta Heikki Silvennoinen ei ollut mikään erityisen hauska tai muuten erikoinen. Ihan tavis. Mistä tämä hirmuinen nostatus?

Ihan paras!

Legenda jo eläessään.

Ette häntä tuntemattomat tiedäkkään kuin monta sanontaa on Kummelista jota todennäköisesti itsekin käytätte.

Näin on!

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunsin Silvennoisen Kummelista ja tiesin, että hän on ilmeisen hyvä kitaristi. 

Olin silti itsekin yllättynyt siitä, miten voimakkaasti asiaan reagoitiin. Monet esim. töissä olivat ihan aidosti järkyttyneitä ja silmät kyynelissä uutisesta kuullessaan, ja eilen YLE:n uutisissa oli pitkä pätkä Silvennoisesta - Mikko Kuustonen häntä oikein suorassa uutislähetyksessä studiossa muistelemassa. Tänään ilmeisesti jokin muistoilta tms YLE:llä. 

En itse kokenut häntä mitenkään erityisen läheiseksi tai merkittäväksi hahmoksi. En toki muiden surua halua väheksyä mitenkään. 

No, (lähinnä sosiaalinen)media nostaa nämä jutut isoiksi uutisiksi.

Kummeli-huumorilla oli hyvät ja osuvat hetkensä ja Silvennoinen oli tekemässä paljon hyvää musiikkia(pidän mm. Tabula Rasasta), mutta eihän hän ollut sellainen koko kansan syvästi rakastama henkilö, jollaiseksi hänet nyt kuolinuutisen hetkellä nostetaan.

Ajan henki vain on sellainen, että jotenkin tunnetun henkilön kuollessa pitää kuorossa esittää syvää surua ja järkytystä ja ylistää kaikkea hänen tekemäänsä, muuten olet paha ja kylmä ihminen.

Esim. hevikitaristin kuollessa kysyttään country-äijältä, miten ko. tiluttajan musiikki on vaikuttanut soittoosi. Oikea vastaus on tietysti "hän oli suuri uudistaja, jolla oli lähtemätön vaikutus meihin kaikkiin..." Jos sitten vastaus on"Ääähh... ei oikein ollut munun juttuni..." seuraus on paskamysky somessa ja syytetään vainajan häpäisystä.

Itse tykkäsin Kummeleista, vaikkei läheskään kaikki vitsit naurattaneet. 

Eipä nuo Peteliuksen ja Kallialan jututkaan aina naurattaneet. Samoin Spede & Veskushow ja mitä näitä muita 80-luvulla olikaan. Aika roskaa suuri osa sketseistä muutamaa hyvää lukuunottamatta. Edellämainituilla suurimmalla osalla oli kuitenkin teatterikorkeat käytynä ja kokemusta näyttelemisestä ja muutenkin melkoinen taustatyöryhmä takana. Ja budjettikin pari kertaluokkaa korkeampi kuin Kummeleissa, jota tehtiin todella halvalla ja porukalla, jolla ei ollut alan koulutusta. 

80-90 luvulla oli aina vähemmistöryhmät, uskonnot, juopot, suomimiehet, lappalaiset, romanit jne. pilkan kohteena. Mutta se oli sen ajan henkeä ja tänä päivänä montaakaan noista sketseistä ei pystyisi edes esittämään ilman seuraamuksia.

Oli/on tuo Silvennoinen kuitenkin niin suosittu ja tunnettu henkilö Suomessa, että olisi ollut suuri virhe, jos hänen kuolemansa ei olisi ollut ykkösuutinen pääuutislähetyksessä. 

Moni sketsi edelleen perustuu siihen, että kun sitä riittävästi toistaa se alkaa huvittamaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Moni kuitenkin tiesi ja tykkäsi, niin en tiedä miten aiheellinen tämä sinun mielipiteesi just tähän kohtaan on.

Saattaa edustaa niiden monien muidenkin mielipidettä, jotka eivät vaan kehtaa ääneen lausua

Miksi täytyisi "lausua" kenestäkään mitään? Elävästä, saati kuolleesta. 

Ole surematta. 

Miksi haluat tehdä yhden ihmisen kuolemasta sinun pahanmielenaiheesi? Että muut meistä ihmisistä surevat tai ikävöivät turhaan?! Turhaa ihmistä.... 

Mieti ny! - Kukaan ei käske sinun surupukuun pukeutua! Hra Silvennoinen semmoista sinulta toivoisi viimeksi! 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan sinuun verrattuna ole mitään. 

Naisten argumentaatio. Huoh. 

Olen yhden kummelihahmon osittainen esikuva, en kerro minkä koska se on aika tarkka. Olen kiitollinen, että ottivat sen aikoinaan mukaan, hehän poimivat ympäristöstään näitä maneereja sketseihinsä.

