Joulunvietto yksin

Kuka perustaisi paikan, jossa yksinäiset ja lapsettomat voisivat kokoontua aattona vaikkapa kahville ja tutustuisivat toisiinsa. Tietty yksinhuoltajat voisivat ottaa lapset mukaan. Esim. musiikkia ja kahvia+kahvileipää yms. myyntiin. Tälle olisi tilausta.

Vierailija kirjoitti:

Nautin viettää joulua yksin. 

Niin minäkin ,vuosikymmeniä on ollut hälinää,ei siinä mitään mutta nyt kyllä kaipaan omaa rauhaa.

Jeesuksen syntymä todella tapahtui talvella betlehemissä ja verolle panon aikana. Italian vallan aikana ja taivaalle syttyi uusi iso tähti merkiksi. Sitä tietäjät tuli katsomaan. 

Jos olisin jouluna yksin, nukkuisin pitkään, kävisin pitkän kävelylenkin, kuuntelisin äänikirjaa ja kattaisin joulupöydän itselleni. Illalla saunoisin ja maistelisin muutaman erikoisoluen, ehkäpä lasi punaviiniäkin menisi. Olisi ihanaa kääriytyä vilttiin ja kuunnella joulukonserttia telkkarista ja nukahtaa nojatuoliin. 

Olin päälle kolmekymppiseksi asti vähän jouluhullu, se oli minulle vuoden ykkösjuhla. Tykkäsin koristella kodin, paketoida lahjoja ja fiilistellä joulutunnelmaa. Lapsuudenkodin oman perheen kesken vietettyjen joulujen jälkeen vietin joulua yhdessä ikioman perheni kanssa. Joulu oli siis minullekin perhekeskeinen, tunnelmallinen ja iloinen juhla.

Kun sitten jäin yllättäen kolmekymppisenä leskeksi, aluksi vierailimme jouluisin yhdessä edesmenneeni lasten kanssa hautausmaalla ja he vielä poikkesivat luonanikin jouluntienoolla... sitten he pariutuivat ja kun heillä on myös ikiomat muut vanhenpansa ja nykyisin myös omakin perhe, en ole enää vuosiin "kuulunut jouluperinteisiinsä".

Elän nykyisin yksin siis muutenkin, mutta kyllä juhlapyhät herkistää muistoilla vielä parinkymmenen vuodenkin jälkeen. Ja vaikka koen jouluisin haikeutta, tuskaa ja ikävää, haluan silti olla mielummin yksikseni pyhät kuin jossain toisten perheiden jouluissa mukana - siellä vaan korostuisi ihan yhtä paljon se, että joku viereltäni puuttuu. Ehkä vain toisten yksinäisten kanssa voisi olla joulunakin.

Vierailija kirjoitti:

Jeesuksen syntymä todella tapahtui talvella betlehemissä ja verolle panon aikana. Italian vallan aikana ja taivaalle syttyi uusi iso tähti merkiksi. Sitä tietäjät tuli katsomaan. 

Joo ja runkkari toi käytetyn hanskan ja huusi hallepalle älä jää alle,oli vanha ruotsalainen homppelipoju joka nuuska huulessa veisasi  jöötänmaan vanhaa  virttä.

Toiset kaipaa rauhaa häzzäkkä-jouluja kokeneina. Ja toisille rauhallisen joulun toivotus on ankeinta mitä voi kuulla. Olkaamme armollisia kaikkia joulutunnelmia kohtaan!

Ja mikä sua vaivaa, kun et ymmärrä olla empaattinen?

Tuossa viestissähän lisäksi jo kerrottiin miksi: on ollut aiemmin jouluisin mukavaa ja kun sitä ei enää ole, tottakai on luonnollista kaivata jotain mistä on pitänyt.