Silvennoisella oli luontainen lahjakkuus näyttelemiseen ja se juontui hänen kyvystään tarkkailla kanssaihmisiä ja heidän toimintaansa. Sekä huumorintajustaan. Kitaristina hän oli todella sielukas ja taitava, nostan edelleen hattua kun näen ja kuulen soittoaan esim. YT:stä.

Skotti Mert Fin kommentoi Kummeli-tarinoita - hauska nähdä, että kiinnostaa kotikontuja laajemminkin: esim. Youtube - Reaction To Kummeli - Pääministeri (Finnish Satire).

Minä olin kummeli-iässä kun Kummeli tuli uutena televisiosta ja tuo ohjelma herätti kauniisti sanottuna ristiriiraisia tunteita.

Muutamalle sketsille tuli naurettua mutta kyllä valtaosa herätti jo silloin sellaista myötähäpeää että tuli otettua kaukosäädin käteen ja kokeiltua mitä toiselta kanavalta tulee.

Näille teroensinsisään-jutuille nauroivat ehkä eskari-ikäiset pikkupojat.

Eipä nuo Peteliuksen ja Kallialan jututkaan aina naurattaneet. Samoin Spede & Veskushow ja mitä näitä muita 80-luvulla olikaan

Petelius ja Kalliala olivat aidosti hauskoja Velipuolikuussa mutta sen jälkeen riitti että näki kumman tahansa naaman ohjelmassa niin tiesi että katsomisen voi lopettaa siihen paikkaan.

Speden tallin tuotokset olivat aidosti hauskoja jonnekin 1970-luvun puolivälin tienoille mutta herrojen olisi kannattanut lopettaa "viihteen" tekeminen viimeistään 1970-luvun lopussa.

Mistä huumorista intersektionaali sitten tykkää? Ei mistään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä huumorista intersektionaali sitten tykkää? Ei mistään.

Vallankumous ei synny hyvästä olosta. Vaan jatkuvasta nihilistisestä vitutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä nuo Peteliuksen ja Kallialan jututkaan aina naurattaneet. Samoin Spede & Veskushow ja mitä näitä muita 80-luvulla olikaan

Petelius ja Kalliala olivat aidosti hauskoja Velipuolikuussa mutta sen jälkeen riitti että näki kumman tahansa naaman ohjelmassa niin tiesi että katsomisen voi lopettaa siihen paikkaan.

Speden tallin tuotokset olivat aidosti hauskoja jonnekin 1970-luvun puolivälin tienoille mutta herrojen olisi kannattanut lopettaa "viihteen" tekeminen viimeistään 1970-luvun lopussa.

Sinä et ole noita ohjelmia näköjään edes katsonut, haastelet mututietoa omien olettamustesi pohjalta. Kalliala ei ikinä ole ollut Velipuolikuussa. Pitäisiköhän sinun älytä vaieta asiasta, josta ei tiedä eikä ymmärrä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alku olisi ollut vielä huomattavasti hirveämpää aikaa ilman Kummelia, joka oli huumorina ihan omassa luokassaan. Heikki Silvennoinen teki itsestään osan suomalaista kulttuuriperintöä ja kansanluonnetta. Sen paremmin en osaa asiaa sanoittaa, mutta on harmi ettet hänen arvoaan ymmärrä.

Riippuu jokaisen tilanteesta. Minulle 90- luku oli hyvää aikaa. Perheen perustaminen, lasten saaminen, firman perustaminen, oman kodin hankkiminen, töitä oli vaikka kuinka. Telkkaa ei ehtinyt katsoa yhtään. Ralliakin Heikki harrasteli, oli oma auto eräässä rallissa hänen autonsa vieressä. Joku mainitsi asiasta. Kummeleita olen katsellut nyt myöhemmin. Ihan hyviä.

Muusikkona upee, ainutlaatuinen kerrassaan. Katsopa hänen musiikillinen historia. Sanoitukset, virtuoosi, oma saundi kun soitti.. sille painopiste- kuuntele,tutki, hämmästyt.

2000 luvun puolelta en henkilökohtaisesti tiedä ainuttakaan hauskaa suomalaista koomikkoa. Ei minulla silti ole tarvetta mennä heitä väheksymään. Joku arvostaa ja siitä saavat elantonsa ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes tiennyt kenestä puhutaan. 

oot kait niin nuori. upee muusikko,sille puolelle annan arvon,ihan omaa luokkaansa

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes tiennyt kenestä puhutaan. 

Ihme oletusta, että kaikkien pitäisi muta tietää kaikki keistä puhutaan. Ei mullakaan ole hittojakaan käsitystä näistä Bess, Behmeistä ja Bstä jne kuka hitto näistä on ketäkin. 80-luvun nuorena Silvennoinen oli tuttu minulle blues-keikoista, mutta ei muhun kummeli-huumori mitenkään uponnut. 

Vierailija kirjoitti:

Spedestäkö nyt puhutaan?

mee pois nolo olet

Kommarit inhosi Kummeleita.

Oli hauska ja taitava skitan kanssa. Haista sinä paska!