Kyse ei ollut tässä tapauksessa omien tarpeiden tyydyttäminen, vaan se, että sosiaalisuudesta jää puuttuman. Ihminen on sosiaalinen olento. Aivojen kehityksen kannalta on pakko aivoille antaa sosiaalista kanssakäymistä, luonnolisten tunteiden ja kokemuksien hankintaa. Sitä ap kaipaisi. Ja me muut myös, vaika kuinka taitavasti osaisimme sen peittää toimeliaisuuden taakse. Meillä kaikikka on hellyyden, rakkauden, huomion ja hyväksynnän tarve ja kaipuu. Rakkaat ihmiset! Jos tunnete olonsa yksinäiseksi- sosialisoitukaa! Vaika ei ole vanhemmia, lapsia, ketään- niin toivottavasti löytyy lemmikieläin, kenestä huolehtia, tai naapuri, kuka on kans yksinäinen ja halua seuraa, mutta ei uskalla pyytää. Kutsukaa vanhemmat yksinäiset/ yjsinäinen  ihmiset/ ihminen naapuristosta viettämään vaika yhteistä joulua. Voi keskustella, pelata seurapelejä, katsoa yhdessä tv- tä. Lähimmäinen voi olla kuka tahansa, kenet hyväksyt lähimmäiseksi. Joskus jopa omat vanhemmat tai lapset ovat vieraimpia kun hyvä naapuri, kuka on aina lähellä. Älkää pystyttäkää muureja, vaan rikkokaa ne ja avautukaa, olkaa ystävällisiä ja huomion ottavaisia. Egoistit harvoin ovat onnellisia. Onneeliset ovat ne, kenellä on rakkautta ja ystävälisyyttää, mitä myös muille jakaa. Rakkaus on meidän kaikien sisällä. Älkää etsikä sitä muualta. Löytäkää oma sisältä se rakkaus, lähimmäisen rakkaus, huomavaisuus, ystävälisyys. Antakaa- aikaa, huomiota rakkautta toisilemme. Jakakaa sitä toisille. Ja me emme ole enää ei yksin, ei yksinäisiä eikä niin paljon rikkiä. Yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Silloin me olemme ME. Yhdessä, seurassa. Meille avautuvat uudet sivut elämässä. Antakaa ja teille annettaan. Jakakaa ja teille jaetaan. Elämän tarkoitus on toisten ja itsensä rakastaminen, ystävällisyys, huomion ottaminen, auttaminen. Ei vaan jouluna, vaan 365 päivää vuodessa, vuodesta toiseen. Hyvää vointia kaikille, hyvää mieltä kaikille. Terveyttä, onnea! Yhdessä olemme vahvemmat! 

Vierailija kirjoitti:

Joulusta tehty liian suuri numero. Olen sinkku, ei perhettä. Vietän joulun kuin normaalin viikonlopun. Säästän rahaa, vaivaa ja stressiä. Kristuskaan ei syntynyt jouluna, vaan joskus syksyllä. Joulu on pelkkä kulutusjuhla, kauppiaiden markkinahuumaa. 

Joulusta on tehty kapitalistinen kulutusjuhla. Siksi en vietä sitä

Vierailija kirjoitti:

Olin päälle kolmekymppiseksi asti vähän jouluhullu, se oli minulle vuoden ykkösjuhla. Tykkäsin koristella kodin, paketoida lahjoja ja fiilistellä joulutunnelmaa. Lapsuudenkodin oman perheen kesken vietettyjen joulujen jälkeen vietin joulua yhdessä ikioman perheni kanssa. Joulu oli siis minullekin perhekeskeinen, tunnelmallinen ja iloinen juhla.

Kun sitten jäin yllättäen kolmekymppisenä leskeksi, aluksi vierailimme jouluisin yhdessä edesmenneeni lasten kanssa hautausmaalla ja he vielä poikkesivat luonanikin jouluntienoolla... sitten he pariutuivat ja kun heillä on myös ikiomat muut vanhenpansa ja nykyisin myös omakin perhe, en ole enää vuosiin "kuulunut jouluperinteisiinsä".

Elän nykyisin yksin siis muutenkin, mutta kyllä juhlapyhät herkistää muistoilla vielä parinkymmenen vuodenkin jälkeen. Ja vaikka koen jouluisin haikeutta, tuskaa ja ikävää, haluan silti olla mielummin yksikseni pyhät kuin jossain toisten perheiden jouluissa muka

Joka joulu vaan muistuttaa minuakin siitä, mitä minulla oli ja mitä minulla ei enää ole. Ahdistava "juhla", jota ei huvita juhlia mitenkään.

Joulu on nykyään mulle vain päivä muiden joukossa. Nukun mahdollisimman paljon, kuuntelen äänikirjaa, silittelen kissoja. En taida ostaa jouluruokia, ehkä glögiä silti. Yhden lahjan sain ja annoin. Eläinsuojeluyhdistykselle aion taas antaa lahjoituksen. Joulukuusi näkyy ikkunasta puistossa. Se riittää koristeeksi. En halua mennä minnekään enkä kutsua ketään kylään. Isän kanssa puhutaan pitkään puhelimessa joulunpyhinä kuten muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Näin siinä käy kun on vapaaehtoisesti lapseton.

Minä olen, enkä ikinä "saa" olla joulua yksin (tai oikeastaan kaksin puolison kanssa), vaan on mentävä omaan lapsuudenkotiin tai anoppilaan tai kutsuttava heidät meillea.

Joo, tiedän, ei olisi pakko, mutten viitsi loukata läheisiäni katkaisemalla heille tärkeän perinteen.

Ärsyttää nämä ketjut. Ensinnäkin aina ne samat miksi yksinolo on niin kamalaa tms. Monet ovat muutenkin yksin. Niin arkena kuin pyhänä. Näin minusta on inhimillistä kaivata jotain erilaista. Samoin aina ne samat kumpa minäkin saisin olla yksin hokemiset. Jos sinulta vietäisiin ne läheiset ja perhe yms ja olisit aina yksin niin alkaisit varmasti kaivata läheisiäsi kuitenkin. Yksinäinen on taas aina yksin ja se ei ole vapaaehtoista 

Samalla yksinäistä kehotetaan nostamaan pää pystyyn yms. Eli asenteessa vikaa. Silti väitän ihan varmasti ettei monikaan esim viettäisi joulua sen kummemmin jos olisi yksin. Taitaisi ne päivät mennä kuin ohitse. Samoin pienillä paikkakunnilla ei ole mitään paikkaa minne mennä avuksi tms. Tämä koskee vain isompia kaupunkeja. Kirjoitan oman itsenikin kautta tästä kaikesta. Kaikilla ei ole ketään. 

Samanlainen päivä kuin muutkin. Mene baariin tai lenkille. Jouluna on yllättävän paljon porukkaa lenkillä tai hiihtämässä.

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta on viettää joulu yksin, niinkuin kaikki muutkin ns juhlapyhät. En hössötä millään lailla edes joulua. Ihan tavallista ruokaa teen, ei mitään kinkkuja eikä lootia. Telkkari pysyy joulunpyhät kiinni, ulkoilen koirani kanssa ja luen jotain hyvää kirjaa. Ratkon ristikoita sekä sudokuja. Ei vaan jaksa kiinnostaa turhanpäiväinen lahjojen osto ja rahan tuhlaaminen. Lapset aikuisia ja viettävät omien perheidensä kanssa joulun, vaan pyynnöistä huolimatta en osallistu moisiin kekkereihin millään muotoa. Lahjoja saa lasten lapset ihan tarpeeksi ilman minun pakettia. Näin on mennyt jo useampi vuosi, eli puolisoni menehtymisen jälkeen ei pyhissä enää ole minulle mitään merkitystä. 

Onko se oma valinta kun ainut kohokohta on viedä aattona kirkkomaalle muistoalttarille kynttilät edesmenneiden muistolle.....heitä on jo 16.....

Minulla oli aikoinaan 60v työkaveri, joka oli aina asunut yksin. Hän oli sitä mieltä, että kun on tottunut asumaan ja elämään yksin, niin ei joulu sen kummempi asia ole olla yksin. Hänelläkin oli veljen perhe, jonne aina kutsuttiin kylään, mutta jotenkin hän tunsi olevansa ylimääräinen siellä vaikka heillä ihan hyvät välit olikin.

Tarviiko sitä koko ajan olla jotain tekemässä? Itse ostan itselleni joululahjan tai pari. Koiralle toki myös paketti. Illalla aattona käyn hautausmaalla katsomassa kynttilämeren kauneutta. Joulupukkeja yritän bongailla kun käytän koiran ulkona 😂😂😂 Loppuilta ja muut pyhät telkkaria, lenkkejä ja mitä keksii. Ruokana on jotain pientä joulujuttua tai miltä tuntuu kauppaostoksia tehdessä. 

Nautin joulunviettämisestä täysin omissa oloissani.

Ei tarvii vääntää kenenkään kanssa mistään. 

Lapsuudenperheessä joulu oli työleiri, monta päivää raatamista ja sitten muutamaan päivään ei saanut mennä minnekään. Työelämään siirryttyäni reissasin aina joulun kunnes muutin ulkomaille jossa ei aina ollut koko joulua tai käytiin isolla kaveriporukalla joululounaalla ravintolassa. Välillä pidin shampanja-voileipäkakku-mulled wine-pipari-sinihomejuustoa juhlat 23. Illalla. Isä kuoli kesällä joten ehkä nyt pitää olla äidin seurana vaikka mieluusti taas lähtisin jonnekin joulumarkkinoille, konserttiin tai rannalle.